Miten oppia nauttimaan ja käymään yksin paikoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Yksin lentäminen on ihanaa. Voi nukkua ja lukea. Juoda lasin viiniä. 

Hotelli yksin on mielestäni myös juhlaa. Käyn kylvyssä tai suihkussa ja laitan kasvonaamion. Juon vissyä ja luen hyvää kirjaa tai kirjoitan. Saatan syödäkin huoneessa. 

Oi tää kuulostaa kyllä ihanalta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Illalla voi myös mennä johonkin, vaikka illalliselle. Ja kai sitä nyt pari iltaa osaa hotellissakin viettää. Kirja tms mukaan. 

Jos aina tarvitsee joka paikkaan juttukaveria, niin voi miettiä miksi ei viihdy omassa seurassaan, omien ajatusten kanssa. 

Minä viihdyn omassa seurassani yksin kotona, kun mies on muualla. Yksin matkustamisen kokisin ajan tuhlauksena, koska uudet kokemukset on parhaita jaettuina. Ravintolassakin kaipaan keskusteluseuraa, se on itselleni koko ravintolakäynnin tärkein juttu.

Juuri näin! Olen monet kerrat toivonut että pääsisin jollekin keikalle, kuluneena talvena oli kaksikin keikkaa jonne halusin "ihan ehdottomasti". No, mies olikin tuolloin töissä, joten jäin kotiin. Etukäteen se harmitti kovasti, muttei enää sinä keikkailtana. 

Enkä käy myöskään ravintoloissa yksin, olisi kauhistus. Menee niinkin pitkälle, että jos ajan autolla tuhannen kilsan matkan, en todellakaan pysähdy minnekään kahvilaan/ravintolaan, vaikka tulisi nälkä. Käyn ennemmin kaupasta hakemassa eväitä, ja syön autossa.

Kaupungissa voi aivan luontevasti käydä syömässä lounasravintolassa, jossa on noutopöytätarjoilu eli buffet. Tuskin siellä ihmetellään ketään yksinsyöjää sillä eivät ne ole varsinaisesti mitään deittipaikkoja vaan mahdollisuus syödä edullisesti monenlaista ruokaa jos haluaa vähän vaihtelua kotona kokkailuun. 

Voi varmasti, mutta minä en mene. En maalla enkä kaupungissa, en ravintolaan enkä kahvilaan, en missään tilanteessa. Syön mieluummin ne eväät autossa.

Esimerkiksi viimeksi kun oli pakko lähteä käymään sairaalassa tutkimuksissa ja tiesin että reissussa menee 4-5 tuntia, niin puolison kanssa matkustaessa oltaisiin ilman muuta käyty syömässä ravintolassa. Mutta kun menin yksin, mulla oli kylmälaukussa eväät mukana.

Lakkaa elämästä muiden tai muiden antaman palautteen kautta. Ymmärrä että sinulla on kyky havaita, tarkastella ja tuntea asioita ihan itse, ja ne ovat täysin yhtä todellisia kokemuksia yksin, kuin jos jakaisit ne. Ne eivät katoa mihinkään vaan pysyvät muistoinasi vaikka olisit ainoa joka niistä tietää. Ne myöskin rakentavat sitä kuka juuri sinä olet. Ymmärrä myös että sellaista tilannetta ei ole missä yksin toimivaa katsottaisiin kieroon, vaan se on ihan normaalia. Pärjäät oman järkesi avulla missä vain, et tarvitse tukihenkilöä. Yksin saat myös tehdä reissut miten huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Illalla voi myös mennä johonkin, vaikka illalliselle. Ja kai sitä nyt pari iltaa osaa hotellissakin viettää. Kirja tms mukaan. 

Jos aina tarvitsee joka paikkaan juttukaveria, niin voi miettiä miksi ei viihdy omassa seurassaan, omien ajatusten kanssa. 

Minä viihdyn omassa seurassani yksin kotona, kun mies on muualla. Yksin matkustamisen kokisin ajan tuhlauksena, koska uudet kokemukset on parhaita jaettuina. Ravintolassakin kaipaan keskusteluseuraa, se on itselleni koko ravintolakäynnin tärkein juttu.

Juuri näin! Olen monet kerrat toivonut että pääsisin jollekin keikalle, kuluneena talvena oli kaksikin keikkaa jonne halusin "ihan ehdottomasti". No, mies olikin tuolloin töissä, joten jäin kotiin. Etukäteen se harmitti kovasti, muttei enää sinä keikkailtana. 

