Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?
Tosi monet sanovat ettei ole varaa lapsiin. Mutta jos miettii, niin voihan lapsiperhe-elämää elää halvallakin jos haluaa.
- Perhe mahtuu asumaan vaikka vuokrakolmiossa kerrostalossa, ei ole mikään pakko olla omakotitaloa tai rivitalonpätkää
- Jos asuu palveluiden lähellä niin ei tarvitse autoa, varsinkaan jos hankkii vaikka sähköavusteisen laatikkopyörän pienimpien lasten ja tavaroiden kuljetusta varten
- Lapset voivat harrastaa omatoimisesti tai perheen/kaverien kanssa, ei ole pakko maksaa seurajäsenyyksistä ja valmentajasta
- Kaikkea mahdollista lapsiin liittyvää tavaraa on tosi paljon tarjolla käytettynä
Kommentit (186)
Jos kahden pienituloisen duunarin nettopalkat+lapsilisät ovat yhteensä noin 4000€, niin millä ihmeen logiikalla sillä ei lasta elätä? Ei se lapsi vaadi kasvaakseen tai nauttiakseen elämästä mitään omakotitaloa Helsingissä tai ulkomaanreissuja viisi kertaa vuodessa. Nykyaika ja tämä materialismi on ihan pimeää.
Ainakin omat rakkaimmat lapsuusmuistoni ovat niitä, jotka eivät vaatineet mitään erikoista taloudellista panostamista. Elämä oli ihanaa ilman mitään älyttömiä krumeluureja. Ihan järjetöntä, että tämä kansa häviää sukupuuttoon siksi, että kuvitellaan lasten hankkimisen vaativan valtavia tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin lapset sellaiseen tilanteeseen, että minä olin ollut aiemmin pari vuotta töissä, mutta sillä hetkellä työtön. Puoliso oli vastavalmistunut ja etsi töitä. Oltiin vuokralla omakotitalossa, joka myöhemmin ostettiin itselle, pieni kunta edulliset talot. Kummallakin oli ihan vähän säästöjä.
Esikoinen kun syntyi lähipiiri kippasi lähes kaikki vauvakamansa meille, loput ostin kirpparilta. Pari vuotta meni lapsen osalta ihan melkein nolla kustannuksin. Lapsen(lasten) vakuutus maksoi jotain, vähän ostin kirpparilta vaatteita, vaipat meni melkein kokonaan kestovaipoilla. Toka lapsi meni ekan kamoilla. Lapset alkoi näkyä enemmän ruokalaskussa vasta taaperoiän jälkeen. Kengät oli ainoat mitä ostin aina uutena, kaikki muu tuli kierrätettynä tai kirpparilta.
Kalleinta lasten kanssa on nyt, kun ovat teini-iässä. Harrastukset, vaatteet, vapaa-ajanmenot, kulkuvälineet, ajokortit, puhelimet... Toinen muuttaa syksyllä opiskelemaan ja maksetaan sitten vuokra-asuntoakin.
Ei vauvat rahaa tarvitse. Se on sitten ihan oma asia, jos täytyy saada kaikki viimeisen päälle uutta ja kallista.
Eli teillä oli kuitenkin suhteellisen hyvä tilanne ja lähipiiri jeesasi. Olen ollut oman alani töissä 4 vuotta sitten kolme kuukautta, nyt vastavalmistuneena ja työttömänä. Saan silloin tällöin keikkatöistä kuussa 50-200e. Säästöjä ei ole vaan mietin joka kuukausi että milläs nyt pärjätään. Puoliso opiskelee ja tällä on kallis lääkitys. Emme tunne ketään kenellä olisi meille heitettettävää vauvatavaraa jos nyt päätettäisiin lisääntyä. Parin vuoden päästä maksettavaksi tuleva opintolaina nostaa ajatuksena oksennuksen kurkkuun.
Ihmiset ei tajua että joillakin ei ihan oikeasti ole mitään tukiverkkoja, ei tuuria, ei mitään. Näissä viesteissä luetellaan aina "huonona" tilanteena sellainen, joka olisi itselleni unelmien täyttymys.
Kyllä ne lasten tarvikkeet ja vaatteetkin maksaa ihan pirusti käytettynäkin. Onnekkaita on ne, jotka saavat kaiken sukulaisilta jätesäkissä ilmaiseksi eivätkä ehkä tajua kuinka paljon rahaa todellisuudessa kuluu. Myös vauvavuoden jälkeen siistejä käytettyjä vaatteita on todella huonosti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lasten tarvikkeet ja vaatteetkin maksaa ihan pirusti käytettynäkin. Onnekkaita on ne, jotka saavat kaiken sukulaisilta jätesäkissä ilmaiseksi eivätkä ehkä tajua kuinka paljon rahaa todellisuudessa kuluu. Myös vauvavuoden jälkeen siistejä käytettyjä vaatteita on todella huonosti saatavilla.
Sisävaatteet muutaman euron kappale. Muovikassissa paljousalennuksen kanssa murto-osa siitä. Syöttötuoli 10 euroa. Rattaat 100 euroa. Pinnasänky 30 euroa. Polkupyörän lastenistuin 20 euroa.
Tämä on hintataso jos puhutaan ehjästä tavarasta.
Miten aikuinen voi harrastaa lenkkeilyä olematta mukana kestävyysjuoksujoukkueessa?