Miten oppia nauttimaan ja käymään yksin paikoissa?

Onnistuu vain henkisesti riippumattomalta yksineläjältä. Sinun taitaa olla turha yrittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti en tiedä yhtään syytä, miksi menisin jonnekin yksin. Ellei ole pakko, eli vaikka lääkärikäynti.

Jäin leskeksi, jäisinkö kotiin, en.

Kun luet kommenttini tarkemmin niin huomaat, että puhuin itsestäni. En sinusta laisinkaan.

Tarkoitin että en ole läheisriippuvainen.

Sama. Minäkään en ole.

Yksin reissatessa tapaa ihmisiä ihan eri tavalla. Yksinäistä, varsinkin vanhempaa naista, on ihmisten helppo lähestyä. Kiinnostavia kohtaamisia olen kokenut matkoillani. 

Reippaasti vaan yksin tekemään asioita. Ei muut säälittele, vaikka niin luulet. Saat olla rauhassa, ja tarkkailla muita. Uteliaisuus elämää kohtaan pitää nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyy itselle sopivin askelin. Käy vaikka ensin pyörähtämässä lähistöllä, toisella kertaa juomassa kahvin, sitten pidemmäksi aikaa. Jne. 

Samoin kannattaa toimia asiakohtaisesti eikä vain seuran vuoksi. Jos elokuvateatterissa on tiedossa joku omasta mielestä hyvältä vaikuttava elokuva, niin sen voi aivan hyvin käydä katsomassa yksin ilman että tarvitsee houkutella muita mukaan. Samaa periaatetta voi soveltaa muissakin tapauksissa kuten kesällä järjestettävissä toritapahtumissa, joissa voi toki törmätä tuttuihin aivan sattumalta.

Moni sanoo, ettei voisi ikinä mennä leffaan yksin. Minä taas en ymmärrä, että miksi ei voisi Eihän leffateatterissa seurustella, siellä istutaan hiljaa ja syvennytään siihen leffaan. Itse olen käynyt monta

kertaa yksin leffassa ja hyvin on mennyt.

Itsekseni ollessani olen oikein hyvässä seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyy itselle sopivin askelin. Käy vaikka ensin pyörähtämässä lähistöllä, toisella kertaa juomassa kahvin, sitten pidemmäksi aikaa. Jne. 

Samoin kannattaa toimia asiakohtaisesti eikä vain seuran vuoksi. Jos elokuvateatterissa on tiedossa joku omasta mielestä hyvältä vaikuttava elokuva, niin sen voi aivan hyvin käydä katsomassa yksin ilman että tarvitsee houkutella muita mukaan. Samaa periaatetta voi soveltaa muissakin tapauksissa kuten kesällä järjestettävissä toritapahtumissa, joissa voi toki törmätä tuttuihin aivan sattumalta.

Moni sanoo, ettei voisi ikinä mennä leffaan yksin. Minä taas en ymmärrä, että miksi ei voisi Eihän leffateatterissa seurustella, siellä istutaan hiljaa ja syvennytään siihen leffaan. Itse olen käynyt monta

kertaa yksin leffassa ja hyvin on mennyt.

Musta tuntuisi tosi oudolta olla täysin yksin siellä ihan vieraiden ihmisten keskellä leffaa katsomassa. Todella, todella oudolta, enkä tiedä katsoisinko leffaa loppuun lainkaan 😀 Ja ei, mulla ei ole paniikkihäiriötä eikä muutakaan mt-häiriötä.

Kävin äsken keittiössä. Join ison mukillisen kahvia ja söin jäätelöpuikon. Olo oli sellainen, että mikäs tässä on ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Yksin reissatessa tapaa ihmisiä ihan eri tavalla. Yksinäistä, varsinkin vanhempaa naista, on ihmisten helppo lähestyä. Kiinnostavia kohtaamisia olen kokenut matkoillani. 

Reippaasti vaan yksin tekemään asioita. Ei muut säälittele, vaikka niin luulet. Saat olla rauhassa, ja tarkkailla muita. Uteliaisuus elämää kohtaan pitää nuorena. 

Saat olla rauhassa, vaikka juuri kirjoitit miten helposti ihmiset lähestyy yksin olevaa?

Vaikka leskeksi jäämisestä on jo 5 vuotta niin on edelleen outoa mennä yksin. Tai siis kyllähän kaupassa, lääkärissä yms käynti sujuu ihan hyvin, yksin ne on pääasiassa aina hoitunut. Mutta kahvilassa, ravintolassa, lomamatkalla on outoa ja masentavaa mennä yksin. Jään mielummin kotiin mököttämään.

