Lopetin miehen pyykkien pesun, ja nyt odottelen koska hänellä loppuu bokserit.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä ottaa miestä, jolla on ollut huono kotikasvatus.

Tämän takia tarkkana oleminen on oleellista appivanhempia tavatessa. Siellä kuuluu selvittää miten työnjako vanhemmilla menee, ja sitten myös miehen asenne vanhempiensa työnjakoon. Myös se miten miehen perheessä yleensäkin suhtaudutaan sukupuoliin, makaavatko pojat sohvalla jorisemassa mopoista sillä aikaa kun tyttäret kattavat pöytää. Sen sijaan sieltä ei tule ottaa mallia, että "minäpäs valloitan miehen sydämen kun passaan hiki päässä samalla tavalla kuin äitinsä". Jos miehen mielestä niin asetelman kuuluu ollakin, on aika vaihtaa parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko painat?

En ole ap, mutta painan 57 kg ja olen 167 cm pitkä. Olen passannut miestäni yli 50 v ja nyt alkaa keittämään vähän yli.

Tsemppiä ap. Olen liian vanha muuttamaan mitään, mutta nuoret naiset, älkää tehkö sitä kaikkea.

T. Mummo 76 v

Et ole. Nauti viimeiset vuotesi. Tee omat juttusi ja opettele sietämään ukon sotkut. Sitte kun alkaa naputtaa sanot että jos häiritsee siivoa. Meillä alkoi ruokailuvälineet loppua kun mies otti aina puhtaan. Jemmasin niitä itselleni nii johan alkoi tiskikoneeseen laitto maistua kun tajusin ettei ne sinne itsestään mene. Sama muussakin. Siivoa omat jälkesi. Mies vielä yllättyy paljonko sotkee.

Mun on niin vaikea ymmärtää että miten esimerkiksi ensimmäiset viikot yhdessä asumisessa ovat näillä pareilla menneet? Häärävätkö nämä tuoreet avovaimot vain mielissään, eivätkä tajua että se mies ei tee mitään? Miten se on mahdollista? Itse kiinnitän jo ennen yhdessä asumista huomiota siihen, auttaako mies vaikka luonani ollessa yhtään, ja miehen luona ollessa että milloin käsipyyhe on vaihdettu kylppäristä (enkä todellakaan ala sitä itse vaihtamaan tai toisen luona siivoilemaan). Ja yhteenmuuttaessa tietenkin keskustelu työnjaosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei siivoa muiden sotkuja? Miten lapsiperheessä erotellaan, että mikä on kenenkin sotku, kun kaikista sitä sotkua tulee kuitenkin? Kuulostaa aivan asennevammaiselta tapaukselta. 

Tämä. Miehen logiikalla ap:han voisi huutaa miehen kuullen kovaan ääneen lapsilleen - iästä huolimatta - että heidän sotkunsa eivät ole hänen asiansa. Siivotkoon kaksivuotias itse pöydälle pudonneet ruuat, vaihtakoon vaippansa ja neljävuotias pyykkää kuravaatteensa, eihän se äiti niitä ole sotkenut. Kahdeksanvuotias kokatkoot itse jos on nälkä. Jos ei ole isän asia, niin miksi olisi äidin asia?

Minä äitinä haluan huolehtia omista lapsistani vaikka isä paljastuikin vätykseksi. Sehän ei tarkoita että sen vätyksen sotkuja siivoaisin. Ihan naurattaa kun se pesee pyykkejänsä ja valittaa miten raskasta on pestä pyykit. En kommentoi siihen mitään.  Huvittaa myös kun odottaa kehuja kun kerran kuussa siivoaa eikä ymmärrä että minä siivoan monta kertaa viikossa. En odota kehuja, mutta päätän myös itse jos ei huvita siivota en siivoa.

Vierailija kirjoitti:

Mun on niin vaikea ymmärtää että miten esimerkiksi ensimmäiset viikot yhdessä asumisessa ovat näillä pareilla menneet? Häärävätkö nämä tuoreet avovaimot vain mielissään, eivätkä tajua että se mies ei tee mitään? Miten se on mahdollista? Itse kiinnitän jo ennen yhdessä asumista huomiota siihen, auttaako mies vaikka luonani ollessa yhtään, ja miehen luona ollessa että milloin käsipyyhe on vaihdettu kylppäristä (enkä todellakaan ala sitä itse vaihtamaan tai toisen luona siivoilemaan). Ja yhteenmuuttaessa tietenkin keskustelu työnjaosta.

