Onko kenellekän muulle lakkiaispäivä vaikea? (Ehkä hölmöstä syystä mutta silti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitat ilmiöstä, josta moni puhuu paljon vähemmän kuin kokee. Lakkiaiset ovat juhla valmistuneille, mutta ne ovat myös valtava symbolinen näyttämö, jossa näkyvät yhtä aikaa koulutus, perhetausta, raha, verkostot, terveys, persoonallisuus, sattuma ja vuosien aikana kertyneet mahdollisuudet. Silloin huomio ei kiinnity vain siihen, mitä joku saavutti, vaan myös siihen, mitä itse tai omat läheiset eivät saavuttaneet.

 

Tunnistan tekstistäsi kaksi eri kipua, jotka menevät helposti sekaisin.

Ensimmäinen on yhteiskunnallinen havainto. Ei ole harhaa ajatella, että lähtökohdilla on merkitystä. Suomessa sosiaalinen liikkuvuus on kansainvälisesti melko hyvää, mutta silti vanhempien koulutus, tulot, asuinalue, verkostot ja odotukset vaikuttavat vahvasti siihen, millaisena maailma näyttäytyy nuorelle. On eri asia kasvaa ympäristössä, jossa lääkis tai Aalto ovat käytännössä oletusarvoja kuin ympäristössä, jossa kukaan ei osaa neuvoa pääsykokeisiin, opintotukiin tai edes siihen, mitä vaihtoehtoja on olemassa. Tuo ei ole katkeran ihmisen kuvitelmaa vaan hyvin tutkittu ilmiö.

 

Mutta tekstissäsi on myös toinen kipu, henkilökohtainen. Se kuuluu lauseissa omista valinnoista, omista lapsista ja siitä, että vuosi vuodelta tämä päivä kirpaisee. Silloin kyse ei ehkä enää ole vain yhteiskunnan epäreiluudesta. Siinä on mukana surua siitä elämästä, jonka kuvitteli itselleen tai lapsilleen.

Minusta yksi vaikeimmista asioista keski-iässä on huomata, että nuorena tulevaisuus näyttää lähes rajattomalta, mutta myöhemmin osa ovista todella on sulkeutunut. Ei kaikki, mutta osa. Silloin lakkiaispuheet voivat kuulostaa melkein julmilta, koska ne kertovat tarinaa mahdollisuuksista juuri hetkellä, jolloin itse ajattelee menetettyjä mahdollisuuksia.

 

Silti huomaan tekstissäsi myös jotain, mikä ei kuulosta pelkältä kateudelta. Kateudessa yleensä halutaan pois toiselta. Sinun kirjoituksessasi on enemmänkin protestia sitä vastaan, että menestystä käsitellään joskus ikään kuin se olisi kokonaan yksilön ansiota. Moni menestynyt on tehnyt valtavasti töitä. Mutta harva on valinnut perhettään, terveyttään, lahjojaan, kouluaan, asuinaluettaan tai niitä ihmisiä, jotka ensimmäisinä sanoivat: "Sinä pystyt tähän."

 

Samalla on ehkä hyvä muistaa, että juhlapuheissa näkyvät harvoin koko tarinat. Se nuori, joka tänään saa valkolakin hulppeassa puutarhassa, voi kantaa mukanaan asioita, joita kukaan vieras ei näe. Ja toisaalta se tuttu, jonka elämä ei näyttänyt 19-vuotiaana menestykseltä, voi olla 40-vuotiaana huomattavasti tyytyväisempi kuin moni ulkoisesti onnistunut.

Kirjoitit erityisesti lauseen: "omien lasten näennäinen vähäisempi menestys tai erilaiset elämänvalinnat surettaa." Sana näennäinen jäi minulle mieleen. Se vihjaa, että osa sinusta tietää jo, ettei ihmisen arvoa tai edes tulevaa hyvinvointia voi lukea lakkiaispäivän kuvista, opiskelupaikoista tai ansioluetteloista. Mutta tunne ei silti tottele tietoa.

