Lue keskustelun säännöt.
Itkukohtaukset töissä, ratkaisu?
24.05.2026 |
Minulla tulee yleensä enintään 3-4 kertaa vuodessa itkukohtaus töissä, jossa menee ainakin 30-40 min rauhoittua. Joskus itku voi alkaa uudelleen jopa parin tunnin aikana.
Itkun aiheuttaa joko huutavat, pelottavat tai hyvin epäasiallisesti ja loukkaavasti käyttäytyvät asiakkaat tai työnantajan epäreilu palaute (tätä ei onneksi usein tule, mutta esim kerran kehityskeskustelussa sanoi minua oudoksi).
Olen ollut lapsesta asti hyvin herkkä.
Tuo itku käynnistyy automaattisesti, ilman ajattelua että olen huono/en pärjää/pelottaa.
Sinänsä itku ei ole ongelma vaan sen hidas laantuminen.
Lisäksi meillä on töissä rajallisesti tiloja, joihin mennä rauhoittumaan ja noin pitkää aikaa on hankala olla pois työnteosta.
Yleensä tilanteen jälkeen olen siis silmät punaisena, vähäpuheisena, henkeä haukkoen ja lievästi niiskuttaen asiakaspalvelussa.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Vaihtaisitte alaa, yrittäisitte saada jotain terapeuttista apua tai "kohtaus"lääkitystä?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Kyllä ne asiakkaat ja muut ihmiset voi käyttää itsehillintää, terveisin sivusta
Asiakkaat ovat asiakkaita. Te työntekijät hoidatte hommanne ja tarvittaessa kestätte ne asiakkaat tai painutte muualle hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viha inkkelit löysi ketjun. Mitä jos aloittaja onkin vaikka mies 🤔😅
No kun ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Voisitteko te "kovikset" vastata, mikä siinä toisen ihmisen herkkyydessä vaivaa teitä noin paljon? Jos se herkempi kuitenkin tekee työnsä?
Astuisitko lentokoneeseen jossa on tuollainen kapteeni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Voisitteko te "kovikset" vastata, mikä siinä toisen ihmisen herkkyydessä vaivaa teitä noin paljon? Jos se herkempi kuitenkin tekee työnsä?
Tuossa nimenomaan on se, että se herkempi ei niitä töitään saa siltä pillittämiseltään ym. tehtyä ja ne työt sitten kaatuvat muiden niskaan ja jos oletetaan, että siinä pitäisi vielä ehtiä sitä itkevää työkaveria jotenkin paapomaan tai lohduttelemaankin, ettei se sitten pillitä siitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos lääkityksen tuohon löydät, käytä sitä. näinä yli 10 prosentin työttömyyden aikoina on melko itsetuhoista lähteä elättelemään toiveita että uuden työn saa nopeasti. sehän ihan hullu ajatus on. pidä työpaikastasi kiinni kynsin hampain. herkilläkin on oikeus töihin. jos teillä on töissä työterveyshuolto, sinne ensimmäisenä juttelemaan. vaiva on kiusallinen mutta nyt itsetuntoa kehiin. tuollaiselle ei voi mitään joten älä syyllistä itseäsi
Kiitos vastauksesta. Meillä on työterveyshuolto kyllä.
Koen aika usein olevani vääränlainen työelämään, sillä kuormitun kiireestä (josta työnantaja itse nauttii). Onneksi meillä on ihan ok työtahti yleensä.
Kiire aiheuttaa uniongelmia jne ja jos on ollut jotain ristiriitoja päivän aikana.
Koen että joissain työpaikoissa minua ei ole arvostettu, sillä en ole nopea toimimaan ja nopea reagoimaan.
Osa työnantajista on taas arvostanut että asiakkaat pysyy yleensä kanssani rauhallisina kun tunnelma on tarttunut.
Nykyisessä työpaikassa olen ollut noin 5 vuotta.
Työkaverit on tosi kivoja ja meillä on hyvä yhteishenki.
Voisitko saada työkavereiltasi vinkkejä tai vertaistukea siihen, miten hillitä näitä töissä tapahtuvia itkukohtauksia? Tietävätkö he tästä ongelmasta ja ovatko he huomanneet, että sinun on vaikea saada itkua loppumaan ja joskus olet joutunut kohtaamaan asiakkaankin ollessasi vielä pois tolaltasi?
Heillä on ehkä erilainen luonne ja he ovat minua 10-30v vanhempia ja kokemusta on enemmän.