Kyllähän nämä aluksi osallistuvatkin eikä siinä kahdella niin sitä sotkua tule. Kun lapset adtuvat kuvioon miehet yrittävät piiloutua en mi ä sotke taakse ja jättävät omatkin sotkunsa levälleen. Monet vielä luulevat että lapsista tuleva sotku johtuu siitä että nainen siivoaisi jotenkin vähemmän kuin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei siivoa muiden sotkuja? Miten lapsiperheessä erotellaan, että mikä on kenenkin sotku, kun kaikista sitä sotkua tulee kuitenkin? Kuulostaa aivan asennevammaiselta tapaukselta. 

Tämä. Miehen logiikalla ap:han voisi huutaa miehen kuullen kovaan ääneen lapsilleen - iästä huolimatta - että heidän sotkunsa eivät ole hänen asiansa. Siivotkoon kaksivuotias itse pöydälle pudonneet ruuat, vaihtakoon vaippansa ja neljävuotias pyykkää kuravaatteensa, eihän se äiti niitä ole sotkenut. Kahdeksanvuotias kokatkoot itse jos on nälkä. Jos ei ole isän asia, niin miksi olisi äidin asia?

Minä äitinä haluan huolehtia omista lapsistani vaikka isä paljastuikin vätykseksi. Sehän ei tarkoita että sen vätyksen sotkuja siivoaisin. Ihan naurattaa kun se pesee pyykkejänsä ja valittaa miten raskasta on pestä pyykit. En kommentoi siihen mitään.  Huvittaa myös kun odottaa kehuja kun kerran kuussa siivoaa eikä ymmärrä että minä siivoan monta kertaa viikossa. En odota kehuja, mutta päätän myös itse jos ei huvita siivota en siivoa.

Minä äitinä en katselisi tuollaista. Mies huolehtii tietenkin myös lasten asioista. Pystytkö arvostamaan miestäsi vaikka hän ei arvosta teitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on niin vaikea ymmärtää että miten esimerkiksi ensimmäiset viikot yhdessä asumisessa ovat näillä pareilla menneet? Häärävätkö nämä tuoreet avovaimot vain mielissään, eivätkä tajua että se mies ei tee mitään? Miten se on mahdollista? Itse kiinnitän jo ennen yhdessä asumista huomiota siihen, auttaako mies vaikka luonani ollessa yhtään, ja miehen luona ollessa että milloin käsipyyhe on vaihdettu kylppäristä (enkä todellakaan ala sitä itse vaihtamaan tai toisen luona siivoilemaan). Ja yhteenmuuttaessa tietenkin keskustelu työnjaosta.

Kyllähän nämä aluksi osallistuvatkin eikä siinä kahdella niin sitä sotkua tule. Kun lapset adtuvat kuvioon miehet yrittävät piiloutua en mi ä sotke taakse ja jättävät omatkin sotkunsa levälleen. Monet vielä luulevat että lapsista tuleva sotku johtuu siitä että nainen siivoaisi jotenkin vähemmän kuin aiemmin.

Kuinka saatanan tyhmiä miehiä tuollaiset ovat? Ja millainen nainen suostuu siihen että kun vauva tulee taloon, niin mies lakkaa siivoamasta? Ei mitään logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on niin vaikea ymmärtää että miten esimerkiksi ensimmäiset viikot yhdessä asumisessa ovat näillä pareilla menneet? Häärävätkö nämä tuoreet avovaimot vain mielissään, eivätkä tajua että se mies ei tee mitään? Miten se on mahdollista? Itse kiinnitän jo ennen yhdessä asumista huomiota siihen, auttaako mies vaikka luonani ollessa yhtään, ja miehen luona ollessa että milloin käsipyyhe on vaihdettu kylppäristä (enkä todellakaan ala sitä itse vaihtamaan tai toisen luona siivoilemaan). Ja yhteenmuuttaessa tietenkin keskustelu työnjaosta.

Kyllähän nämä aluksi osallistuvatkin eikä siinä kahdella niin sitä sotkua tule. Kun lapset adtuvat kuvioon miehet yrittävät piiloutua en mi ä sotke taakse ja jättävät omatkin sotkunsa levälleen. Monet vielä luulevat että lapsista tuleva sotku johtuu siitä että nainen siivoaisi jotenkin vähemmän kuin aiemmin.

Kuinka saatanan tyhmiä miehiä tuollaiset ovat? Ja millainen nainen suostuu siihen että kun vauva tulee taloon, niin mies lakkaa siivoamasta? Ei mitään logiikkaa.

