Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?

Miten kaikki köyhät lisääntyy? 

Ei tietenkään ole mikään pakko. Onhan lapsia kaduilla kodittomina ja niin ne vaan kasvaa aikuisiksi.

Me varakkaammat halutaan tarjoa lapselle parhaan alun ja elämän ha se maksaa. Pakko? Ei tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lasten tarvikkeet ja vaatteetkin maksaa ihan pirusti käytettynäkin. Onnekkaita on ne, jotka saavat kaiken sukulaisilta jätesäkissä ilmaiseksi eivätkä ehkä tajua kuinka paljon rahaa todellisuudessa kuluu. Myös vauvavuoden jälkeen siistejä käytettyjä vaatteita on todella huonosti saatavilla.

Sisävaatteet muutaman euron kappale. Muovikassissa paljousalennuksen kanssa murto-osa siitä. Syöttötuoli 10 euroa. Rattaat 100 euroa. Pinnasänky 30 euroa. Polkupyörän lastenistuin 20 euroa.

Tämä on hintataso jos puhutaan ehjästä tavarasta.

Yhden festarireissun hinnalla saa lapselle helposti vuodeksi vaatteet ja muut välttämättömät tavarat. "Ihan pirusti" on melko suhteellinen käsite.

No ei todellakaan saa ja sen pinniksenkin lisäksi pitää ostaa (uutena) patja, lakanat ym. Jos jokaisesta ruokalapusta, kuolalapusta, harsosta ja sukasta, tuubihuivista ja sormikkaista joutuu maksamaan erikseen, kyllä siitä kertyy aika iso potti. Olet selvästi ihminen kuka on saanut kaiken ilmaiseksi tutuilta ja nyt sanot täällä, että halpaa on ja että kyllä köyhälläkin on varaa.

Ei, vaan olen pienituloinen ihminen, joka on tinkinyt mieluummin omista menoistaan tarvittaessa aivan minimiin asti taatakseen lapselle kaiken tarpeellisen. Nämä ovat arvovalintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym. 

Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa. 

Uskallan veikata, että omalla kohdallasi riidat ja stressi vaikuttivat eniten. Arvottomuuden tunne on ihan kohtuuton taakka lapselle, mutta ei sellaista automaattisesti tule jos perhe on pienituloinen. Ei pelkästään sisaruksen kanssa jaettu huone tai se, ettei pääse matkustamaan tai saa mopoa, tarkoita että tuntee itsensä arvottomaksi tai ettei elämä voisi olla hyvää.

Olen itse kasvanut Uudellamaalla pikkukaupungissa ja nykyisin asun Helsingissä, ja minulle nämä "mopot ja kulkupelit" kuulostaa ihan vieraalta. Omia lapsianikaan ei kiinnosta moottoriajoneuvot lainkaan. Onko tuo joku maaseudun juttu?

Me asutaan 80 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä ihan "kaikilla" nuorilla on joku mopo tai muu menopeli. Poikkeuksia ovat ne joilla ei ole tai joita ei kiinnosta. Itse en ensin olisi halunnut esikoiselle sellaista hankkia kun en luottanut lainkaan hänen kykyynsä hahmottaa liikennettä mutta kyllähän siinä niin kävi että poika jäi kaveripiirin ulkopuolelle kun ei päässyt samalla tavalla liikkumaan. Vuoden kuluttua terveydenhoitaja soitti terveystarkastuksen jälkeen kotiin että pojalla on masennusoireita. No, ne oireet sitten helpotti kun hankin hänelle mönkkärin. Ja kun esikoisella oli mönkkäri, vaikea oli kieltäytyä kuopuksen toiveesta saada skootteri. Kymppitonni meni pelkästään itse menopeleihin. Päälle vakuutukset, huollot ja bensat. Olen taloudellisessa mielessä ihan totaaliyksinhuoltaja niin aika tiukoilla oon tässä ollut. Tuntuu että koko ajan on joku koura ojossa vaatimassa rahaa johonkin. 

Huh, kuulostaa rasittavalta! Onneksi asutaan Helsingissä, niin ei tarvitse ostella mönkkäreitä ja skoottereita. Täällä kukaan ei katso kieroon, jos pyöräilee tai ajaa bussilla, eikä kukaan jää ulkopuoliseksi menopelien puuttumisen vuoksi. Itse kokisin tuollaisen useiden moottoriajoneuvojen ostamisen jopa arvomaailmani vastaiseksi. Olisi masentavaa, jos olisi pakko nöyrtyä elämään tuollaisessa moottoriorjuudessa.

Niin. Sinä ehkä sitten joutuisit valitsemaan oman tai lapsen masennuksen välillä. 

Aina voi lähteä evakkoon junttipaikkakunnalta. Suoraan sanottuna en usko, että olisin päätynyt kasvattamaan lapsia paikkakunnalla, jossa kaikkien elämän keskipisteenä ovat autot, skootterit, traktorit, mönkkärit (mitä edes tarkoittavatkaan) tai muut vastaavat. Joten todennäköisesti oltaisiin muutettu sivistyneemmille seuduille jo paljon ennen lapsen teini-ikää.

