Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?

Usein tuntuu unohtuvan se, että vaikka hyvätuloinen voi ostaa kirppiksiltä, päättää tulla toimeen ilman jotain laitetta tms., hänen ei ole pakko sitä tehdä. Jos tapahtuu jotain yllättävää, lapselta hajoaa talvikengät tms. hänen ei ole pakko pyöräillä ympäri kaupunkia ja epätoivoisesti etsiä kirpparilta uusia kenkiä huomiseksi. Hän voi poikkeustilanteessa hyvin ostaa ne uutena. 

Täällä oli joskus ketju aiheesta ja muistan vielä mainion viestin kuvitteellisesta tilanteesta, jossa lapsi kaatui pyörällä, sai jonkin murtuman ja pyörä vääntyi. Hyvätuloinen perhe meni yksityiselle lääkärille, sai avun pian, päätti ostaa uuden pyörän ja kun päivän aikataulu oli jo sekaisin, ostivat pizzat ruoaksi. Köyhän perheen isä vasaroi pyörää suoraksi iltamyöhällä, kun se oli pakko saada kuntoon. Päivystyksessä meni koko ilta ja äiti etsi pakastimesta ruispaloja, nehän voisi sulattaa leivänpaahtimessa, kun kauppaan ei ehditty. Ehkä hyvätuloisen perheen äiti teki seuraavana päivänä huokean löydön kirpparilta ja toimi näin fiksusti. Mutta ei hänen tarvinnut elää pelko selkäytimessä, että kunpa vaan ei tapahtuisi mitään ja tulisi lisämenoja.

Vapaaehtoinen kirppistely ja köyhäily on eri asia kuin elää jatkuvan huolen kanssa.

Jotenkin ihmisiltä on ihan kateissa se realiteetti, ettei elämä yksinkertaisesti ole huoletonta ja varmaa. Siihen on ihmisten valtavalla enemmistöllä kautta aikojen kuulunut epävarmuus ja eriasteinen niukkuus. Silti elämää on aina eletty, siitä on nautittu ja tehty myös uutta elämää. Tämän uuden materialistisen ajatustrendin takia tämä kansa kuolee sukupuuttoon ja korvautuu aivan muilla ihmisillä, ja se on hyvin surullista.

Vierailija kirjoitti:

Usein tuntuu unohtuvan se, että vaikka hyvätuloinen voi ostaa kirppiksiltä, päättää tulla toimeen ilman jotain laitetta tms., hänen ei ole pakko sitä tehdä. Jos tapahtuu jotain yllättävää, lapselta hajoaa talvikengät tms. hänen ei ole pakko pyöräillä ympäri kaupunkia ja epätoivoisesti etsiä kirpparilta uusia kenkiä huomiseksi. Hän voi poikkeustilanteessa hyvin ostaa ne uutena. 

 

Täällä oli joskus ketju aiheesta ja muistan vielä mainion viestin kuvitteellisesta tilanteesta, jossa lapsi kaatui pyörällä, sai jonkin murtuman ja pyörä vääntyi. Hyvätuloinen perhe meni yksityiselle lääkärille, sai avun pian, päätti ostaa uuden pyörän ja kun päivän aikataulu oli jo sekaisin, ostivat pizzat ruoaksi. Köyhän perheen isä vasaroi pyörää suoraksi iltamyöhällä, kun se oli pakko saada kuntoon. Päivystyksessä meni koko ilta ja äiti etsi pakastimesta ruispaloja, nehän voisi sulattaa leivänpaahtimessa, kun kauppaan ei ehditty. Ehkä hyvätuloisen perheen äiti teki seuraavana päivänä huokean löydön kirpparilta ja toimi näin fiksusti. Mutta ei hänen tarvinnut elää pelko selkäytimessä, että kunpa vaan ei tapahtuisi mitään ja tulisi lisämenoja.

 

Vapaaehtoinen kirppistely ja köyhäily on eri asia kuin elää jatkuvan huolen kanssa.

Ne jotka ovat Suomessa oikeasti köyhiä ovat pääsääntöisesti työttömiä, eli heillä on aikaa käytettävissä siihen, että yrittää minimoida menot. Toki työssäkäyvällä voi olla ulosottoa tai jotain muuta isoa ja pakollista menoa mikä suistaa köyhyyteen, mutta siinä puhutaan poikkeustapauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan. 

Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka. 

Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään. 

Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä. 

Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin. 

Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7

Tämäkin on köyhässä perheessä kasvaneena, ja nykyisinkin tukien varassa elävänä kuin lukisi eri todellisuudesta laskeutuneen vastauksia.

