Voiko ihminen olla niin mukavuudenhaluinen että ei ikinä halua lähteä pois kotoa edes jollekin kivalle matkalle?
Kotonahan on aina mukavinta kun saa olla miten tykkää ja on rauhallista ja kaikki tykötarpeet lähellä. Mutta voiko mukavuudenhalu mennä niin pitkälle ettei halua koskaan lähteä kotoa mihinkään, ei edes millekään kivalle reissulle kun siellä saattaisi tulla odottamattomia tilanteita, puutteita ja epämukavia nukkumisratkaisuja tai muulla tavoin epätyydyttäviä hotellihuoneita yms?
Kommentit (111)
Tuttu on juuri tällainen. Oma suihku pitää olla, hotelliin ei lähde kun saattaa tulla tulipalo. Pelkää hissejä. Pelkää oravia, pelkää ihan kaikkea. Ei ole koskaan käynyt Suomen rajojen ulkopuolella. Toivoton yksilö, eläkkeellä on.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen käynyt kymmeniä kertoja ulkomaan reissuilla lomalla. Olen ihmetellyt, mikä siinä on sitä mukavaa, iloa, nautintoa? Lomamatkat on siitä ihmeellisiä juttuja että niistä "kuuluu" aina nauttia. Minä en nauti.
Olemme puolisoni kanssa ratkaisseet asian siten, että minä jään kotiin ja hän käy sitten minun puolestani enemmän. Hyvä diili.
Silloin se näin toimiikin jos on Avoin Suhde.
Vierailija kirjoitti:
En enää tykkää ihmisistä. Jos olisi lomakohde, jossa varmasti ei olisi ihmisiä, sitten voisin mennä sinne. Näkemykseni johtuu nykyihmisten epäluotettavuudesta. 1970- ja 1980- luvuilla, jopa 2000-luvun alussa oli mukavaa leiriytyä leirintäalueilla, missä oli paljon mukavia ihmisiä. Niin se vaan mieli muuttuu, kun ympäristö muuttuu turvattomammaksi.
Sinä olet muuttunut, ei maailma.
Vierailija kirjoitti:
Itse stressaan sitä lomalle lähtemistä jo niin paljon, että mitä pitää ottaa mukaan, onko kaikki pakattu, toivottavasti ei sairastu jus ennen reissua, toivottavasti ei sairastu reissussa, miten varmistan etten joudu varkauden kohteeksi, mitä jos joudun varkauden kohteeksi, ehdinköhän varmasti ajoissa aamulla kentälle, olikohan nyt sitten ihan varmasti kaikki mukana, riittääköhän viisi herätyskelloa aamulla... Kas taas elimistö totesi että parempi olla nukkumatta ollenkaan, kylläpä väsyttää ja on pää pöhnässä, vois jäädä nukkumaan... Eli mukavampi vain olla kotona.
Näen painajaisia jo pelkästä ajatuksesta. Unissani matka tyssää aina lentokentälle kun passi on jäänyt kotiin, tai sitä ei ole olemassakaan.
Ainakin minä olen niin mukavuudenhaluinen, että minusta matka ei ole kiva, jos joutuu nukkumaan lattialla, ruokaa saa vain kerran päivässä, suihkuun pääsee kerran viikossa ja vessaan pitää joka kerta jonottaa. Jos ap nauttii tuollaisista pienistä puutteista, niin sinne vaan matkalle.
Jos ei ole varaa lähteä mihinkään " kivalle matkalle"!
Mitä vittua se sulle kuuluu, mitä ihmiset tekee vapaa-aikanansa!
Ainakin minä olen niin mukavuudenhaluinen, että minusta matka ei ole kiva, jos joutuu nukkumaan lattialla, ruokaa saa vain kerran päivässä, suihkuun pääsee kerran viikossa ja vessaan pitää joka kerta jonottaa. Jos ap nauttii tuollaisista pienistä puutteista, niin sinne vaan matkalle.
Erikoisia matkoja sinulla!?
