Voiko ihminen olla niin mukavuudenhaluinen että ei ikinä halua lähteä pois kotoa edes jollekin kivalle matkalle?

Mistähän sen voi etukäteen tietää, että matka on kiva ja kuka on se, joka määrittelee, että just tämä on sellanen kiva matka, mille kannattaisi lähteä? Tollasella kiva-länkytyksellä on aika turhaa yrittää houkutella ketään mukaan, kun todellisuudessa kukaan ei tiedä ennalta tuleeko matkasta kiva.

Dollarit alkaa heti vilisee silmissä kun kota lähtee. Tulee lähettyä harvoin

Vierailija kirjoitti:

Oma reissaaminen päättyi koronaan. Ei koronanpelon vuoksi, vaan pakollisen tauon aikana tuli huomattua, että en edes halua (enää) reissata. Jotenkin oli vain tottunut siihen, että "pitää" lähteä lomilla reissuun. 

 

Nyt käyn reissussa kotimaassa tai ulkomailla max pari kertaa vuodessa, ja ne ovat lyhyitä reissuja tyyliin päivä Tallinnassa tai viikonlopuksi tuttavan mökille. Viihdyn kotona oikein hyvin!

Mulla kävi sama!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi liian pitkälle menevää mukavuudenhalua, jos haluaa vain olla kotona? Kuka esimerkiksi muka kärsisi siitä, jos mieluummin olen kotona kuin lähden matkalle? Mitä haittaa siitä kenellekään on? 

Minusta mukavuudenhalu menee liian pitkälle vain, jos siitä on selkeää haittaa jollekin toiselle ja jos itse vastaavasti pärjäisi vähemmälläkin mukavuudella. 

Matkustelu yksinään ei ole hyvän elämän edellytys, mutta elämässä ei kyllä voi saavuttaa mitään aitoa makaamalla sohvalla. Siis jos puhutaan ihmisestä, joka ei oikeasti vaan viitsi nähdä vaivaa asioiden eteen. Parisuhteet lakastuvat, huonosti kiinnitetyt telkkarit tippuvat seiniltä, auto menee romuksi... Ihmisen elämään kuitenkin kuuluu epämukavuuden sieto ja ikävienkin asioiden oikea-aikainen hoito.

Eli vaihtoehdot on joko matkustella tai vain maata kotona sohvalla? Jos ei matkustele, se tarkoittaa automaattisesti, ettei näe vaivaa minkään asian eteen, eikä siedä epämukavuutta? 

Minä kyllä näen vaivaa ja siedän epämukavuutta, mutta ainoastaan sellaisten asioiden eteen, jotka katson sen arvoisiksi. Matkustelu ei kuulu niihin. 

"Ihmisen elämään kuitenkin kuuluu epämukavuuden sieto ja ikävienkin asioiden oikea-aikainen hoito."

Potkut töistä, lomautus, työttömyysturvan leikkaus, sairauskulut, ruoan ja bensan hinnan korotukset, arvonlisäveron korotus, vuokran nousu, autokulut, perheen pakolliset menot, yllättävät kodinkoneiden hankintakulut... Eikö tuossa ole jo ihan tarpeeksi epämukavuuden sietoa? Ne on pakko hoitaa pois, vaikka ne ovat ikäviä asioita. Ei ole mikään pakko mennä ulkomaille kärsimään lisää. 

Kyllä, ja siksi meillä on retkeilyauto. Omat tavarat ja mikä parasta, oma sänky, tyyny ja peitto mukana reissussa, mennään minne vaan. 

Missään ei saa enää tupakoida, en siks lähe mihinkään, olen sellanen röökimuija.

Neljä kesää työskentelin siivoojana eri hotelleissa ja kun näki miten jotkut vakituiset työntekijät siivosivat hotellihuoneita niin meni maku ainakin hotelleista. Tästä ei ole siis kuin pari vuotta eli ainakaan koulutuksen ja tiedon puutteesta ei ole kyse vaan silkasta välinpitämättömyydestä. 

