Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin vauvoihin ja taaperoihin menekään rahaa. Mutta sitten on kiva olla massia, kun lapset on teinejä. Rahaa alkaa vaan valua sormien välistä harrastuksiin, bussilippuihin, elokuviin, mopoon, konsertteihin, netti- ja puhelinmaksut jne jne. Lukioikäisinä menot oli tosi isot, teinit syövätkin koko ajan.

Miten ne lapset pärjäävät omilleen muutettuaan jos ovat tottuneet tuollaiseen kulutustasoon?

Tuo on oikeasti kumma juttu. 17v iässä pitää olla mopot, kaikenlaiset tapahtumaliput, ravintolaruuat ja muut. Mutta sitten vuotta myöhemmin asutaan jossain soluasunnossa ja mutustetaan makaroonia. Ja yllättäen se jälkimmäinenkin on ihan ok.

Äärimmäisen hyvä pointti. Miksi se niukempi elämä jollain mystisellä tavalla rikkoo 16-17-vuotiaan? Saattaa olla peräti haitallista, jos ihminen tottuu materiaalisesti ruhtinaalliseen elintasoon. Ei se lapsi tai teini siitä hajoa, jos joskus kuulee lauseen "ei ole rahaa". 

Sinänsä olen samaa mieltä, että pienituloisenakin voi elää hyvää elämää, mutta ehkäpä pointti tuossa on se, että lukiolaisena ero kavereiden elintasoon on merkittävä. Jos kaikilla kavereilla on varakkaammat vanhemmat ja siten mahdollisuus tehdä kaikenlaista, jää helpommin porukasta ulkopuolelle. En silti sanoisi, että tuollainen skenaario olisi syy jättää lapset tekemättä, kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lasten tarvikkeet ja vaatteetkin maksaa ihan pirusti käytettynäkin. Onnekkaita on ne, jotka saavat kaiken sukulaisilta jätesäkissä ilmaiseksi eivätkä ehkä tajua kuinka paljon rahaa todellisuudessa kuluu. Myös vauvavuoden jälkeen siistejä käytettyjä vaatteita on todella huonosti saatavilla.

Sisävaatteet muutaman euron kappale. Muovikassissa paljousalennuksen kanssa murto-osa siitä. Syöttötuoli 10 euroa. Rattaat 100 euroa. Pinnasänky 30 euroa. Polkupyörän lastenistuin 20 euroa.

Tämä on hintataso jos puhutaan ehjästä tavarasta.

Eli köyhän perheen kuukauden ruokarahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lasten tarvikkeet ja vaatteetkin maksaa ihan pirusti käytettynäkin. Onnekkaita on ne, jotka saavat kaiken sukulaisilta jätesäkissä ilmaiseksi eivätkä ehkä tajua kuinka paljon rahaa todellisuudessa kuluu. Myös vauvavuoden jälkeen siistejä käytettyjä vaatteita on todella huonosti saatavilla.

Sisävaatteet muutaman euron kappale. Muovikassissa paljousalennuksen kanssa murto-osa siitä. Syöttötuoli 10 euroa. Rattaat 100 euroa. Pinnasänky 30 euroa. Polkupyörän lastenistuin 20 euroa.

Tämä on hintataso jos puhutaan ehjästä tavarasta.

Yhden festarireissun hinnalla saa lapselle helposti vuodeksi vaatteet ja muut välttämättömät tavarat. "Ihan pirusti" on melko suhteellinen käsite.

No ei todellakaan saa ja sen pinniksenkin lisäksi pitää ostaa (uutena) patja, lakanat ym. Jos jokaisesta ruokalapusta, kuolalapusta, harsosta ja sukasta, tuubihuivista ja sormikkaista joutuu maksamaan erikseen, kyllä siitä kertyy aika iso potti. Olet selvästi ihminen kuka on saanut kaiken ilmaiseksi tutuilta ja nyt sanot täällä, että halpaa on ja että kyllä köyhälläkin on varaa.

On myös ihan eri asia ostaa muutama yksittäinen asia käytettynä, kuten pinnasänky ja kuvitella, että sen perusteella kokonaissumma jäisi jotenkin pieniksi niillä ketkä hankkivat kaiken käytettynä. Eihän omassa kodissakaan ole pelkästään kaappeja ja lipastoja tyhjänä, vaan niiden sisällä on ihan arjelle tärkeitä käyttötavaroita mistä joutuu myös maksamaan erikseen eikä ihan kaikkea ihminen myöskään halua ostaa käytettynä.