Enkä käy myöskään ravintoloissa yksin, olisi kauhistus. Menee niinkin pitkälle, että jos ajan autolla tuhannen kilsan matkan, en todellakaan pysähdy minnekään kahvilaan/ravintolaan, vaikka tulisi nälkä. Käyn ennemmin kaupasta hakemassa eväitä, ja syön autossa.

Kaupungissa voi aivan luontevasti käydä syömässä lounasravintolassa, jossa on noutopöytätarjoilu eli buffet. Tuskin siellä ihmetellään ketään yksinsyöjää sillä eivät ne ole varsinaisesti mitään deittipaikkoja vaan mahdollisuus syödä edullisesti monenlaista ruokaa jos haluaa vähän vaihtelua kotona kokkailuun. 

Voi varmasti, mutta minä en mene. En maalla enkä kaupungissa, en ravintolaan enkä kahvilaan, en missään tilanteessa. Syön mieluummin ne eväät autossa.

Esimerkiksi viimeksi kun oli pakko lähteä käymään sairaalassa tutkimuksissa ja tiesin että reissussa menee 4-5 tuntia, niin puolison kanssa matkustaessa oltaisiin ilman muuta käyty syömässä ravintolassa. Mutta kun menin yksin, mulla oli kylmälaukussa eväät mukana.

Eli mitä teet tässä ketjussa, miten autat ap:ta joka haluaa oppia tekemään asioita yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyy itselle sopivin askelin. Käy vaikka ensin pyörähtämässä lähistöllä, toisella kertaa juomassa kahvin, sitten pidemmäksi aikaa. Jne. 

Samoin kannattaa toimia asiakohtaisesti eikä vain seuran vuoksi. Jos elokuvateatterissa on tiedossa joku omasta mielestä hyvältä vaikuttava elokuva, niin sen voi aivan hyvin käydä katsomassa yksin ilman että tarvitsee houkutella muita mukaan. Samaa periaatetta voi soveltaa muissakin tapauksissa kuten kesällä järjestettävissä toritapahtumissa, joissa voi toki törmätä tuttuihin aivan sattumalta.

Moni sanoo, ettei voisi ikinä mennä leffaan yksin. Minä taas en ymmärrä, että miksi ei voisi Eihän leffateatterissa seurustella, siellä istutaan hiljaa ja syvennytään siihen leffaan. Itse olen käynyt monta

kertaa yksin leffassa ja hyvin on mennyt.

Musta tuntuisi tosi oudolta olla täysin yksin siellä ihan vieraiden ihmisten keskellä leffaa katsomassa. Todella, todella oudolta, enkä tiedä katsoisinko leffaa loppuun lainkaan 😀 Ja ei, mulla ei ole paniikkihäiriötä eikä muutakaan mt-häiriötä.

Miksi? Eihän siellä leffassa voi puhua tai muutenkaan sosialisoida? Ihan tavallista ajanvietettä käydä leffassa itsekseen.

En tiedä. Olo olisi outo ja turvaton. Luulisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Yksin lentäminen on ihanaa. Voi nukkua ja lukea. Juoda lasin viiniä. 

Hotelli yksin on mielestäni myös juhlaa. Käyn kylvyssä tai suihkussa ja laitan kasvonaamion. Juon vissyä ja luen hyvää kirjaa tai kirjoitan. Saatan syödäkin huoneessa. 

Kaikkia noitahan voi tehdä myös vaikka puolison kanssa matkustaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota varmuuden vuoksi kirja mukaan kun kenet yksin vaikka kahvilaan tai ravintolaan. Kirjan kanssa on aina helppo istua ihmisten keskellä ja joko lukea tai olla lukevinaan.

Kännykkää kaikki selaavat jos eivät tee töitä. Hesaria tai instaa. Jossain vanhan maailman kahviloissa vielä lehtiä. 

Tänään pelästyin lounasravintolassa, kun viereisessä pöydässä vanha mies istui yksin ihan kumarassa. Meinasin jo kysyä onko kaikki kunnossa, kunnes tajusin, että tuijottaa puhelinta. Pää oli vain  10 cm pöydän pinnasta.

Aloittajalle ravintolavinkki. Yksin on  

mukavaa käydä syömässä. Saat vapaasti valita juuri sen ravintolan, minkä haluat, ei tarvitse välittää muiden ruokarajotteista eikä tehdä kompromisseja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ketään haittaa, jos selaa puhelinta itsekseen kahvilla tai syömässä ollessaan? Melko moni tekee niin ja ihan normaalia, jos ei ole juttuseuraakaan. Jos pöydässä on muita, sitten on kohteliasta laittaa puhelin pois ja seurustella pöydässä olevien kanssa. 