Ollaanpa siellä nyt niin ylimielisiä. Jos Helsingissä asuminen tarkoittaa sellaista arvomaailmaa jossa katsotaan nenänvartta pitkin muita niin itse taas en haluaisi sinne. 

Ja yleensä ottaen useimmat asuvat siellä missä heillä on työtä. Joillekin se on junttipaikkakunta. Niissäkin tarvitaan esimerkiksi opettajia, hoitajia ja lääkäreitä. 

Ei se nyt ihan terveeltä kuulosta, että jos jossain alaikäinen, jolla ei ole omaa moottoriajoneuvoa, jää yksin ja syrjäytetään porukasta, tai että ihmisten täytyy ostaa autot, mopot, mönkkärit ja skootterit, vaikka ei olisi niihin varaakaan tai vaikka ei haluaisi tuollaisia ostaa. Minusta tuollainen on äärimmäisen surullista. Millä lailla on mielekästä, että kaikkien pitää laitta kymmeniä tuhansia euroja tällaiseen - jopa siinä tapauksessa että ei haluaisi/pystyisi? Kyllähän tuollaisessa ympäristössä täytyy olla arvot todella pahasti vinksallaan.

Mä en vaan halua lapsia, yrittäkää kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.

Tämä nyt on ihan asuinpaikan valintakysymys. Itse en ole koskaan vienyt lasta päiväkotiin autolla, ja tasan yhden kerran olen autolla hakenut. Se kerta oltaisiin oikein hyvin pärjätty ilman autoa. Kaksi lasta, molempien päiväkoti nyt jo takana. Kokemus vuosilta 2017-2025.

Päiväkotipaikan saa sieltä missä on tilaa. Läheskään usein se ei ole lähin.

Se nimenomaan on se asuinpaikanvalintakysymys. Että muuttaako alueelle, josta on vaikea liikkua. Vai alueelle, jossa on useita päiväkoteja, pyörätie ja vaikkapa bonuksena vielä bussitkin kulkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym. 

Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa. 

Uskallan veikata, että omalla kohdallasi riidat ja stressi vaikuttivat eniten. Arvottomuuden tunne on ihan kohtuuton taakka lapselle, mutta ei sellaista automaattisesti tule jos perhe on pienituloinen. Ei pelkästään sisaruksen kanssa jaettu huone tai se, ettei pääse matkustamaan tai saa mopoa, tarkoita että tuntee itsensä arvottomaksi tai ettei elämä voisi olla hyvää.

Olen itse kasvanut Uudellamaalla pikkukaupungissa ja nykyisin asun Helsingissä, ja minulle nämä "mopot ja kulkupelit" kuulostaa ihan vieraalta. Omia lapsianikaan ei kiinnosta moottoriajoneuvot lainkaan. Onko tuo joku maaseudun juttu?

Me asutaan 80 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä ihan "kaikilla" nuorilla on joku mopo tai muu menopeli. Poikkeuksia ovat ne joilla ei ole tai joita ei kiinnosta. Itse en ensin olisi halunnut esikoiselle sellaista hankkia kun en luottanut lainkaan hänen kykyynsä hahmottaa liikennettä mutta kyllähän siinä niin kävi että poika jäi kaveripiirin ulkopuolelle kun ei päässyt samalla tavalla liikkumaan. Vuoden kuluttua terveydenhoitaja soitti terveystarkastuksen jälkeen kotiin että pojalla on masennusoireita. No, ne oireet sitten helpotti kun hankin hänelle mönkkärin. Ja kun esikoisella oli mönkkäri, vaikea oli kieltäytyä kuopuksen toiveesta saada skootteri. Kymppitonni meni pelkästään itse menopeleihin. Päälle vakuutukset, huollot ja bensat. Olen taloudellisessa mielessä ihan totaaliyksinhuoltaja niin aika tiukoilla oon tässä ollut. Tuntuu että koko ajan on joku koura ojossa vaatimassa rahaa johonkin. 

Huh, kuulostaa rasittavalta! Onneksi asutaan Helsingissä, niin ei tarvitse ostella mönkkäreitä ja skoottereita. Täällä kukaan ei katso kieroon, jos pyöräilee tai ajaa bussilla, eikä kukaan jää ulkopuoliseksi menopelien puuttumisen vuoksi. Itse kokisin tuollaisen useiden moottoriajoneuvojen ostamisen jopa arvomaailmani vastaiseksi. Olisi masentavaa, jos olisi pakko nöyrtyä elämään tuollaisessa moottoriorjuudessa.

Niin. Sinä ehkä sitten joutuisit valitsemaan oman tai lapsen masennuksen välillä. 