Ei lapsi yleensä tarvitse omaa pöytäliinaa tai porakonetta. Suurin osa kodin tavaroista on yhteiskäyttöisiä eikä lapsiin sidonnaisia.

Tarvitsee leluja, kirjoja, hygieniatuotteita, kylpyammeen, varapyyhkeen ja lakanoita, aurinkolasit, vaatteita (pelkästään tähän menee järkky summa rahaa), kenkiä. Kyllä varmasti tiedät. Voit itse kokeilla elää vuoden niin, että kieltäydyt kaikesta ilmaisesta etkä käytä lapsellasi vanhemmilta sukulaisilta saatua roinaa. Saattaisit viisastua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrostaloasunto HYVÄLLÄ ALUEELLA on ihan ok ratkaisu mielestäni, mutta jos lapsia on enemmän kuin yksi niin kolmio ei todellakaan riitä. Ellei lapsia ole vain kaksi, ja vanhemmat nuku olkkarissa.

Mutta tuo kavereiden kanssa vapaamuotoisesti harrastaminen ei toimi, jos niillä kavereilla on oikeat harrastukset. Siinä se omakin lapsi alkaa nopeasti pyytää että saisinko minäkin mennä pelaamaan jalkapalloa oikeaan joukkueeseen, ja mielestäni tavallisella vanhemmalla pitäisi olla varaa maksaa se.

Ja lapsilla pitää olla sellaiset vaatteet ja varusteet, etteivät erotu ikätovereista. Ei voi luottaa siihen että sellaisia löytyy käytettynä aina kun on tarvis, ja muutenkin lapsen on hyvä saada joskus jotain ihan uutena.

Tämä on taas tätä. Useampi lapsi ei voi nukkua samassa huoneessa. "Oikea harrastus" on se että ollaan mukana jalkapalloseuran joukkueessa.

Voi tietenkin useampi lapsi nukkua samassa huoneessa, eri asia onko se hyvä ratkaisu jos kyseessä vaikka 13-vuotias ja 4-vuotiaat kaksoset. Tee siinä sitten läksyjä tai muuta. Oikea harrastus voi olla vaikka pianonsoitto tai partio, ei välttämättä kallista muttei ilmaistakaan.

Monissa perheissä nelivuotiaat nukkuvat vanhempien huoneessa jos tilasta on puutetta. Läksyt tehdään vaikka keittiön pöydän ääressä. Harrastuksen ei ole pakko olla ohjattu jotta se olisi harrastus.

Milloin ja missä ne vanhemmat harrastavat sitten seksiä?

Niin, sänkyhän on ainoa paikka missä seksiä voi harrastaa...

Kun 4v nukahtaa, voi seksiä harrastaa samassa huoneessakin. Ehkei sitä kovaäänisintä ja hurjinta, mut kuitenkin.

ps. mites ennen vanhaa, kun samassa tuvassa nukkui koko suku, anoppikin?

En kyllä nelivuotiaan läsnäollessa harrastaisi minkäänlaista seksiä. Ja toiseksi mitä iloa on seksissä, jota joutuu kauheasti rajoittamaan? En ainakaan itse haluaa mitään vähäeleistä hidasta ja hiljaista sisään-ulos-työntelyä jossain peiton alla, tulisi tunne että on tekemisissä huumatun kilpikonnan kanssa. Kyllä seksissä täytyy olla sisältöä, intohimoa ja hurjempaakin menoa, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym. 

Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa. 

Uskallan veikata, että omalla kohdallasi riidat ja stressi vaikuttivat eniten. Arvottomuuden tunne on ihan kohtuuton taakka lapselle, mutta ei sellaista automaattisesti tule jos perhe on pienituloinen. Ei pelkästään sisaruksen kanssa jaettu huone tai se, ettei pääse matkustamaan tai saa mopoa, tarkoita että tuntee itsensä arvottomaksi tai ettei elämä voisi olla hyvää.

