Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?
29.05.2026 |
Tosi monet sanovat ettei ole varaa lapsiin. Mutta jos miettii, niin voihan lapsiperhe-elämää elää halvallakin jos haluaa.
- Perhe mahtuu asumaan vaikka vuokrakolmiossa kerrostalossa, ei ole mikään pakko olla omakotitaloa tai rivitalonpätkää
- Jos asuu palveluiden lähellä niin ei tarvitse autoa, varsinkaan jos hankkii vaikka sähköavusteisen laatikkopyörän pienimpien lasten ja tavaroiden kuljetusta varten
- Lapset voivat harrastaa omatoimisesti tai perheen/kaverien kanssa, ei ole pakko maksaa seurajäsenyyksistä ja valmentajasta
- Kaikkea mahdollista lapsiin liittyvää tavaraa on tosi paljon tarjolla käytettynä
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.
Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.
Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.
Itse en haluaisi elää noin.
Mä ihmettelen vähän, miten lasta kuljetettiiin, jos ei ollut edes rattaita ja vasta isompana hankittiin auton turvaistuin.
Turvaistuin hankittiin autoon, kun turvakaukalo kävi liian pieneksi. Jos ei oltu autolla liikkeellä, niin sitten käveltiin. Jos lapsi väsyi, niin hänet nostettiin reppuselkään tai syliin.
No miksi ette hankkineet rattaita? Maksoivat liikaa?
Rattaille ei ollut minkäänlaista tarvetta. Lapsi oppi kävelemään 9kk:n ikäisenä, ja liikkui mielellään.
Siis menitte kävelymatkat aina sen 9kk:n tahdissa taapertaen?
Kyllä, miksei olisi menty? Ei meillä lähdetty kiireellä ajanviettoon ja huvituksiin. Marketissa lapsi istui ostoskärryissä, mikäli ei jaksanut kävellä.
Monilla on sellaista arjen kävelyä missä ei ole aikaa hidastella. Lisäksi jos taapero on karkailevaa sorttia niin rattaat ovat puolipakolliset jos ei halua käyttää kävellessä valjaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän toki, että moni tarvitsee rattaita, mutta minuahan tässä on syytetty köyhäilystä ja lapsen elämän pilaamisesta, kun en aikanaan ostanut rattaita. En ostanut, koska en tarvinnut, eikä päiväkotikaan pyytänyt sellaisia, kun vein lapsen sinne 9 kuukauden iässä.
Monella näyttää olevan sellainen käsitys elämästä, että kaikki mahdollinen tavara täytyy ostaa, tarvitsi sellaista tai ei, mikäli pankkitilillä on katetta.
Somaleilla on suurperheet - päättele siitä.
Kyllä, miksei olisi menty? Ei meillä lähdetty kiireellä ajanviettoon ja huvituksiin. Marketissa lapsi istui ostoskärryissä, mikäli ei jaksanut kävellä.