Aina voi lähteä evakkoon junttipaikkakunnalta. Suoraan sanottuna en usko, että olisin päätynyt kasvattamaan lapsia paikkakunnalla, jossa kaikkien elämän keskipisteenä ovat autot, skootterit, traktorit, mönkkärit (mitä edes tarkoittavatkaan) tai muut vastaavat. Joten todennäköisesti oltaisiin muutettu sivistyneemmille seuduille jo paljon ennen lapsen teini-ikää.

Niin no, Uudenmaan ulkopuolella vaan asuu ihmisiä, kaupungeissa joissa on pitkät välimatkat (kuntaliitosten myötä) kaupungin sisällä eikä julkinen liikenne kulje 24/7. Jollainhan teinienkin itsenäisesti voitava kulkea. Et nyt voi olla noin kujalla kuinka muualla Suomessa eletään. 

Jos on niin, että Uudenmaan ulkopuolella ei pärjää ilman että jokaisella aikuisella, teinillä ja ehkä lapsellakin on oma moottoriajoneuvo, niin miksi muissa ketjuissa koko ajan usutetaan juuri köyhiä muuttamaan sinne? Tuohan tarkoittaa sitä, että köyhien ja työttömien kannattaa asua pääkaupunkiseudulla, eikä myöskään kenenkään pienituloisen kannata asua Uudenmaan ulkopuolella. Koska eihän sellainen yhtälö voi olla mahdollinen, että henkilöllä olisi vaikka pienet tulot, mutta silti pitäisi pystyä ostaa perheeseen vaikkapa viisi erilaista moottoriajoneuvoa. Missä niitä muuten säilytetään? Asuuko kaikki jossain maatiloilla? Johan tavallinen omakotitalon piha täytyy noista härveleistä, ja kerrostaloissa ei taida riittää parkkiruudut noin valtavalla moottoriarmeijalle. Vai onko noiden paikkakuntien kylänraittien reunustat täynnä erilaisia vekottimia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym. 

Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa. 

Uskallan veikata, että omalla kohdallasi riidat ja stressi vaikuttivat eniten. Arvottomuuden tunne on ihan kohtuuton taakka lapselle, mutta ei sellaista automaattisesti tule jos perhe on pienituloinen. Ei pelkästään sisaruksen kanssa jaettu huone tai se, ettei pääse matkustamaan tai saa mopoa, tarkoita että tuntee itsensä arvottomaksi tai ettei elämä voisi olla hyvää.

Olen itse kasvanut Uudellamaalla pikkukaupungissa ja nykyisin asun Helsingissä, ja minulle nämä "mopot ja kulkupelit" kuulostaa ihan vieraalta. Omia lapsianikaan ei kiinnosta moottoriajoneuvot lainkaan. Onko tuo joku maaseudun juttu?

Me asutaan 80 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä ihan "kaikilla" nuorilla on joku mopo tai muu menopeli. Poikkeuksia ovat ne joilla ei ole tai joita ei kiinnosta. Itse en ensin olisi halunnut esikoiselle sellaista hankkia kun en luottanut lainkaan hänen kykyynsä hahmottaa liikennettä mutta kyllähän siinä niin kävi että poika jäi kaveripiirin ulkopuolelle kun ei päässyt samalla tavalla liikkumaan. Vuoden kuluttua terveydenhoitaja soitti terveystarkastuksen jälkeen kotiin että pojalla on masennusoireita. No, ne oireet sitten helpotti kun hankin hänelle mönkkärin. Ja kun esikoisella oli mönkkäri, vaikea oli kieltäytyä kuopuksen toiveesta saada skootteri. Kymppitonni meni pelkästään itse menopeleihin. Päälle vakuutukset, huollot ja bensat. Olen taloudellisessa mielessä ihan totaaliyksinhuoltaja niin aika tiukoilla oon tässä ollut. Tuntuu että koko ajan on joku koura ojossa vaatimassa rahaa johonkin. 

Huh, kuulostaa rasittavalta! Onneksi asutaan Helsingissä, niin ei tarvitse ostella mönkkäreitä ja skoottereita. Täällä kukaan ei katso kieroon, jos pyöräilee tai ajaa bussilla, eikä kukaan jää ulkopuoliseksi menopelien puuttumisen vuoksi. Itse kokisin tuollaisen useiden moottoriajoneuvojen ostamisen jopa arvomaailmani vastaiseksi. Olisi masentavaa, jos olisi pakko nöyrtyä elämään tuollaisessa moottoriorjuudessa.

Niin. Sinä ehkä sitten joutuisit valitsemaan oman tai lapsen masennuksen välillä. 

Aina voi lähteä evakkoon junttipaikkakunnalta. Suoraan sanottuna en usko, että olisin päätynyt kasvattamaan lapsia paikkakunnalla, jossa kaikkien elämän keskipisteenä ovat autot, skootterit, traktorit, mönkkärit (mitä edes tarkoittavatkaan) tai muut vastaavat. Joten todennäköisesti oltaisiin muutettu sivistyneemmille seuduille jo paljon ennen lapsen teini-ikää.