Olen itse kasvanut Uudellamaalla pikkukaupungissa ja nykyisin asun Helsingissä, ja minulle nämä "mopot ja kulkupelit" kuulostaa ihan vieraalta. Omia lapsianikaan ei kiinnosta moottoriajoneuvot lainkaan. Onko tuo joku maaseudun juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin vauvoihin ja taaperoihin menekään rahaa. Mutta sitten on kiva olla massia, kun lapset on teinejä. Rahaa alkaa vaan valua sormien välistä harrastuksiin, bussilippuihin, elokuviin, mopoon, konsertteihin, netti- ja puhelinmaksut jne jne. Lukioikäisinä menot oli tosi isot, teinit syövätkin koko ajan.

Miten ne lapset pärjäävät omilleen muutettuaan jos ovat tottuneet tuollaiseen kulutustasoon?

Tuo on oikeasti kumma juttu. 17v iässä pitää olla mopot, kaikenlaiset tapahtumaliput, ravintolaruuat ja muut. Mutta sitten vuotta myöhemmin asutaan jossain soluasunnossa ja mutustetaan makaroonia. Ja yllättäen se jälkimmäinenkin on ihan ok.

Äärimmäisen hyvä pointti. Miksi se niukempi elämä jollain mystisellä tavalla rikkoo 16-17-vuotiaan? Saattaa olla peräti haitallista, jos ihminen tottuu materiaalisesti ruhtinaalliseen elintasoon. Ei se lapsi tai teini siitä hajoa, jos joskus kuulee lauseen "ei ole rahaa". 

Kyllä hajoaa, jos jokaiseen pyyntöön ja toiveeseen tulee vastaukseksi ei ole rahaa.

Ei varmasti kaikkiin pyyntöihin tule kielteistä vastausta. Kyllä lapsikin oppii suunnilleen sen, että mihin omalla perheellä on varaa tai kiinnostusta ja osaa siten yleensä esittää realistisia pyyntöjä.

Itse ainakin pidän tärkeänä, että lapselle tulee laaja yleissivistys ja hyvä kasvatus. Ellet ole huomannut, niin rikkaat ovat rikastumassa ja köyhät köyhtymässä. Suomessa perheen hankkivat ovat keski- tai hyvätuloisia. Pienituloiset valitsevat yhä useammin jäädä perheettömiksi. Kukaan ei halua lapsensa olevan se luokan ainoa pienituloisten pentu, kun kaikilla muilla on varaa olla ja tehdä. Vielä surullisempaa olisi, jos lapsi ymmärtäisi mukisematta olla haluamatta mitään, mikä on luokkakavereille selviö!

Suuri osa lapsista on nykyisin Länsi-Euroopan ulkopuolelta tulleista ulkomaalaisista perheistä. Heistä vain pieni osa on varakkaita.

Ihmisille tekisi hyvää mennä vaikka Ukrainaan katsomaan millaisissa taloudellisissa oloissa perheet siellä elävät. Ukrainaan on alle tuhat kilometriä Helsingistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym. 

Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa. 

Uskallan veikata, että omalla kohdallasi riidat ja stressi vaikuttivat eniten. Arvottomuuden tunne on ihan kohtuuton taakka lapselle, mutta ei sellaista automaattisesti tule jos perhe on pienituloinen. Ei pelkästään sisaruksen kanssa jaettu huone tai se, ettei pääse matkustamaan tai saa mopoa, tarkoita että tuntee itsensä arvottomaksi tai ettei elämä voisi olla hyvää.

Olen itse kasvanut Uudellamaalla pikkukaupungissa ja nykyisin asun Helsingissä, ja minulle nämä "mopot ja kulkupelit" kuulostaa ihan vieraalta. Omia lapsianikaan ei kiinnosta moottoriajoneuvot lainkaan. Onko tuo joku maaseudun juttu?

