Onko lapsiperheen oikeasti "pakko" olla hyvätuloinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri kuten kirjoitit. Hyvä kasvatus ja kotiolot ei ole varallisuudesta kiinni. Kunhan nyt saa tarpeellisen, ja hiukkasen päälle.

Jos ei meinaa riittää välttämättömään, niin se on eri asia. Mutta et tainnut tätä tarkoittaa.

Mutta onko varaa kustantaa lasten harrastuksia, elektroniikkaa, vaatteita jne.? Se, että lapselta evätään harrastusmahdollisuus rahan takia on aika tympeää.

Ei lapsi oikeasti tarvitse sitä ohjattua harrastusta tai kallista puhelinta.

Hahhah! Kyllä jo koululainen hyötyy ohjatusta harrastuksesta. Lapsi nimenomaan tarvitsee harrastuksia ja mielellään jotain urheilullista ja se maksaa.

Urheilukentille ei ole pääsymaksua, ja suksia ja luistimia saa halvalla kirpparilta.

Mitä se lapsi yksin siellä urheilukentällä pyörii? Ei siinä opi mitään eikä siitä ole harrastukseksi.

Miten aikuinen voi harrastaa lenkkeilyä olematta mukana kestävyysjuoksujoukkueessa?

Jos kahden pienituloisen duunarin nettopalkat+lapsilisät ovat yhteensä noin 4000€, niin millä ihmeen logiikalla sillä ei lasta elätä? Ei se lapsi vaadi kasvaakseen tai nauttiakseen elämästä mitään omakotitaloa Helsingissä tai ulkomaanreissuja viisi kertaa vuodessa. Nykyaika ja tämä materialismi on ihan pimeää.

Ainakin omat rakkaimmat lapsuusmuistoni ovat niitä, jotka eivät vaatineet mitään erikoista taloudellista panostamista. Elämä oli ihanaa ilman mitään älyttömiä krumeluureja. Ihan järjetöntä, että tämä kansa häviää sukupuuttoon siksi, että kuvitellaan lasten hankkimisen vaativan valtavia tuloja.

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin lapset sellaiseen tilanteeseen, että minä olin ollut aiemmin pari vuotta töissä, mutta sillä hetkellä työtön. Puoliso oli vastavalmistunut ja etsi töitä. Oltiin vuokralla omakotitalossa, joka myöhemmin ostettiin itselle, pieni kunta edulliset talot. Kummallakin oli ihan vähän säästöjä. 

 

Esikoinen kun syntyi lähipiiri kippasi lähes kaikki vauvakamansa meille, loput ostin kirpparilta. Pari vuotta meni lapsen osalta ihan melkein nolla kustannuksin. Lapsen(lasten) vakuutus maksoi jotain, vähän ostin kirpparilta vaatteita, vaipat meni melkein kokonaan kestovaipoilla. Toka lapsi meni ekan kamoilla. Lapset alkoi näkyä enemmän ruokalaskussa vasta taaperoiän jälkeen. Kengät oli ainoat mitä ostin aina uutena, kaikki muu tuli kierrätettynä tai kirpparilta. 

 

Kalleinta lasten kanssa on nyt, kun ovat teini-iässä. Harrastukset, vaatteet, vapaa-ajanmenot, kulkuvälineet, ajokortit, puhelimet... Toinen muuttaa syksyllä opiskelemaan ja maksetaan sitten vuokra-asuntoakin. 

 

Ei vauvat rahaa tarvitse. Se on sitten ihan oma asia, jos täytyy saada kaikki viimeisen päälle uutta ja kallista. 

