Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?
29.05.2026 |
Tosi monet sanovat ettei ole varaa lapsiin. Mutta jos miettii, niin voihan lapsiperhe-elämää elää halvallakin jos haluaa.
- Perhe mahtuu asumaan vaikka vuokrakolmiossa kerrostalossa, ei ole mikään pakko olla omakotitaloa tai rivitalonpätkää
- Jos asuu palveluiden lähellä niin ei tarvitse autoa, varsinkaan jos hankkii vaikka sähköavusteisen laatikkopyörän pienimpien lasten ja tavaroiden kuljetusta varten
- Lapset voivat harrastaa omatoimisesti tai perheen/kaverien kanssa, ei ole pakko maksaa seurajäsenyyksistä ja valmentajasta
- Kaikkea mahdollista lapsiin liittyvää tavaraa on tosi paljon tarjolla käytettynä
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä varsin erikoisia kommentteja. Yleensä kyllä pienituloisia ollaan sormi pystyssä neuvomassa ettei ainakaan lapsia kannata hankkia jos ei ole varaa. Nyt sitten lapset ei muka kulutakaan yhtään ylimääräistä, lapset ei tarvitse mitään ja ne elättää pienituloinenkin helposti jos vain haluaa. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla moniko kommentoija nyt elättää koululaisensa ja teininsä ilman että niistä mitään ylimääräistä kuluja syntyisi.
No on. Tein tänne vähän aikaa sitten ketjun omasta tilanteestani että mitä ihmiset on keksineet, kun perheen perustaminen alkaa tulla ajankohtaiseksi mutta rahallinen tilanne ei vaan anna periksi. Tuli vaan kommentteja että kyllä on varmasti varaa, joku oli saanut kavereiltaan vanhat vauvakamat, jollakin oli "vaan pienet säästöt" ja silti selvittiin. Mutta mitäs sitten kun ei ole tukiverkkoja? Ei ole mahdollisuutta niihin käytettyihin kamoihin? Ei ole säästöjä vaan arki on oikeasti sitä tuista toiseen selviytymistä?
Itselläni on myös vain huonoja kokemuksia sellaisista lähipiirin "kyllä se järjestyy" kannustuksista. Minua esimerkiksi kannustettiin eroamaan vuosia sitten työpaikasta jossa mm. ei ollut vaadittavia suojavälineitä, palkka maksettiin useaan otteeseen miten sattui ja pomo ei vastaillut aina ajoissa tai ollenkaan viesteihin. Korona-aikaan minun olisi pitänyt tulla koronassa töihin. Erosin ja kas, en ole työllistynyt tuon jälkeen ollenkaan. Olisi pitänyt jäädä, ainakin olisi rahaa.
Käytettyihin kamoihin on kaikilla mahdollisuus koska niitä on myynnissä tolkuttomia määriä. Siellä on ostajan markkinat.
Vauvakamat ovat aika pieni kulu jollei sitten halua alkaa ostamaan jotain tonnin rattaita tms. sillä periaatteella, että vauvalleni kelpaa vain paras.
Milloin olet viimeksi käytettyä kamaa hankkinut? Vauvakamat varmaan vielä edullista käytettynä. Isompien lasten vaatteiden ja tarvikkeiden hintataso käytettyinäkin vastaa jo uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.
Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.
Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.
Itse en haluaisi elää noin.
Mä ihmettelen vähän, miten lasta kuljetettiiin, jos ei ollut edes rattaita ja vasta isompana hankittiin auton turvaistuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.
Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.
Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.
Mihin ja miksi te sitä rahaa säästitte? Lapsellasi ei taida olla lapsia? Ettei vaan syynä ole se, että lapsiin menee rahaa?
Itse en ymmärrä tuollaista köyhäilyelämää, jos rahasta ei ole ollut pulaa.