Me asutaan 80 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä ihan "kaikilla" nuorilla on joku mopo tai muu menopeli. Poikkeuksia ovat ne joilla ei ole tai joita ei kiinnosta. Itse en ensin olisi halunnut esikoiselle sellaista hankkia kun en luottanut lainkaan hänen kykyynsä hahmottaa liikennettä mutta kyllähän siinä niin kävi että poika jäi kaveripiirin ulkopuolelle kun ei päässyt samalla tavalla liikkumaan. Vuoden kuluttua terveydenhoitaja soitti terveystarkastuksen jälkeen kotiin että pojalla on masennusoireita. No, ne oireet sitten helpotti kun hankin hänelle mönkkärin. Ja kun esikoisella oli mönkkäri, vaikea oli kieltäytyä kuopuksen toiveesta saada skootteri. Kymppitonni meni pelkästään itse menopeleihin. Päälle vakuutukset, huollot ja bensat. Olen taloudellisessa mielessä ihan totaaliyksinhuoltaja niin aika tiukoilla oon tässä ollut. Tuntuu että koko ajan on joku koura ojossa vaatimassa rahaa johonkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri kuten kirjoitit. Hyvä kasvatus ja kotiolot ei ole varallisuudesta kiinni. Kunhan nyt saa tarpeellisen, ja hiukkasen päälle.

Jos ei meinaa riittää välttämättömään, niin se on eri asia. Mutta et tainnut tätä tarkoittaa.

Mutta onko varaa kustantaa lasten harrastuksia, elektroniikkaa, vaatteita jne.? Se, että lapselta evätään harrastusmahdollisuus rahan takia on aika tympeää.

Ei lapsi oikeasti tarvitse sitä ohjattua harrastusta tai kallista puhelinta.

Hahhah! Kyllä jo koululainen hyötyy ohjatusta harrastuksesta. Lapsi nimenomaan tarvitsee harrastuksia ja mielellään jotain urheilullista ja se maksaa.

Urheilukentille ei ole pääsymaksua, ja suksia ja luistimia saa halvalla kirpparilta.

Mitä se lapsi yksin siellä urheilukentällä pyörii? Ei siinä opi mitään eikä siitä ole harrastukseksi.

Miten aikuinen voi harrastaa lenkkeilyä olematta mukana kestävyysjuoksujoukkueessa?

Ei pidä verrata aikuista ja lasta toisiinsa. Aikuisillekin on olemassa juoksukouluja. Miksi, osaahan jokainen aikuinen juosta?

Lapsikin osaa juosta. Joten ei sille ole perustetta miksi lapsen olisi kuuluttava yleisurheiluseuraan voidakseen harrastaa juoksemista.

Lapsi osaa myös uida ja se on ihan ok käydä uimahallissa ja uimarannalla polskimassa ilman, että treenaa verenmaku suussa ja valmentajan pillin tahdissa johonkin uimakisoihin.

Lapsi ei opi uimaan ellei lasta opeta. Harva asuu uimahallin vieressä, joten sinne pääsemiseen pitää olla pyörä tai bussi. Ilmaiseksi ei pääse sisään, sinne pitää ostaa lippu. Mahtavatko edes päästää pientä lasta yksin sisään?

Ei lasta laiteta uimaseuraan siksi että se oppisi pysymään pinnalla.

Lapsi laitetaan uimaseuraan koska lapsi tykkää uimisesta ja vanhemmat haluaa lapselle siitä hyvän harrastuksen,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä ap siis ihmettelee, että miksei lapsiperheet halua olla köyhiä ja tyytyä vähään.

Helppo se on jeesustella muille, jos oma elämä on turvattu.

Ollako köyhä yksin vai ollako köyhä lasten kanssa? Kyllä monen mielestä jälkimmäinen on parempi vaihtoehto. Itse asiassa useimpien maailman ihmisten mielestä.

En allekirjoita tuota köyhän lapsena. EI ollut mitään,  olisin halunnut lukea  lääkäriksi mutta köyhänä sain tyytyä amikseen mikä vieläkin työttömänä vityttaa. Olen helvetin katkera lapsuudestani.  😬

Yliopistoon mennään täysi-ikäisenä, joten valinta oli täysin omasi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se raha helpottaa kummasti myös lapsiperheen elämää. Pieniä lapsia voi vielä huiputtaa, mutta kouluikäiset kyllä huomaavat, mistä kaikesta jäävät paitsi.

Kannattaa käyttää mielikuvitusta. Kieltoja voi perustella vastuullisuudella, kuten ympäristönsuojelulla, eettisyydellä ja ties millä. 

Vierailija kirjoitti:

Kiva juttu että ketjun verran saa kuulla hyvätuloisten ylimielistä "opetusta" köyhille, miten materia ei ole oikeasti tärkeää ja köyhyys voi olla jopa kivaa jne. Että perustakaa ihmiset perheitä ja syökää hernekeittoa ruuaksi, älkääkä valittako.