Ollaanpa siellä nyt niin ylimielisiä. Jos Helsingissä asuminen tarkoittaa sellaista arvomaailmaa jossa katsotaan nenänvartta pitkin muita niin itse taas en haluaisi sinne. 

Ja yleensä ottaen useimmat asuvat siellä missä heillä on työtä. Joillekin se on junttipaikkakunta. Niissäkin tarvitaan esimerkiksi opettajia, hoitajia ja lääkäreitä. 

Ei se nyt ihan terveeltä kuulosta, että jos jossain alaikäinen, jolla ei ole omaa moottoriajoneuvoa, jää yksin ja syrjäytetään porukasta, tai että ihmisten täytyy ostaa autot, mopot, mönkkärit ja skootterit, vaikka ei olisi niihin varaakaan tai vaikka ei haluaisi tuollaisia ostaa. Minusta tuollainen on äärimmäisen surullista. Millä lailla on mielekästä, että kaikkien pitää laitta kymmeniä tuhansia euroja tällaiseen - jopa siinä tapauksessa että ei haluaisi/pystyisi? Kyllähän tuollaisessa ympäristössä täytyy olla arvot todella pahasti vinksallaan.

Aika paljon tuli alapeukkuja! Kertokaa nyt sitten, millä lailla on hyvä asia, että ihmisen on PAKKO ostaa vaikka mopo ja auto, vaikka hänen rahansa ei riittäisi niihin, ja sitten perhe joutuu tinkimään muusta elämästä vain, koska sosiaalinen paine pakottaa haalimaan järjettömän määrän moottoriajoneuvoja? Mistä köyhät siis saavat rahat näihin - ryöstöistä, elinkaupasta vai ehkä seksinmyynnistä? En oikeasti ymmärrä tuollaista moottoripakkomiellettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym. 

Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa. 

Uskallan veikata, että omalla kohdallasi riidat ja stressi vaikuttivat eniten. Arvottomuuden tunne on ihan kohtuuton taakka lapselle, mutta ei sellaista automaattisesti tule jos perhe on pienituloinen. Ei pelkästään sisaruksen kanssa jaettu huone tai se, ettei pääse matkustamaan tai saa mopoa, tarkoita että tuntee itsensä arvottomaksi tai ettei elämä voisi olla hyvää.

Olen itse kasvanut Uudellamaalla pikkukaupungissa ja nykyisin asun Helsingissä, ja minulle nämä "mopot ja kulkupelit" kuulostaa ihan vieraalta. Omia lapsianikaan ei kiinnosta moottoriajoneuvot lainkaan. Onko tuo joku maaseudun juttu?

Me asutaan 80 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä ihan "kaikilla" nuorilla on joku mopo tai muu menopeli. Poikkeuksia ovat ne joilla ei ole tai joita ei kiinnosta. Itse en ensin olisi halunnut esikoiselle sellaista hankkia kun en luottanut lainkaan hänen kykyynsä hahmottaa liikennettä mutta kyllähän siinä niin kävi että poika jäi kaveripiirin ulkopuolelle kun ei päässyt samalla tavalla liikkumaan. Vuoden kuluttua terveydenhoitaja soitti terveystarkastuksen jälkeen kotiin että pojalla on masennusoireita. No, ne oireet sitten helpotti kun hankin hänelle mönkkärin. Ja kun esikoisella oli mönkkäri, vaikea oli kieltäytyä kuopuksen toiveesta saada skootteri. Kymppitonni meni pelkästään itse menopeleihin. Päälle vakuutukset, huollot ja bensat. Olen taloudellisessa mielessä ihan totaaliyksinhuoltaja niin aika tiukoilla oon tässä ollut. Tuntuu että koko ajan on joku koura ojossa vaatimassa rahaa johonkin. 

Huh, kuulostaa rasittavalta! Onneksi asutaan Helsingissä, niin ei tarvitse ostella mönkkäreitä ja skoottereita. Täällä kukaan ei katso kieroon, jos pyöräilee tai ajaa bussilla, eikä kukaan jää ulkopuoliseksi menopelien puuttumisen vuoksi. Itse kokisin tuollaisen useiden moottoriajoneuvojen ostamisen jopa arvomaailmani vastaiseksi. Olisi masentavaa, jos olisi pakko nöyrtyä elämään tuollaisessa moottoriorjuudessa.

Niin. Sinä ehkä sitten joutuisit valitsemaan oman tai lapsen masennuksen välillä. 

Aina voi lähteä evakkoon junttipaikkakunnalta. Suoraan sanottuna en usko, että olisin päätynyt kasvattamaan lapsia paikkakunnalla, jossa kaikkien elämän keskipisteenä ovat autot, skootterit, traktorit, mönkkärit (mitä edes tarkoittavatkaan) tai muut vastaavat. Joten todennäköisesti oltaisiin muutettu sivistyneemmille seuduille jo paljon ennen lapsen teini-ikää.