Pari meillä on vähän tuittupäitä ja joskus ovat jopa huutaneet takaisin asiakkaalle. Toisella näistä voi kestää rauhoittuminen hankalasta tilanteesta pitkään, voi olla äreä ja hutiloiva lopun päivän.
En ole saanut muuta vinkkiä kuin olla asiallinen vaikealle asiakkaalle , mutta ei tarvitse olla liian hyvää palvelua/lepytellä/nuoleskella ja hakea työnantajan tarvittaessa paikalle. Ei kuitenkaan ole aina töissä.
Tämän perusteella alkaa kuulostaa siltä, että onkohan teillä työyhteisössä jotain syvemmälle menevää ongelmaa, joka heijastuu kyvyttömyytenä hallita tunteita ja kohdata asiakas ammattimaisesti? Ei tuokaan normaalia ole, että asiakkaalle aletaan huutamaan takaisin ja että yksi ottaa niin kovat kierrokset hankalista asiakaskohtaamisista, että on koko loppupäivän pahalla päällä ja pois raiteiltaan. Myös se, että pomo kuvaili sinua jossain kehityskeskustelussa oudoksi viittaa siihen, että teillä on työyhteisön sisäisessäkin ammatillisuudessa jotain pielessä. Tuollaisilla sanavalinnoilla pomo kuulostaa itse joltain myöhäisteini-ikäiseltä kiusaajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sovi työelämään. Kuormitat kaikkia ja se ei ole ok.
Kylläpä te muut kuormitutte helposti.
Miten se muka teitä kuormittaa, jos ap kuitenkin tekee työnsä?
Ai mitä kollegan täysin arvaamaton ja sairas käytös asiakaspalvelutyössä kuormittaa? 🤦
Eihän tuossa ole kyse sellaisesta. Jis tulee itkukohtaus 3-4 kertaa vuodessa, voi mennä vaikka vessaan itkemään niin ettei kukaan näe, kunnes se on ohi.
Jotkut ovat vuodessa saman verran vaikka flunssassa tai muuten poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Sano tuo niille tuhansille työttömille jotka ovat terveitä ja ottaisivat ap:n paikan koska tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sovi työelämään. Kuormitat kaikkia ja se ei ole ok.
Kylläpä te muut kuormitutte helposti.
Miten se muka teitä kuormittaa, jos ap kuitenkin tekee työnsä?
Ai mitä kollegan täysin arvaamaton ja sairas käytös asiakaspalvelutyössä kuormittaa? 🤦
Eihän tuossa ole kyse sellaisesta. Jis tulee itkukohtaus 3-4 kertaa vuodessa, voi mennä vaikka vessaan itkemään niin ettei kukaan näe, kunnes se on ohi.
Jotkut ovat vuodessa saman verran vaikka flunssassa tai muuten poissa.
Flunssa on kuule ihan eri asia kuin psykoottinen kohtaus asiakkaiden ja kollegoiden edessä, täysin arvaamatta.
Asiakaspalvelu(?) ei ole sun hommaa. Pkamaisia ihmisiä ei tartte sietää yhtään. Vaida työhön jossa ei tartte olla ihmisten kanssa missään tekemisissä. Loppuu säikähtämiset ja turhat itkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Voisitteko te "kovikset" vastata, mikä siinä toisen ihmisen herkkyydessä vaivaa teitä noin paljon? Jos se herkempi kuitenkin tekee työnsä?
Astuisitko lentokoneeseen jossa on tuollainen kapteeni?
Niinpä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos lääkityksen tuohon löydät, käytä sitä. näinä yli 10 prosentin työttömyyden aikoina on melko itsetuhoista lähteä elättelemään toiveita että uuden työn saa nopeasti. sehän ihan hullu ajatus on. pidä työpaikastasi kiinni kynsin hampain. herkilläkin on oikeus töihin. jos teillä on töissä työterveyshuolto, sinne ensimmäisenä juttelemaan. vaiva on kiusallinen mutta nyt itsetuntoa kehiin. tuollaiselle ei voi mitään joten älä syyllistä itseäsi
Kiitos vastauksesta. Meillä on työterveyshuolto kyllä.
Koen aika usein olevani vääränlainen työelämään, sillä kuormitun kiireestä (josta työnantaja itse nauttii). Onneksi meillä on ihan ok työtahti yleensä.
Kiire aiheuttaa uniongelmia jne ja jos on ollut jotain ristiriitoja päivän aikana.
Koen että joissain työpaikoissa minua ei ole arvostettu, sillä en ole nopea toimimaan ja nopea reagoimaan.
Osa työnantajista on taas arvostanut että asiakkaat pysyy yleensä kanssani rauhallisina kun tunnelma on tarttunut.