Miehet valitsevat mieluummin eron kuin aloittavat tekemään kotitöitä uudelleen. Tuore äiti katsoo neuvolan p*skaneuvojen vuoksi asiaa usein pari vuotta "miehen sopeutuessa isyyteen" enne eroa.

nooh meillä voi olla pyykkikasa vaikka puoli vuotta sohvan reunalla. Ja pesukonetta mies ei ole käyttänyt 10 vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on niin vaikea ymmärtää että miten esimerkiksi ensimmäiset viikot yhdessä asumisessa ovat näillä pareilla menneet? Häärävätkö nämä tuoreet avovaimot vain mielissään, eivätkä tajua että se mies ei tee mitään? Miten se on mahdollista? Itse kiinnitän jo ennen yhdessä asumista huomiota siihen, auttaako mies vaikka luonani ollessa yhtään, ja miehen luona ollessa että milloin käsipyyhe on vaihdettu kylppäristä (enkä todellakaan ala sitä itse vaihtamaan tai toisen luona siivoilemaan). Ja yhteenmuuttaessa tietenkin keskustelu työnjaosta.

Kyllähän nämä aluksi osallistuvatkin eikä siinä kahdella niin sitä sotkua tule. Kun lapset adtuvat kuvioon miehet yrittävät piiloutua en mi ä sotke taakse ja jättävät omatkin sotkunsa levälleen. Monet vielä luulevat että lapsista tuleva sotku johtuu siitä että nainen siivoaisi jotenkin vähemmän kuin aiemmin.

Kuinka saatanan tyhmiä miehiä tuollaiset ovat? Ja millainen nainen suostuu siihen että kun vauva tulee taloon, niin mies lakkaa siivoamasta? Ei mitään logiikkaa.

Miehet valitsevat mieluummin eron kuin aloittavat tekemään kotitöitä uudelleen. Tuore äiti katsoo neuvolan p*skaneuvojen vuoksi asiaa usein pari vuotta "miehen sopeutuessa isyyteen" enne eroa.

Uudelleen? Missä vaiheessa ne kotityöt lopetetaan? Terveisin nainen, jonka mies on aina tehnyt osuutensa, enkä muunlaista katselisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko painat?

En ole ap, mutta painan 57 kg ja olen 167 cm pitkä. Olen passannut miestäni yli 50 v ja nyt alkaa keittämään vähän yli.

Tsemppiä ap. Olen liian vanha muuttamaan mitään, mutta nuoret naiset, älkää tehkö sitä kaikkea.

T. Mummo 76 v

Et ole. Nauti viimeiset vuotesi. Tee omat juttusi ja opettele sietämään ukon sotkut. Sitte kun alkaa naputtaa sanot että jos häiritsee siivoa. Meillä alkoi ruokailuvälineet loppua kun mies otti aina puhtaan. Jemmasin niitä itselleni nii johan alkoi tiskikoneeseen laitto maistua kun tajusin ettei ne sinne itsestään mene. Sama muussakin. Siivoa omat jälkesi. Mies vielä yllättyy paljonko sotkee.

Kiitos hyvästä kommentistasi. Tämä on kyllä sellainen sukupolvien välinen kuilu. Omassa ikäluokassa en tunne montakaan pariskuntaa, jotka olisivat kotitöiden suhteen tasa-arvoisia.

Oppi on peräisin vanhemmiltamme. Toki on myös töitä, joihin en pysty fyysisen kokoni suhteen ja kyllä mies auttaa, jos koko ajan pyytää, mutta ei ole oikein, että joka asiaan saa kymmeniä vuosia pyytää apua.

Toki tunnen pari ikätoveriani, jotka eivät tee juuri mitään. Mies passaa ja hoitaa kaiken. Ehkäpä olen kateellinen. Ne miehet kyllä ovat vähän vihtoreita😅

Vierailija kirjoitti:

nooh meillä voi olla pyykkikasa vaikka puoli vuotta sohvan reunalla. Ja pesukonetta mies ei ole käyttänyt 10 vuoteen.

Mulle olisi kyllä jo kuukausikin pyykkäämättömyyttä mieheltä liian pitkä aika. Siinä vaiheessa sanoisin varsin selkeästi että taitaa olla sun vuoro hoitaa lasten pyykit. Näin ei ole tosin koskaan tarvinnut tehdä.