Jos nyt pamahtaisin raskaaksi ja alkaisin suunnitella elämää sen mukaan, niin jo se käytettyjen tavaroiden ja muiden juttujen hankkiminen tekisi todella tiukkaa. Nipistän jo nyt omista syömisistä että rahat riittää, neuvolassa varmaan tuskin katsottaisiin kovin hyvällä äitiä joka täysin tosissaan kyselisi että miten paljon pitää syödä ettei lapsen kasvu häiriinny.

Kaiken hommaaminen käytettynä on nyt jo itsestäänselvää, joku iphonen hommaaminen ei tulisi mieleenkään. Ulkomaanmatkoihin ei ole varaa nytkään, eikä mihinkään muuhunkaan.

Enemmänkin se on nyky-Suomessa niin, että mitä köyhempi ihminen niin sitä lihavampi se on. Köyhä ostaa kaupasta makkaraa ja ranskalaisia tai pakastepitsan, ja rikas taas ostaa salaatteja.

En ole rikas, mutta kuulun varakkaimpaan kymmenykseen. Valmissalaatteja en osta koskaan. Ne ovat lihottavia ja vähäproteiinisia. 

Ostoslistalla on joka viikko perunaa, juureksia/kasviksia (porkkanaa, sipulia, lanttua, palsternakkaa, valkosipulia, kesäkurpitsaa, parsakaalia, purjoa, jääsalaattia, paprikaa, kurkkua, tomaattia tai munakoisoa ja talvisin myös yrttejä), hedelmiä (mandariini, banaani, omena, luumu tai viinirypäle), maitoa, 1% viiliä, 400g kanaa, 400g jauhelihaa, sekä jotain kalaa (pakaste, säilyke tai tuore), ja välillä jauheliha korvataan lenkkimakkaralla tai nakeilla. Joka toinen viikko ostetaan raejuustoa, kermaa, kaurahiutaleita, leseitä, leipää, oivariinia, kananmunia ja oltermannia. Tarvittaessa ostetetaan myös jauhoja, riisiä, sarvimakaronia, spagettia, sokeria, kahvia, keittojuureksia, emmentalia, parmesaania, halloumia, öljyä, tomaattimurskaa, kuivaherneitä, soijaa, hernerouhetta, ranskankermaa, kookosmaitoa, liemikuutioita, mausteita tai kermaviiliä.

Kaikki ateriat syödään kotona, ja meitä on kaksi aikuista syöjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein tuntuu unohtuvan se, että vaikka hyvätuloinen voi ostaa kirppiksiltä, päättää tulla toimeen ilman jotain laitetta tms., hänen ei ole pakko sitä tehdä. Jos tapahtuu jotain yllättävää, lapselta hajoaa talvikengät tms. hänen ei ole pakko pyöräillä ympäri kaupunkia ja epätoivoisesti etsiä kirpparilta uusia kenkiä huomiseksi. Hän voi poikkeustilanteessa hyvin ostaa ne uutena. 

 

Täällä oli joskus ketju aiheesta ja muistan vielä mainion viestin kuvitteellisesta tilanteesta, jossa lapsi kaatui pyörällä, sai jonkin murtuman ja pyörä vääntyi. Hyvätuloinen perhe meni yksityiselle lääkärille, sai avun pian, päätti ostaa uuden pyörän ja kun päivän aikataulu oli jo sekaisin, ostivat pizzat ruoaksi. Köyhän perheen isä vasaroi pyörää suoraksi iltamyöhällä, kun se oli pakko saada kuntoon. Päivystyksessä meni koko ilta ja äiti etsi pakastimesta ruispaloja, nehän voisi sulattaa leivänpaahtimessa, kun kauppaan ei ehditty. Ehkä hyvätuloisen perheen äiti teki seuraavana päivänä huokean löydön kirpparilta ja toimi näin fiksusti. Mutta ei hänen tarvinnut elää pelko selkäytimessä, että kunpa vaan ei tapahtuisi mitään ja tulisi lisämenoja.

 

Vapaaehtoinen kirppistely ja köyhäily on eri asia kuin elää jatkuvan huolen kanssa.

Ne jotka ovat Suomessa oikeasti köyhiä ovat pääsääntöisesti työttömiä, eli heillä on aikaa käytettävissä siihen, että yrittää minimoida menot. Toki työssäkäyvällä voi olla ulosottoa tai jotain muuta isoa ja pakollista menoa mikä suistaa köyhyyteen, mutta siinä puhutaan poikkeustapauksista.

On kyllä heitäkin, joilla on oikeasti huono palkka ja työ vie kaikki mehut. Läheinen kuljetusalalla teki 15-tuntisia päiviä, työt alkoivat keskellä yötä ja vapaat meni täysin nukkumiseen, kun oli pää ihan sekaisin. Palkka reilut 2000 e. Ei siinä jää mitään energiaa ostaa edullisia juureksia, pilkkoa, kypsentää ja pakastaa. 