Suosittelen lämpimästi. Maailma avautuu, kun sitä ei katso vain muiden seuran kautta. Toki sitäkin joskus, mutta ei missään nimessä pelkästään - aina kannattaa mennä yksin! 

Jos hermostuttaa, muuta ulkomaille ja rakenna siellä elämä. Siinä avautuu, miten monipuolinen maailma on sen oman lähipiirin ohella (ei siis poissulkevaa). Kirjoita kirja seikkailuistasi. Nauti siitä, että tässä maailmassa sinä olet aina yksikkö, eikä kukaan muu täydennä sinua, vaikka muiden rakastaminen onkin mahtavaa. 

Aloita pienestä, esim. mene leffaan, siellä ei kuulu muutenkaan höpöttää vieruskaverin kanssa, joten ihan sama meneekö yksin vai seurassa. Tai mene kahvilaan tai mikä sinusta itsestäsi tuntuu olevan sellainen "baby step". Mene ja tee mitä itseäsi huvittaa. Ja jos ei olekaan yhtään kivaa, niin voi lähteä menemään kesken kaiken pois. Kyllä siihen sitten tottuu.

Itse oon tottunut teinistä lähtien käymään elokuvissa ja kahvilla yksin, myöhemmin aloin käymään ravintoloissa syömässä yksin ja nyt viimeisen vuoden aikana olen alkanut käymään keikoilla ja festareilla yksin, samalla on tullut otettua hotellihuone yöksi tai pariksi ja tutustuttua uusiin kaupunkeihin yksin. Jossain vaiheessa on edessä eka reissu yksin ulkomaille. Oon saanut paremmin aikaiseksi lähdettyä ulos tekemään asioita kun lopetin alkoholin juomisen.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi. Maailma avautuu, kun sitä ei katso vain muiden seuran kautta. Toki sitäkin joskus, mutta ei missään nimessä pelkästään - aina kannattaa mennä yksin! 

Jos hermostuttaa, muuta ulkomaille ja rakenna siellä elämä. Siinä avautuu, miten monipuolinen maailma on sen oman lähipiirin ohella (ei siis poissulkevaa). Kirjoita kirja seikkailuistasi. Nauti siitä, että tässä maailmassa sinä olet aina yksikkö, eikä kukaan muu täydennä sinua, vaikka muiden rakastaminen onkin mahtavaa. 

No nyt homma eskaloitui nopeasti. :D

Pari v sitten mun piti käyttää lomapäiviäni ja ei ollut mitään ideaa. Puhuin siitä mun ystävälleni ja parin pv päästä otti yhteyttä ja kysyi käviskö Doha.

Hänen miehellä oli menossa finnair pöus pisteitä vanhaksi ja Dohaan löytyi pistepaikkoja.

ostin sellaisen museopassin ja hotelissa oli aamiainen. 
Upea reissu oli. 

Pariisissa olen myös ollut yksin. Istuin Seinen varrella kahviloissa ja join monta lasia viiniä. Hilpeä reissu, hik

Varmaan 50 reissua ympäri aasiaa, aina yksin sinne menny, koskaan ei ole ollut yksinäinen olo , aina saa siellä saa seuraa jos haluaa. Jäis siinä tutustumatta kulttuuriin syvemmin jos ei menis yksin.

t.setämies.

Asenne. Itse olen alkanut nauttimaan yksin käymisestä kun eron jälkeen tajusin ettei ole pakko kestää nihkeää seuraa, ei tarvitse enää kuunnella valitusta, pyydellä ja pakottaa ketään, ei tarvitse neuvotella aikatauluista, kulkuvälineistä tai syömisistä. Saa mennä ja olla miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi. Maailma avautuu, kun sitä ei katso vain muiden seuran kautta. Toki sitäkin joskus, mutta ei missään nimessä pelkästään - aina kannattaa mennä yksin! 

Jos hermostuttaa, muuta ulkomaille ja rakenna siellä elämä. Siinä avautuu, miten monipuolinen maailma on sen oman lähipiirin ohella (ei siis poissulkevaa). Kirjoita kirja seikkailuistasi. Nauti siitä, että tässä maailmassa sinä olet aina yksikkö, eikä kukaan muu täydennä sinua, vaikka muiden rakastaminen onkin mahtavaa. 