Eli teillä oli kuitenkin suhteellisen hyvä tilanne ja lähipiiri jeesasi. Olen ollut oman alani töissä 4 vuotta sitten kolme kuukautta, nyt vastavalmistuneena ja työttömänä. Saan silloin tällöin keikkatöistä kuussa 50-200e. Säästöjä ei ole vaan mietin joka kuukausi että milläs nyt pärjätään. Puoliso opiskelee ja tällä on kallis lääkitys. Emme tunne ketään kenellä olisi meille heitettettävää vauvatavaraa jos nyt päätettäisiin lisääntyä. Parin vuoden päästä maksettavaksi tuleva opintolaina nostaa ajatuksena oksennuksen kurkkuun.

Ihmiset ei tajua että joillakin ei ihan oikeasti ole mitään tukiverkkoja, ei tuuria, ei mitään. Näissä viesteissä luetellaan aina "huonona" tilanteena sellainen, joka olisi itselleni unelmien täyttymys.

Kyllä ne lasten tarvikkeet ja vaatteetkin maksaa ihan pirusti käytettynäkin. Onnekkaita on ne, jotka saavat kaiken sukulaisilta jätesäkissä ilmaiseksi eivätkä ehkä tajua kuinka paljon rahaa todellisuudessa kuluu. Myös vauvavuoden jälkeen siistejä käytettyjä vaatteita on todella huonosti saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lasten tarvikkeet ja vaatteetkin maksaa ihan pirusti käytettynäkin. Onnekkaita on ne, jotka saavat kaiken sukulaisilta jätesäkissä ilmaiseksi eivätkä ehkä tajua kuinka paljon rahaa todellisuudessa kuluu. Myös vauvavuoden jälkeen siistejä käytettyjä vaatteita on todella huonosti saatavilla.

Sisävaatteet muutaman euron kappale. Muovikassissa paljousalennuksen kanssa murto-osa siitä. Syöttötuoli 10 euroa. Rattaat 100 euroa. Pinnasänky 30 euroa. Polkupyörän lastenistuin 20 euroa.

Tämä on hintataso jos puhutaan ehjästä tavarasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin vauvoihin ja taaperoihin menekään rahaa. Mutta sitten on kiva olla massia, kun lapset on teinejä. Rahaa alkaa vaan valua sormien välistä harrastuksiin, bussilippuihin, elokuviin, mopoon, konsertteihin, netti- ja puhelinmaksut jne jne. Lukioikäisinä menot oli tosi isot, teinit syövätkin koko ajan.

Miten ne lapset pärjäävät omilleen muutettuaan jos ovat tottuneet tuollaiseen kulutustasoon?

Tuo on oikeasti kumma juttu. 17v iässä pitää olla mopot, kaikenlaiset tapahtumaliput, ravintolaruuat ja muut. Mutta sitten vuotta myöhemmin asutaan jossain soluasunnossa ja mutustetaan makaroonia. Ja yllättäen se jälkimmäinenkin on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin vauvoihin ja taaperoihin menekään rahaa. Mutta sitten on kiva olla massia, kun lapset on teinejä. Rahaa alkaa vaan valua sormien välistä harrastuksiin, bussilippuihin, elokuviin, mopoon, konsertteihin, netti- ja puhelinmaksut jne jne. Lukioikäisinä menot oli tosi isot, teinit syövätkin koko ajan.

Miten ne lapset pärjäävät omilleen muutettuaan jos ovat tottuneet tuollaiseen kulutustasoon?

Tuo on oikeasti kumma juttu. 17v iässä pitää olla mopot, kaikenlaiset tapahtumaliput, ravintolaruuat ja muut. Mutta sitten vuotta myöhemmin asutaan jossain soluasunnossa ja mutustetaan makaroonia. Ja yllättäen se jälkimmäinenkin on ihan ok.

Äärimmäisen hyvä pointti. Miksi se niukempi elämä jollain mystisellä tavalla rikkoo 16-17-vuotiaan? Saattaa olla peräti haitallista, jos ihminen tottuu materiaalisesti ruhtinaalliseen elintasoon. Ei se lapsi tai teini siitä hajoa, jos joskus kuulee lauseen "ei ole rahaa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne lasten tarvikkeet ja vaatteetkin maksaa ihan pirusti käytettynäkin. Onnekkaita on ne, jotka saavat kaiken sukulaisilta jätesäkissä ilmaiseksi eivätkä ehkä tajua kuinka paljon rahaa todellisuudessa kuluu. Myös vauvavuoden jälkeen siistejä käytettyjä vaatteita on todella huonosti saatavilla.