Niin no, Uudenmaan ulkopuolella vaan asuu ihmisiä, kaupungeissa joissa on pitkät välimatkat (kuntaliitosten myötä) kaupungin sisällä eikä julkinen liikenne kulje 24/7. Jollainhan teinienkin itsenäisesti voitava kulkea. Et nyt voi olla noin kujalla kuinka muualla Suomessa eletään. 

Haja-asutusalueellakaan ei ole läheskään kaikilla teineillä mopoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri kuten kirjoitit. Hyvä kasvatus ja kotiolot ei ole varallisuudesta kiinni. Kunhan nyt saa tarpeellisen, ja hiukkasen päälle.

Jos ei meinaa riittää välttämättömään, niin se on eri asia. Mutta et tainnut tätä tarkoittaa.

Mutta onko varaa kustantaa lasten harrastuksia, elektroniikkaa, vaatteita jne.? Se, että lapselta evätään harrastusmahdollisuus rahan takia on aika tympeää.

Ei lapsi oikeasti tarvitse sitä ohjattua harrastusta tai kallista puhelinta.

Hahhah! Kyllä jo koululainen hyötyy ohjatusta harrastuksesta. Lapsi nimenomaan tarvitsee harrastuksia ja mielellään jotain urheilullista ja se maksaa.

Urheilukentille ei ole pääsymaksua, ja suksia ja luistimia saa halvalla kirpparilta.

Mitä se lapsi yksin siellä urheilukentällä pyörii? Ei siinä opi mitään eikä siitä ole harrastukseksi.

Miten aikuinen voi harrastaa lenkkeilyä olematta mukana kestävyysjuoksujoukkueessa?

Ei pidä verrata aikuista ja lasta toisiinsa. Aikuisillekin on olemassa juoksukouluja. Miksi, osaahan jokainen aikuinen juosta?

Lapsikin osaa juosta. Joten ei sille ole perustetta miksi lapsen olisi kuuluttava yleisurheiluseuraan voidakseen harrastaa juoksemista.

Lapsi osaa myös uida ja se on ihan ok käydä uimahallissa ja uimarannalla polskimassa ilman, että treenaa verenmaku suussa ja valmentajan pillin tahdissa johonkin uimakisoihin.

Lapsi ei opi uimaan ellei lasta opeta. Harva asuu uimahallin vieressä, joten sinne pääsemiseen pitää olla pyörä tai bussi. Ilmaiseksi ei pääse sisään, sinne pitää ostaa lippu. Mahtavatko edes päästää pientä lasta yksin sisään?

Ei lasta laiteta uimaseuraan siksi että se oppisi pysymään pinnalla.

Lapsi laitetaan uimaseuraan koska lapsi tykkää uimisesta ja vanhemmat haluaa lapselle siitä hyvän harrastuksen,

Lapsen harrastus tarkoittaa toimintaa joka tuo statusta perheelle. Ja hyvä harrastus tuo statusta ekstra paljon. Olisihan se noloa jos lapsi vaan kävisi uiskentelemassa (sehän ei ole harrastus vielä ollenkaan), eli ei sellaista voida sallia vaan kyllä on oltava seurajäsenyys ja ainakin jonkinlaista kisamenestystä.

No joku sitä aina menestyy ja on potentiaalinen ammattiurheilija. Mutta kukaan ei menesty eikä saa kykyjään selville ja esille jos ei anneta edes yrittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole maininnut sitä että köyhänä se asunto on ongelma lähiön haiseva ja luhistumut pieni asunto kerrostalossa. Ja se pihapiiri ei ole niin turvallinen. Kasvat aikuiseksi rikollisuuden ja huume diilerien ympäröivämänä.

Ei se ole hauskaa kun jo esikoulussa saat kuulla että sinun vaatteet on rumia.

Mihinkään ei ole varaa, siis ei koskaan,

Harrastuksen sijaan menet töihin.

Ajokorttia et tietenkään saa aikuistuessasi.

Turpiin saat aika usein, kiitos pihapiiri.

Jos olet naispuolinen voit jopa tulla raiskatuksi

Kokeeseen on vaikeata lukea kun huoneessasi 8 vuotias harjoittelee ääneen tapaus tehtäviä.

Kesällä se on sinun velvollisuus olla ilmainen lapsenvahti kun kerran niin pieni ei voi olla koko päivää yksin. Siihen meni sinun omat kesähaaveet.

Tietenkin et harrasta. Koulun jälkeen sinun on huolehdittava sisaruksista. Tietenkin et voi mennä ulos viikonloppuisin koska vanhemmillasi on menoja ja he haluavat mennä joten sinä olet se lapsenvahti. Tietenkin sinulle ei tästä makseta. Tietenkin vanhempasi eivät osta sinulle vaatteita, siis ei koskaan. Kaikki on vanhaa kulahtunutta ja rumaa.

Perheessä riidellään siitä kuka syö jugurtin koska se oli ostettu toiselle lapselle, ei sinulle.

