Lue keskustelun säännöt.
Pystytkö tietoisesti muuttamaan tunnetilaasi?
Jos oikein on paha tai kiukkuinen mieli niin keskittymällä vain tuntemaan sitä hyvää sen tunteen voi muuttaa. Ei aina onnistu, mutta aika hyvällä prosentilla.
Kommentit (169)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Minkälainen sun persoona on muuten?
Elämänmyönteinen, avoin, iloinen, reipas. Minulla on lievä ADHD/ADD joten olen varmaan vähän häslä useimpien mielestä. Nuorempana oli temperamenttinen, nykyään viilipytty. En herkästi suutu tai ota asioita henkilökohtaisesti. Olen tasainen nykyään. Olen 45 vuotias nainen. olin keskivaikeasti masentunut 17-20 vuotiaana.
Kuulostat täsmälleen samanlaiselta ihmiseltä kuin minäkin. Pystyn myös tunteitani hallitsemaan. 😊
Olemme saman ikäisiäkin.
Siis meitä on jo kolme samanlaista tässä ketjussa :o
Olin viime vuonna hetken aikaa työttömänä ja työkkärin työntekijä kysyi multa, mikä on mun ADHD-supervoima. En tykännyt kysymyksestä, kun itse pystyn näkemään vain ne ADHD:n huonot puolet. Mutta ehkä tämä tunteiden hallitseminen on sitten se. Siitä on kyllä hyötyä.
Joku pystyy ja joku ei. Varmaankin yksilöllistä ja sitä voi kehittää ja harjoitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Minkälainen sun persoona on muuten?
Elämänmyönteinen, avoin, iloinen, reipas. Minulla on lievä ADHD/ADD joten olen varmaan vähän häslä useimpien mielestä. Nuorempana oli temperamenttinen, nykyään viilipytty. En herkästi suutu tai ota asioita henkilökohtaisesti. Olen tasainen nykyään. Olen 45 vuotias nainen. olin keskivaikeasti masentunut 17-20 vuotiaana.
Kuulostat täsmälleen samanlaiselta ihmiseltä kuin minäkin. Pystyn myös tunteitani hallitsemaan. 😊
Olemme saman ikäisiäkin.
Siis meitä on jo kolme samanlaista tässä ketjussa :o
Olin viime vuonna hetken aikaa työttömänä ja työkkärin työntekijä kysyi multa, mikä on mun ADHD-supervoima. En tykännyt kysymyksestä, kun itse pystyn näkemään vain ne ADHD:n huonot puolet. Mutta ehkä tämä tunteiden hallitseminen on sitten se. Siitä on kyllä hyötyä.
Hyvinkin mahdollista että liittyy adhd:seen. Keskittymiseen vaikuttava tila kuitenkin. Enpä ollut aiemmin tätä ajatellut myöskään. 😊
-Se kolmas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Minkälainen sun persoona on muuten?
Elämänmyönteinen, avoin, iloinen, reipas. Minulla on lievä ADHD/ADD joten olen varmaan vähän häslä useimpien mielestä. Nuorempana oli temperamenttinen, nykyään viilipytty. En herkästi suutu tai ota asioita henkilökohtaisesti. Olen tasainen nykyään. Olen 45 vuotias nainen. olin keskivaikeasti masentunut 17-20 vuotiaana.
Kuulostat täsmälleen samanlaiselta ihmiseltä kuin minäkin. Pystyn myös tunteitani hallitsemaan. 😊
Olemme saman ikäisiäkin.
Siis meitä on jo kolme samanlaista tässä ketjussa :o
Olin viime vuonna hetken aikaa työttömänä ja työkkärin työntekijä kysyi multa, mikä on mun ADHD-supervoima. En tykännyt kysymyksestä, kun itse pystyn näkemään vain ne ADHD:n huonot puolet. Mutta ehkä tämä tunteiden hallitseminen on sitten se. Siitä on kyllä hyötyä.
