Miten oppia nauttimaan ja käymään yksin paikoissa?

Lopettaa sen muiden ajattelun ja tekee niinkuin itse lystää. Kun et hermoile niin ehdit nauttia olostasi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että jaettu ilo on se paras ilo.

Ei minun mielestäni. Hauskimmat menot ja reissut on tapahtunut yksin. 

Kuulokkeet auttaa mulla. Ei tarvitse kuulla muiden keskusteluja kavereidensa kanssa, saan olla omassa kuplassani ja itse valitsemani musiikki on kaverini. Musiikilla voi vaikuttaa hetken tunnelmaan, kohottaa itseluottamusta, rauhoittaa yms. Ilman kuulokkeita olen helposti liian tietoinen muista ihmisistä.

Ihan parasta lähteä yksin eri paikkoihin. Ei ole ketään marisemassa, että ei taas mennä sinne, ei tehdä sitä, ei tehdä tätä, miksi aina pitää jne. Saa itse valita mielenkiintoisimmat paikat ja olla niissä juuri niin kauan, kuin itse haluaa.

Olen lähdössä loppuviikosta parin kaverini kanssa päiväretkelle toiseen kaupunkiin. Lähtemisen sopiminen on ollut sellaista säätämistä, että olen useamman kerran ajatellut, ettei koskaan enää. Ja nyt säädetään ruokapaikkaa, yksi ei voi syödä asiaa x ja y, toinen ei halua syödä asiaa y. 

Kuinka helppoa olisi sopia asioista itsensä kanssa! No, voi siitä silti tulla kiva päivä. 

Aloit totuttelu paskahuussista. Etenet pikkuhiljaa useamman henkilön ryhmiin ja lopulta oletkin Suviseuroissa. Jopa lisääntymässä.

Jos olen matkoilla ja lento on myöhässä en yhtään stressaa sitä, jos olen yksin. Sen sijaan jos mukana on kavereita, jotka koko ajan nurisevat siitä, niin olotila on kuin olisin helvetissä. Minun mottoni on, että yksin on mukavampaa ja rennompaa matkustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että jaettu ilo on se paras ilo.

Ei minun mielestäni. Hauskimmat menot ja reissut on tapahtunut yksin. 

Mikä niissä on ollut hauskaa? Onko tapahtunut jotain mitä ei olisi voinut tapahtua seurassa liikkuessa, vai onko vaan puuttunut toisten osallistujien mahdollisesti mukanaan tuoma säätö ja kompromissit, erimielisyydet yms? Olisi kiva kuulla tarkemmin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota varmuuden vuoksi kirja mukaan kun kenet yksin vaikka kahvilaan tai ravintolaan. Kirjan kanssa on aina helppo istua ihmisten keskellä ja joko lukea tai olla lukevinaan.

Kännykkää kaikki selaavat jos eivät tee töitä. Hesaria tai instaa. Jossain vanhan maailman kahviloissa vielä lehtiä. 

Miten siitä jossain olemisesta voi nauttia jos on nenä kännykässä? Sama kai se on istua kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten sen oppii kun itse luonnostaan viihdyn paremmin yksin. 

Olipa taas turha kommentti

Niin sulla siis

Vierailija kirjoitti:

Lopettaa sen muiden ajattelun ja tekee niinkuin itse lystää. Kun et hermoile niin ehdit nauttia olostasi.

helpommin sanottu kuin tehty 

Menet vaan yksin. Tai palkkaat jonku managerin joka opettaa sua menemään yksin paikkoihin

Vierailija kirjoitti:

Kuulokkeet auttaa mulla. Ei tarvitse kuulla muiden keskusteluja kavereidensa kanssa, saan olla omassa kuplassani ja itse valitsemani musiikki on kaverini. Musiikilla voi vaikuttaa hetken tunnelmaan, kohottaa itseluottamusta, rauhoittaa yms. Ilman kuulokkeita olen helposti liian tietoinen muista ihmisistä.

Ehkä pitäisi itsekin koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

Kyllä mäkin päivisin tekemistä keksisin, mutta illat yksin hotellihuoneessa on ankeuden huippu. Myöskään yksin matkustaminen lentokoneella ei ole kivaa, kun ei ole juttukaveria kentällä, eikä koneessa.

