Voiko ihminen olla niin mukavuudenhaluinen että ei ikinä halua lähteä pois kotoa edes jollekin kivalle matkalle?

Minulla on harrastus joka kiinnostaa enemmän. Käytän rahani mieluummin siihen.

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla ei ole enää montaakaan kiinnostavaa paikkaa. Samaa harmaata iphone-massaa joka paikassa.

Tuo ei ole totta, että joka paikassa olisi samaa massaa. Voi olla, että olet käynyt enimmäkseen vain valmismatkoilla, ja nehän suuntautuvat juuri tuollaisiin valmiiksi pureskeltuihin, helppoihin, lomakohteisiin. Niissäkin varmaan on hyvät puolensa, koska niin monet niillä käy, mutta minua ne ei jaksa innostaa. 

Tykkään matkustaa niin, että avaan ensin Google mapsin ja zoomaan kartan niin, että siitä näkyy koko maapallo tasoksi levitettynä. Sitten katselen, mihin päin olisi kiva tällä kertaa lähteä. Riippuu mm. haluaako palata johonkin tiettyyn paikkaan missä on jo käynyt, vai haluaako nähdä jonkin uuden paikan, ja sekin vaikuttaa, millainen vuodenaika ja ilma missäkin on. 

Meillä myös puoliso erittäin, siis sanoisinko sairaalloisen, mukavuudenhaluinen. Matkustelu on vain yksi ulottuvuus tässä. Matkoilla hänen on selvästi paha olla eikä hän enää tule mukaan. Haluaa ystäviä, mutta ei jaksa nähdä vaivaa, joten niitä ei ole. Elämä kuluu sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on harrastus joka kiinnostaa enemmän. Käytän rahani mieluummin siihen.

Tämä! Kaikilla ei vaan ole varaa lähteä lomille, se on vaan pakko nököttää kotona. Kiva että jollakin on varaa harrastaa.

Tiedän tunteen. Kun on jo nähnyt mielestään paljon, kynnys lähteä kasvaa. 

Kuitenkin matkustaminen synnyttää muistoja ja tunteen siitä, että vuodet sisältävät elämää. Koti, arki, työkin ovat elämää, mutta matkustaminen tuo perspektiiviä monella tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Itse stressaan sitä lomalle lähtemistä jo niin paljon, että mitä pitää ottaa mukaan, onko kaikki pakattu, toivottavasti ei sairastu jus ennen reissua,  toivottavasti ei sairastu reissussa, miten varmistan etten joudu varkauden kohteeksi, mitä jos joudun varkauden kohteeksi, ehdinköhän varmasti ajoissa aamulla kentälle, olikohan nyt sitten ihan varmasti kaikki mukana, riittääköhän viisi herätyskelloa aamulla... Kas taas elimistö totesi että parempi olla nukkumatta ollenkaan, kylläpä väsyttää ja on pää pöhnässä, vois jäädä nukkumaan... Eli mukavampi vain olla kotona. 

Minua huolestuttaa terveydenhuolto. Entä jos sairastut/loukkaannut vakavasti? Olen kuullut painajaistarinoita esim. Thaimaasta, missä sinut yksinkertaisesti hylätään kuolemaan, jos pinkka ei riitä ja vakuutusta ei ole tai vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta. 

Myös huomiona, että ihmisten paineensietokyky vaihtelee. Toinen kestää matkalla yllätyksiä paremmin, kenties syynä on kokemus siitä, että asiat kuitenkin lopulta järjestyvät, kenties itsetunto, kenties näiden kombinaatio. Mutta matkustelu ei varmasti ole hauskaa, jos uusista kokemuksista ei saakaan nautintoa, vaan ne pelkästään stressaavat ja rasittavat.

Kyllä. Mutta joku muu taas haluaisi matkalle ja turvaseuraa, mutta puuttuu raha tai seura.

Miksi se olisi liian pitkälle menevää mukavuudenhalua, jos haluaa vain olla kotona? Kuka esimerkiksi muka kärsisi siitä, jos mieluummin olen kotona kuin lähden matkalle? Mitä haittaa siitä kenellekään on? 

Minusta mukavuudenhalu menee liian pitkälle vain, jos siitä on selkeää haittaa jollekin toiselle ja jos itse vastaavasti pärjäisi vähemmälläkin mukavuudella. 

eipä huvita. just oli viime kuussa ludeansat, kun naapurissa luteita. Onneks ei niitä löytynyt täältä (ainakaan toistaiseksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse stressaan sitä lomalle lähtemistä jo niin paljon, että mitä pitää ottaa mukaan, onko kaikki pakattu, toivottavasti ei sairastu jus ennen reissua,  toivottavasti ei sairastu reissussa, miten varmistan etten joudu varkauden kohteeksi, mitä jos joudun varkauden kohteeksi, ehdinköhän varmasti ajoissa aamulla kentälle, olikohan nyt sitten ihan varmasti kaikki mukana, riittääköhän viisi herätyskelloa aamulla... Kas taas elimistö totesi että parempi olla nukkumatta ollenkaan, kylläpä väsyttää ja on pää pöhnässä, vois jäädä nukkumaan... Eli mukavampi vain olla kotona. 

Minua huolestuttaa terveydenhuolto. Entä jos sairastut/loukkaannut vakavasti? Olen kuullut painajaistarinoita esim. Thaimaasta, missä sinut yksinkertaisesti hylätään kuolemaan, jos pinkka ei riitä ja vakuutusta ei ole tai vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta. 