Uskomattomia vastauksia. Miten tylsistyneitä ihmiset voi olla. Mitä järkeä on edes elää jos vaan pöllöttää siellä betonilokerossaan? Tosin joskus luin gallupista jossa kerrottiin että 60 prossaa ihmisistä ei käy 25 km kauempana asuntoaan vuoden aikana. Itte päätyisin pöpilään tai hautausmaalle jos pitäisi loppu elämä kotona istua. Käyn joka viikonloppu jossain tapahtumassa jos ei työt estä

Elämä olisi kaikille mukavampaa jos kaikki eläisivät vain omaa elämäänsä eivätkä miettisi ja kommentoisi sitä millaista elämää muut elävät.

Miksi pitäisi? Jokainen laaajentakoot mukavuusaluettaan omiin suuntiinsa. Itse nautin esimerkiksi erilaisista tarinoista, oudoistakin, ja näihin tutustumista helpottaa se että ei tule kuormitusta jostain hotellihuoneen varailusta ja kehon jatkuvasta stressitilassa olemisesta kun ympäristöt vaihtuvat, jne. 

Voisin teoriassa matkustaa jonkun siivellä joka haluaa matkustaa ja järjestää kaiken, mutta ei minulla ole siihen mitään intressiä. Eikä pidäkään olla, elämässä saa tehdä juuri sitä mitä haluaa. Joskus nuorempana tätä miehet minulle ehdottelivatkin, että lähde mukaan minä tarjoan. Tuolloin omat intressini olivat pitkälti fyysisissä sovelluksissa joten reissu olisi ollut minulle vain tyhjä aukko. Nykyään voisin puuhastella myös tien päällä, mutta olen jo sen ikäinen että miehet haluavat 20 vuotta nuorempia ;-) Joten ei auta kuin nauttia elämästä kotosalla!

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua mennä kotoa mihinkään, niin kyse voi olla ahdistuksesta tai muusta vastaavasta, etenkin jos tuntemattomat tilanteet ahdistavat (ainakin kuvauksestasi vaikutti niin). Riskinä on, että maailma pikku hiljaa kutistuu neljän seinän sisään.

Matkustaminen voi kenelle tahansa tuntua vähän pelottavalta ja jos kyse on ahdistuksesta, niin ei kannata aloittaa pitkällä matkalla, vaan vaikkapa vain  festareista käynti, museovierailu tai päivämatka johonkin kaupunkiin (esimerkiksi Museokortilla on nyt matkatoimiston kanssa bussimatkoja Suomessa).

Näkyykö tämä myös muissa asioissa ja aiheuttaa ongelmia jokapäiväisessä elämässä? Jos näin on, niin kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä lääkäriin ja saada lähetteen arviointia varten. Jos kyseisellä henkilöllä sattuu olemaan työpaikan kautta työterveys yksityislääkäriaseman kautta, niin heillä kaikilla lienee matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu, mihin voi suoraan olla yhteydessä ja miettiä jatkoja.

Et ole tosissas! Kotona viihtyvä tarvii lääkärin apua??

Olen tavannut ihmisen, joka ei todellakaan matkustellut yhtään missään. Ei elämänsä aikana käynyt synnyinpaikkakuntansa ulkopuolella. Vielä vanhanakin hänellä oli periaate, että mihin ei kävellen pääse, sinne ei tarvitse mennäkään. Kaupunkialueella asui, joten ruokakauppaan oli sopiva kävelymatka. Hän kävi sen uskonnollisen yhteisön tilaisuuksissa, jonka kokoontumistila oli lähimpänä hänen kotiaan.

Kotonaan hän lopulta kuolikin.

Ei ihminen jaksa matkustella kaiken ikäänsä, paitsi poikkeusyksilöt joilla voi olla ystävyyssuhteita tai muuta kiinnostusta matkailuun. Minulla lopahti innostus matkailuun noin 35-vuotiaana. Olin siihen mennessä ollut Suomessa matkatöissä, asunut kolmessa Euroopan maassa, lomaillut muutamassa muussa. Nyt minua kiinnostaa vain parin tunnin matkalla saavutettava kohde täällä kotimaassa. Jäänkin sinne sitten vähintään kahdeksi viikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se olisi liian pitkälle menevää mukavuudenhalua, jos haluaa vain olla kotona? Kuka esimerkiksi muka kärsisi siitä, jos mieluummin olen kotona kuin lähden matkalle? Mitä haittaa siitä kenellekään on? 