Illalla voi myös mennä johonkin, vaikka illalliselle. Ja kai sitä nyt pari iltaa osaa hotellissakin viettää. Kirja tms mukaan. 

Jos aina tarvitsee joka paikkaan juttukaveria, niin voi miettiä miksi ei viihdy omassa seurassaan, omien ajatusten kanssa. 

Olen tottunut lapsesta saakka käymään kaikkialla yksin. Olin ainoa lapsi ja vanhemmilla aina töitä, joten touhusin itsekseni.

On mukava käydä kahvilassa, kun saa rentoutua keskenään. Samoin ravintolassa ei tarvi miettiä muiden aikatauluja. Erityisen kiva on käydä näyttelyssä, kun voi kiertää itseä kiinnostavat jutut eikä tarvi välittää kiinnostaako muita.

Vierailija kirjoitti:

Lensin Pariisiin, hotelli varattuna. Käytin monta päivää Louvressa, söin siellä lounaan ja taas jatkoin sulkemiseen asti. Ei ollut kukaan hoputtamassa ja ikävystymässä.

ranskassa ei ainakaan tarvitse olla yksin, kun hotellihuoneissa on kavereina luteita ja torakoita

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että jaettu ilo on se paras ilo.

Riippuu ihan ihmisestä itsestään. Minä olen sitä ihmistyyppiä, joka osaa olla ja viihtyy hyvin itsekseenkin. Se on vaan niin, että ekstrovertin ihmisen on yleensä vaikea introverttia ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota varmuuden vuoksi kirja mukaan kun kenet yksin vaikka kahvilaan tai ravintolaan. Kirjan kanssa on aina helppo istua ihmisten keskellä ja joko lukea tai olla lukevinaan.

Kännykkää kaikki selaavat jos eivät tee töitä. Hesaria tai instaa. Jossain vanhan maailman kahviloissa vielä lehtiä. 

Miten siitä jossain olemisesta voi nauttia jos on nenä kännykässä? Sama kai se on istua kotona.

Toisekseen, jos koko ajan selaa puhelintaan, voi aivan yhtä hyvin olla yksin. Sitä näkee usein seurueita, jotka näennäisesti ovat yhdessä, mutta sitten kuitenkin jokaisella on nenä kiinni siinä omassa ruudussa.  Omaa ruutua voi tuijotella yksinkin, vaikka ihan kotona neljän seinän sisällä.

Mulla on paljon rakkaita ja läheisiä jatkuvasti ympärillä, että joskus tarviin oma-aikaa. Välillä lähden suvun erämökille yksin viikoksi, pariksi. Sen verran alkeellinen ja tarpeeksi metsässä, että vain mä ja setä ja isoisä käydään siellä. Meillä on oma whatsapp ryhmä, ja siellä sovitaan käytöt yms.

Olen sen verran sosiaalinen, että turha lähteä mihinkään kaupunkijuttuihin rauhottumaan, kun jään suustani kiinni kaikkialle. 

N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että jaettu ilo on se paras ilo.

Riippuu ihan ihmisestä itsestään. Minä olen sitä ihmistyyppiä, joka osaa olla ja viihtyy hyvin itsekseenkin. Se on vaan niin, että ekstrovertin ihmisen on yleensä vaikea introverttia ymmärtää. 

Näinhän se on ja toisinpäin myös. Jokaiseen tällaiseen ketjuun tulee aina niitä, jotka eivät ymmärrä, miksi ihmeessä joku toinen ihminen saattaa haluta seuraakin välillä. Aina nuo kommentoijat eivät edes ymmärrä etteivät itsekään ole niin yksin kuin luulevat. Jos kotoa löytyy kumppani ja/tai lapset ja kaverit on halutessaan vaan puhelinsoiton päässä, eli seuraa erilaisiin juttuihin on eikä kotona ole tyhjää ja hiljaista vaan välillä jopa kaipaa yksinoloa, niin sitä helposti unohtaa etteivät kaikki jaa samaa todellisuutta.