Niinpä. T-paita ja kollarit, jopa koulun juhlissa. Kiva esim päästä ripille tai ylioppilaaksi, muut hienoissa mekoissa ja puvuissa ja yksi joutuu juhlimaan kollareissa. Jos nyt edes juhlia järjestettiin, kerta piti köyhäillä. On myös vaikea uskoa, että hänelle aikuisena sopisi enää kouluajan polkupyörä, yleensä ihmiset tuppaa kasvamaan pituutta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmisillä ei ole turvaverkkoja, ja tulee semi kalliiksi ostaa 30 sukulaisen ja ystävän edestä palveluita (harrastukset, päivähoito, lastenvahti). Aika harvalla riittää jaksaminen siihen, että leikittää ja kasvattaa lasta kuin 15 ihmistä konsanaan per vanhempi. Lisäksi lasta ei saa jättää yksin, toisin kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Vaatimukset ovat tapissa ja rahat vähissä. Lapsia tekevät ne, joilla on vakaat ja hyvät tulevaisuudennäkymät. Näinhän sen kuuluu ollakin!
Ongelma on se, että sosiaalisuudesta on tullut kallista, ilmaisia julkisia kokoontumispaikkoja karsitaan koko ajan (lasten leikkipuistotkin ovat todella ankeita verrattuna oman lapsuuteni aikaisiin megapuistoihin - nykyään ei mennä ilmaiseksi metsään vaan maksulliseen Hoplopiin tai Leosiin) eikä pikkukämpissä mahdu sosialisoimaan.
Hyviä pointteja, mutta ei se pari vuosikymmentä takaperinkään ollut itsestäänselvää, että ihmisillä on turvaverkkoja arjessa. Silti on lapsia tehty ja lapset saatu kasvatettua yhteiskuntakelpoisiksi. Vaikka ympärillä asuisi kasapäin sukulaisia ja ystäviä, eivät hekään välttämättä ole innosta piukeina rientämässä lastenhoitoapuun. Toki ideaalitilanteessa näin olisi, mutta harvoin elämä ylipäätään menee oppikirjan mukaan. Jos ihmiset tästä syystä jättäisivät lapset tekemättä, ei meitä pian edes olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.
Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.
Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.
Mihin ja miksi te sitä rahaa säästitte? Lapsellasi ei taida olla lapsia? Ettei vaan syynä ole se, että lapsiin menee rahaa?
Itse en ymmärrä tuollaista köyhäilyelämää, jos rahasta ei ole ollut pulaa.
Tällä palstalla kuvitellaan, että keskiluokka elää monimiljonäärin elämää. Ei elä. Useimmat keskiluokasta elävät aivan samanlaista elämää kuin minä ja perheeni. Ne harvat, jotka lähtevät jatkuvasti elämään yli varojensa, ovat hyvin nopeasti ulosotossa.
Onneksi minulla ei ole enää alaikäisiä lapsia, mutta jos olisi, ja lapsi ryhtyisi kaveeraamaan porukassa, jossa elvistellään merkkivaatteilla, matkoilla ja elektroniikalla, niin tekisin kaikkeni, että saisin hänet vaihtamaan kaveripiiriä. Tuollainen elvistely ei nimittäin kuulu sivistykseen.
Vierailija kirjoitti:
Miten maamuuilla on sitten varaa 10 lapseen?
Elävät pääosin täysin tukien varassa. Ei ole opintolainoja maksettavana kuten suomalaisilla eikä asuntolainaakaan. Aloittavat täällä nollasta ja tekevät pikavauhtia nousun keskiluokkaan. Jos jotain omaisuutta on, se on piilossa. Täällä saa alkuun huonekalut ym., kotoutetaan, maksetaan lapsille harrastuksia ja leirejä. Tavan suomalainen aloittaa itsenäisen elämän hankkimalla kaikki perusasiat itse, imurista alkaen. Rahaa menee jo siihen. Jos pääsee töihin, alkaa opintolainan maksu. Jos ei, opintolainan maksu alkaa silti. Ma_mut aloittavat elämän Suomessa ilman velkoja, ilman vastuuta. Kela maksaa!
Nythän se valitus on sitten alkanut kun tukia leikataan ja Kela pakottaa muuttamaan halvempaan.
Suomalaisilla ei ole varaa lapsiin koska pitää elättää mmmmmaamujen lapset..
