Mistä huomaatte että joku on ihastunut sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Oon niin sekaisin päästäni, että kuvittelen tyyliin joka toisen naisen olevan ihastunut minuun. Tiedostan silti, että näin ei kuitenkaan ole.

Parempi noin kuin kuvitella jokaisen inhoavan ja halveksivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katseesta.

Tämä on totta. Joku katseessa paljastaa.

Pakko sanoa että katseenkin voi tulkita väärin. Luulin kerran ihastuksen olevan molemminpuolista oikein upottavan katsekontaktin perusteella, mutta eipäs se ollutkaan. Oli siis aina sellaista syvälle silmiin katsomista ja katseeseen kiinni jäämistä, mistä en uskonut voivani erehtyä, mutta erehdyin silti! Ihastus kertoi pitävänsä minusta vain kaverina.

Noo ei välttämättä ole halunnut paljastaa todellisia tunteitaan. Kyllä se katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Olen kyllä aivan varma, että hän paljasti todelliset tunteensa eli sen, ettei ole kiinnostunut muusta kuin kaveruudesta. Minäkin ajattelin, että katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta opin, että katsekin on mahdollista tulkita väärin. Ehkä jollain ihmisillä vain on tapana tuijotella silmiin tavallista enemmän?

On, ja ihmisellä voi olla myös ihan perityt (ei meikatut) nk. sänkykamarisilmät kulmakarvoineen. Minua on aina huomautettu tästä. Silloin vetää puoleensa lyhyelläkin katseella, ja tulee esim. asiakaspalvelijana vanhojen kuvottavien ukkojen ahdistelemaksi. En puhu kauneudesta, ei mun koko naama ole nätti, vaan katseesta- Joku tuossa ylempänä sanoi siitä ikävästi erehtyneensä. Katse ei tosiaan aina kerro totuutta. Varsinkin ruskeiden silmien katse voi vaikuttaa intensiiviseltä (suurentuneet mykiöt, mikä biologisesti voi olla yksi kiinnostuksen merkki; ruskeissahan koko alue näyttää tummalta eli yhtä kiinnostuksen merkkiä..).
Minulle on käynyt noin, että olen pitänyt kaveriani hyvänä ystävänä, ja joutunut petetyksi ja sydän särkynyt, kun esim. on yrittänytkin yhtäkkiä suudella. Näin kävi yhden naisystävän kanssa. Miehet ovat luulleet että olen kiinnostuneet. Olen miettinyt tätä. Erikoinen katse voi myös jäädä muistiin, ja sen voi tulkita väärin. 

Älkää miehet luulko että kaikki katseet ovat nk. "katseita". En uskalla edes työtilanteissa katsoa asiakkaita silmiin. On aina tullut ongelmia.

Älkääkä ahdistelko itseänne nuorempia ainakaan

Vetää oikealle, vai oliko se vasemmalle?

Tulevat pyytämään nimmaria iholle ja kyselemään kaikkea, henkilökohtaistakin.

En mitenkään koska kukaan ei ole koskaan ihastunut minuun

Huomaan kiinnostuksen siitä, että mies alkaa ottaa yhteyttä Somessa tai soittamalla  tai tulee juttusille. Alkaa vitsailemaan tai suorastaan soidinmemnoihin. On kiinnostunut asioistani . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katseesta.

Tämä on totta. Joku katseessa paljastaa.

Pakko sanoa että katseenkin voi tulkita väärin. Luulin kerran ihastuksen olevan molemminpuolista oikein upottavan katsekontaktin perusteella, mutta eipäs se ollutkaan. Oli siis aina sellaista syvälle silmiin katsomista ja katseeseen kiinni jäämistä, mistä en uskonut voivani erehtyä, mutta erehdyin silti! Ihastus kertoi pitävänsä minusta vain kaverina.

Noo ei välttämättä ole halunnut paljastaa todellisia tunteitaan. Kyllä se katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Olen kyllä aivan varma, että hän paljasti todelliset tunteensa eli sen, ettei ole kiinnostunut muusta kuin kaveruudesta. Minäkin ajattelin, että katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta opin, että katsekin on mahdollista tulkita väärin. Ehkä jollain ihmisillä vain on tapana tuijotella silmiin tavallista enemmän?

