G: Millä huvittavilla asioilla tuttavanne " kerskailevat" ?

...osaa sillain puolihuomaamatta ujuttaa kehuja joka lauseeseen. Semmoista ei opita nimittäin ihan hetkessä.



Kehun aiheita mm.

-lasten liikunnallinen lahjakkuus (keskivertolapsia)

-säästöt

-matkustelu (käy Mallorcalla kerran vuodessa)

-työpaikka (joku perus myyntimies)

-auto (Honda Accord farmari)

-kulttuuriharrastukset (käyvät elokuvissa, lapset ihmettelevät kun me lainaamme kirjastosta kirjoja)

Ihan kuin sillä voisi saada sulan hattuunsa, ettei satu saamaan oksennustautia yhtä usein kuin muut.

hieman hävettää.

Ylipäätään minusta vaikuttaa siltä, että nämä kerskumiset ovat aika usein kuulijan korvissa, kuten kauneuskin on katsojan silmissä.

Tämä ketju vain vahvistaa käsitystäni.

Vierailija:

Ei ole tullut mieleenkään edes että, se olisi kerskumista.

Yksi kaveri kyllä huvittaa yhdellä jutulla. Se osti viime syksynä miehensä kanssa auton joka maksoi 200 euroa. Hyvin usein kertoo miten se auto on niin hyvän näköinen ja kulkee kuin unelma, vaikka hinta oli vaan se 200 euroa.

Hieno homma, ei siinä mitään! mutta en jaksais millään kuunnella sitä samaa virttä tuhannetta kertaa.

Ja jos suoraan saan tässä sanoa, niin mä en sitä autoa olis huolinut edes ilmaiseksi, mielummin olisin vaikka ilman autoa ja käyttäisin yleisiä. Mutta makujahan on monia.

tai siis ne oli sitä yhdessä sen tyttöystävän kanssa, en tiedä miten erikseen kun liikkuivat aina yhdessä. kehuskelivat ihan siekailematta omalla käsityöläisyydellään, luomuilullaan, perinnetietoisuudellaan ja valtavirrasta poikkeamisellaan. ärsyttävää.



aina piti tuoda esiin jotain puolta siitä omasta erinomaisuudestaan, vaikka valittelemalla kuinka monta kymmentä metriä omistaa kirjoja, että nyt sen miehen tarvii nikkaroida semmoiset tosi hienot ja uniikit kirjahyllyt että ne kaikki upeat klassikot mahtuu kämppään sisään. jaaha.



meillä käydessä ensin kriittinen ja huvittunut silmäys meidän sisustukseen ja sitten kommentointia miten nykyään " ihan kaikkien täytyy ripustaa noita mustavalkoisia elokuvajulisteita seinille" , kun heillä on sentään persoonallista itsetehtyä taidetta. vai niin.



sukulaispojan ristiäisista tullessa kova paasaus siitä miten joku juntti siellä oli kehdannut pukeutua tosi mauttomasti ja oudosti kun taas " no vaikka mekin oikeasti panostettiin persoonalliseen pukeutumiseen" . mikä nyt kenestäkin on hienoa ja persoonallista.. ei tullut mieleen että se mauton juntti oli varmaan myös omasta mielestään pukeutunut hyvin.



esimerkkejä piisaa. ylipäätään koko asenne että he on aitoja, persoonallisia, kultturelleja ihmisiä kun muut on pinnallisia teeskentelijöitä. r-a-s-i-t-t-a-v-a-a.

Olen hänelle puhunut avioliittomme vaikeuksista, lähinnä siitä, että koen ettei mieheni osaa näyttää minulle tunteitaan (ja kärsin siitä).



Tähän " lohdutukseksi" ystäväni sitten ilolla kertoo, kuinka ihana hänen miehensä onkaan; halii, hellii, pussailee, kehuu jne. mennen tullen. Silloin tulee vähän sellanen ankee olo ja mielummin oon hiljaa ja katselen varpaitani.

ja he kerskuvat nuorekkuudellaan, trendikkyydellään ja siitä kun ovat niin avaramielisiä ja kaikki miehet yrittää aina iskeä ja baarissakin kysytään joka toinen kerta paperit.. ;)



totuus; ihan tavallisia 27-30 vuotiaan näköisiä naisia, jotka käyvät kapakassa niin usein, et papereita ei varmasti kysytä. Muksut mummolassa tai miehen hoivissa, hirveä känni päälle ja kikattelemaan ja pussailemaan jonnee leikkipuistoon illan päätteeksi. Ja tietenkin pitää illan aikana muutama kunnon itkudraama vetäistä.



Ah niin nuorekasta, ja kadehtittavaa, eikö totta? ;)

Vierailija:

-kulttuuriharrastukset (... lapset ihmettelevät kun me lainaamme kirjastosta kirjoja)

firmalla menee ja paljonko on palkka ja sitä rataa...Ja kuinka on taas uusi mese...Ei vois vähempää kiinnostaa ja oikeesti tulee olo, että he ovat tekorikkaita. Koska ne tuttuni, joilla fyffeä tosiaan riittää, eivät todellakaan näkisi mitenkään tarpeelliseksi rahoillaan kehua. Rahoilla kehuminen on oikeesti säälittävää!