Hyvinkin mahdollista että liittyy adhd:seen. Keskittymiseen vaikuttava tila kuitenkin. Enpä ollut aiemmin tätä ajatellut myöskään. 😊
-Se kolmas.
Se voi olla, että kun ajatusprosessi on nopea, ei ehkä jää niin pitkäksi aikaa siihen tunteeseen: ehtii tulla jo monta asiaa mieleen, joilla käsittelee tunnetilaa. En tiedä. En ole koskaan miettinyt tätä, koska en ole kuullut kenenkään muun puhuvan tästä. Olen ajatellut, että se on "taisaisen" luonteeni ominaisuus. (Kyllä, ADHD ja tasainen luonne voivat asua samassa ihmisessä. Toki mulla on välillä aikamoista tunnevuoristorataa myös, mutta tunteet tosiaan voivat mennä nopeasti ohi, eikä ulospäin välity välttämättä lainkaan mitään siitä, mitä olen juuri kokenut. Kuulostaa ehkä monelle ristiriitaiselta, mutta voi olla, että te kaksi muuta ymmärrätte, mistä puhun.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän enemmän kuin hyvin. Kiva täällä tavata toisia samanlaisia!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän enemmän kuin hyvin. Kiva täällä tavata toisia samanlaisia!
Joo. Olen kyllä vähän hämmentynyt nyt tästä. En puhu näistä mun ADHD-asioista juuri koskaan kenellekään eikä mulla ole diagnoosiakaan. Tutkimuksia joskus tarjottiin, mutta kun ajattelin, että lääkitystä en halua, en sitten mennyt. Plus tuollaisten asioiden hoitaminen on mulle hirveän työlästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän enemmän kuin hyvin. Kiva täällä tavata toisia samanlaisia!
Joo. Olen kyllä vähän hämmentynyt nyt tästä. En puhu näistä mun ADHD-asioista juuri koskaan kenellekään eikä mulla ole diagnoosiakaan. Tutkimuksia joskus tarjottiin, mutta kun ajattelin, että lääkitystä en halua, en sitten mennyt. Plus tuollaisten asioiden hoitaminen on mulle hirveän työlästä.
Minä kokeilin lääkitystä aikoinaan. Auttoihan se arjen pyörittämistä, mutta vei myös pois kykyni hyperfokusoitua ja koin sen liian suurena miinuksena. Ilman lääkitystä nyt siis, onnistuu tämä näinkin vaikka hieman sähläystä onkin. Muistilappuja ja kalenterimuistutuksia elämä täynnä. 😄
Ja on pitänyt opetella itseä vähän kovistelemaan jotta saan asioita aikaiseksi. Onneksi lähipiiri ymmärtää ja auttaa myös.
Tässä ketjussa on mulla kolme pikkusiskoa :D T. Paitti että isosiskonne triggeröityy tietyistä ihmisistä, joiden kanssa joutuu olemaan pakosti tekemisissä, voimakkaasti, ja kaipaisi apua niihin tilanteisiin, kun lyö yli ja sydän flippaa kahtasataa heidän käyntinsä jälkeen. Aina ei onnistu. Mitä olen kokeillut; karjumista, soittoa ystävälle, sukeltamista kylmään jokeen, hengittämistä, ääneen puhumista, tekemisiä ja laskemista tyyliin: "Nyt teen 10 kotityötä". Ohjaa aivot muualle, ei trauman polttopisteeseen. Myös liikunta auttaa: kun asun maalla, lähden pihatöitä tekemään, kaivan multaa tai teen polttopuita, ja saan energiaani (myös sitä negatiivista tunne-energiaa) hyvin purettua, kun huhkin itteni hikeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoisuudesta osaa sanoa, mutta kun hyppään uimahallissa kympistä niin sillä hetkellä, kun oma vuoro hypätä tulee, niin eipä siinä maailman murheet ole ajatuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Ei ole vaihtoehtoa.
Entä sinä?
Kerroin, että aika hyvällä prosentilla pystyn.