Nykyisessä työpaikassa olen ollut noin 5 vuotta.
Työkaverit on tosi kivoja ja meillä on hyvä yhteishenki.
No totta helvetissä jokaisessa Suomen työpaikassa on oltava työterveyshuolto. 🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Voisitteko te "kovikset" vastata, mikä siinä toisen ihmisen herkkyydessä vaivaa teitä noin paljon? Jos se herkempi kuitenkin tekee työnsä?
Tuossa nimenomaan on se, että se herkempi ei niitä töitään saa siltä pillittämiseltään ym. tehtyä ja ne työt sitten kaatuvat muiden niskaan ja jos oletetaan, että siinä pitäisi vielä ehtiä sitä itkevää työkaveria jotenkin paapomaan tai lohduttelemaankin, ettei se sitten pillitä siitäkin.
Jos 3-4 kertaa vuodessa itkee töissä niin tuskin siinä kovin paljon töitä ehtii muiden niskaan kaatua.
En ole ap mutta itse sain joskus nuorena itkukohtauksia aamulla mennessäni töihin. Veikkaan ettei kukaan kollega olisi sitä arvannut. Sellaista se vain on joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.Voisitteko te "kovikset" vastata, mikä siinä toisen ihmisen herkkyydessä vaivaa teitä noin paljon? Jos se herkempi kuitenkin tekee työnsä?
Astuisitko lentokoneeseen jossa on tuollainen kapteeni?
Niinpä...
Tuskin ap on töissä lennonjohdossa tai lentokapteenina.
Tässä on kyllä tullut aika suvaitsemattomia ja ahdasmielisiä vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3-4 kertaa työpäivässä itkulohtaus joka kestää 30-40 minuuttia?! Oikeasti? Siinähän se työpäivä meneenkin. Ai niin , ruokatauko.
enintään 3-4 kertaa vuodessa itkukohtaus töissä, jossa menee ainakin 30-40 min rauhoittua.
No on kyllä herkästi kuormittuvaa sakkia työelämässä jos kollegan itkukohtaukset saa koko työyhteisön raiteiltaan. Itse kyllä olen tottunut kaikenlaisiin ihmisiin töissä ja asiakkaana eikä kenenkään satunnaiset kohtaukset hetkauta mihinkään. Jos kollega on hetkellisesti kyvytön töihin niin sitä paikkaa se kuka ehtii jotta hommat rullaa. Niin se tiimityö vaan toimii.
Meillä laitettiin itkijä sairauslomalle, kun töitä ei itkulta saanut tehtyä. Toivottavasti on hakenut apua. On nyt ollut puoli vuotta poissa. Hänet on jo laitettu talon sisällä helpompaan työhön, johon menee töihin palatessa.
Vaihda työpaikkaa ja jos ei auta, niin alan vaihto sellaiseen, jossa et joudu asiakkaiden kanssa tekemisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sovi työelämään. Kuormitat kaikkia ja se ei ole ok.
Kylläpä te muut kuormitutte helposti.
Miten se muka teitä kuormittaa, jos ap kuitenkin tekee työnsä?
Ai mitä kollegan täysin arvaamaton ja sairas käytös asiakaspalvelutyössä kuormittaa? 🤦
Eihän tuossa ole kyse sellaisesta. Jis tulee itkukohtaus 3-4 kertaa vuodessa, voi mennä vaikka vessaan itkemään niin ettei kukaan näe, kunnes se on ohi.
Jotkut ovat vuodessa saman verran vaikka flunssassa tai muuten poissa.
Flunssa on kuule ihan eri asia kuin psykoottinen kohtaus asiakkaiden ja kollegoiden edessä, täysin arvaamatta.
Eihän itkeminen ole mikään psykoottinen kohtaus!
Itse asiassa se töissä itkeminen ei taida olla niin harvinaista kuin tässä tunnutaan luulevan.
Sukulainen oli aikoinaan jonkinlaisena pomona toimistotyössä ja hän kertoi välillä kotona tapauksista, joissa alainen tuli hänen luokseen itkemään milloin mistäkin syystä. Milloin oli kollega sanonut pahasti tai muuta vastaavaa.
Mutta ap:n tapaukseen liittyen, ilmeisesti asiakaspalvelu ei tosiaan hänelle sovi. Se ei sovi kaikille mutta se ei tarkoita että nämä ihmiset olisivat sairaita.
Voisitteko te "kovikset" vastata, mikä siinä toisen ihmisen herkkyydessä vaivaa teitä noin paljon? Jos se herkempi kuitenkin tekee työnsä?