On, ja ihmisellä voi olla myös ihan perityt (ei meikatut) nk. sänkykamarisilmät kulmakarvoineen. Minua on aina huomautettu tästä. Silloin vetää puoleensa lyhyelläkin katseella, ja tulee esim. asiakaspalvelijana vanhojen kuvottavien ukkojen ahdistelemaksi. En puhu kauneudesta, ei mun koko naama ole nätti, vaan katseesta- Joku tuossa ylempänä sanoi siitä ikävästi erehtyneensä. Katse ei tosiaan aina kerro totuutta. Varsinkin ruskeiden silmien katse voi vaikuttaa intensiiviseltä (suurentuneet mykiöt, mikä biologisesti voi olla yksi kiinnostuksen merkki; ruskeissahan koko alue näyttää tummalta eli yhtä kiinnostuksen merkkiä..).
Minulle on käynyt noin, että olen pitänyt kaveriani hyvänä ystävänä, ja joutunut petetyksi ja sydän särkynyt, kun esim. on yrittänytkin yhtäkkiä suudella. Näin kävi yhden naisystävän kanssa. Miehet ovat luulleet että olen kiinnostuneet. Olen miettinyt tätä. Erikoinen katse voi myös jäädä muistiin, ja sen voi tulkita väärin. 

Älkää miehet luulko että kaikki katseet ovat nk. "katseita". En uskalla edes työtilanteissa katsoa asiakkaita silmiin. On aina tullut ongelmia.

Älkääkä ahdistelko itseänne nuorempia ainakaan

Olen oppinut tunnistamaan peilistä ja valokuvista itsessäni tuon tumman syvän katseen, joka vaikuttaa ihmisiin tahtomattani. Silmäni ovat tummat ja suuret ja katseeni on syvä ja samalla vähän raukea. Joskus on tullut hämmentäviä tilanteita kun joku mies on alkanut hakeutua seuraani. Yksi mies on vielä vuosien kuluttua joskus törmätessamme sanonut, että mitä oikein näin hänessä kun olin katsonut häntä niin syvälle silmiin. En ollut nähnyt yhtään mitään enkä ole ollut häneen koskaan yhtään ihastunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katseesta.

Tämä on totta. Joku katseessa paljastaa.

Pakko sanoa että katseenkin voi tulkita väärin. Luulin kerran ihastuksen olevan molemminpuolista oikein upottavan katsekontaktin perusteella, mutta eipäs se ollutkaan. Oli siis aina sellaista syvälle silmiin katsomista ja katseeseen kiinni jäämistä, mistä en uskonut voivani erehtyä, mutta erehdyin silti! Ihastus kertoi pitävänsä minusta vain kaverina.

Ihmisestä voi tykätä ihan vaan kaverina tai ystävänä. Hieno asia, mutta vaikeaa, jos vain toinen on ihastunut. Näistä on tullut joskus väärinkäsityksiä. Sivusta.

Nainen katsoo silmiin tai hymyilee -> hän haluaa seksiä.

Varmaan siitä että on kaverin kautta pyydetty treffeille, mutta ei suoraan. Ammattikoulussa kävi näin. Valitettavasti kieltäydyin, koska oli jo poikaystävä. Harmitti myöhemmin, koska poikaystäväni oli paska. Se toinen ois voinu olla kivempi. 

En huomaa ennen kuin sanovat suoraan.

Juuen mistään. Niin monesti mennyt vihkoon molempiin suuntiin, että ei voi sanoa, että mistään tietäisin.  Jonkun kerran, kun tunne ollut molemminpuolista, olen sentään arvellut oikein, että olisko sekin... Mitään varmaa merkkiä en ole kyllä keksinyt. Edes vaikka monta pientä vihjettä siihen suuntaan olisi, pieleen voi mennä.