Ap
Taidat valehdella tunteesi. Ainakin itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn näyttelemään tunteet, sillä en tunne oikeasti mitään tunteita
Vierailija kirjoitti:
Pystyn näyttelemään tunteet, sillä en tunne oikeasti mitään tunteita
Tai todennäköisemmin et oikein tunnista niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on vankina neljän seinän sisällä ja liikkuu haparoiden rollaattorin avulla, ei ole fyysisesti mahdollista paeta kongreettiseen tekemiseen vaan ollaan ajatusten kanssa kahden. Tällöin pakokeinot on löydyttävä omien korvien välistä. Mindfullness ja DKT ovat olleet mun pelastus! Hyväksyvä tietoinen läsnäolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyn. Pystyn myös hallitsemaan surullisten ja ahdistavienkin asioiden ajattelua. Pystyn järkeistämään ja käsittelemään ne hyvin.
Minkälainen sun persoona on muuten?
Elämänmyönteinen, avoin, iloinen, reipas. Minulla on lievä ADHD/ADD joten olen varmaan vähän häslä useimpien mielestä. Nuorempana oli temperamenttinen, nykyään viilipytty. En herkästi suutu tai ota asioita henkilökohtaisesti. Olen tasainen nykyään. Olen 45 vuotias nainen. olin keskivaikeasti masentunut 17-20 vuotiaana.
Kuulostat täsmälleen samanlaiselta ihmiseltä kuin minäkin. Pystyn myös tunteitani hallitsemaan. 😊
Olemme saman ikäisiäkin.
Siis meitä on jo kolme samanlaista tässä ketjussa :o
Olin viime vuonna hetken aikaa työttömänä ja työkkärin työntekijä kysyi multa, mikä on mun ADHD-supervoima. En tykännyt kysymyksestä, kun itse pystyn näkemään vain ne ADHD:n huonot puolet. Mutta ehkä tämä tunteiden hallitseminen on sitten se. Siitä on kyllä hyötyä.
Hyvinkin mahdollista että liittyy adhd:seen. Keskittymiseen vaikuttava tila kuitenkin. Enpä ollut aiemmin tätä ajatellut myöskään. 😊
-Se kolmas.
Se voi olla, että kun ajatusprosessi on nopea, ei ehkä jää niin pitkäksi aikaa siihen tunteeseen: ehtii tulla jo monta asiaa mieleen, joilla käsittelee tunnetilaa. En tiedä. En ole koskaan miettinyt tätä, koska en ole kuullut kenenkään muun puhuvan tästä. Olen ajatellut, että se on "taisaisen" luonteeni ominaisuus. (Kyllä, ADHD ja tasainen luonne voivat asua samassa ihmisessä. Toki mulla on välillä aikamoista tunnevuoristorataa myös, mutta tunteet tosiaan voivat mennä nopeasti ohi, eikä ulospäin välity välttämättä lainkaan mitään siitä, mitä olen juuri kokenut. Kuulostaa ehkä monelle ristiriitaiselta, mutta voi olla, että te kaksi muuta ymmärrätte, mistä puhun.)
Minä olen se ensin adhdn luonne kuvauksen yhteydessä maininnut. Olen usein ajatellut,että tuo tunnetilan muuttaminen johtuu pitkälti ADHD sta. Joku puhui aupervoimasta, mulle ADHD itsessään on supervoimia. En koe sitä rasitteena,vaan se tuo elämään paljon hyvää. Ehkä se on luovuutta, innostusta, uteliaisuutta ja iloa
Mun lapsista yhdellä on ADHD, ja se lapsi on todella hieno peruskoulunsa päättävä nuori. hänellä on ollut lääkitys käytössä, ja se on selvästi auttanut, mutta kyllä hänen parhaat piirteensä ovat juuri ADHD.n myötä tulevia.
Mielestäni ADHD ta pidetään turhaa kirouksena, se voi olla myös siunaus ja mahdollisuus.
Olen usein miettinyt, kuinka "neurotyypillisten" elämä näyttäytyy hieman harmaana.
