Mikä on kamalin kommentti, jonka vanhempasi on sinulle sanonut?

Äiti sanoi minua vajaaälyiseksi, kun en 12-vuotiaana uskaltanut raapaista tulitikkua. Olin luokkani paras oppilas silti. 

Jatkuvaa väheksymistä, haukkumista. 

Ystäväni äidille haukkui ulkonäköäni. Ystävän perhe oli aivan järkyttynyt. 

Teini-iässä sanoi "voisit alkaa tienaamaan ja myymään itseäsi, että saat rahaa, kun olet vielä nuorena suht nätti".

Ylioppilaaksi päästyäni (melko hyvin arvosanoin) sain kuulla, että "sinulla on vain hyvä muisti, mutta sisaresi on älykäs" kun saimme suunnilleen samanlaiset päättötodistukset. Ja minulla tosiasiassa on erittäin huono muisti, enkä opi mitään auditiivisesti tai pänttäämällä ulkoa.

Itsemurhayrityksen jälkeen soitti minulle sairaalan osastolle, että "hanki ase, ja ammu itsesi."

Tässä vain murto-osa.

Kaikki äidit eivät rakasta lapsiaan. 

Olet tullut äitiisi.

Hakkui huoraksi kun sai tietää että söin e-pillereitä 16-vuotiaana. Ehkä kuitenkin enemmän on jäänyt mieleen toistuvat kommentit siitä miten olen niin hankala ihminen, minua on mahdoton jaksaa enkä koskaan tule pärjäämään elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa väheksymistä, haukkumista. 

Ystäväni äidille haukkui ulkonäköäni. Ystävän perhe oli aivan järkyttynyt. 

Teini-iässä sanoi "voisit alkaa tienaamaan ja myymään itseäsi, että saat rahaa, kun olet vielä nuorena suht nätti".

Ylioppilaaksi päästyäni (melko hyvin arvosanoin) sain kuulla, että "sinulla on vain hyvä muisti, mutta sisaresi on älykäs" kun saimme suunnilleen samanlaiset päättötodistukset. Ja minulla tosiasiassa on erittäin huono muisti, enkä opi mitään auditiivisesti tai pänttäämällä ulkoa.

Itsemurhayrityksen jälkeen soitti minulle sairaalan osastolle, että "hanki ase, ja ammu itsesi."

Tässä vain murto-osa.

Kaikki äidit eivät rakasta lapsiaan. 

Järkyttävää! Surullista. 

Up

Äitini kommentoi kehoani ja yritti väkisin väittää että olen pieni rintainen, hän myös tarjosi minulle b70 koon liivejä vaikka käytän e85 kokoa. eyeroll

Tämä on kyllä surullista luettavaa. 😢

No kerro nyt tarina loppuun AP. Tuliko sinusta koskaan mitään?

Äiti käski painua hänen kattonsa alta vttuun kun oli 16-vuotias. Pakkasin siltä seisomalta kamari, enkä palannut enää koskaan.

Jatko ei nyt ole mitenkään dramaattinen sillä muutin vaan siihen mennessä etäiseksi jääneen isäni luo, jota olin nähnyt sen pari kertaa vuodessa. Ihan hauskaa meillä oli, mitä nyt isä sellainen ikuinen teini, jolla ei ollut mitään käsitystä vanhemmuudesta. Saattoi herättää mut yöllä ja pyytää röökille, kun halusi avautua joistain seikkailuistaan ja kahnauksista kavereidensa kanssa. 

Mulla oli sellainen äiti, että "muka" rakasti kovasti mutta oikeesti oli vaan kateellinen.  Monia outoja tilanteita lapsuudesta, joita vasta aikuisena olen tajunnut kiusaamiseksi. Kun valmistuin mielenterv.hoitajaksi, sain aina kuulla "kehuja", miten olen melkeen kuin sairaanhoitaja!  Dissaamista kaikessa. On siellä muistoissa joitain tosi törkeitäkin temppuja, jotka joskus vaivaa mieltä, mutta olen päättänyt antaa kaiken hälle anteeksi, kun on jo edesmennyt.

En mä muistele niitä. Niitä on ihan helvetin paljon. Pysyn terveempänä kun en kaivele menneitä.

Suosittelen jokaiselle: lopettakaa jo se vellominen ja jatkakaa eteenpäin. Mennyttä ette voi muuttaa, mutta voitte päättää, ettei se vaikuta eikä määritä teitä. Nyt on nyt ja edessä tulevaisuus.

Alan uskoa, että tää traumahullu on joku pers-incel, joka on ripustettu pienenä pippelistä pyykkinarulle.

Haluan elää anteeksiannossa ja ymmärtää, että vanhempankin ovat vain erehtyväisiä ihmisiä. Olen kiitollinen, että he ovat edelleen hengissä. Se on tärkeämpää kuin vikojen toitottaminen, vaikka itselläkin noita esimerkkejä olisi. Mutta en minä itsekään vanhemmilleni ole pelkästään kauniisti aina sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen jokaiselle: lopettakaa jo se vellominen ja jatkakaa eteenpäin. Mennyttä ette voi muuttaa, mutta voitte päättää, ettei se vaikuta eikä määritä teitä. Nyt on nyt ja edessä tulevaisuus.

Ei asioiden muistaminen ole vellomista tai tapahtuneista vaikeneminen eteen päin menemistä. Moni voi olla ihan sinut menneiden kanssa ja silti tällainen harmiton viestittely vertaisten kanssa ok.

Ikävät asiat ovat osa elämää ja niiden tapahtumien tiukka kieltäminen ja vaikeneminen kaikkea muuta kuin eteen päin menemistä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen jokaiselle: lopettakaa jo se vellominen ja jatkakaa eteenpäin. Mennyttä ette voi muuttaa, mutta voitte päättää, ettei se vaikuta eikä määritä teitä. Nyt on nyt ja edessä tulevaisuus.

Eihän kukaan sanonut vellovansa asiassa, mutta eihän sille mitään voi, että jotkut kommentit eivät unohdu koskaan ja kun aloittaja kysyi, niin miksi niitä ei voisi sitten tähän laittaa. Ei se tarkoita, että vastaajat miettisivät niitä kaiken päivää. Olen aina ihmetellyt, miten tällaisiin ketjuihin tulee aina ihmisiä kertomaan, miten muiden on välittömästi päästävä irti lapsuudenkokemuksistaan. Kannattaisi ehkä miettiä, miksi muiden rankoista kokemuksista kuuleminen ahdistaa itseä noin.

Olen todella pahoillani teidän kaikkien puolesta, jotka olette joutuneet tuollaista ankeaa ja hirveää kohtelua kokemaan. Itselläni ei ole mitään tuohon verrattavaa, mutta on jäänyt mieleen kun isäni sanoi eräissä juhlissani "en olisi uskonut, että X:llä on näin paljon ystäviä".

Vierailija kirjoitti:

Haluan elää anteeksiannossa ja ymmärtää, että vanhempankin ovat vain erehtyväisiä ihmisiä. Olen kiitollinen, että he ovat edelleen hengissä. Se on tärkeämpää kuin vikojen toitottaminen, vaikka itselläkin noita esimerkkejä olisi. Mutta en minä itsekään vanhemmilleni ole pelkästään kauniisti aina sanonut.

Vanhemmilla on isompi vastuu sanomisistaan ja tekemisistään lapsiinsa nähden kuin päinvastoin.

Faija sano kerran kännipäiten, että jos meinaan miehen saada niin tällä ulkonäöllä täytyy opetella olemaan helkkarinmoinen kokki.

Äitini sanoi, että hänellä on vain yksi lapsi...veljeni.