Tuollainen kohtelu ei johdu köyhyydestä, vaan ihan jostakin muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri kuten kirjoitit. Hyvä kasvatus ja kotiolot ei ole varallisuudesta kiinni. Kunhan nyt saa tarpeellisen, ja hiukkasen päälle.

Jos ei meinaa riittää välttämättömään, niin se on eri asia. Mutta et tainnut tätä tarkoittaa.

Mutta onko varaa kustantaa lasten harrastuksia, elektroniikkaa, vaatteita jne.? Se, että lapselta evätään harrastusmahdollisuus rahan takia on aika tympeää.

Ei lapsi oikeasti tarvitse sitä ohjattua harrastusta tai kallista puhelinta.

Hahhah! Kyllä jo koululainen hyötyy ohjatusta harrastuksesta. Lapsi nimenomaan tarvitsee harrastuksia ja mielellään jotain urheilullista ja se maksaa.

Urheilukentille ei ole pääsymaksua, ja suksia ja luistimia saa halvalla kirpparilta.

Mitä se lapsi yksin siellä urheilukentällä pyörii? Ei siinä opi mitään eikä siitä ole harrastukseksi.

Miten aikuinen voi harrastaa lenkkeilyä olematta mukana kestävyysjuoksujoukkueessa?

Ei pidä verrata aikuista ja lasta toisiinsa. Aikuisillekin on olemassa juoksukouluja. Miksi, osaahan jokainen aikuinen juosta?

Lapsikin osaa juosta. Joten ei sille ole perustetta miksi lapsen olisi kuuluttava yleisurheiluseuraan voidakseen harrastaa juoksemista.

Lapsi osaa myös uida ja se on ihan ok käydä uimahallissa ja uimarannalla polskimassa ilman, että treenaa verenmaku suussa ja valmentajan pillin tahdissa johonkin uimakisoihin.

Lapsi ei opi uimaan ellei lasta opeta. Harva asuu uimahallin vieressä, joten sinne pääsemiseen pitää olla pyörä tai bussi. Ilmaiseksi ei pääse sisään, sinne pitää ostaa lippu. Mahtavatko edes päästää pientä lasta yksin sisään?

Ei lasta laiteta uimaseuraan siksi että se oppisi pysymään pinnalla.

Lapsi laitetaan uimaseuraan koska lapsi tykkää uimisesta ja vanhemmat haluaa lapselle siitä hyvän harrastuksen,

Lapsen harrastus tarkoittaa toimintaa joka tuo statusta perheelle. Ja hyvä harrastus tuo statusta ekstra paljon. Olisihan se noloa jos lapsi vaan kävisi uiskentelemassa (sehän ei ole harrastus vielä ollenkaan), eli ei sellaista voida sallia vaan kyllä on oltava seurajäsenyys ja ainakin jonkinlaista kisamenestystä.

No joku sitä aina menestyy ja on potentiaalinen ammattiurheilija. Mutta kukaan ei menesty eikä saa kykyjään selville ja esille jos ei anneta edes yrittää. 

Ammattiurheilijajutut mitä monille lapsille syötetään ovat samaa sarjaa kuin aikuisten lottovoittohaaveet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri kuten kirjoitit. Hyvä kasvatus ja kotiolot ei ole varallisuudesta kiinni. Kunhan nyt saa tarpeellisen, ja hiukkasen päälle.

Jos ei meinaa riittää välttämättömään, niin se on eri asia. Mutta et tainnut tätä tarkoittaa.

Mutta onko varaa kustantaa lasten harrastuksia, elektroniikkaa, vaatteita jne.? Se, että lapselta evätään harrastusmahdollisuus rahan takia on aika tympeää.

Ei lapsi oikeasti tarvitse sitä ohjattua harrastusta tai kallista puhelinta.

Hahhah! Kyllä jo koululainen hyötyy ohjatusta harrastuksesta. Lapsi nimenomaan tarvitsee harrastuksia ja mielellään jotain urheilullista ja se maksaa.

Urheilukentille ei ole pääsymaksua, ja suksia ja luistimia saa halvalla kirpparilta.

Mitä se lapsi yksin siellä urheilukentällä pyörii? Ei siinä opi mitään eikä siitä ole harrastukseksi.

Miten aikuinen voi harrastaa lenkkeilyä olematta mukana kestävyysjuoksujoukkueessa?

Ei pidä verrata aikuista ja lasta toisiinsa. Aikuisillekin on olemassa juoksukouluja. Miksi, osaahan jokainen aikuinen juosta?

Lapsikin osaa juosta. Joten ei sille ole perustetta miksi lapsen olisi kuuluttava yleisurheiluseuraan voidakseen harrastaa juoksemista.

Lapsi osaa myös uida ja se on ihan ok käydä uimahallissa ja uimarannalla polskimassa ilman, että treenaa verenmaku suussa ja valmentajan pillin tahdissa johonkin uimakisoihin.