Musiikilla saan muutettua mielentilaani. Aloitan musiikilla, joka vastaa mielentilaani ja kolmen-neljän biisin jälkeen vaihdan musiikkiin, joka vastaa haluamaani tunnetilaa.
Tunteet on syystä olemassa, ne on tärkeitä viestejä niin itselle kuin muillekin. On tarkoitus, että ne koetaan, kohdataan, tunnetaan ja käsitellään, jonka jälkeen ne voi myös muuttua. Ei tunteita ole tarkoitus aktiivisesti ohittaa, torjua, kieltää, tai keinotekoisesti "muuttaa".
Toki elämän asioiden ja niiden herättämien tunteiden käsittelyyn on hyvä olla kykyä ja keinoja. Sitten puhutaan tunteiden säätelyn ongelmista, jos tunteet kovin heittelee ja ihminen on niiden vietävissä voimakkaasti ja impulsiiviesti tai pienetkin asiat ja vastoinkäymiset nostattaa kovin (negatiivisia) tunteita.
Tunteiden/Negatiivisten tunteiden torjuminen ja pakeneminen voi olla kuitenkin myös ongelma ja joillakin on vaikeuksia kohdata syystä tai toisesta (negatiivisia) tunteita.
Varmasti joissain tilanteessa se, että keskittyy tietoisesti johonkin muuhun asiaan ja tunteeseen voi olla ihan hyvä keino, mutta ei todellakaan joka tilanteessa, sillä tunteet tärkeää osata myös kohdata, käsitellä ja sitä kautta päästä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Tunteet on syystä olemassa, ne on tärkeitä viestejä niin itselle kuin muillekin. On tarkoitus, että ne koetaan, kohdataan, tunnetaan ja käsitellään, jonka jälkeen ne voi myös muuttua. Ei tunteita ole tarkoitus aktiivisesti ohittaa, torjua, kieltää, tai keinotekoisesti "muuttaa".
Toki elämän asioiden ja niiden herättämien tunteiden käsittelyyn on hyvä olla kykyä ja keinoja. Sitten puhutaan tunteiden säätelyn ongelmista, jos tunteet kovin heittelee ja ihminen on niiden vietävissä voimakkaasti ja impulsiiviesti tai pienetkin asiat ja vastoinkäymiset nostattaa kovin (negatiivisia) tunteita.
Tunteiden/Negatiivisten tunteiden torjuminen ja pakeneminen voi olla kuitenkin myös ongelma ja joillakin on vaikeuksia kohdata syystä tai toisesta (negatiivisia) tunteita.
Varmasti joissain tilanteessa se, että keskittyy tietoisesti johonkin muuhun asiaan ja tunteeseen voi olla ihan hyvä keino, mutta ei todellakaan joka tilanteessa, sillä tunteet tärkeää osata myös kohdata, käsitellä ja sitä kautta päästä eteenpäin.
Minä olen 58 v ja mitä pitempään elän, sitä vähemmän uskon tunteiden kertovan tämän päiväisestä. Ne kertovat siitä, mikä asia triggeröi lapsuuteni traumaa. Hyvin, hyvin harvoin tunne on todellinen, vaan on vain takauma, mitä joskus on tapahtunut.
Toki sekin on viesti, mutta eipä ne traumat ainakaan 15-20 vuodessa ainakaan tiedostamalla, hyväksymällä tai anteeksiantamalla ole hävinneet. Uskomus on meihin niin syvälle koodattu. Minusta parasta silloin on vain yrittää ymmäetää, että tunne ei ole vakava, ja sitten kääntää se ajattelemalla toisin.
Se vaatii yleensä myös jotain ulkopuolista, kuten kirjan, jota lukee tai netin, jossa käy katselemassa jotain jne., että saa tunnetilansa muutettua. Tai sitten lähtee jonnekin.
Tekonaurun nauraminen yleensä muuttuu lopulta aivan oikeaksi nauruksi.