Minusta mukavuudenhalu menee liian pitkälle vain, jos siitä on selkeää haittaa jollekin toiselle ja jos itse vastaavasti pärjäisi vähemmälläkin mukavuudella. 

Matkustelu yksinään ei ole hyvän elämän edellytys, mutta elämässä ei kyllä voi saavuttaa mitään aitoa makaamalla sohvalla. Siis jos puhutaan ihmisestä, joka ei oikeasti vaan viitsi nähdä vaivaa asioiden eteen. Parisuhteet lakastuvat, huonosti kiinnitetyt telkkarit tippuvat seiniltä, auto menee romuksi... Ihmisen elämään kuitenkin kuuluu epämukavuuden sieto ja ikävienkin asioiden oikea-aikainen hoito.

Joillakin on sellainen koti, missä voi tehdä muutakin kuin maata sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin köyhää ja noloa jos ei reissaa. 

En piittaa pätkääkään, annanko ulospäin vaikutelman köyhästä ja nolosta.

PS. Vedä vee päähäsi, trolli.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomia vastauksia. Miten tylsistyneitä ihmiset voi olla. Mitä järkeä on edes elää jos vaan pöllöttää siellä betonilokerossaan? Tosin joskus luin gallupista jossa kerrottiin että 60 prossaa ihmisistä ei käy 25 km kauempana asuntoaan vuoden aikana. Itte päätyisin pöpilään tai hautausmaalle jos pitäisi loppu elämä kotona istua. Käyn joka viikonloppu jossain tapahtumassa jos ei työt estä

Vaikka sinä koetkin oman kotisi tylsäksi paikaksi, kaikilla ei asiat ole näin ikävästi.

Kaikki eivät asu pienessä betonikuutiossa. Joillakin se kuutio on sen verran iso, että sinne mahtuu myös mielenkiintoista tekemistä, harrastuksia. On myös ihmisiä, joilla on piha. Se piha on osa kotia.

itse kävin juuri katselemassa, kuinka kevät etenee pihallani. Ahomansikka kukkii. Tylsää? Ehkä sinusta, mutta ei minusta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi ja kyse ei ole oikeastaan mukavuudenhalusta vaan tietynlaisesta laitostunisesta omaan kotiinsa. 

Tähän suuntaan ajattelin minäkin. Voisiko kyse olla myös masennuksesta tai ahdistuksesta? Ihan normaalina ein pidä. 
 

Hotelleita on tullut jo nähtyä ihan tarpeeksi

Eihän niissä ole pakko lomailla??

Itsellä pitkälti toistasataa reissua takana ja hotelleissa vain työmatkoilla. Lomalla kai viimeksi 12 vuotta sitten 3pv (kuitenkin esim tälle vuodelle tulee 23 reissuviikkoa).

Vierailija kirjoitti:

Itse stressaan sitä lomalle lähtemistä jo niin paljon, että mitä pitää ottaa mukaan, onko kaikki pakattu, toivottavasti ei sairastu jus ennen reissua,  toivottavasti ei sairastu reissussa, miten varmistan etten joudu varkauden kohteeksi, mitä jos joudun varkauden kohteeksi, ehdinköhän varmasti ajoissa aamulla kentälle, olikohan nyt sitten ihan varmasti kaikki mukana, riittääköhän viisi herätyskelloa aamulla... Kas taas elimistö totesi että parempi olla nukkumatta ollenkaan, kylläpä väsyttää ja on pää pöhnässä, vois jäädä nukkumaan... Eli mukavampi vain olla kotona. 

No tuo ei ainakaan ole tervettä eikä mitenkään normaalia! Pieni stressi siitä, tulikohan kaikki mukaan, on okei, mutta jos autokyyti kentälle, kukkien kastelija, postlaatikon tyhjennys, vakuutukset jne on järjestetty, mitään noin karmivaa hössötystä ei normaalisti ole!