Ja mulla on ikää 50, että ei se iän myötä helpotu. Suosittelen siis vaan ihan puhumaan rohkeasti.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret tsirbulat pyrkivät diskoteekin tanssilattialla viereen joraamaan.

Pertti nyt netti kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ei ilmeisesti mistään jos sitä ei ole pitkä tuijottelu, läheisyyteen hakeutuminen ja mitä muita kliseitä täällä on joskus listattu. 

Ne voivat olla. Paitsi silloin, kun ne eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ja niiden ristiriitaisuus. Yläpeukutetaan merkkejä jotka sanotaan muuksi kuin ihastukseksi koska sinä voidaan humoristisesti näpäyttää hölmöjä miehiä ja olla voimaantuneita yms. yms. Samalla alapeukutetaan sitä kun näitä sitten sanotaan todennäköisemmiksi merkeiksi kuin ihastumista, koska se taas kalskahtaa ikävältä ja tekee naisesta kylmän sillin.

Kylmä silli 🐟

Siitä, kun naikkoset tulevat kertomaan

Riippuu vähän mikä tilanne..

Aviomieheni ihastuessaan oli mulle kohtelias, tuli juttelemaan, tarjosi autokyytiä, keksi tikusta asiaa. Kuitenkin keskusteluissa oli sellainen jännä jännite, eli selvästi mietti mitä sanoi ja oli jopa miettinyt etukäteen mitä sanoo. Tosi kiltti, ei sanonut mihinkään vastaan, hymyili. Kanssakäyminen oli heti kuitenkin luontevaa, viihdyimme toistemme seurassa ja juttelimme pitkään. Tämmösen käytöksen voi toki sekoittaa ihan normi kohteliaisuuteen! Mutta ehkä perus kohtelisuus on spontaania, kun satutaan törmäämään, ollaan ystävällisiä. Ihastunut pyrkii niin usein kuin mahdollista ihastuksen kohteen lähelle.

Kaverimiehet on seurassa rennompia. Heittävät läppää ja saattavat jopa välillä suutahtaa tai sanoa vähän pöljästi. Sitten ollaan taas kavereita ja läppä lentää. Veljellinen olo. Toki joskus, kuka tietää, joku heistäkin on saattanut olla ihastunut ja oon vahingossa suoraan "friend zonettanu". 

Vaikeinta on tunnistaa ihastus tilanteessa, jossa ihastunut ei halua tunteiden käyvän ilmi. Esim. kohde varattu. Osa myös kokee ihastumisen voimakkaammin: jännittää, kädet tärisee.. silloin enemmänkin vältellään. Saattaa olla jopa töykeän oloinen, silmiin katsominen vaikeaa, änkyttäminen, yhtäkkiä puhuu liiankin avoimesti, kömpelö. Tää on epätoivosinta ja tavallaan aika surullista :( Osa taas on muutenkin varautuneita ja ujoja. Välttelelevät vähän kaikkia. Ja jännittävät kaikkia. Silloin tietenkin joku saattaa tulkita tämän väärin ihastumiseksi.

Minä katson silmiin kun yritän lukea tilannetta. Mitä toinen aikoo, etsin mikroilmeitä, näkyykö inhoa, vastenmielisyyttä, yritetäänkö minua huijata, mietin miksi hän minua katsoo. Olen varuillani. 

Taustalla teini-iän kelpaamattomuus, kiusaaminen, porukoista ulosjääminen. Minua nimiteltiin, arvosteltiin, syljettiin päälle ja muuta mukavaa. En voi uskoa, että joku minusta pitäisi näin aikuisenakaan. Joskus ajattelen näkeväni kiinnostuksen merkkejä, mutta en usko että näin oikein. Pakenen ja peruutan. Häivyn ennen kuin taas sattuu.

En mistään. ennenkuin toinen sanoo suoraan. Tai pyytää vaikka kävelylle jne. Mulle on joskus käynyt niin että sekoitin tai tulkitsin peruskohteliaisuuden ihastumiseksi, ja mukava työkaveri muuttui etäiseksi. Enää en ota mitään riskejä. 

Keppi sojottaa yläviistoon, vihje tyypille en anna.