Rikkaan/hyväosaisen ei tarvitse hävetä asemaansa, mutta vähintäänkin voisi olla pilkkaamatta huonommassa asemassa olevia ja vaieta asioista, joista ei mitään tiedä eikä halua tutkia.

Monet ihmiset downshiftaavat, eivätkä he tunne häpeää, vaan ovat onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se raha helpottaa kummasti myös lapsiperheen elämää. Pieniä lapsia voi vielä huiputtaa, mutta kouluikäiset kyllä huomaavat, mistä kaikesta jäävät paitsi.

Kannattaa käyttää mielikuvitusta. Kieltoja voi perustella vastuullisuudella, kuten ympäristönsuojelulla, eettisyydellä ja ties millä. 

Vain jos ihan aidosti perustelee näin myös itselleen ja elää sen mukaisesti. Ei toimi sanoa, että ei lähdetä lomamatkalle ympäristösyistä ja asioitten syödä makkaraa kolme kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perustaso on se että viimeistään teini-iässä lapsilla on omat huoneet, 1-2 harrastusta, niihin sopivat ja kuuluvat välineet, mieleiset järkevän hintaiset vaatteet, järkevän hintaiset puhelimet ja tietokoneet, mopot tai muut kulkupelit, varaa silloin tällöin matkustaa, syödä ulkona, käydä elokuvissa, ym. 

Itselläni ei lapsena ollut mitään noista ja lapsuutta leimasi rahattomuus, arvottomuus, epävarmuus, vanhempien jatkuvat riidat ja stressi rahasta. Omille lapsilleni haluan antaa turvallisen ja stressittömän ympäristön kasvaa. Se vaatii rahaa. 

Uskallan veikata, että omalla kohdallasi riidat ja stressi vaikuttivat eniten. Arvottomuuden tunne on ihan kohtuuton taakka lapselle, mutta ei sellaista automaattisesti tule jos perhe on pienituloinen. Ei pelkästään sisaruksen kanssa jaettu huone tai se, ettei pääse matkustamaan tai saa mopoa, tarkoita että tuntee itsensä arvottomaksi tai ettei elämä voisi olla hyvää.

Olen itse kasvanut Uudellamaalla pikkukaupungissa ja nykyisin asun Helsingissä, ja minulle nämä "mopot ja kulkupelit" kuulostaa ihan vieraalta. Omia lapsianikaan ei kiinnosta moottoriajoneuvot lainkaan. Onko tuo joku maaseudun juttu?

Me asutaan 80 tuhannen asukkaan kaupungissa ja kyllä täällä ihan "kaikilla" nuorilla on joku mopo tai muu menopeli. Poikkeuksia ovat ne joilla ei ole tai joita ei kiinnosta. Itse en ensin olisi halunnut esikoiselle sellaista hankkia kun en luottanut lainkaan hänen kykyynsä hahmottaa liikennettä mutta kyllähän siinä niin kävi että poika jäi kaveripiirin ulkopuolelle kun ei päässyt samalla tavalla liikkumaan. Vuoden kuluttua terveydenhoitaja soitti terveystarkastuksen jälkeen kotiin että pojalla on masennusoireita. No, ne oireet sitten helpotti kun hankin hänelle mönkkärin. Ja kun esikoisella oli mönkkäri, vaikea oli kieltäytyä kuopuksen toiveesta saada skootteri. Kymppitonni meni pelkästään itse menopeleihin. Päälle vakuutukset, huollot ja bensat. Olen taloudellisessa mielessä ihan totaaliyksinhuoltaja niin aika tiukoilla oon tässä ollut. Tuntuu että koko ajan on joku koura ojossa vaatimassa rahaa johonkin. 

Huh, kuulostaa rasittavalta! Onneksi asutaan Helsingissä, niin ei tarvitse ostella mönkkäreitä ja skoottereita. Täällä kukaan ei katso kieroon, jos pyöräilee tai ajaa bussilla, eikä kukaan jää ulkopuoliseksi menopelien puuttumisen vuoksi. Itse kokisin tuollaisen useiden moottoriajoneuvojen ostamisen jopa arvomaailmani vastaiseksi. Olisi masentavaa, jos olisi pakko nöyrtyä elämään tuollaisessa moottoriorjuudessa.