Onko kenellekän muulle lakkiaispäivä vaikea? (Ehkä hölmöstä syystä mutta silti)

Tunnen tohtoriksi  väitelleitä, jotka lähtöisin  ihan  keskeltä metsää, vanhemmat hädin tuskin kansakoulun käynneitä. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tohtoriksi  väitelleitä, jotka lähtöisin  ihan  keskeltä metsää, vanhemmat hädin tuskin kansakoulun käynneitä. 

Ilman haasteita ja vastoinkäymisiä, ihmiselle ei kehity resilienssiä. Sen vuoksi parempien piirien Mette-Maaritit ja Haakonit onnistuvat vain saattamaan itsensä skandaaleihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo oikeisiin piireihin syntyminen on ihan huuhaata. Esim. mieheni syntyi duunariperheeseen pienelle tehdaspaikkakunnalle. Hänen vanhemmilla oli siten vain amistutkinnot eikä heillä rahalla mällätty. Hän opiskeli itselleen korkeakoulututkinnon ja nyt hänen nimi löytyy vuosittain verokalenterista. Mitään hän ei ole ilmaiseksi saanut vaan tehnyt kovasti töitä menestyksensä eteen. Tiedän muitakin "köyhistä" oloista ponnistaneita hyvätuloisia ja vielä enemmän keskiluokkaisista perheistä tulevia. Menestystä ei tule ilman vahvaa tahtoa ja vaivannäköä. Osalle sitä ei vain jostakin syystä tule vaikka kaikki olisi kohdillaan. 

Aloittaja tuntuu olevan demari. He eivät tämän elämän päälle ymmärrä. 

Onneksi jäävät pian keskenään tänne riitelemään kun suomiduunari häippäsee ulkomaille. 

Jos puolisoni äiti olisi saanut oman tahtonsa läpi, hän olisi äitinsä omaishoitaja, eikä pitkän uran tehnyt asiantuntija.  Onneksi ei saanut.

Tämäkin liittyy aiheeseen hyvin paljon,voitte miettiä miten se vaikuttaa kun lapsi/nuori  elää epävakaassa perheessä:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000012031470.html

Tuolla on nuoria ja lapsia joilla ei ole edes haaveita , ei ole aivot kehittyneet kuten pitäis, kun elämä on vain jokapäiväistä selviytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tohtoriksi  väitelleitä, jotka lähtöisin  ihan  keskeltä metsää, vanhemmat hädin tuskin kansakoulun käynneitä. 

Eihän missään sanottu ettei näin voisi olla tapahtunut. Tässä keskustelussa on kyse siitä, että mitkä tekijät ovat edesauttaneet asioita. Mitä nuorempi lapsi tai nuori niin sitä enemmän perhe ja kotona vallitseva asenneilmapiiri vaikuttavat elämään. Jos asenne ja ilmapiiri ovat hyviä niin totta kai se heijastuu lapseenkin, ja edelleen päinvastoin.

Äitinikin on kotoisin maalta, perheensä ensimmäinen ylioppilas ja yliopistotutkinnon suorittanut. Heidän lapsuudenperheessään on kuitenkin aina ollut kaikki perusasiat hyvin, toimivat ihmissuhteet, vanhemmilla vakaa taloudellinen tilanne, lisäksi heillä on kuitenkin aina suhtauduttu positiivisesti opiskeluun, luettu paljon ja kannustettu lapsia koulun suhteen. Voihan olla että jossain naapuriperheessä asiat eivät ole olleet yhtä hyvin, työttömyyttä, heikko taloudellinen tilanne, jatkuva kotona vallitseva epävarmuus, vanhemmilla ongelmia päihteiden ja mielenterveyden kanssa, opiskelua ei ole pidetty kotona tärkeänä vaan turhuutena. Eikä lapsille ole annettu lupaa mennä edes oppikouluun. Ei ihme jos sellaisen perheen lapsista tulee näköalattomia eikä heille ole kehittynyt yhtä positiivista kuvaa tulevaisuudesta kuin vaikka äitini perheen lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tohtoriksi  väitelleitä, jotka lähtöisin  ihan  keskeltä metsää, vanhemmat hädin tuskin kansakoulun käynneitä. 

Ilman haasteita ja vastoinkäymisiä, ihmiselle ei kehity resilienssiä. Sen vuoksi parempien piirien Mette-Maaritit ja Haakonit onnistuvat vain saattamaan itsensä skandaaleihin.

Kyllä se resilienssi kehittyy todennäköisemmin hyvässä perheessä ja turvallisessa kodissa kuin ongelmaisessa ja heikko-osaisessa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tohtoriksi  väitelleitä, jotka lähtöisin  ihan  keskeltä metsää, vanhemmat hädin tuskin kansakoulun käynneitä. 

Ilman haasteita ja vastoinkäymisiä, ihmiselle ei kehity resilienssiä. Sen vuoksi parempien piirien Mette-Maaritit ja Haakonit onnistuvat vain saattamaan itsensä skandaaleihin.