Ja vaikka yrittäisikin ennakoida ja säästää, kyllä se puskuri voi olla niin pieni, että isommat yllättävät menot oikeasti pelottaa, esim. sairastuminen. Tasainen arki on helpompi suunnitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein tuntuu unohtuvan se, että vaikka hyvätuloinen voi ostaa kirppiksiltä, päättää tulla toimeen ilman jotain laitetta tms., hänen ei ole pakko sitä tehdä. Jos tapahtuu jotain yllättävää, lapselta hajoaa talvikengät tms. hänen ei ole pakko pyöräillä ympäri kaupunkia ja epätoivoisesti etsiä kirpparilta uusia kenkiä huomiseksi. Hän voi poikkeustilanteessa hyvin ostaa ne uutena. 

 

Täällä oli joskus ketju aiheesta ja muistan vielä mainion viestin kuvitteellisesta tilanteesta, jossa lapsi kaatui pyörällä, sai jonkin murtuman ja pyörä vääntyi. Hyvätuloinen perhe meni yksityiselle lääkärille, sai avun pian, päätti ostaa uuden pyörän ja kun päivän aikataulu oli jo sekaisin, ostivat pizzat ruoaksi. Köyhän perheen isä vasaroi pyörää suoraksi iltamyöhällä, kun se oli pakko saada kuntoon. Päivystyksessä meni koko ilta ja äiti etsi pakastimesta ruispaloja, nehän voisi sulattaa leivänpaahtimessa, kun kauppaan ei ehditty. Ehkä hyvätuloisen perheen äiti teki seuraavana päivänä huokean löydön kirpparilta ja toimi näin fiksusti. Mutta ei hänen tarvinnut elää pelko selkäytimessä, että kunpa vaan ei tapahtuisi mitään ja tulisi lisämenoja.

 

Vapaaehtoinen kirppistely ja köyhäily on eri asia kuin elää jatkuvan huolen kanssa.

Ne jotka ovat Suomessa oikeasti köyhiä ovat pääsääntöisesti työttömiä, eli heillä on aikaa käytettävissä siihen, että yrittää minimoida menot. Toki työssäkäyvällä voi olla ulosottoa tai jotain muuta isoa ja pakollista menoa mikä suistaa köyhyyteen, mutta siinä puhutaan poikkeustapauksista.

On kyllä heitäkin, joilla on oikeasti huono palkka ja työ vie kaikki mehut. Läheinen kuljetusalalla teki 15-tuntisia päiviä, työt alkoivat keskellä yötä ja vapaat meni täysin nukkumiseen, kun oli pää ihan sekaisin. Palkka reilut 2000 e. Ei siinä jää mitään energiaa ostaa edullisia juureksia, pilkkoa, kypsentää ja pakastaa. 

 

Ja vaikka yrittäisikin ennakoida ja säästää, kyllä se puskuri voi olla niin pieni, että isommat yllättävät menot oikeasti pelottaa, esim. sairastuminen. Tasainen arki on helpompi suunnitella.

Se 2000 euron palkka on olennaisesti isompi kuin työttömyystuet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kukaan tarvitse ohjattua maksullista harrastusta. Mutta entä kun lapsi itse haluaisi harrastaa jotain tiettyä maksullista harrastusta. Siinäkö sitten vanhemmat levittelee käsiään että ei pysty, ei ole varaa? 

Juuri näin. Kasvoin köyhässä perheessä. Aina sai hävetä rumia vaatteita, ei voinut harrastaa sitämitä olisin halunnut. Ei ollut varaa kavereitten synttärilahjoihin,  ei elkuviin ei mihinkään. Ei kännykkään vaikka muilla oli.  Äiti leikkasi hiukset mitkä oli mielestäni rumat. Ym.ym. Nyt ollut 4v avioliitossa enkä hanki lasta ennenkuin molempien koukuvelat maksettu ja ostettu oma asunto jossa on kaikki tarvittavat koneet huonekalut ym. maksettu. 👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻👍🏻

Sama. Lisäksi köyhänä lapsena mä opin häpeämään itseäni, vaatteitani ja kotiani, kaikkea mikä itseeni liityy,  enkä ole aikuisena ja keskituloisena päässyt irti siitä häpeästä. En halua samaa lapsilleni.

Häpeä johtuu huonosta itsetunnosta, eikä köyhyydestä.

Jos haluat välttää sossuharakat ja lasut, niin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvulla ihan tavallisetkin duunarit perustivat perheen. Toinen vanhempi saattoi olla vaikka postiljooni ja toinen siivooja.

Silloin vanhemmat saivat 10 000mk vuodessa verovähennyksenä per lapsi ja lapsen elinkustannukset paljon paljon pienemmät kuin nykyisin. Nykyisin et voi hyötyä lapsen olemassaolosta rahallisesti.