Minä olen käynyt yksin ravintoloissa syömässä, enkä todellakaan ole kuunnellut, mitä naapuripöydässä jutellaan. Onhan ravintolasalissa kaikenlaista taustahäliinäkin yleensä sen verran, ettei siellä kuule, mitä naapuripöydässä jutellaan, jollei ihan korvat höröllö yritä kuunnella. Ja ihan vinkkinä vielä - ei tarvitse kailottaa, nin on kaikilla miellyttävämpää!

Ei onnistunut näköjään lainaaminen. Yritin edellisellä kommentilla vastata sille, joka sanoo,  että on kamalaa, jos ravintolassa naapuripöydässä on joku yksin istuva, joka sitten kuulee kaikki jutut. Minä olen tosiaan toisinaan yksinkin syömässä ja koen tuon melkein loukkauksena, ei todellakaan kiinnosta kuunnella tuntemattomien juttuja!

Joo, vaikka muuten tykkään reissata yksin, niin tuollainen tilanne ei ole kiva, että joutuu kuuntelemaan muiden juttuja tai meteliä. Olin juuri laivalla aamiaisella ja siellä oli pieniä 1-2  hengen pöytiä, mutta ne oli noin 10 sentin päässä naapuripöydästä.  Vieressäni istui kaksikin eri lapsiperhettä vuorotellen  ja koko kokemus oli äänimaailmaltaan epämiellyttävä, iso kaikuva sali ja paljon ihmisiä. Muuten suosittelen laivareissua kyllä yksin viihtyvälle, kun on oma hytti ja oma rauha. Perillä voi sitten käyttää koko maissaoloajan tehokkaasti omien kiinnostuksen kohteiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Illalla voi myös mennä johonkin, vaikka illalliselle. Ja kai sitä nyt pari iltaa osaa hotellissakin viettää. Kirja tms mukaan. 

Jos aina tarvitsee joka paikkaan juttukaveria, niin voi miettiä miksi ei viihdy omassa seurassaan, omien ajatusten kanssa. 

Minä viihdyn omassa seurassani yksin kotona, kun mies on muualla. Yksin matkustamisen kokisin ajan tuhlauksena, koska uudet kokemukset on parhaita jaettuina. Ravintolassakin kaipaan keskusteluseuraa, se on itselleni koko ravintolakäynnin tärkein juttu.

Juuri näin! Olen monet kerrat toivonut että pääsisin jollekin keikalle, kuluneena talvena oli kaksikin keikkaa jonne halusin "ihan ehdottomasti". No, mies olikin tuolloin töissä, joten jäin kotiin. Etukäteen se harmitti kovasti, muttei enää sinä keikkailtana. 

Enkä käy myöskään ravintoloissa yksin, olisi kauhistus. Menee niinkin pitkälle, että jos ajan autolla tuhannen kilsan matkan, en todellakaan pysähdy minnekään kahvilaan/ravintolaan, vaikka tulisi nälkä. Käyn ennemmin kaupasta hakemassa eväitä, ja syön autossa.

Kaupungissa voi aivan luontevasti käydä syömässä lounasravintolassa, jossa on noutopöytätarjoilu eli buffet. Tuskin siellä ihmetellään ketään yksinsyöjää sillä eivät ne ole varsinaisesti mitään deittipaikkoja vaan mahdollisuus syödä edullisesti monenlaista ruokaa jos haluaa vähän vaihtelua kotona kokkailuun. 

Voi varmasti, mutta minä en mene. En maalla enkä kaupungissa, en ravintolaan enkä kahvilaan, en missään tilanteessa. Syön mieluummin ne eväät autossa.

Esimerkiksi viimeksi kun oli pakko lähteä käymään sairaalassa tutkimuksissa ja tiesin että reissussa menee 4-5 tuntia, niin puolison kanssa matkustaessa oltaisiin ilman muuta käyty syömässä ravintolassa. Mutta kun menin yksin, mulla oli kylmälaukussa eväät mukana.

Eli mitä teet tässä ketjussa, miten autat ap:ta joka haluaa oppia tekemään asioita yksin?

