Miten oppia nauttimaan ja käymään yksin paikoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Illalla voi myös mennä johonkin, vaikka illalliselle. Ja kai sitä nyt pari iltaa osaa hotellissakin viettää. Kirja tms mukaan. 

Jos aina tarvitsee joka paikkaan juttukaveria, niin voi miettiä miksi ei viihdy omassa seurassaan, omien ajatusten kanssa. 

Minä viihdyn omassa seurassani yksin kotona, kun mies on muualla. Yksin matkustamisen kokisin ajan tuhlauksena, koska uudet kokemukset on parhaita jaettuina. Ravintolassakin kaipaan keskusteluseuraa, se on itselleni koko ravintolakäynnin tärkein juttu.

Töitten jälkeen suoraan baariin. Eikä tarvi lusmuilla eikä valehdella vaimolle. Panokaveri. Ah. Tää on elämää. Panen myös miesten kanssa.

T. Jokujokerivaan

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Osasin ennen käydä, nyt en saa itseäni enää lähtemään yksin. 

Miksi et saa, pohdipa sitä. Kotimaassa nautin yksin esim Musiikkitalon konserteista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lähdössä loppuviikosta parin kaverini kanssa päiväretkelle toiseen kaupunkiin. Lähtemisen sopiminen on ollut sellaista säätämistä, että olen useamman kerran ajatellut, ettei koskaan enää. Ja nyt säädetään ruokapaikkaa, yksi ei voi syödä asiaa x ja y, toinen ei halua syödä asiaa y. 

Kuinka helppoa olisi sopia asioista itsensä kanssa! No, voi siitä silti tulla kiva päivä. 

Neljän hengen perheenä lomamatkoilla jokainen sai vuorollaan valita paikan missä syödään, lapset huomioitiin. Suosittelen valintaa vuorotellen.

Itse henkilökohtaisesti en tiedä yhtään syytä, miksi menisin jonnekin yksin. Ellei ole pakko, eli vaikka lääkärikäynti.

Kun muutin Ranskaan, olin joka tapauksessa ihan yksin, kun vanhat ystävät ja muu lähipiiri jäivät Suomeen. Tietty oli työkaveri-kavereita mutta ei sellaisia, joiden kanssa olisin matkustellut tai muuten isommin viettänyt vapaa-aikaa, ehkä jotain leffa- tai taidenäyttelykäyntejä lukuun ottamatta. Ja kun taas Ranskassa ja naapurimaissa oli niin loputtomasti nähtävää, niin siitä vain hyppäsin vapaapäivinä ja lomilla junaan katsomaan sitä kaikkea, kun kiinnosti niin paljon, ettei se yksin oleminen tuntunut siinä rinnalla missään. Sitä paitsi oli ihanaa, kun sai tulla ja mennä ihan mielensä mukaan ilman, että joku muu haluaa syömään tai nukkumaan tai mitä nyt ikinä. Yhdessäkin kirkossa juttelin paikallisen nunnan kanssa historiasta toista tuntia, kunnes meinasin myöhstyä seuraavasta junasta, ja sitä tuskin olisi matkakaverin kanssa päässyt tapahtumaan. Ainoa heikko kohta noissa reissuissa oli syöminen, kun ns. oikeaan ravintolaan yksin meneminen oli ja on edelleen jotenkin kumman hankalaa. En tajua itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti en tiedä yhtään syytä, miksi menisin jonnekin yksin. Ellei ole pakko, eli vaikka lääkärikäynti.

Sama. Rakastan seuraa.

Ap, esim Ateneumissa on neljä kertaa vuodessa vapaapääsy. Jos asut pääkaupunkiseudulla, suosittelen. Ateneumissa kaikki katsovat tauluja, kukaan ei katso onko kaveria matkassa. Elokuvateatteriin voi mainiosti mennä yksin. Siedätä itseäsi pienin askelin, kyllä onnistut.

Ei pitäisi olla mikään ongelma ellet ole ns. "läheisriippuvainen". Se on sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti en tiedä yhtään syytä, miksi menisin jonnekin yksin. Ellei ole pakko, eli vaikka lääkärikäynti.

Jäin leskeksi, jäisinkö kotiin, en.