No nyt homma eskaloitui nopeasti. :D

Siihen pystyy kuka vain (henkisesti, elämäntilanne toki oma asiansa) ja näin on tehty kautta aikain! Siinä ne kammot lähtee kun aloittaa syvästä päädystä. Olen tosissani, olin superarka kun ensi kerran lähdin. Ainoa mitä kadun on etten mennyt pelkoa päin aiemmin. 

Ehkä enemmän tarkoitan että aina ei kannata aloittaa pienestä. 

Käy aluksi eri paikoissa rasittavimpien ihmisten kanssa lähipiiristäsi. Sen jälkeen nautit yksin liikkumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestyy itselle sopivin askelin. Käy vaikka ensin pyörähtämässä lähistöllä, toisella kertaa juomassa kahvin, sitten pidemmäksi aikaa. Jne. 

Samoin kannattaa toimia asiakohtaisesti eikä vain seuran vuoksi. Jos elokuvateatterissa on tiedossa joku omasta mielestä hyvältä vaikuttava elokuva, niin sen voi aivan hyvin käydä katsomassa yksin ilman että tarvitsee houkutella muita mukaan. Samaa periaatetta voi soveltaa muissakin tapauksissa kuten kesällä järjestettävissä toritapahtumissa, joissa voi toki törmätä tuttuihin aivan sattumalta.

Moni sanoo, ettei voisi ikinä mennä leffaan yksin. Minä taas en ymmärrä, että miksi ei voisi Eihän leffateatterissa seurustella, siellä istutaan hiljaa ja syvennytään siihen leffaan. Itse olen käynyt monta

kertaa yksin leffassa ja hyvin on mennyt.

Musta tuntuisi tosi oudolta olla täysin yksin siellä ihan vieraiden ihmisten keskellä leffaa katsomassa. Todella, todella oudolta, enkä tiedä katsoisinko leffaa loppuun lainkaan 😀 Ja ei, mulla ei ole paniikkihäiriötä eikä muutakaan mt-häiriötä.

Miksi? Eihän siellä leffassa voi puhua tai muutenkaan sosialisoida? Ihan tavallista ajanvietettä käydä leffassa itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Illalla voi myös mennä johonkin, vaikka illalliselle. Ja kai sitä nyt pari iltaa osaa hotellissakin viettää. Kirja tms mukaan. 

Jos aina tarvitsee joka paikkaan juttukaveria, niin voi miettiä miksi ei viihdy omassa seurassaan, omien ajatusten kanssa. 

Minä viihdyn omassa seurassani yksin kotona, kun mies on muualla. Yksin matkustamisen kokisin ajan tuhlauksena, koska uudet kokemukset on parhaita jaettuina. Ravintolassakin kaipaan keskusteluseuraa, se on itselleni koko ravintolakäynnin tärkein juttu.

Juuri näin! Olen monet kerrat toivonut että pääsisin jollekin keikalle, kuluneena talvena oli kaksikin keikkaa jonne halusin "ihan ehdottomasti". No, mies olikin tuolloin töissä, joten jäin kotiin. Etukäteen se harmitti kovasti, muttei enää sinä keikkailtana. 

Enkä käy myöskään ravintoloissa yksin, olisi kauhistus. Menee niinkin pitkälle, että jos ajan autolla tuhannen kilsan matkan, en todellakaan pysähdy minnekään kahvilaan/ravintolaan, vaikka tulisi nälkä. Käyn ennemmin kaupasta hakemassa eväitä, ja syön autossa.

Kaupungissa voi aivan luontevasti käydä syömässä lounasravintolassa, jossa on noutopöytätarjoilu eli buffet. Tuskin siellä ihmetellään ketään yksinsyöjää sillä eivät ne ole varsinaisesti mitään deittipaikkoja vaan mahdollisuus syödä edullisesti monenlaista ruokaa jos haluaa vähän vaihtelua kotona kokkailuun. 

Halusin erääseen ulkoilmakonserttiin. Kaverit eivät tykänneet siitä musiikista, ja ostin lipun sinne itselle sen musiikin vuoksi. Ilta oli onnistunut, mieleistä musaa ja tuli juteltua ihmisten kanssa. Menen asioiden ja kiinnostuksen vuoksi. Minun ei tarvitse odottaa, että joku kaveri lähtisi mukaan, jos heitä ei kiinnosta sama musiikkityyli.