Sisävaatteet muutaman euron kappale. Muovikassissa paljousalennuksen kanssa murto-osa siitä. Syöttötuoli 10 euroa. Rattaat 100 euroa. Pinnasänky 30 euroa. Polkupyörän lastenistuin 20 euroa.

Tämä on hintataso jos puhutaan ehjästä tavarasta.

Yhden festarireissun hinnalla saa lapselle helposti vuodeksi vaatteet ja muut välttämättömät tavarat. "Ihan pirusti" on melko suhteellinen käsite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin vauvoihin ja taaperoihin menekään rahaa. Mutta sitten on kiva olla massia, kun lapset on teinejä. Rahaa alkaa vaan valua sormien välistä harrastuksiin, bussilippuihin, elokuviin, mopoon, konsertteihin, netti- ja puhelinmaksut jne jne. Lukioikäisinä menot oli tosi isot, teinit syövätkin koko ajan.

Miten ne lapset pärjäävät omilleen muutettuaan jos ovat tottuneet tuollaiseen kulutustasoon?

Tuo on oikeasti kumma juttu. 17v iässä pitää olla mopot, kaikenlaiset tapahtumaliput, ravintolaruuat ja muut. Mutta sitten vuotta myöhemmin asutaan jossain soluasunnossa ja mutustetaan makaroonia. Ja yllättäen se jälkimmäinenkin on ihan ok.

Äärimmäisen hyvä pointti. Miksi se niukempi elämä jollain mystisellä tavalla rikkoo 16-17-vuotiaan? Saattaa olla peräti haitallista, jos ihminen tottuu materiaalisesti ruhtinaalliseen elintasoon. Ei se lapsi tai teini siitä hajoa, jos joskus kuulee lauseen "ei ole rahaa". 

Itse muistan omasta nuoruudestani, että muutettuani opiskelujen myötä omilleni lukion jälkeen niin en ostanut viiteen vuoteen yhden yhtä vaatekappaletta tai kenkiä. Kaikki vaatteeni oli äitini minulle lukioaikana ostamia. Onneksi olivat hyvä laatuisia. :)

No ei välttämättä hyvätuloinen, mutta varallisuutta on hyvä olla.

Ollaan keskituloisia, akateemisia helsinkiläisiä (brutto n. 4000€/kk). Velaton omistusasunto (jossa asumme), rivitalo. Lisänä sijoitusasunto, sekä 100-neliöinen kerrostaloasunto, joka menee myyntiin piakkoin. Kaikki em. sij. Helsingissä (ei itä-).

Tämän lisäksi kaksi kesämökkiä merenrantatonteilla Kirkkonummella. Lisänä osakkeita 300 000€:n arvosta, sekä lapsilla varallisuutta n. 60 000€/ lapsi. 

Kaksi autoa taloudessa.

Meillä 11-, 8- ja 6-vuotiaat lapset.

Ihan hyvin tullaan toimeen. Paljon vaatteita ja kenkiä tilaan Temusta sekä ostan kirppareilta. Ei ne suuret tulot…

3 ensimmäistä lasta syntyi opiskeluaikoina. Oli ilmainen asuminen, päivähoidot jne

Plus kun valmistuttiin, voitiin työhaastattelussa sanoa appivanhemmat jeesaa lasten sairastuessa ja lapsiluku on täynnä

Parhaat asiat, jotka muistan lapsuudestani eivät todellakaan olleet ne maksulliset matkat ja huvipuistot. Ne olivat jotakin ihan muuta, yhteisöllistä olemista ja tekemistä maalla mummoloissa ja sukulaisissa. Tähän kannattaisi vieläkin pyrkiä, jos mahdollista, eikä vain poteroitua omiin luukkuihin. 