Lapsivähennys tehtiin aikanaan ansiotulosta, joten siitä hyötyi vain ansiotuloista perittävän veron verran. Esimerkiksi, jos henkilön veroprosentti oli 10%, niin hän hyötyi lapsivähennyksestä 1000mk. Mikäli taas henkilön veroprosentti oli 30%, niin hän hyötyi 3000mk.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat välttää sossuharakat ja lasut, niin on.

Lasuilta ei välty kukaan nykyään. Paitsi ehkä lasutädit itse.

Vierailija kirjoitti:

Miten maamuuilla on sitten varaa 10 lapseen?

Ei ole joka lapselle omaa huonetta. Tytöt yhteen huoneeseen, pojat toiseen, vanhemmille oma huone jossa voi tehdä lisää jälkikasvua. Kolmio riittää. Autottomuuskin säästää paljon, eikä mene viinaankaan rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein tuntuu unohtuvan se, että vaikka hyvätuloinen voi ostaa kirppiksiltä, päättää tulla toimeen ilman jotain laitetta tms., hänen ei ole pakko sitä tehdä. Jos tapahtuu jotain yllättävää, lapselta hajoaa talvikengät tms. hänen ei ole pakko pyöräillä ympäri kaupunkia ja epätoivoisesti etsiä kirpparilta uusia kenkiä huomiseksi. Hän voi poikkeustilanteessa hyvin ostaa ne uutena. 

 

Täällä oli joskus ketju aiheesta ja muistan vielä mainion viestin kuvitteellisesta tilanteesta, jossa lapsi kaatui pyörällä, sai jonkin murtuman ja pyörä vääntyi. Hyvätuloinen perhe meni yksityiselle lääkärille, sai avun pian, päätti ostaa uuden pyörän ja kun päivän aikataulu oli jo sekaisin, ostivat pizzat ruoaksi. Köyhän perheen isä vasaroi pyörää suoraksi iltamyöhällä, kun se oli pakko saada kuntoon. Päivystyksessä meni koko ilta ja äiti etsi pakastimesta ruispaloja, nehän voisi sulattaa leivänpaahtimessa, kun kauppaan ei ehditty. Ehkä hyvätuloisen perheen äiti teki seuraavana päivänä huokean löydön kirpparilta ja toimi näin fiksusti. Mutta ei hänen tarvinnut elää pelko selkäytimessä, että kunpa vaan ei tapahtuisi mitään ja tulisi lisämenoja.

 

Vapaaehtoinen kirppistely ja köyhäily on eri asia kuin elää jatkuvan huolen kanssa.

Ne jotka ovat Suomessa oikeasti köyhiä ovat pääsääntöisesti työttömiä, eli heillä on aikaa käytettävissä siihen, että yrittää minimoida menot. Toki työssäkäyvällä voi olla ulosottoa tai jotain muuta isoa ja pakollista menoa mikä suistaa köyhyyteen, mutta siinä puhutaan poikkeustapauksista.

On kyllä heitäkin, joilla on oikeasti huono palkka ja työ vie kaikki mehut. Läheinen kuljetusalalla teki 15-tuntisia päiviä, työt alkoivat keskellä yötä ja vapaat meni täysin nukkumiseen, kun oli pää ihan sekaisin. Palkka reilut 2000 e. Ei siinä jää mitään energiaa ostaa edullisia juureksia, pilkkoa, kypsentää ja pakastaa. 

 

Ja vaikka yrittäisikin ennakoida ja säästää, kyllä se puskuri voi olla niin pieni, että isommat yllättävät menot oikeasti pelottaa, esim. sairastuminen. Tasainen arki on helpompi suunnitella.

Se 2000 euron palkka on olennaisesti isompi kuin työttömyystuet.

No kyllä siinä aika köyhästi eletään, jos noilla palkoilla saa vaikka useamman lapsen. Toki työttömilläkin on köyhää. Siis juuri säästäminen isoihin yllätysmenoihin on vaikeaa, vaikka perusarjesta selviäisi. Omalla veljelläni syöpään sairastuminen suisti oikeasti huonoon tilanteeseen, vaikka normaali elämä oli sujunut.

On kyllä varsin erikoisia kommentteja. Yleensä kyllä pienituloisia ollaan sormi pystyssä neuvomassa ettei ainakaan lapsia kannata hankkia jos ei ole varaa. Nyt sitten lapset ei muka kulutakaan yhtään ylimääräistä, lapset ei tarvitse mitään ja ne elättää pienituloinenkin helposti jos vain haluaa. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla moniko kommentoija nyt elättää koululaisensa ja teininsä ilman että niistä mitään ylimääräistä kuluja syntyisi.