Lue keskustelun säännöt.
Itkukohtaukset töissä, ratkaisu?
24.05.2026 |
Minulla tulee yleensä enintään 3-4 kertaa vuodessa itkukohtaus töissä, jossa menee ainakin 30-40 min rauhoittua. Joskus itku voi alkaa uudelleen jopa parin tunnin aikana.
Itkun aiheuttaa joko huutavat, pelottavat tai hyvin epäasiallisesti ja loukkaavasti käyttäytyvät asiakkaat tai työnantajan epäreilu palaute (tätä ei onneksi usein tule, mutta esim kerran kehityskeskustelussa sanoi minua oudoksi).
Olen ollut lapsesta asti hyvin herkkä.
Tuo itku käynnistyy automaattisesti, ilman ajattelua että olen huono/en pärjää/pelottaa.
Sinänsä itku ei ole ongelma vaan sen hidas laantuminen.
Lisäksi meillä on töissä rajallisesti tiloja, joihin mennä rauhoittumaan ja noin pitkää aikaa on hankala olla pois työnteosta.
Yleensä tilanteen jälkeen olen siis silmät punaisena, vähäpuheisena, henkeä haukkoen ja lievästi niiskuttaen asiakaspalvelussa.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Vaihtaisitte alaa, yrittäisitte saada jotain terapeuttista apua tai "kohtaus"lääkitystä?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Lisäys että sinänsä viihdyn työssäni ja yleensä pärjään asiakkaiden kanssa hyvin.
Olen kuitenkin työpäivien jälkeen ihan poikki.
Vaihda työpaikkaa ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos lääkityksen tuohon löydät, käytä sitä. näinä yli 10 prosentin työttömyyden aikoina on melko itsetuhoista lähteä elättelemään toiveita että uuden työn saa nopeasti. sehän ihan hullu ajatus on. pidä työpaikastasi kiinni kynsin hampain. herkilläkin on oikeus töihin. jos teillä on töissä työterveyshuolto, sinne ensimmäisenä juttelemaan. vaiva on kiusallinen mutta nyt itsetuntoa kehiin. tuollaiselle ei voi mitään joten älä syyllistä itseäsi
Kiitos vastauksesta. Meillä on työterveyshuolto kyllä.
Koen aika usein olevani vääränlainen työelämään, sillä kuormitun kiireestä (josta työnantaja itse nauttii). Onneksi meillä on ihan ok työtahti yleensä.
Kiire aiheuttaa uniongelmia jne ja jos on ollut jotain ristiriitoja päivän aikana.
Koen että joissain työpaikoissa minua ei ole arvostettu, sillä en ole nopea toimimaan ja nopea reagoimaan.
Osa työnantajista on taas arvostanut että asiakkaat pysyy yleensä kanssani rauhallisina kun tunnelma on tarttunut.
Nykyisessä työpaikassa olen ollut noin 5 vuotta.
Työkaverit on tosi kivoja ja meillä on hyvä yhteishenki.
Voisitko saada työkavereiltasi vinkkejä tai vertaistukea siihen, miten hillitä näitä töissä tapahtuvia itkukohtauksia? Tietävätkö he tästä ongelmasta ja ovatko he huomanneet, että sinun on vaikea saada itkua loppumaan ja joskus olet joutunut kohtaamaan asiakkaankin ollessasi vielä pois tolaltasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnut kaikinpuolin todella rasittavalta tapaukselta. Sun paikkasi ei selkeästi ole työelämässä, mikäli et kestä asioita. Anna paikkasi jollekin sellaiselle, kuka sitä enemmän tarvitsee. Niin muuten toivottavasti huutoitket, kun luet näitä.
Harmi, olen alalla jossa työntekijöistä edelleen pulaa. "Nuoret" vaihtaa alaa pian valmistumisen jälkeen kun jo opiskeluaikana huomaavat että ei ole heitä varten.. eli tulevaisuudessa pulaa on enemmän kun eläköitymistä on kiihtyvään tahtiin.
Olet siivoojaa tai Prisman kassa.
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Oliko myös äitisi narsisti?