Kaikki on muutenkin nykyään niin kallista ettei lapsia kannata enää tehdä. Ikävää sellainen elämä että joutuu koko ajan elämään "halvalla" ja pihistelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.
Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.
Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.
Itse en haluaisi elää noin.
Mä ihmettelen vähän, miten lasta kuljetettiiin, jos ei ollut edes rattaita ja vasta isompana hankittiin auton turvaistuin.
Turvaistuin hankittiin autoon, kun turvakaukalo kävi liian pieneksi. Jos ei oltu autolla liikkeellä, niin sitten käveltiin. Jos lapsi väsyi, niin hänet nostettiin reppuselkään tai syliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.
Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.
Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.
Itse en haluaisi elää noin.
Mä ihmettelen vähän, miten lasta kuljetettiiin, jos ei ollut edes rattaita ja vasta isompana hankittiin auton turvaistuin.
Turvaistuin hankittiin autoon, kun turvakaukalo kävi liian pieneksi. Jos ei oltu autolla liikkeellä, niin sitten käveltiin. Jos lapsi väsyi, niin hänet nostettiin reppuselkään tai syliin.
No miksi ette hankkineet rattaita? Maksoivat liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.
Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.
Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.
Mihin ja miksi te sitä rahaa säästitte? Lapsellasi ei taida olla lapsia? Ettei vaan syynä ole se, että lapsiin menee rahaa?
Itse en ymmärrä tuollaista köyhäilyelämää, jos rahasta ei ole ollut pulaa.
Niinpä. T-paita ja kollarit, jopa koulun juhlissa. Kiva esim päästä ripille tai ylioppilaaksi, muut hienoissa mekoissa ja puvuissa ja yksi joutuu juhlimaan kollareissa. Jos nyt edes juhlia järjestettiin, kerta piti köyhäillä. On myös vaikea uskoa, että hänelle aikuisena sopisi enää kouluajan polkupyörä, yleensä ihmiset tuppaa kasvamaan pituutta.
Lapseni ei joutunut juhlimaan kollareissa, vaan halusi juhlia kollareissa. Olisin toki mielelläni ostanut mekon. Rippi- ja ylioppilasjuhlat olivat molemmat suuret, sillä meillä sattuu olemaan ystäviä ja sukua, ja myöskin tilaa järjestää suuria juhlia. Myös teemasynttärit pidettiin joka vuosi, niin kauan kuin asia häntä kiinnosti.
Voit myös uskoa vapaasti, mitä haluat. Tyttäreni ajaa nuorisopyörällä. Niin minäkin ajoin aikani, kunnes vanhuus yllätti. Silloin tyttäreni vei vanhan pyöräni kakkosasunnolleen ja käyttää sitä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.
Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.
Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.
Itse en haluaisi elää noin.
Mä ihmettelen vähän, miten lasta kuljetettiiin, jos ei ollut edes rattaita ja vasta isompana hankittiin auton turvaistuin.
Turvaistuin hankittiin autoon, kun turvakaukalo kävi liian pieneksi. Jos ei oltu autolla liikkeellä, niin sitten käveltiin. Jos lapsi väsyi, niin hänet nostettiin reppuselkään tai syliin.
No miksi ette hankkineet rattaita? Maksoivat liikaa?
Rattaille ei ollut minkäänlaista tarvetta. Lapsi oppi kävelemään 9kk:n ikäisenä, ja liikkui mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.
10 km on alle puolen tunnin matka, eli ei sinänsä mikään mahdoton. Se kuuluu myös elämään Suomessa, että välillä tulee räntää tai on pakkasta.
Toisaalta sellaista ei tapahdu kuin harvoille, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta saada lapsi hoitoon kuin tuollainen paikka. Kaikkeen mahdolliseen ei ole järkevä varautua.
10km - 30 min viet lapsen sinne päiväkotiin.
10 km - 30 min palaat työmatkareitillisei
20 km -60 min sama kotimatkalla toisin päin...
2h ylimäärästä pyöräilyä työmatkaan joka päivä. Eipä tartte enempää urheilua harrastaa, mutta eipä ehtiskään eikä jaksaiskaan.