Mitäs sä teet tässä ketjussa, haukkumassa muita vastaajia? 😀 Keskity siihen aloittajaan jos noin häiritsee. Tämä on keskustelupalsta, ja ketju jossa on mm. ihmetelty niitä jotka eivät käy yksin ravintoloissa tms. Saahan niihin ihmettelyihin vastata oman kokemuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Yksin lentäminen on ihanaa. Voi nukkua ja lukea. Juoda lasin viiniä. 

Hotelli yksin on mielestäni myös juhlaa. Käyn kylvyssä tai suihkussa ja laitan kasvonaamion. Juon vissyä ja luen hyvää kirjaa tai kirjoitan. Saatan syödäkin huoneessa. 

Kaikkia noitahan voi tehdä myös vaikka puolison kanssa matkustaessa.

Voi toki, mutta jokaisesta liikkeestä pitää neuvotella, ja kaikki ei välttämättä olekaan puolison mieleen. Ehkä hän haluaakin katsoa futista eikä nauttia rauhassa kasvonaamiosta. Ehkä hän haluaa selvitellä kanssasi seuraavan päivän ohjelmaa kun haluaisit lukea. Ehkä hän haluaisi mieluummin drinkille hotellin baariin kuin juoda vissyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Yksin lentäminen on ihanaa. Voi nukkua ja lukea. Juoda lasin viiniä. 

Hotelli yksin on mielestäni myös juhlaa. Käyn kylvyssä tai suihkussa ja laitan kasvonaamion. Juon vissyä ja luen hyvää kirjaa tai kirjoitan. Saatan syödäkin huoneessa. 

Kaikkia noitahan voi tehdä myös vaikka puolison kanssa matkustaessa.

Voi toki, mutta jokaisesta liikkeestä pitää neuvotella, ja kaikki ei välttämättä olekaan puolison mieleen. Ehkä hän haluaakin katsoa futista eikä nauttia rauhassa kasvonaamiosta. Ehkä hän haluaa selvitellä kanssasi seuraavan päivän ohjelmaa kun haluaisit lukea. Ehkä hän haluaisi mieluummin drinkille hotellin baariin kuin juoda vissyä.

Kuulostat hanakalalta matkakumppanilta. Että puolison täytyisi istua ja juoda kanssasi vichyä naamio naamassaan, koska sinäkin haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Yksin lentäminen on ihanaa. Voi nukkua ja lukea. Juoda lasin viiniä. 

Hotelli yksin on mielestäni myös juhlaa. Käyn kylvyssä tai suihkussa ja laitan kasvonaamion. Juon vissyä ja luen hyvää kirjaa tai kirjoitan. Saatan syödäkin huoneessa. 

Kaikkia noitahan voi tehdä myös vaikka puolison kanssa matkustaessa.

Se ei nyt ollutkaan jutun pointti. Ap kysyi, että miten oppisi nauttimaan yksin olosta ja tässä yritäån tukea häntä, keksiä hänelle tekemistä, mitä voi tehdä yksin ja mikä voi olla ihan kivaakin yksin. Tiedän ja ymmärrän, että on ihmisiä, jotka eivät osaa olla yhtään yksin, eivätkä tehdä mitään yksin ja siihen ei sitten varmaan mikään auta. Kaikilla ei kuitenkaan ole aina seuraa, ja silloinhan sitten vaihtoehto on lukkiutua yksin neljän seinän sisään, jos ei mihinkään uskalla/ kehtaa mennä yksin. Toivottavasti ap nyt kuitenkin uskaltautuu lähtemään ovestansa ulos.

Unohda kokonaan oman itsesi tarkkailu ja tuntemuksesi niillä ei ole nyt mitään merkitystä. 

Jos huomaat tarkkailevasi, sano itsellesi napakasti "Lopeta". Sen sijaan katsele ympärillesi, ja aisti. 

Käännä kerrankin huomiosi pois itsestäsi. Suhtaudu uteliaasti. Älä ajattele tai mieti etukäteen yhtään mitään. Mene uteliaana ja avoimena paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Yksin lentäminen on ihanaa. Voi nukkua ja lukea. Juoda lasin viiniä. 

Hotelli yksin on mielestäni myös juhlaa. Käyn kylvyssä tai suihkussa ja laitan kasvonaamion. Juon vissyä ja luen hyvää kirjaa tai kirjoitan. Saatan syödäkin huoneessa. 

Kaikkia noitahan voi tehdä myös vaikka puolison kanssa matkustaessa.