Mikä on lapsen etu? Sehän asian ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri kuten kirjoitit. Hyvä kasvatus ja kotiolot ei ole varallisuudesta kiinni. Kunhan nyt saa tarpeellisen, ja hiukkasen päälle.

Jos ei meinaa riittää välttämättömään, niin se on eri asia. Mutta et tainnut tätä tarkoittaa.

Mutta onko varaa kustantaa lasten harrastuksia, elektroniikkaa, vaatteita jne.? Se, että lapselta evätään harrastusmahdollisuus rahan takia on aika tympeää.

Ei lapsi oikeasti tarvitse sitä ohjattua harrastusta tai kallista puhelinta.

Hahhah! Kyllä jo koululainen hyötyy ohjatusta harrastuksesta. Lapsi nimenomaan tarvitsee harrastuksia ja mielellään jotain urheilullista ja se maksaa.

Urheilukentille ei ole pääsymaksua, ja suksia ja luistimia saa halvalla kirpparilta.

Mitä se lapsi yksin siellä urheilukentällä pyörii? Ei siinä opi mitään eikä siitä ole harrastukseksi.

Miten aikuinen voi harrastaa lenkkeilyä olematta mukana kestävyysjuoksujoukkueessa?

Ei pidä verrata aikuista ja lasta toisiinsa. Aikuisillekin on olemassa juoksukouluja. Miksi, osaahan jokainen aikuinen juosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin vauvoihin ja taaperoihin menekään rahaa. Mutta sitten on kiva olla massia, kun lapset on teinejä. Rahaa alkaa vaan valua sormien välistä harrastuksiin, bussilippuihin, elokuviin, mopoon, konsertteihin, netti- ja puhelinmaksut jne jne. Lukioikäisinä menot oli tosi isot, teinit syövätkin koko ajan.

Miten ne lapset pärjäävät omilleen muutettuaan jos ovat tottuneet tuollaiseen kulutustasoon?

Tuo on oikeasti kumma juttu. 17v iässä pitää olla mopot, kaikenlaiset tapahtumaliput, ravintolaruuat ja muut. Mutta sitten vuotta myöhemmin asutaan jossain soluasunnossa ja mutustetaan makaroonia. Ja yllättäen se jälkimmäinenkin on ihan ok.

Äärimmäisen hyvä pointti. Miksi se niukempi elämä jollain mystisellä tavalla rikkoo 16-17-vuotiaan? Saattaa olla peräti haitallista, jos ihminen tottuu materiaalisesti ruhtinaalliseen elintasoon. Ei se lapsi tai teini siitä hajoa, jos joskus kuulee lauseen "ei ole rahaa". 

Itse muistan omasta nuoruudestani, että muutettuani opiskelujen myötä omilleni lukion jälkeen niin en ostanut viiteen vuoteen yhden yhtä vaatekappaletta tai kenkiä. Kaikki vaatteeni oli äitini minulle lukioaikana ostamia. Onneksi olivat hyvä laatuisia. :)

Meillä ostettiin halvinta halpakaupasta eikä ollut tavatonta, että saumat ratkesi jo viikossa. Niitä piti sitten kursia kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri kuten kirjoitit. Hyvä kasvatus ja kotiolot ei ole varallisuudesta kiinni. Kunhan nyt saa tarpeellisen, ja hiukkasen päälle.

Jos ei meinaa riittää välttämättömään, niin se on eri asia. Mutta et tainnut tätä tarkoittaa.

Mutta onko varaa kustantaa lasten harrastuksia, elektroniikkaa, vaatteita jne.? Se, että lapselta evätään harrastusmahdollisuus rahan takia on aika tympeää.