Jep ja itsellä oli vielä yli 3h työmatkat (80km yhteen suuntaan) julkisilla kun lapset oli pieniä. Huh, en muistele lämmöllä. No eipä siinä, Saarioinen tarjoaa ruuat ja siivota ehtii sitten vkl. Siihen päälle vielä harrastuskuskaukset pyörällä 15km suuntaansa 4 kertaa viikossa. Eipä olisi vapaa-ajan kanssa ongelmaa että mitäpä sitä tekisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.
Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.
Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.
Itse en haluaisi elää noin.
Mä ihmettelen vähän, miten lasta kuljetettiiin, jos ei ollut edes rattaita ja vasta isompana hankittiin auton turvaistuin.
Turvaistuin hankittiin autoon, kun turvakaukalo kävi liian pieneksi. Jos ei oltu autolla liikkeellä, niin sitten käveltiin. Jos lapsi väsyi, niin hänet nostettiin reppuselkään tai syliin.
No miksi ette hankkineet rattaita? Maksoivat liikaa?
Rattaille ei ollut minkäänlaista tarvetta. Lapsi oppi kävelemään 9kk:n ikäisenä, ja liikkui mielellään.
Heillä oli auto. Ei tarvinnut käyttää julkisia tai kulkea pitkiä matkoja kävellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole varaa lapsiin, niin ole lapseton.
Mukulat voi antaa pois adoptioon.
Lapsi on elämäntapa valinta ja saat kustantaa ne itse.
Sain vauvani 2024 ja käytettyjen tavaroiden tuotteet ovat jo nyt nousseet valtavasti siitä mitä ne olivat kun sain lapseni.
Riippuu naaman väristä. Kela goldia ei myönnetä valkoisille.
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvani 2024 ja käytettyjen tavaroiden tuotteet ovat jo nyt nousseet valtavasti siitä mitä ne olivat kun sain lapseni.
Riippuu millaiset käytetyt haluaa. Esim. jos syöttiksen pitää olla Tripp trapp niin sitten tulee hintaa käytetyllekin. Tai jos rattaiden pitää olla ns. modernin näköiset (merkkituotteista puhumattakaan) niin taas tulee hintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kalliit valkoiset nahkaiset emmaljungat ei tee siitä vauvasta yhtään sen onnellisempaa, lasta voi kuljettaa yhtä hyvin käytettynä ostetuissa rattaissa jotka voi myydä käytön jälkeen eteenpäin. Alle kouluikäiselle lapselle voi ostaa melkein kaikki vaatteet käytettynä, se oikeasti kasvaa niistä ulos niin nopeasti ettei ne pääse kulumaan. Ihmiset ostaa ihan hirveesti vaatteita vastasyntyneille ja pienille vauvoille, niitä ehtii ihan oikeesti käyttää kerran tai kaksi ja sitten niistä on kasvettu ja ohi. Täysimetyksellä vauvan ainoat kulut on oikeastaan vaipat ja halutessaan voi käyttää kestoja. Kaikenlaisia hienoja vempeleitä ja kalliita syöttötuoleja ei tarvitse. Hoitopöytää ei välttämättä tarvitse, pinnasängyssä se ei nuku kuitenkaan, lelut voi ostaa käytettynä, ikean muovinen syöttötuoli on tosi halpa ja helppo pestä. Kaiken voi myydä käytönjälkeen eteenpäin. Ruoka on tietty kallista, pilttipurkit maksaa ihan hirveesti nykyään, mutta ruokiakin voi tehdä itse ja lapsilisä kattaa kyllä ruuan.
Kouluiässä kasvu hidastuu joten vaatteet kuluu eritavalla joten niihin voi mennä enemmän rahaa. Lapsi ei tarvitse sitä kalleinta iphonea ja jos lasta ei opeta siihen että pitää saada kaikki kallis mitä kavereillakin on niin kallein menoero on edelleen ruoka.
Niin ja pienituloinen ei maksa päiväkodista mitään ja harrastuksiin voi hakea tukea joten niistäkään ei tarvitsr välttämättä maksaa mitään.