Se ei nyt ollutkaan jutun pointti. Ap kysyi, että miten oppisi nauttimaan yksin olosta ja tässä yritäån tukea häntä, keksiä hänelle tekemistä, mitä voi tehdä yksin ja mikä voi olla ihan kivaakin yksin. Tiedän ja ymmärrän, että on ihmisiä, jotka eivät osaa olla yhtään yksin, eivätkä tehdä mitään yksin ja siihen ei sitten varmaan mikään auta. Kaikilla ei kuitenkaan ole aina seuraa, ja silloinhan sitten vaihtoehto on lukkiutua yksin neljän seinän sisään, jos ei mihinkään uskalla/ kehtaa mennä yksin. Toivottavasti ap nyt kuitenkin uskaltautuu lähtemään ovestansa ulos.

Kyllä se nin on, että ihmisen on pakko mennä ovesta ulos. Muuten on sairas. 

Mä käyn itsekseni kyllä kahvilla tai syömässä ihan mielelläni, mutta jotenkin sitten vaikka tapahtumiin, festareille jne. en osaa lähteä yksikseni. Elokuvissa voin käydä yksin, sillä siellähän vain istutaan katsomassa, mutta just joku tapahtuma, missä on myös "luppoaikaa" tuntuu hankalalta, kun ei jotenkin osaa siellä "vaellella ja seisoskella" yksinään. Niihin tilanteisiin kaipais kaveria.

Mutta mä suunittelen tässä itselleni kerrankin lomareissua itsekseni. Olen minä työreissuilla majoittunut useinkin yksinäni hotelliin, joten sekään ei ole ongelma, mutta sitten se ajan viettäminen koko ajan yksinään on jotenkin hankalaa. Mutta nyt ajattelin järjestää itselleni sen verran tekemistä, että se menee itsekseenkin. Tämä suunnittelemani reissu on lähinnä retkeilyreissu, mutta hotellissa majoittuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se ketään haittaa, jos selaa puhelinta itsekseen kahvilla tai syömässä ollessaan? Melko moni tekee niin ja ihan normaalia, jos ei ole juttuseuraakaan. Jos pöydässä on muita, sitten on kohteliasta laittaa puhelin pois ja seurustella pöydässä olevien kanssa. 

Minä olen käynyt yksin ravintoloissa syömässä, enkä todellakaan ole kuunnellut, mitä naapuripöydässä jutellaan. Onhan ravintolasalissa kaikenlaista taustahäliinäkin yleensä sen verran, ettei siellä kuule, mitä naapuripöydässä jutellaan, jollei ihan korvat höröllö yritä kuunnella. Ja ihan vinkkinä vielä - ei tarvitse kailottaa, nin on kaikilla miellyttävämpää!

Ei onnistunut näköjään lainaaminen. Yritin edellisellä kommentilla vastata sille, joka sanoo,  että on kamalaa, jos ravintolassa naapuripöydässä on joku yksin istuva, joka sitten kuulee kaikki jutut. Minä olen tosiaan toisinaan yksinkin syömässä ja koen tuon melkein loukkauksena, ei todellakaan kiinnosta kuunnella tuntemattomien juttuja!

Joo, vaikka muuten tykkään reissata yksin, niin tuollainen tilanne ei ole kiva, että joutuu kuuntelemaan muiden juttuja tai meteliä. Olin juuri laivalla aamiaisella ja siellä oli pieniä 1-2  hengen pöytiä, mutta ne oli noin 10 sentin päässä naapuripöydästä.  Vieressäni istui kaksikin eri lapsiperhettä vuorotellen  ja koko kokemus oli äänimaailmaltaan epämiellyttävä, iso kaikuva sali ja paljon ihmisiä. Muuten suosittelen laivareissua kyllä yksin viihtyvälle, kun on oma hytti ja oma rauha. Perillä voi sitten käyttää koko maissaoloajan tehokkaasti omien kiinnostuksen kohteiden mukaan.

Jutustelua on kiva kuulla, enkä nyt tarkoit  kuuntelemista. Epämielyttävämpää on lasten äkkinäinen korkea, kimeä vingahtelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Yksin lentäminen on ihanaa. Voi nukkua ja lukea. Juoda lasin viiniä. 

Hotelli yksin on mielestäni myös juhlaa. Käyn kylvyssä tai suihkussa ja laitan kasvonaamion. Juon vissyä ja luen hyvää kirjaa tai kirjoitan. Saatan syödäkin huoneessa. 

Kaikkia noitahan voi tehdä myös vaikka puolison kanssa matkustaessa.