Vierailija:

Tähän " lohdutukseksi" ystäväni sitten ilolla kertoo, kuinka ihana hänen miehensä onkaan; halii, hellii, pussailee, kehuu jne. mennen tullen. Silloin tulee vähän sellanen ankee olo ja mielummin oon hiljaa ja katselen varpaitani.

hänellä on ikäänkuin tapana kertoa tulevaisuuden haaveistaan ja suunnitelmistaan kuin jo tapahtuneina asioina. ei siis sävyyn " ollaan aateltu laittaa uudet kaapit keittiöön" vaan " meille tulee keittiöön sellaiset kaapit sieltä ja sieltä liikkeestä ja ne maksaa sen ja sen verran blaa blaa" siis hirveän yksityiskohtainen selostus jostain joka todennäköisesti ei ikinä tapahdu.

no joo. meillä on tällaista tavallista lapsiperheen elämää, jota hän seuraa kai oppiakseen meidän virheistä, ja selostaa mulle sitten keskellä vaikka mun kamalaa aviokriisiä että " joo me puhuttiin simon kanssa asioista ja päätettiin että kun me saadaan lapsi niin sen ekan elinvuoden aikana me ei ruveta riitelemään eikä erota" . ai kun kiva, kas kun me ei tajuttu tehdä vastaavaa sopimusta.

kehuvat omien tuttujensa jutuilla.

Siis esim. jos me on ostettu uusi auto, niin heidän tuttavillaan on saman merkkinen, mutta paremmin varusteltu auto.



ja muuta samaa rataa... tosi rasittavaa, mutta sen takia ei olla heitä juuri nähtykään viime aikoina!

- persaukinen sukulaisperhe käyttää vain merkkivaatteita, matkustelee ja harrastaa (mm golfia, mikroautoilua jne) muttei pysty maksamaan 100¿ velkaansa meille takaisin...... v-ttaa

- allergioilla - lapsilla oli kaikki mahdolliset allergiat kunnes kukaan ei ollut enää kiinnostunut ja " bling" lapset paranivat mutta nyt on äidille puhjennut allergioita.....

- uralla: ainoa jolla meistä ei ole ns uraa kutsuu työssäkäyntiään " uraksi" (kouluterkkari)

- matkoilla; aina käy siinä samassa hotellissa Teneriffalla laulamassa karaokea suomalaisten kanssa yms. Mä en edes ikinä menis koko Teneriffalle!!



- jos itse pitää jollain kehuskella niin sillä etten suostu maksamaan merkkituotteista kun halvemmalla saa ihan samaa kamaa. Tai jos sen merkkituotteen saa vaikka puoleen hintaan, silloin voin jopa huolia.

kehuu miten hyvä hän on työssään. hänen työnsä on sellaista että ihmiset voivat tulla henkilökohtaisesti kehumaan työsuoritusta tyyliin " parasta mitä ikinä olen nähnyt" . kaverini on kuitenkin hyvä työssään ja siksi annankin hänen briljeerata.



tätä vaan tapahtuu joka kerralla kun tapaamme.

Kyseisessä " kulttuuriperheessä" ei lueta kirjoja =) Lainaavat kirjastosta vain videoita. Äiti lukee 7-päivää lehteä ja perheen lukemisharrastus taitaa olla siinä...

Tämä kaukainen sukulainen oli suomalainen taiteilija ja heillähän on sama sukunimi, että sukua ollaan ei tosin alenevassa polvessa. Meidänkin lapset osaa sutata samaan piirustukseen punaista ja keltaista, vaikka ollaankin piikoja renkejä jo kahdeksan sukupolven ajan.

Ja vielä niin, että kertoo, kuinka kauheata ja rankkaa oli, mutta kuinka sitä sitkeydellä lasten parhaaksi vain meni eteenpäin ja kesti siihen kolmivuotispäivään. Minä ennen hänen tapaamistaan luulin, että näitä on vain täällä eikä oikeassa maailmassa laisinkaan.



Yhden kaverin mies taas kehuu autollaan. Siis kuinka hieno ja kallis se on ja kuinka se kulkee maastossa ja pelloilla paremmin kuin maasturit ja kuinka kovaa sillä pääsee ja kuinka kaikki aina katsoo ihailevasti perään jne. Se on joku hyvin tavanomaisen näköinen, pieni, musta, saksasta käytettynä tuotu auto ja merkiltäänkin joku ei niin hohdokas, olisiko ollut Subaru. Mutta puheista voisi kuvitella, että vähintään joku 30-60-luvun Ferrari tai Aston Martin tai jotain muuta oikeasti päheetä.

...se tekee heistä jo erityisiä. Kutsuvat poikaansa tämän valmentajan pelaaja-aikaisella lempinimellä =DDDD Heillä on myös sama sukunimi kuin tällä valmentajalla, sitä myös korostetaan joka käänteessä =DDDD



Samainen perhe on asunut erään takavuosien keihäsmiehemme naapurissa. Olivat polleita, kun tiesivät esim. tämän miehen uran lopettamisesta ennen mediaa. Ajatelkaa!!!