Kyllä se resilienssi kehittyy todennäköisemmin hyvässä perheessä ja turvallisessa kodissa kuin ongelmaisessa ja heikko-osaisessa kodissa.

Miten resilienssiä voisi kehittyä, kun vastoinkäymisiltä suojataan. Sen vuoksi Muskit ja Trumpit saavat hervottomia psykoosikohtauksia, kun hei eivät ole tottuneet käsittelemään vastoinkäymisiä.

Ymmärrän keskustelun idean, varsinkin tuon aloituksen keskimmäisen kappaleen voin hyvin allekirjoittaa. Lähtökohdat ei todellakaan ole kaikilla ihmisillä samat, ja ne lähtökohdat vaikuttavat halusi sitä myöntää tai. Kukaan lapsi ei tietenkään itse valitse sitä perhettä mihin syntyy, mutta oman onnekkuuden kiistäminen olisi suorastaan typerää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tohtoriksi  väitelleitä, jotka lähtöisin  ihan  keskeltä metsää, vanhemmat hädin tuskin kansakoulun käynneitä. 

Ilman haasteita ja vastoinkäymisiä, ihmiselle ei kehity resilienssiä. Sen vuoksi parempien piirien Mette-Maaritit ja Haakonit onnistuvat vain saattamaan itsensä skandaaleihin.

Kyllä se resilienssi kehittyy todennäköisemmin hyvässä perheessä ja turvallisessa kodissa kuin ongelmaisessa ja heikko-osaisessa kodissa.

Miten resilienssiä voisi kehittyä, kun vastoinkäymisiltä suojataan. Sen vuoksi Muskit ja Trumpit saavat hervottomia psykoosikohtauksia, kun hei eivät ole tottuneet käsittelemään vastoinkäymisiä.

Muskin henkilöhistoriaan en ole perehtynyt, mutta Trumpillahan oli hirveät kotiolot.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tohtoriksi  väitelleitä, jotka lähtöisin  ihan  keskeltä metsää, vanhemmat hädin tuskin kansakoulun käynneitä. 

Ilman haasteita ja vastoinkäymisiä, ihmiselle ei kehity resilienssiä. Sen vuoksi parempien piirien Mette-Maaritit ja Haakonit onnistuvat vain saattamaan itsensä skandaaleihin.

Kyllä se resilienssi kehittyy todennäköisemmin hyvässä perheessä ja turvallisessa kodissa kuin ongelmaisessa ja heikko-osaisessa kodissa.

Miten resilienssiä voisi kehittyä, kun vastoinkäymisiltä suojataan. Sen vuoksi Muskit ja Trumpit saavat hervottomia psykoosikohtauksia, kun hei eivät ole tottuneet käsittelemään vastoinkäymisiä.

Eihän hyvässä ja turvallisessa kodissa kasvaminen tarkoita etteikö olisi voinut olla myös vastoinkäymisiä. Eikä resilienssi edes tarkoita sitä että mitä enemmän vastoinkäymisiä niin sitä parempi resilienssi, vaan oikeastaan ihan päinvastoin. Lapsuudessa koettu pelko ja turvattomuus tai lapselle kohtuuttomat asiat eivät todellakaan tee resilienssistä vahvempaa vaan päinvastoin.

Varmasti ihan jokainen kokee elämässään vastoinkäymisiä, myös ne turvallisessa kodissa lapsuuden eläneet, vaikka toiset ihmiset eivät näistä heidän vastoinkäymisistä välttämättä tietäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tohtoriksi  väitelleitä, jotka lähtöisin  ihan  keskeltä metsää, vanhemmat hädin tuskin kansakoulun käynneitä. 

Ilman haasteita ja vastoinkäymisiä, ihmiselle ei kehity resilienssiä. Sen vuoksi parempien piirien Mette-Maaritit ja Haakonit onnistuvat vain saattamaan itsensä skandaaleihin.

Kyllä se resilienssi kehittyy todennäköisemmin hyvässä perheessä ja turvallisessa kodissa kuin ongelmaisessa ja heikko-osaisessa kodissa.

Miten resilienssiä voisi kehittyä, kun vastoinkäymisiltä suojataan. Sen vuoksi Muskit ja Trumpit saavat hervottomia psykoosikohtauksia, kun hei eivät ole tottuneet käsittelemään vastoinkäymisiä.

Eihän hyvässä ja turvallisessa kodissa kasvaminen tarkoita etteikö olisi voinut olla myös vastoinkäymisiä. Eikä resilienssi edes tarkoita sitä että mitä enemmän vastoinkäymisiä niin sitä parempi resilienssi, vaan oikeastaan ihan päinvastoin. Lapsuudessa koettu pelko ja turvattomuus tai lapselle kohtuuttomat asiat eivät todellakaan tee resilienssistä vahvempaa vaan päinvastoin.