Vierailija kirjoitti:
3-4 x vuodessa ei kyllä ole paljon. Nuo tilanteet myöskin kuulostavat siltä, että herkempi ihminen alkaisi itkemään vähemmästäkin. En suosittelisi syömään mitään lääkkeitä tuollaisen vuoksi. Mikäli tätä tapahtuisi huomattavasti useammin, eli vaikkapa 3-4 x kuukaudessa tai paremminkin viikossa, voisi jo miettiä lääkitysvaihtoehtoja.
Oletko puhunut asiasta työterveydessä? Esim. yhteisestä työnohjauksesta voisi olla apua noiden hankalien asiakastapausten käsittelemiseen ja kohtaamiseen.
En ole puhunut, sillä ovat olleet hyvin satunnaisia (onneksi suurinosa asiakkaista on mukavia tai ainakin neutraaleita) ja paristi niitä tapahtui kun olin raskaana, joten ajattelin silloin että liittyy hormoneihin.
Nyt en ole raskaana, en imetä, kehossa normaalitilanne hormoneiden osalta, joten reaktiot ovat "normaaleja" ...
Työnohjausta ei ole saatavilla. Työpsykologille voi päästä muutaman kerran jos hoitaja katsoo tarpeelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Oliko myös äitisi narsisti?
Kuulostat todella terveeltä. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Oliko myös äitisi narsisti?
Millä tavoin narsismi tai edes äitini liittyy siihen, ettei aloittajasta ole työelämään, ainakaan valitsemallaan alalla ja tuolla käytöksellään kuormittaa työkavereitaan?
Etkö sä ressukka tuon parempaan suoritukseen pysty?
Jos et ole sattumoisin tietoinen, työpaikalla keskitytään tekemään se työ, pidetään ne tunteet ym. ylimääräiset asiaankuulumattomat asiat kurissa.
Siksihän sinne töihin ollaan menty.
Tekemään töitä ja tienaamaan.
Ei se työpaikka eikä työkaveritkaan ole mikään hyväntekeväisyyslaitos tai terapiapalvelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos lääkityksen tuohon löydät, käytä sitä. näinä yli 10 prosentin työttömyyden aikoina on melko itsetuhoista lähteä elättelemään toiveita että uuden työn saa nopeasti. sehän ihan hullu ajatus on. pidä työpaikastasi kiinni kynsin hampain. herkilläkin on oikeus töihin. jos teillä on töissä työterveyshuolto, sinne ensimmäisenä juttelemaan. vaiva on kiusallinen mutta nyt itsetuntoa kehiin. tuollaiselle ei voi mitään joten älä syyllistä itseäsi
Kiitos vastauksesta. Meillä on työterveyshuolto kyllä.
Koen aika usein olevani vääränlainen työelämään, sillä kuormitun kiireestä (josta työnantaja itse nauttii). Onneksi meillä on ihan ok työtahti yleensä.
Kiire aiheuttaa uniongelmia jne ja jos on ollut jotain ristiriitoja päivän aikana.
Koen että joissain työpaikoissa minua ei ole arvostettu, sillä en ole nopea toimimaan ja nopea reagoimaan.
Osa työnantajista on taas arvostanut että asiakkaat pysyy yleensä kanssani rauhallisina kun tunnelma on tarttunut.
Nykyisessä työpaikassa olen ollut noin 5 vuotta.
Työkaverit on tosi kivoja ja meillä on hyvä yhteishenki.
Voisitko saada työkavereiltasi vinkkejä tai vertaistukea siihen, miten hillitä näitä töissä tapahtuvia itkukohtauksia? Tietävätkö he tästä ongelmasta ja ovatko he huomanneet, että sinun on vaikea saada itkua loppumaan ja joskus olet joutunut kohtaamaan asiakkaankin ollessasi vielä pois tolaltasi?
Heillä on ehkä erilainen luonne ja he ovat minua 10-30v vanhempia ja kokemusta on enemmän.
Pari meillä on vähän tuittupäitä ja joskus ovat jopa huutaneet takaisin asiakkaalle. Toisella näistä voi kestää rauhoittuminen hankalasta tilanteesta pitkään, voi olla äreä ja hutiloiva lopun päivän.