Mitään noita en ole kokenut 55 matkustusvuoden aikana
Nuorempana ei ollut mitään ongelmia matkustella. Mutta nyt vanhempana, jo pelkkä tavaroiden pakkaaminen stressaa, saatikka matkustaa lentokentälle,odotat siellä. Sitten pitkä lentomatka ahtaasti. Paikan päällä saatetaan ryöstää,sairastut.paikalliset ovat täysin kyllästyneitä turisteihin. Ei kiinnosta.
No tuosta voi sanoa, että mukavuudenhalu on mennyt liian pitkälle ja ihmisestä on tullut mökkihöperö.
Puoliso raahaa matkoille. Inhoan menemistä. Paikan päällä voi olla ihan kivaa, jos saa unohdettua järkyttävän rahan menon vaikka olisikin halpamaassa. Kotona matkasta ei ole jäljellä kuin likaiset vaatteet ja tyhjä pankkitili. Mikä siinä matkustamisessa on se juttu? Mielummin ostaisin niillä rahoilla vaikka laatuviskiä, siitä saa nauttia pidempään kuin viikon etelänmatkasta.
Aina hotellit on ulkomailla vastannut odotuksia. Paikalle pääseminen itse järjestetyillä matkoilla on ihme taistelua samoin kotiin pääsy (boarding pass jne.) Pysyn mielellään kotona, kun olen jo nähnyt ihan tarpeeksi tähän ikään. Terveisin, stressaaja
Tällä hetkellä on lomamatka varattuna kohteeseen, jossa olen aina haaveillut käyväni. Stressaan kuitenkin matkaa jo nyt ennakkoon, ja periaatteessa tekisi mieli vain jäädä kotiin makaamaan sitten kun kesäloma vihdoin alkaa. Ehkä tämä on sitten sitä mukavuudenhalua. Tiedän, että reissusta tulee lopulta kiva, kunhan vain saavun ensin matkakohteeseen, mutta kaikki siirtymät, pakkaaminen ja aikataulut stressaavat hirveästi etukäteen. Tästä syystä en kovin usein matkusta ulkomaille.
Jos ei ollenkaan pysty nukkumaan niissä epämuksvissa nukkumisratkaisuissa niin kyllä on kynnys lähteä korkealla, voin kertoa.
Suosin nykyään päivämstkailua. Omalla mökillä toki tulee matkailua.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä on lomamatka varattuna kohteeseen, jossa olen aina haaveillut käyväni. Stressaan kuitenkin matkaa jo nyt ennakkoon, ja periaatteessa tekisi mieli vain jäädä kotiin makaamaan sitten kun kesäloma vihdoin alkaa. Ehkä tämä on sitten sitä mukavuudenhalua. Tiedän, että reissusta tulee lopulta kiva, kunhan vain saavun ensin matkakohteeseen, mutta kaikki siirtymät, pakkaaminen ja aikataulut stressaavat hirveästi etukäteen. Tästä syystä en kovin usein matkusta ulkomaille.
Sama. Tämä ominaisuus tuli kolmikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
No tuosta voi sanoa, että mukavuudenhalu on mennyt liian pitkälle ja ihmisestä on tullut mökkihöperö.
Väärin. Hän on vaan 30 vuotta vanhempi kuin ollessaan parikymppinen seikkailumatkailija.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana ei ollut mitään ongelmia matkustella. Mutta nyt vanhempana, jo pelkkä tavaroiden pakkaaminen stressaa, saatikka matkustaa lentokentälle,odotat siellä. Sitten pitkä lentomatka ahtaasti. Paikan päällä saatetaan ryöstää,sairastut.paikalliset ovat täysin kyllästyneitä turisteihin. Ei kiinnosta.
Juuri näin se menee. En ole matkustanut mihinkään Korona-ajan jälkeen. Passi ei ole edes voimassa.
Olispa joskus se kiva ja helppo ja mukava matka, jolla kaikki meni paremmin kuin hyvin, niin ehkä se sitten vahvistaisi sitä halua lähteä kotoa uudelleen. Vai onko niin, että täytyy vain kovettaa itsensä sietämään kaikenlaista ja jopa alkaa nauttimaan siitä kun taas kerran selvisin. Siis kotiin (=matkan paras osuus).