Tällainen tänään. Näyttää uppoavan hyvin. On ilmeisen mieluisa aihe.

Odota kun mies pistää lompakon kiinni, kauanko kestää että menet oikeisiin töihin jos haluat jatkaa loikoilua ja shoppailuja.

Pyykkikone pesee pyykit,et sinä.

Itse pidän pyykkäämisestä, koska siitä ei juurikaan ole vaivaa ja on suorastaan nautinnollista kun kone tekee tuollaisen asian puolestani. Eli olen 99,9% vastuussa pyykeistä.

Mutta mies keksi taas (remonttisuunnitelmien yhteydessä) ja pyykkikone menee vaihtoon ja huomattavasti huonompaan. Hänellehän se on se ja sama vaikka se vaihdettaisiin pesuvatiin.

Jos suunnitelma toteutuu, koska hän ei puhetta usko, niin minun pyykinpesu tässä kodissa loppuu ihan kokonaan.

Eniten tuossa minua häiritsisi tuo että mies katsoo nuo kuuluvaksi sinulle. Minun mieheni ei näe milloin pitää imuroida tai tehdä monia muitakaan asioita joten olemme sopineet että minä sanon ja hän tekee. 10 vuotta ollaan asuttu yhdessä ja kyllä tämä homma näin toimi. Minä en hermostu siitä että pitää aina sanoa ja hän ei hermostu siitä että aina sanotaan. Hyvinhän kyllä sen näkee milloin nurmikko pitää leikata tai lumet kolata😁

Vierailija kirjoitti:

Odota kun mies pistää lompakon kiinni, kauanko kestää että menet oikeisiin töihin jos haluat jatkaa loikoilua ja shoppailuja.

 

Pyykkikone pesee pyykit,et sinä.

Kenelle tämä viesti oli tarkoitettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on niin vaikea ymmärtää että miten esimerkiksi ensimmäiset viikot yhdessä asumisessa ovat näillä pareilla menneet? Häärävätkö nämä tuoreet avovaimot vain mielissään, eivätkä tajua että se mies ei tee mitään? Miten se on mahdollista? Itse kiinnitän jo ennen yhdessä asumista huomiota siihen, auttaako mies vaikka luonani ollessa yhtään, ja miehen luona ollessa että milloin käsipyyhe on vaihdettu kylppäristä (enkä todellakaan ala sitä itse vaihtamaan tai toisen luona siivoilemaan). Ja yhteenmuuttaessa tietenkin keskustelu työnjaosta.

Kyllähän nämä aluksi osallistuvatkin eikä siinä kahdella niin sitä sotkua tule. Kun lapset adtuvat kuvioon miehet yrittävät piiloutua en mi ä sotke taakse ja jättävät omatkin sotkunsa levälleen. Monet vielä luulevat että lapsista tuleva sotku johtuu siitä että nainen siivoaisi jotenkin vähemmän kuin aiemmin.

Kuinka saatanan tyhmiä miehiä tuollaiset ovat? Ja millainen nainen suostuu siihen että kun vauva tulee taloon, niin mies lakkaa siivoamasta? Ei mitään logiikkaa.

Miehet valitsevat mieluummin eron kuin aloittavat tekemään kotitöitä uudelleen. Tuore äiti katsoo neuvolan p*skaneuvojen vuoksi asiaa usein pari vuotta "miehen sopeutuessa isyyteen" enne eroa.

Omien havaintojeni mukaan miehet eivät eroa sitten millään. Eivät vaikka yhteiselossa ei olisi vuosiin ollut molemminpuolista arvostusta, toisen huomiointia, ja toista halveksutaan ja pidetään nalkissa itsestäänselvyytenä. Maataan vain sohvalla entistä röyhkeämpinä ja ilkeämpinä. Saatetaan pettääkin mutta ei lähdetä. Yhden oma-aloitteisesti eronneen miehen tiedän, mutta hänellä oli harvinaisen kauheasti käyttäytyvä vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Odota kun mies pistää lompakon kiinni, kauanko kestää että menet oikeisiin töihin jos haluat jatkaa loikoilua ja shoppailuja.

 

Pyykkikone pesee pyykit,et sinä.

Naisilla ja miehillä on Suomessa suunnilleen sama työllisyysaste. Alkaisko sulle siis kotityöt maistumaan, jos mammasi laittaisi kukkaronnyörit kiinni?

viikkaan? tarviiko siitä tehdä niiin helevetin vaikeeta itteleen ja odottaa että joku on tarpeeks tyhmä tekee perässä.