Vierailija kirjoitti:

Lähestyy itselle sopivin askelin. Käy vaikka ensin pyörähtämässä lähistöllä, toisella kertaa juomassa kahvin, sitten pidemmäksi aikaa. Jne. 

Samoin kannattaa toimia asiakohtaisesti eikä vain seuran vuoksi. Jos elokuvateatterissa on tiedossa joku omasta mielestä hyvältä vaikuttava elokuva, niin sen voi aivan hyvin käydä katsomassa yksin ilman että tarvitsee houkutella muita mukaan. Samaa periaatetta voi soveltaa muissakin tapauksissa kuten kesällä järjestettävissä toritapahtumissa, joissa voi toki törmätä tuttuihin aivan sattumalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti en tiedä yhtään syytä, miksi menisin jonnekin yksin. Ellei ole pakko, eli vaikka lääkärikäynti.

Jäin leskeksi, jäisinkö kotiin, en.

Minne en mene mieheni kanssa, menen ystävieni kanssa.

Ohis

Miks kukaan ottas pattayalle mukaan jonku muun ??

Ap, käytkö työssä tai koulussa, yksin on niihinkin lähdettävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti en tiedä yhtään syytä, miksi menisin jonnekin yksin. Ellei ole pakko, eli vaikka lääkärikäynti.

Jäin leskeksi, jäisinkö kotiin, en.

Kun luet kommenttini tarkemmin niin huomaat, että puhuin itsestäni. En sinusta laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Pah sanon minä 

Yksin matkailu on ihan parasta 

Kirjan kanssa aika menee hotellissa illat ja kentällä odottelut ihan mainiosti 

Kentällä on myös ihana vaan tsiikailla ja miettiä minne kukakin on menossa tai mistä tulossa 

Ainakin kun menee kuppiloihin,niin kunnon pohjat..homma menee sitten mukavasti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että jaettu ilo on se paras ilo.

Ei minun mielestäni. Hauskimmat menot ja reissut on tapahtunut yksin. 

Mikä niissä on ollut hauskaa? Onko tapahtunut jotain mitä ei olisi voinut tapahtua seurassa liikkuessa, vai onko vaan puuttunut toisten osallistujien mahdollisesti mukanaan tuoma säätö ja kompromissit, erimielisyydet yms? Olisi kiva kuulla tarkemmin

Monihan sanoo yksin menemisessä parasta olevan sen, että tutustuu uusiin ihmisiin. Eli tavallaan ei toiveena olekaan silloin olla yksin, vaan etsiä ja löytää ihmisiä.

Minä taas en voisi kuvitellakaan epämiellyttävämpää tilannetta, kuin että olen yksin jossain ja joku tulee juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti en tiedä yhtään syytä, miksi menisin jonnekin yksin. Ellei ole pakko, eli vaikka lääkärikäynti.

Jäin leskeksi, jäisinkö kotiin, en.

Kun luet kommenttini tarkemmin niin huomaat, että puhuin itsestäni. En sinusta laisinkaan.

Tarkoitin että en ole läheisriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Illalla voi myös mennä johonkin, vaikka illalliselle. Ja kai sitä nyt pari iltaa osaa hotellissakin viettää. Kirja tms mukaan. 

Jos aina tarvitsee joka paikkaan juttukaveria, niin voi miettiä miksi ei viihdy omassa seurassaan, omien ajatusten kanssa. 

Minä viihdyn omassa seurassani yksin kotona, kun mies on muualla. Yksin matkustamisen kokisin ajan tuhlauksena, koska uudet kokemukset on parhaita jaettuina. Ravintolassakin kaipaan keskusteluseuraa, se on itselleni koko ravintolakäynnin tärkein juttu.

Juuri näin! Olen monet kerrat toivonut että pääsisin jollekin keikalle, kuluneena talvena oli kaksikin keikkaa jonne halusin "ihan ehdottomasti". No, mies olikin tuolloin töissä, joten jäin kotiin. Etukäteen se harmitti kovasti, muttei enää sinä keikkailtana. 

Enkä käy myöskään ravintoloissa yksin, olisi kauhistus. Menee niinkin pitkälle, että jos ajan autolla tuhannen kilsan matkan, en todellakaan pysähdy minnekään kahvilaan/ravintolaan, vaikka tulisi nälkä. Käyn ennemmin kaupasta hakemassa eväitä, ja syön autossa.