Se nyt vain sattuu olemaan mun yksi ominaisuuteni, geeneissä oleva juttu.



Tässä muuten näkee tän suomalaisuuden hyvin. Jos valitat ja ruikutat, saat paljon sympatiaa, mutta jos olet hyvilläsi siitä ettet koskaan sairasta tai että lapset on tavallista terveempiä, se on kerskumista. Vain Suomessa toimii sanonta " kel' onni on, se onnen kätkeköön" .

Ettekö te tajua, että TEISSÄ on vika. Minun ystäväni ja sukulaiseni saavat vapaasti kerskua ja kehua, ja olen vain onnellinen jos he pystyvät olemaan tyytyväisiä elämäänsä. En ole ikinä ollut kenellekään kateellinen, vaikka itsellänikään ei ole mennyt aina hyvin.



Jos joku on onnellinen autoistaan ja ulkomaan matkoistaan niin onko se teiltä pois? Jos joku tuntee itsensä arjen sankariksi, kun hoitaa sairaita lapsiaan läpi yöt, onko se teiltä pois? Jos jollekin elämä on mielekästä, kun onnistuu työssään, niin onko se teiltä pois? Jos joku on oonistunut löytämään itselleen ihanan miehen, etkö voisi ajatella, että ehkä sinäkin ansaitset parempaa kohtelua, ja tehdä jotakin parantaaksesi elämääsi? Jos joku on onnellinen ja ylpeä lapsistaan, ehkä aiheettakin, eikö se ole vain ihana asia heidän lastensa kannaltä? Niin paljon on lapsia, jotka eivät saa arvostusta omilta vanhemmiltaan?Ettekö voisi vain rakastaa lähimmäisiänne ja kunnioittaa heitä?



:(

Kun ihminen kokee, että toinen kerskuu, niin yleensä kyse ei ole siitä, että toinen olisi vain maininnut uuden autonsa tai kuinka kokee itsensä arjen sankariksi. Se olisi normaalia keskustelua. Mutta kun se yksi asia nousee hallitsemaan koko keskustelua ja vielä uudestaan ja uudestaan jokaisella tapaamiskerralla, eikä se ole vastavuoroista, niin ei siinä kukaan jaksa olla loputtomasti iloissaan toisen puolesta. Eikä se ole kateutta.

Toinen juttu on sitten vielä se, että kuten näissäkin vastauksissa usein on tullut esiin, kyse on tilanteista, jossa samalla teilataan toisen ratkaisut ja tilanteet. Esimerkiksi tuo mainitsemani lastensa kotihoidolla kerskuva tietää vallan mainiosti, että sekä minä että toinen yleensä samaan aikaan paikalla oleva nainen olemme laittaneet lapsemme hoitoon alle kolmivuotiaina. Vaikka sinänsä ainakin minä olen varma ratkaisuni oikeellisuudesta, on vain kerta kaikkiaan epähienoa toistella minulle päin naamaa, kuinka rakastava ja hyvä äiti kyllä hoitaa lapsensa kotona kolmivuotiaaksi, oli mikä oli. Ja kuinka huono äiti sellainen onkaan, joka sen vertaa ei kestä ja lapsestaan välitä jne.

En ole kateellinen tuolle naiselle. Hyvä vain, jos on tyytyväinen valintaansa, minä olen tyytyväinen omaani, mutta tuskin hänkään haluaisi kuunnella minun hehkutustani siitä, kuinka paljon paremmin meillä koko perhe voi, kun minä palasin töihin.

Vierailija:

Jos joku on onnellinen autoistaan ja ulkomaan matkoistaan niin onko se teiltä pois? Jos joku tuntee itsensä arjen sankariksi, kun hoitaa sairaita lapsiaan läpi yöt, onko se teiltä pois? Jos jollekin elämä on mielekästä, kun onnistuu työssään, niin onko se teiltä pois? Jos joku on oonistunut löytämään itselleen ihanan miehen, etkö voisi ajatella, että ehkä sinäkin ansaitset parempaa kohtelua, ja tehdä jotakin parantaaksesi elämääsi? Jos joku on onnellinen ja ylpeä lapsistaan, ehkä aiheettakin, eikö se ole vain ihana asia heidän lastensa kannaltä? Niin paljon on lapsia, jotka eivät saa arvostusta omilta vanhemmiltaan?Ettekö voisi vain rakastaa lähimmäisiänne ja kunnioittaa heitä?

:(

Siis että kerskailua on, kun jaksaa huokailla sitä, kuinka ihana on asua metsän keskellä tai kun kehuu omia lapsiaan. En ymmärrä teitä. Huh, sitten minua pidetään aikamoisena kerskurina kun iloitsen ääneen tekemistäni alennuslöydöistä tai kerron esikoisen soittotaidon edistymisestä. Apua olen tehnyt noin useastikin.



Ja jos teillä on ystäviä, jotka siis todella kerskuu tyyliin " miikään muu ei kyllä kelepaa meille ku isoin bemari.." niin sekin kertoo jo paljon teistä. Tyhmällä tyhmät kaverit.