Varmasti ihan jokainen kokee elämässään vastoinkäymisiä, myös ne turvallisessa kodissa lapsuuden eläneet, vaikka toiset ihmiset eivät näistä heidän vastoinkäymisistä välttämättä tietäisikään.

Lähinnä lasten pitäisi saada selviytymisen ja osallisuuden kokemuksia. Nykypäivän lapset eivät niitä saa, ja siksi resilienssi on monilla heikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tohtoriksi  väitelleitä, jotka lähtöisin  ihan  keskeltä metsää, vanhemmat hädin tuskin kansakoulun käynneitä. 

Ilman haasteita ja vastoinkäymisiä, ihmiselle ei kehity resilienssiä. Sen vuoksi parempien piirien Mette-Maaritit ja Haakonit onnistuvat vain saattamaan itsensä skandaaleihin.

Kyllä se resilienssi kehittyy todennäköisemmin hyvässä perheessä ja turvallisessa kodissa kuin ongelmaisessa ja heikko-osaisessa kodissa.

Miten resilienssiä voisi kehittyä, kun vastoinkäymisiltä suojataan. Sen vuoksi Muskit ja Trumpit saavat hervottomia psykoosikohtauksia, kun hei eivät ole tottuneet käsittelemään vastoinkäymisiä.

Eihän hyvässä ja turvallisessa kodissa kasvaminen tarkoita etteikö olisi voinut olla myös vastoinkäymisiä. Eikä resilienssi edes tarkoita sitä että mitä enemmän vastoinkäymisiä niin sitä parempi resilienssi, vaan oikeastaan ihan päinvastoin. Lapsuudessa koettu pelko ja turvattomuus tai lapselle kohtuuttomat asiat eivät todellakaan tee resilienssistä vahvempaa vaan päinvastoin.

Varmasti ihan jokainen kokee elämässään vastoinkäymisiä, myös ne turvallisessa kodissa lapsuuden eläneet, vaikka toiset ihmiset eivät näistä heidän vastoinkäymisistä välttämättä tietäisikään.

Lähinnä lasten pitäisi saada selviytymisen ja osallisuuden kokemuksia. Nykypäivän lapset eivät niitä saa, ja siksi resilienssi on monilla heikko.

Mihin perustat nuo väitteesi?

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin liittyy aiheeseen hyvin paljon,voitte miettiä miten se vaikuttaa kun lapsi/nuori  elää epävakaassa perheessä:

 

https://www.hs.fi/tiede/art-2000012031470.html

 

 

Tuolla on nuoria ja lapsia joilla ei ole edes haaveita , ei ole aivot kehittyneet kuten pitäis, kun elämä on vain jokapäiväistä selviytymistä.

Päinvastaisia esimerkkejä voit löytää aivan yhtä paljon. Suomalainen kulttuuri tuntuu painottuvan aina lähinnä negatiiviseen ja siitä kumpuaa helposti kadehtimiseksi tulkittava selittely. Yhdysvaltalaiset luovat inspiraationaalisia sankaritarinoita. Lopulta ihmisen synnynnäinen persoona vaikuttaa yllättävän paljon. Evoluutio tänä päivänä toimii hieman toisella tavalla ja siksi suunnannäyttäjät eivät tule mistään vanhoista suvuista, vaan he ovat lähinnä bändäreitä. Yltäkylläisyys ei kannusta erottumaan joukosta.

"Onnekkaat eivät edes tajua olevansa onnekkaita"?
Mikä tekee kenestäkin onnekkaan, raha ja menestys vai?

Itse olen onnaekas, vaikka ei valkolakkia olekaan, pelkkä opistotason koulutus, lapsella 3 diagnoosia, elämme tavallista elämää miehen korkeakoulutuksesta huolimatta. En ikinä olisi onnellinen "kolmeen leikkeen DI:n" kanssa, elämässä, jossa pitäsi esittää jotain keinotekoista, mitä en ole.

Mikä siis on onnekasta?

Vierailija kirjoitti:

"Onnekkaat eivät edes tajua olevansa onnekkaita"?
Mikä tekee kenestäkin onnekkaan, raha ja menestys vai?

Itse olen onnaekas, vaikka ei valkolakkia olekaan, pelkkä opistotason koulutus, lapsella 3 diagnoosia, elämme tavallista elämää miehen korkeakoulutuksesta huolimatta. En ikinä olisi onnellinen "kolmeen leikkeen DI:n" kanssa, elämässä, jossa pitäsi esittää jotain keinotekoista, mitä en ole.

Mikä siis on onnekasta?

Historia on myös täynnä aivan uskomattomia selviytymistarinoita vaikkapa keskitysleireiltä. Ja täällä vingutaan varsin mitättömistä asioista ja omasta saamattomuudesta. Vaikka jonkun elämä voi näyttää kiiltokuvamaiselta, emme koskaan voi tietää mitä kulissien takana todellisuudessa on. Kadehtiminen on täydellistä ajanhukkaa.