Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kamalin kommentti, jonka vanhempasi on sinulle sanonut?
27.05.2026 |
Olin varmaan 14v-15v ikäinen, kun isä huusi minulle riidan pääteeksi kurkku suorana: "Sinusta ei koskaan tule yhtään mitään, sinusta ei ole mihinkään! Muista tämä!" Ja kyllä muistan. Muistan liiankin hyvin vielä 42-vuotiaana.
Kommentit (29)
Pystytkö nyt ollenkaan olemaan, ap, vai tarvitsetko ambulanssia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti haukkui huoraksi, kun aloin seurustelemaan 19-vuotiaana. Koko elämäni olen sitten sen jälkeen huorannut - saman "pojan" kanssa 30 vuotta ja jatketaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun valmistuin ylioppilaaksi niin isä totesi siinä sitä on lunta paskahuussin katolla.
😂
Vierailija kirjoitti:
Äiti haukkui huoraksi, kun aloin seurustelemaan 19-vuotiaana. Koko elämäni olen sitten sen jälkeen huorannut - saman "pojan" kanssa 30 vuotta ja jatketaan.
Oletko ajatellut että Jeesus voisi pelastaa sinut huoraamiselta?
Tulihan sinusta Päivystät av-palstalla, syöt psyykenlääkkeitä ja ravaat terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti haukkui huoraksi, kun aloin seurustelemaan 19-vuotiaana. Koko elämäni olen sitten sen jälkeen huorannut - saman "pojan" kanssa 30 vuotta ja jatketaan.
Sama minulla, se sana oli minun kutsumanimi kotona. Toinen paha oli."mene samaa tietä mistä tulitkin, tänne ei ole enää tulemista". Se oli nopea muutto, käännyin vain kannoillani ja lähdin kävelemään. Saman miehen kanssa olen edelleen.
Äitini huusi minulle, että hänen lomansa meni pilalle kun ei saanut tupakoida mökissä sisällä. Meillä oli mukana 4v ja alle 1v lapset samalla lomalla samassa mökissä. He siis pyysivät meidät mukaansa. No ei mennyt sen jälkeen enää yhtään hänen lomaansa pilalle lastenlasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti haukkui huoraksi, kun aloin seurustelemaan 19-vuotiaana. Koko elämäni olen sitten sen jälkeen huorannut - saman "pojan" kanssa 30 vuotta ja jatketaan.
Samoin tosin aloitti jo silloin kun murrosiän merkit alkoivat näkyä.
Tuota nimitystä oli kiellettyä käyttää hänestä ja sain kokea fyysistä väkivaltaa jos kommentoin takaisin että itse olet.
En muista, että äitini olisi koskaan edes puhunut minulle mitään, mutta kerran kun isäni taas hakkasi minua, muistan hänen tulleen sanomaan isälle "lopeta jo, jos se viedään taas pois siitä ei saa enää rahaa".
Tuo on mun ainoa kunnollinen muisto äidistä ja järjellä ajateltuna tuo kommentti oli varmaan aika ankea. Näin aikuisena se kuitenkin elää päässäni enemmän jonkinlaisena sketsihahmon hokemana, tulee oudoissa tilanteissa mieleen, mutta jätän sanomatta ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun isäni kuoli, äitini totesi, että olisi selvinnyt paremmin minun kuolemastani, kuin puolisonsa.
Mulla nyt ei ole mitään kovin pahaa, mutta äiti hoki aina sitä kuinka en ole mitenkään erityisen fiksu. Tästä seurasi sitten se, että kasvoin pitäen itseäni tyhmänä, vaikka älyssäni ei ollut mitään vikaa. Tästä johtuen sain itsetuntoni vasta liki kolmikymppisenä sellaiseksi, että uskalsin aloittaa korkeakouluopinnot. Valmistuin hyvin paperein tavoiteajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aina "ihan", en koskaan kunnolla mitään. "Ihan nätti", "ihan kiva", "ihan sitä sun tätä".
No enpä lähde sitä nyt tässä kertomaan mitä hän joskus on sanonut suutuspäiten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi teitä piruparkoja. Huonosti olette vanhempanne valinneet!
Vierailija kirjoitti:
Kun isäni kuoli, äitini totesi, että olisi selvinnyt paremmin minun kuolemastani, kuin puolisonsa.
Tämä on aika paha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti haukkui huoraksi, kun aloin seurustelemaan 19-vuotiaana. Koko elämäni olen sitten sen jälkeen huorannut - saman "pojan" kanssa 30 vuotta ja jatketaan.
Sama minulla, se sana oli minun kutsumanimi kotona. Toinen paha oli."mene samaa tietä mistä tulitkin, tänne ei ole enää tulemista". Se oli nopea muutto, käännyin vain kannoillani ja lähdin kävelemään. Saman miehen kanssa olen edelleen.
Mites nää vanhempien omat seurustelut ja liitto, oliko se esim. vanhempien järjestämä?
Äiti hoki aina lapsena kuinka näytän isältäni. Näki minusta tietenkin isäni piirteitä, mutta enhän minä sitä silloin lapsena sillä tavoin tajunnut vaan ajattelin näyttäni presiis samalta kuin Jope Ruonsansuun ja Kalevi Sorsan ristisiitolselta näyttävä isäni.
Minuakin äiti haukkui huoraksi, kun poikaystävä oli yötä meillä. Olin 18-vuotias. Ja mekin ollaan edelleen vielä 47 vuoden jälkeen yhdessä.
"Miksi minä en saa lapsenlapsia?", viikko sen jälkeen, kun olin saanut keskenmenon.
Toinen on sellainen, että äiti on monesti lapsuudessani sanonut, että olen niin vaikea, että kukaan mies ei kyllä minua jaksa. --> Jäänyt tunne, että kukaan ei voi minusta pitää. Se varjostaa kaikkia ihmissuhteitani.
Kun valmistuin ylioppilaaksi niin isä totesi siinä sitä on lunta paskahuussin katolla.