Matkavakuutus kannattaa olla. Ainakin itselläni halvimmaksi tulee kotivakuutuksen lisänä oleva jatkuva matkavakuutus, joka on voimassa sekä ulkomailla että kotimaan matkoillakin. Matkakohtainen vakuutus parin viikon lomamatkalle maksaa helposti saman verran. Eikä tarvitse erikseen muistaa ottaa, kun se on aina. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi liian pitkälle menevää mukavuudenhalua, jos haluaa vain olla kotona? Kuka esimerkiksi muka kärsisi siitä, jos mieluummin olen kotona kuin lähden matkalle? Mitä haittaa siitä kenellekään on? 

Minusta mukavuudenhalu menee liian pitkälle vain, jos siitä on selkeää haittaa jollekin toiselle ja jos itse vastaavasti pärjäisi vähemmälläkin mukavuudella. 

Matkustelu yksinään ei ole hyvän elämän edellytys, mutta elämässä ei kyllä voi saavuttaa mitään aitoa makaamalla sohvalla. Siis jos puhutaan ihmisestä, joka ei oikeasti vaan viitsi nähdä vaivaa asioiden eteen. Parisuhteet lakastuvat, huonosti kiinnitetyt telkkarit tippuvat seiniltä, auto menee romuksi... Ihmisen elämään kuitenkin kuuluu epämukavuuden sieto ja ikävienkin asioiden oikea-aikainen hoito.

Tarkoittaako se sitä, että on mukavuudenhaluinen? Itse en ole mukavuudenhaluinen, mutta voisin olla aina kotona. Ei ole mikään tarve lähteä minnekään töiden jälkeen. Enkä lähdekään. Ei minua epämukavuus haittaa, mutta en vaan jaksa sitä vaivaa.

Mua on alkanut ahdistaa lentokoneet. Tulee ahtaanpaikankammo. Ennen matkustin ja lensin paljonkin.

 Lasten puolesta kyllä vähän harmittaa, kun en pysty enkä halua heitä enää ulkomaille viedä, itse viihdyn kotona.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse stressaan sitä lomalle lähtemistä jo niin paljon, että mitä pitää ottaa mukaan, onko kaikki pakattu, toivottavasti ei sairastu jus ennen reissua,  toivottavasti ei sairastu reissussa, miten varmistan etten joudu varkauden kohteeksi, mitä jos joudun varkauden kohteeksi, ehdinköhän varmasti ajoissa aamulla kentälle, olikohan nyt sitten ihan varmasti kaikki mukana, riittääköhän viisi herätyskelloa aamulla... Kas taas elimistö totesi että parempi olla nukkumatta ollenkaan, kylläpä väsyttää ja on pää pöhnässä, vois jäädä nukkumaan... Eli mukavampi vain olla kotona. 

Minua huolestuttaa terveydenhuolto. Entä jos sairastut/loukkaannut vakavasti? Olen kuullut painajaistarinoita esim. Thaimaasta, missä sinut yksinkertaisesti hylätään kuolemaan, jos pinkka ei riitä ja vakuutusta ei ole tai vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta. 

Kannattaa matkustaa Euroopassa. Esim. eurooppalainen sairaanhoitokortti (ilmainen) lupaa EU-maassa saman hoidon kuin maan kansalaiselle. 

Oikeasti vakuutusyhtiöstäkään hankittu matkavakuutus ei ole edes kovin kallis. 

Oma reissaaminen päättyi koronaan. Ei koronanpelon vuoksi, vaan pakollisen tauon aikana tuli huomattua, että en edes halua (enää) reissata. Jotenkin oli vain tottunut siihen, että "pitää" lähteä lomilla reissuun. 

Nyt käyn reissussa kotimaassa tai ulkomailla max pari kertaa vuodessa, ja ne ovat lyhyitä reissuja tyyliin päivä Tallinnassa tai viikonlopuksi tuttavan mökille. Viihdyn kotona oikein hyvin!

"Ihmisen elämään kuitenkin kuuluu epämukavuuden sieto ja ikävienkin asioiden oikea-aikainen hoito."

Haasteita riittää elämässä ilman matkusteluakin.

Voin olla, en enää käy matkoilla. Polvien nivelrikko kipujen takia. Lyhyet asioinnit hoidan. 

Jos ei halua mennä kotoa mihinkään, niin kyse voi olla ahdistuksesta tai muusta vastaavasta, etenkin jos tuntemattomat tilanteet ahdistavat (ainakin kuvauksestasi vaikutti niin). Riskinä on, että maailma pikku hiljaa kutistuu neljän seinän sisään.

Matkustaminen voi kenelle tahansa tuntua vähän pelottavalta ja jos kyse on ahdistuksesta, niin ei kannata aloittaa pitkällä matkalla, vaan vaikkapa vain  festareista käynti, museovierailu tai päivämatka johonkin kaupunkiin (esimerkiksi Museokortilla on nyt matkatoimiston kanssa bussimatkoja Suomessa).

Näkyykö tämä myös muissa asioissa ja aiheuttaa ongelmia jokapäiväisessä elämässä? Jos näin on, niin kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä lääkäriin ja saada lähetteen arviointia varten. Jos kyseisellä henkilöllä sattuu olemaan työpaikan kautta työterveys yksityislääkäriaseman kautta, niin heillä kaikilla lienee matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu, mihin voi suoraan olla yhteydessä ja miettiä jatkoja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on harrastus joka kiinnostaa enemmän. Käytän rahani mieluummin siihen.

Samoin monet ihmiset haluavat omien harrastustensa ohella panostaa omaan asumiseen ja muihin arkielämän asioihin. Esimerkiksi jos pitää ruuanlaitosta, voi hankkia mahdollisimman hyvät välineet tai ostaa hyvän ja kalliin takin, josta on iloa moneksi vuodeksi eteenpäin. Ne matkaan käytetyt rahat on poltettu parissa viikossa ja niitä voi muistella korkeintaan valokuvien muodossa.