Lapsi ei opi uimaan ellei lasta opeta. Harva asuu uimahallin vieressä, joten sinne pääsemiseen pitää olla pyörä tai bussi. Ilmaiseksi ei pääse sisään, sinne pitää ostaa lippu. Mahtavatko edes päästää pientä lasta yksin sisään?

Ei lasta laiteta uimaseuraan siksi että se oppisi pysymään pinnalla.

Lapsi laitetaan uimaseuraan koska lapsi tykkää uimisesta ja vanhemmat haluaa lapselle siitä hyvän harrastuksen,

Lapsen harrastus tarkoittaa toimintaa joka tuo statusta perheelle. Ja hyvä harrastus tuo statusta ekstra paljon. Olisihan se noloa jos lapsi vaan kävisi uiskentelemassa (sehän ei ole harrastus vielä ollenkaan), eli ei sellaista voida sallia vaan kyllä on oltava seurajäsenyys ja ainakin jonkinlaista kisamenestystä.

No joku sitä aina menestyy ja on potentiaalinen ammattiurheilija. Mutta kukaan ei menesty eikä saa kykyjään selville ja esille jos ei anneta edes yrittää. 

Ammattiurheilijajutut mitä monille lapsille syötetään ovat samaa sarjaa kuin aikuisten lottovoittohaaveet.

Onko lasten urheiluseuroissa harrastamiset sinulta jotenkin henkilökohtaisesti pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym. 

Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa. 

Uskallan veikata, että omalla kohdallasi riidat ja stressi vaikuttivat eniten. Arvottomuuden tunne on ihan kohtuuton taakka lapselle, mutta ei sellaista automaattisesti tule jos perhe on pienituloinen. Ei pelkästään sisaruksen kanssa jaettu huone tai se, ettei pääse matkustamaan tai saa mopoa, tarkoita että tuntee itsensä arvottomaksi tai ettei elämä voisi olla hyvää.

Olen itse kasvanut Uudellamaalla pikkukaupungissa ja nykyisin asun Helsingissä, ja minulle nämä "mopot ja kulkupelit" kuulostaa ihan vieraalta. Omia lapsianikaan ei kiinnosta moottoriajoneuvot lainkaan. Onko tuo joku maaseudun juttu?

Me asutaan 80 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä ihan "kaikilla" nuorilla on joku mopo tai muu menopeli. Poikkeuksia ovat ne joilla ei ole tai joita ei kiinnosta. Itse en ensin olisi halunnut esikoiselle sellaista hankkia kun en luottanut lainkaan hänen kykyynsä hahmottaa liikennettä mutta kyllähän siinä niin kävi että poika jäi kaveripiirin ulkopuolelle kun ei päässyt samalla tavalla liikkumaan. Vuoden kuluttua terveydenhoitaja soitti terveystarkastuksen jälkeen kotiin että pojalla on masennusoireita. No, ne oireet sitten helpotti kun hankin hänelle mönkkärin. Ja kun esikoisella oli mönkkäri, vaikea oli kieltäytyä kuopuksen toiveesta saada skootteri. Kymppitonni meni pelkästään itse menopeleihin. Päälle vakuutukset, huollot ja bensat. Olen taloudellisessa mielessä ihan totaaliyksinhuoltaja niin aika tiukoilla oon tässä ollut. Tuntuu että koko ajan on joku koura ojossa vaatimassa rahaa johonkin. 

Huh, kuulostaa rasittavalta! Onneksi asutaan Helsingissä, niin ei tarvitse ostella mönkkäreitä ja skoottereita. Täällä kukaan ei katso kieroon, jos pyöräilee tai ajaa bussilla, eikä kukaan jää ulkopuoliseksi menopelien puuttumisen vuoksi. Itse kokisin tuollaisen useiden moottoriajoneuvojen ostamisen jopa arvomaailmani vastaiseksi. Olisi masentavaa, jos olisi pakko nöyrtyä elämään tuollaisessa moottoriorjuudessa.

Niin. Sinä ehkä sitten joutuisit valitsemaan oman tai lapsen masennuksen välillä. 

Aina voi lähteä evakkoon junttipaikkakunnalta. Suoraan sanottuna en usko, että olisin päätynyt kasvattamaan lapsia paikkakunnalla, jossa kaikkien elämän keskipisteenä ovat autot, skootterit, traktorit, mönkkärit (mitä edes tarkoittavatkaan) tai muut vastaavat. Joten todennäköisesti oltaisiin muutettu sivistyneemmille seuduille jo paljon ennen lapsen teini-ikää.

Niin no, Uudenmaan ulkopuolella vaan asuu ihmisiä, kaupungeissa joissa on pitkät välimatkat (kuntaliitosten myötä) kaupungin sisällä eikä julkinen liikenne kulje 24/7. Jollainhan teinienkin itsenäisesti voitava kulkea. Et nyt voi olla noin kujalla kuinka muualla Suomessa eletään. 