Ei lapsi oikeasti tarvitse sitä ohjattua harrastusta tai kallista puhelinta.

Hahhah! Kyllä jo koululainen hyötyy ohjatusta harrastuksesta. Lapsi nimenomaan tarvitsee harrastuksia ja mielellään jotain urheilullista ja se maksaa.

Urheilukentille ei ole pääsymaksua, ja suksia ja luistimia saa halvalla kirpparilta.

Mitä se lapsi yksin siellä urheilukentällä pyörii? Ei siinä opi mitään eikä siitä ole harrastukseksi.

Miten aikuinen voi harrastaa lenkkeilyä olematta mukana kestävyysjuoksujoukkueessa?

Ei pidä verrata aikuista ja lasta toisiinsa. Aikuisillekin on olemassa juoksukouluja. Miksi, osaahan jokainen aikuinen juosta?

Lapsikin osaa juosta. Joten ei sille ole perustetta miksi lapsen olisi kuuluttava yleisurheiluseuraan voidakseen harrastaa juoksemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niihin vauvoihin ja taaperoihin menekään rahaa. Mutta sitten on kiva olla massia, kun lapset on teinejä. Rahaa alkaa vaan valua sormien välistä harrastuksiin, bussilippuihin, elokuviin, mopoon, konsertteihin, netti- ja puhelinmaksut jne jne. Lukioikäisinä menot oli tosi isot, teinit syövätkin koko ajan.

Miten ne lapset pärjäävät omilleen muutettuaan jos ovat tottuneet tuollaiseen kulutustasoon?

Tuo on oikeasti kumma juttu. 17v iässä pitää olla mopot, kaikenlaiset tapahtumaliput, ravintolaruuat ja muut. Mutta sitten vuotta myöhemmin asutaan jossain soluasunnossa ja mutustetaan makaroonia. Ja yllättäen se jälkimmäinenkin on ihan ok.

Äärimmäisen hyvä pointti. Miksi se niukempi elämä jollain mystisellä tavalla rikkoo 16-17-vuotiaan? Saattaa olla peräti haitallista, jos ihminen tottuu materiaalisesti ruhtinaalliseen elintasoon. Ei se lapsi tai teini siitä hajoa, jos joskus kuulee lauseen "ei ole rahaa". 

Kyllä hajoaa, jos jokaiseen pyyntöön ja toiveeseen tulee vastaukseksi ei ole rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omat rakkaimmat lapsuusmuistoni ovat niitä, jotka eivät vaatineet mitään erikoista taloudellista panostamista. Elämä oli ihanaa ilman mitään älyttömiä krumeluureja. Ihan järjetöntä, että tämä kansa häviää sukupuuttoon siksi, että kuvitellaan lasten hankkimisen vaativan valtavia tuloja.

Jos seuraa esim lukuvuosimaksukeskustelua, niin... lapsilleen tahtoo yleensä parasta. Ysärilaman kokeneena en halua pistää samaa p*skaa eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten saat päivähoitopaikan 10 km väärään suuntaan työmatkalta, niin onnea vaan laatikkopyöräsi kanssa räntäsateessa.

10 km on alle puolen tunnin matka, eli ei sinänsä mikään mahdoton. Se kuuluu myös elämään Suomessa, että välillä tulee räntää tai on pakkasta. 

Toisaalta sellaista ei tapahdu kuin harvoille, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta saada lapsi hoitoon kuin tuollainen paikka. Kaikkeen mahdolliseen ei ole järkevä varautua.

10km - 30 min viet lapsen sinne päiväkotiin.

10 km - 30 min palaat työmatkareitillisei

20 km -60 min sama kotimatkalla toisin päin...

2h ylimäärästä pyöräilyä työmatkaan joka päivä. Eipä tartte enempää urheilua harrastaa, mutta eipä ehtiskään eikä jaksaiskaan.

Ja päälle pk:n kitinä siitä, kuinka pitkiä päiviä lapsilla on.