Voi toki, mutta jokaisesta liikkeestä pitää neuvotella, ja kaikki ei välttämättä olekaan puolison mieleen. Ehkä hän haluaakin katsoa futista eikä nauttia rauhassa kasvonaamiosta. Ehkä hän haluaa selvitellä kanssasi seuraavan päivän ohjelmaa kun haluaisit lukea. Ehkä hän haluaisi mieluummin drinkille hotellin baariin kuin juoda vissyä.

No sitten hän katsoo futista ja sinä nautit rauhassa kasvonaamiosta. Mikä siinäkin nyt olisi ongelmana...?

Vierailija kirjoitti:

Mä käyn itsekseni kyllä kahvilla tai syömässä ihan mielelläni, mutta jotenkin sitten vaikka tapahtumiin, festareille jne. en osaa lähteä yksikseni. Elokuvissa voin käydä yksin, sillä siellähän vain istutaan katsomassa, mutta just joku tapahtuma, missä on myös "luppoaikaa" tuntuu hankalalta, kun ei jotenkin osaa siellä "vaellella ja seisoskella" yksinään. Niihin tilanteisiin kaipais kaveria.

 

Mutta mä suunittelen tässä itselleni kerrankin lomareissua itsekseni. Olen minä työreissuilla majoittunut useinkin yksinäni hotelliin, joten sekään ei ole ongelma, mutta sitten se ajan viettäminen koko ajan yksinään on jotenkin hankalaa. Mutta nyt ajattelin järjestää itselleni sen verran tekemistä, että se menee itsekseenkin. Tämä suunnittelemani reissu on lähinnä retkeilyreissu, mutta hotellissa majoittuen.

Käyn festareilla aina yksin. Ei tarvitse sovitella vessareissuja menemisiä tulemisia kenenkään kanssa. Hyvin helppoa ja yksinkertaista. Mene eturiviin, siellä on usein tosifanit ja jos haluat jutella niin sieltä löytyy seuraa mut pelisilmää pitä olla kun toiset haluaa jutella ja toiset ovat hiljaisempina.  Majoitun usein kommuuneissa, en koskaan hotelleissa. Brunssilla käyn sitten  aamupäivällä. Kerrankin olin ainoa nainen 12 hevimiehen huoneessa. Kaikki olivat omissa oloissaan ja kunnioittivat kanssamajoittujan omaa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä käyn itsekseni kyllä kahvilla tai syömässä ihan mielelläni, mutta jotenkin sitten vaikka tapahtumiin, festareille jne. en osaa lähteä yksikseni. Elokuvissa voin käydä yksin, sillä siellähän vain istutaan katsomassa, mutta just joku tapahtuma, missä on myös "luppoaikaa" tuntuu hankalalta, kun ei jotenkin osaa siellä "vaellella ja seisoskella" yksinään. Niihin tilanteisiin kaipais kaveria.

 

Mutta mä suunittelen tässä itselleni kerrankin lomareissua itsekseni. Olen minä työreissuilla majoittunut useinkin yksinäni hotelliin, joten sekään ei ole ongelma, mutta sitten se ajan viettäminen koko ajan yksinään on jotenkin hankalaa. Mutta nyt ajattelin järjestää itselleni sen verran tekemistä, että se menee itsekseenkin. Tämä suunnittelemani reissu on lähinnä retkeilyreissu, mutta hotellissa majoittuen.

Käyn festareilla aina yksin. Ei tarvitse sovitella vessareissuja menemisiä tulemisia kenenkään kanssa. Hyvin helppoa ja yksinkertaista. Mene eturiviin, siellä on usein tosifanit ja jos haluat jutella niin sieltä löytyy seuraa mut pelisilmää pitä olla kun toiset haluaa jutella ja toiset ovat hiljaisempina.  Majoitun usein kommuuneissa, en koskaan hotelleissa. Brunssilla käyn sitten  aamupäivällä. Kerrankin olin ainoa nainen 12 hevimiehen huoneessa. Kaikki olivat omissa oloissaan ja kunnioittivat kanssamajoittujan omaa tilaa.

Lisään vielä, että aiemmin en uskaltanut tehdä juuri mitään yksin. Opettelin yksin menemisen taidon. Se on hyödyllinen taito elämössä. En kuitenkaan esim. Festareilla ja majoituksissa täysin eristäydy vaan olen avoin jutustelulle.

Mahtavaa voimaantumista ja rohkeaa jos nainen matkustaa yksin,   jos taas mies, se on säälittävä  perverssi.