Ehkä juuri siksi tämä päivä sattuu. Se pakottaa vertaamaan näkyviä saavutuksia niihin näkymättömiin asioihin, joita omassa elämäss kantaa mukana.

Ja vaikka se ei poista pettymystä, yksi asia tekstistäsi välittyy vahvasti: sinulla on kyky nähdä niitä ihmisiä, jotka eivät pääse juhlapuheisiin. Se on yllättävän harvinainen kyky. Moni näkee vain voittajat. Sinä näet myös ne lahjakkaat, ahkerat ja kunnolliset ihmiset, joiden elämä ei palkinnut heitä samalla tavalla. Se kertoo minusta enemmän oikeudentajusta kuin kateudesta.

 

Lakkiaispäivä on monille ilon päivä. Joillekin se on myös muistutuspäivä kaikesta siitä, miten epätasaisesti elämä jakaa korttejaan. Nuo kaksi asiaa voivat olla totta samaan aikaan.

Wau. Tämä on fiksuin kirjoitus, jonka olen ikinä tältä palstalta lukenut. Kiitos kirjoittajalle!

Heh, ihan totaalista diipadaapaa se oli. 

Ap:n kannattaisi opetella iloitsemaan muiden menestyksestä kadehtimisen sijaan. 

Kyllä minä ainakin ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Kun tarkoitus oletetaan ennen kuin sanat ymmärretään, dialogi vaihtuu vastakkainasetteluksi,niinkuin tällä palstalla usein....

Oli vaiketaa kun sukulaiset ahdisteli änkeämällä juttelemaan. Olisin vaan rauhassa halunnut ensin juoda sen kuoharin ja sitten nauttia kahvista ja pöydän antimista. Sekin meni nyt vähän ohi kun koko ajan oli joku kälättämässä vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikkien edes pitäisi olla niin hirveän menestyneitä? Myös ihan hyvä, kunnollinen, keskinkertainen elämä riittää, ja sitä nimenomaan suurin osa ihmisistä elää. Pitää vain osata asennoitua siihen, että elämä ei mene hukkaan, vaikkei olisikaan korkeakoulutettu ja tienaisi sataa tonnia vuodessa. 

Ehkä viisain kirjoitus tällä palstalla pitkästä aikaan. Arvostan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ongelmaasi. Ryhdy opiskelemaan vaikka iltalukiossa, jos olet töissä ja jos et, mene ammattikouluun. Opiskele siinä ohessa jo jotain sellaista avoimessa yliopistossa, jota haluat mennä opiskelemaan.

Ja sitten vaan korkeakoulututkintoa suorittamaan.

Suomi on kaikessa epätasa-arvoisuudessaan kuitenkin siinä mielessä tasa-arvoinen, että ihan jokaisella on mahdollisuus opiskella kykyjensä, halujensa ja omien varojensa mukaan, olipa syntynyt pakolaisperheeseen, työttömien alkoholistien perheeseen (niin kuin  minä) tai Kauniaisiin toimitusjohtajan perheeseen.

Missä sanoin ettei minulla olisi korkeakoulututkintoa? ap

Mikä sinun ongelmasi siis on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikkien edes pitäisi olla niin hirveän menestyneitä? Myös ihan hyvä, kunnollinen, keskinkertainen elämä riittää, ja sitä nimenomaan suurin osa ihmisistä elää. Pitää vain osata asennoitua siihen, että elämä ei mene hukkaan, vaikkei olisikaan korkeakoulutettu ja tienaisi sataa tonnia vuodessa. 

Ehkä viisain kirjoitus tällä palstalla pitkästä aikaan. Arvostan. 

Hyvistä lähtökohdista ponnistavat ajautuvat normaalijakauman mukaan enimmäkseen keskivertouralle, eikä mihinkään pyramidin huipulle. Sen vuoksi kaikki maailman arvostetuimmat yliopistot pyrkivät löytämään todelliset lahjakkuudet opinahjoonsa riippumatta varallisuudesta. Siellä tiedetään, että he todennäköisemmin saavat jotain merkittävää aikaiseksi.