Liikkua voi julkisilla, kävellen ja pyörällä.
Kalusteita ja leluja saa käytettynä ja kaiken voi aina myydä käytön jälkeen eteenpäin.
Eli lapsen voi ihan hyvin hankkia myös pienituloisena, näillä hyvätuloisilla ei vaan oo mitään käsitystä todellisuudesta ja kuvittelevat ettei kenenkään lapsi voi elää ilman sitä uusinta iphonea, ulkomaan matkaa ja merkkivaatteita. Lapsi ei kaipaa rahaa vaan aikuista joka kuuntelee eikä ole naama kiinni puhelimen ruudussa 24/7
Siinä olet väärässä, että hyvätuloisten lapsilla on kaikki. Ei ole. Olen itse hyvätuloinen, ja yllätys,yllätys meillä ei koskaan ollut rattaita, hoitopöytää, sitteriä, hyppykiikkua rintareppua tai muuta ekstraa. Meillä oli ainoastaan potta, pinnasänky, turvakaukalo ja syöttötuoli sekä isompana auton turvaistuin.
Lapsi kulki koko lapsuutensa serkkujen vanhoissa vaatteissa, ja jos jotain uutta tarvittiin, niin se oli halpaa markettikamaa. Yleensä kollarit, t-paita ja huppari, myös koulun juhlissa. Isompana tarvittiin tietenkin puhelin, ja se oli aina isin vanha. Nyt lapsi on yli 40-vuotias ja kulkee edelleen isänsä tai puolisonsa vanhan puhelimen kanssa, eikä törsää vaatteisiin, vaikka on itsekin hyvätuloinen. Hän asuu vuokralla, omistaa yli kymmenen vuotta vanhan pikkuauton, ja työmatka on lähes 200km per suunta.
Kouluikäisenä hän omisti halvan polkupyörän, mitä käyttää edelleen, taskukameran, halvat stereot, telkkarin ja nintendon. Soittotunteja tai tavoitteellisia harrastuksia ei ollut. Jossain vaiheessa hän olisi Hansoneja fanittaneena halunnut rummut, mutta niitä emme hänelle ostaneet.
Itse en haluaisi elää noin.
Mä ihmettelen vähän, miten lasta kuljetettiiin, jos ei ollut edes rattaita ja vasta isompana hankittiin auton turvaistuin.
Turvaistuin hankittiin autoon, kun turvakaukalo kävi liian pieneksi. Jos ei oltu autolla liikkeellä, niin sitten käveltiin. Jos lapsi väsyi, niin hänet nostettiin reppuselkään tai syliin.
No miksi ette hankkineet rattaita? Maksoivat liikaa?
Rattaille ei ollut minkäänlaista tarvetta. Lapsi oppi kävelemään 9kk:n ikäisenä, ja liikkui mielellään.
Siis menitte kävelymatkat aina sen 9kk:n tahdissa taapertaen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vauvani 2024 ja käytettyjen tavaroiden tuotteet ovat jo nyt nousseet valtavasti siitä mitä ne olivat kun sain lapseni.
Riippuu millaiset käytetyt haluaa. Esim. jos syöttiksen pitää olla Tripp trapp niin sitten tulee hintaa käytetyllekin. Tai jos rattaiden pitää olla ns. modernin näköiset (merkkituotteista puhumattakaan) niin taas tulee hintaa.
Kaikkien tuotteiden hinnat ovat nousseet.
Kysymys kuuluu, olisitko halunnut itse syntyä perheeseen missä on varaa käytettynäkin ostaa vain niitä kaikista halvimpia, rumimpia ja kuluneimpia tavaroita ja vaatteita?
Käytettyihin kamoihin on kaikilla mahdollisuus koska niitä on myynnissä tolkuttomia määriä. Siellä on ostajan markkinat.
Vauvakamat ovat aika pieni kulu jollei sitten halua alkaa ostamaan jotain tonnin rattaita tms. sillä periaatteella, että vauvalleni kelpaa vain paras.