Jos on niin, että Uudenmaan ulkopuolella ei pärjää ilman että jokaisella aikuisella, teinillä ja ehkä lapsellakin on oma moottoriajoneuvo, niin miksi muissa ketjuissa koko ajan usutetaan juuri köyhiä muuttamaan sinne? Tuohan tarkoittaa sitä, että köyhien ja työttömien kannattaa asua pääkaupunkiseudulla, eikä myöskään kenenkään pienituloisen kannata asua Uudenmaan ulkopuolella. Koska eihän sellainen yhtälö voi olla mahdollinen, että henkilöllä olisi vaikka pienet tulot, mutta silti pitäisi pystyä ostaa perheeseen vaikkapa viisi erilaista moottoriajoneuvoa. Missä niitä muuten säilytetään? Asuuko kaikki jossain maatiloilla? Johan tavallinen omakotitalon piha täytyy noista härveleistä, ja kerrostaloissa ei taida riittää parkkiruudut noin valtavalla moottoriarmeijalle. Vai onko noiden paikkakuntien kylänraittien reunustat täynnä erilaisia vekottimia?

Rahaa palaa joko asumiseen tai liikkumiseen. Halvempi asuminen kostautuu just noissa mopo- yms. kustannuksissa. Ellei anna lapsensa komeroitua. Noh, kavereitahan ne on nettikaveritkin 

Vierailija kirjoitti:

Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan. 

Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka. 

Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään. 

Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä. 

Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin. 

Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7

Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.

Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.

Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.

Aina sama virsi. "Jos lapseni ei saa sitä tai tätä niin hän syrjäytyy."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan. 

Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka. 

Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään. 

Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä. 

Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin. 

Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7

Jotenkin naiivia ajatella, että pelkkä vanhemman rakkaus riittäisi lapselle täysi-ikäisyyteen asti ja sen ylikin. Kuin jostain Disney-leffasta. 

Onnellinen ja turvallinen koti sekä vanhempien tuki on parasta, mitä lapsi voi saada. Rikkauksia ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lasten tarvikkeet ja vaatteetkin maksaa ihan pirusti käytettynäkin. Onnekkaita on ne, jotka saavat kaiken sukulaisilta jätesäkissä ilmaiseksi eivätkä ehkä tajua kuinka paljon rahaa todellisuudessa kuluu. Myös vauvavuoden jälkeen siistejä käytettyjä vaatteita on todella huonosti saatavilla.

Sisävaatteet muutaman euron kappale. Muovikassissa paljousalennuksen kanssa murto-osa siitä. Syöttötuoli 10 euroa. Rattaat 100 euroa. Pinnasänky 30 euroa. Polkupyörän lastenistuin 20 euroa.

Tämä on hintataso jos puhutaan ehjästä tavarasta.

Eli köyhän perheen kuukauden ruokarahat.

Paljonko näille tarvikkeille tulee hintaa per käyttökuukausi? Ei paljon mitään. Vaikka vanhemmat olisivat pienipalkkaisia, niin vika on jossain muualla, jos rahat eivät näihin perustarvikkeisiin riitä. 

Voit laskea ihan itse käymällä lapsesi koko omaisuuden läpi ja hakemalla tori.fistä vastaavat tuotteet. Muista lisätä toridiili- ja postimaksut hintaan. Muista, että vaatekootkin vauvavuonna vaihtuvat tiheään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan. 

Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka. 

Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään. 

Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä. 

Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin. 

Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7

Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.

Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.

Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.

Itse en haluaisi elää noin.

Ei ole pakko olla hyvätuloinen. Riittää, kun pystyy itse elättämään lapsensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lasten tarvikkeet ja vaatteetkin maksaa ihan pirusti käytettynäkin. Onnekkaita on ne, jotka saavat kaiken sukulaisilta jätesäkissä ilmaiseksi eivätkä ehkä tajua kuinka paljon rahaa todellisuudessa kuluu. Myös vauvavuoden jälkeen siistejä käytettyjä vaatteita on todella huonosti saatavilla.

Sisävaatteet muutaman euron kappale. Muovikassissa paljousalennuksen kanssa murto-osa siitä. Syöttötuoli 10 euroa. Rattaat 100 euroa. Pinnasänky 30 euroa. Polkupyörän lastenistuin 20 euroa.

Tämä on hintataso jos puhutaan ehjästä tavarasta.

Eli köyhän perheen kuukauden ruokarahat.

Paljonko näille tarvikkeille tulee hintaa per käyttökuukausi? Ei paljon mitään. Vaikka vanhemmat olisivat pienipalkkaisia, niin vika on jossain muualla, jos rahat eivät näihin perustarvikkeisiin riitä. 

Voit laskea ihan itse käymällä lapsesi koko omaisuuden läpi ja hakemalla tori.fistä vastaavat tuotteet. Muista lisätä toridiili- ja postimaksut hintaan. Muista, että vaatekootkin vauvavuonna vaihtuvat tiheään.

Paikallinen kirppis voisi olla fiksumpi paikka ostoksille.