En ole saanut muuta vinkkiä kuin olla asiallinen vaikealle asiakkaalle , mutta ei tarvitse olla liian hyvää palvelua/lepytellä/nuoleskella ja hakea työnantajan tarvittaessa paikalle. Ei kuitenkaan ole aina töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen pientä annosta essitalopramia, joka on mieltä tasaava lääkäriltä saatava reseptilääke. Kokemusta on. Hyvä lääke, ei sivuvaikutuksia.
Huumeita vaan kaaliin jep jep. Samaan aikaa. 300 000 normaalia ihmistä on työttömänä.
Aivot kannattaa myös kuvata. Minulta löytyi outoa käytöstä (puheliaisuus, raivokohtaukset) mutta myös kasvi, joka leikataan pian. Aivoissa voi olla esim hitaasti kasvanut hyvänlaatuinen kasvi joka painaa joitain alueita. Tämä vaikuttaa käytökseen, aistiharhoihin tms. Tuo miten kuvaat itkusi alkuna ikäänkuin automaationa voisi viitata myös johonkin tällaiseen.
Eli se psykologisoiminen tai lääkkeet eivät ole aina oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnut kaikinpuolin todella rasittavalta tapaukselta. Sun paikkasi ei selkeästi ole työelämässä, mikäli et kestä asioita. Anna paikkasi jollekin sellaiselle, kuka sitä enemmän tarvitsee. Niin muuten toivottavasti huutoitket, kun luet näitä.
Harmi, olen alalla jossa työntekijöistä edelleen pulaa. "Nuoret" vaihtaa alaa pian valmistumisen jälkeen kun jo opiskeluaikana huomaavat että ei ole heitä varten.. eli tulevaisuudessa pulaa on enemmän kun eläköitymistä on kiihtyvään tahtiin.
Mikä ala kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota loparit ja luovuta se työpaikkas jollekin sellaiselle, joka kykenee siellä tekemään muutakin kuin pillittämään ja olemaan muiden rasitteena.
Tää on hyvä esimerkki siitä kuinka jumalattoman kova tää maailma ja sen ihmiset on. Sunkaltaiset on pahinta mahdollista.
Ei, kyllä te mimosan hipiääkin herkemmät olette sitä pahinta mahdollista.
Varsinkin siellä, missä pitäisi kyetä olemaan aikuinen, omata tilannetajua sekä itsehillintää.
Kyllä ne asiakkaat ja muut ihmiset voi käyttää itsehillintää, terveisin sivusta
Vierailija kirjoitti:
Et sovi työelämään. Kuormitat kaikkia ja se ei ole ok.
Kylläpä te muut kuormitutte helposti.
Miten se muka teitä kuormittaa, jos ap kuitenkin tekee työnsä?
Ei tuo ole vaan joku pikku itkukohtaus, tuo psykoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnut kaikinpuolin todella rasittavalta tapaukselta. Sun paikkasi ei selkeästi ole työelämässä, mikäli et kestä asioita. Anna paikkasi jollekin sellaiselle, kuka sitä enemmän tarvitsee. Niin muuten toivottavasti huutoitket, kun luet näitä.
Harmi, olen alalla jossa työntekijöistä edelleen pulaa. "Nuoret" vaihtaa alaa pian valmistumisen jälkeen kun jo opiskeluaikana huomaavat että ei ole heitä varten.. eli tulevaisuudessa pulaa on enemmän kun eläköitymistä on kiihtyvään tahtiin.
Mikä ala kyseessä?
F*rm*si*
Ei mene sitten millään läpi moderoinnista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sovi työelämään. Kuormitat kaikkia ja se ei ole ok.
Kylläpä te muut kuormitutte helposti.
Miten se muka teitä kuormittaa, jos ap kuitenkin tekee työnsä?
Ai mitä kollegan täysin arvaamaton ja sairas käytös asiakaspalvelutyössä kuormittaa? 🤦
Ei ole mahdollista, ellen vaihda työpaikkaa ja alallani on tarjolla lähinnä kasvotusten tapahtuvaa asiakaspalvelua ja muunlaisesta työstä on kova kilpailu.
Mielestäni olen hyvä ihmisten kanssa ja tällä viikolla usea asiakas lähti hyvin tyytyväisenä pois, kun saivatkin enemmän palvelua/tietoa/vinkkejä/tsemppausta kun olivat odottaneet.
Olen kyllä harkinnut opiskelua.