Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö lesken toivetta perinnön jättämisestä jakamatta noudattaa?
20.05.2026 |
Isäni elää vielä, mutta ihan loppumetreillä hoitokodissa. Käytiin äidin kanssa papereita läpi ja löysin isäni testamentin. Siinä sanottiiin, että hänet perii lailliset perilliset. Sikäli turha paperi, kun lailliset perilliset perii muutenkin, mutta isäni tuntien hän on halunnut sellaisen lakimiehellä laatia. Äitini tokaisi, mutta mitäänhän ei jaeta ennenkuin molemmat on kuolleet. Jos isäni näin haluaisi, niin testamentissa sitten lukisi niin. Nyt tulkitsen, että testamentilla hän haluaa painottaa, että perintö jaetaan, kun hänestä aika jättää. En halua mitään riitaa, mutta kumman tahtoa mielestäsi pitäisi noudattaa, vainajan vai lesken? Niin ja mistään isoista summista ei ole kyse ja äitini saa joka tapauksessa asua kodissaan loppuun asti
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä mieleen kun kaverin isä kuoli, äiti leskenä jäi taloon asumaan ja perintöä ei silloin jaettu, niin perintövero piti kuitenkin maksaa.
Eikä pelkästään perintövero vaan perilliset saavat maksaa parhaimmillaan vuosikymmeniä myös kiinteistöveroa asunnosta jonka omistavat mutta jota eivät voi realisoida.
Jos leski ei halua tai tällä ei ole varaa pitää esim. omakotitaloa kunnossa tai maksaa siihen edes vakuutuksia niin perilliset pääsevät parhaassa tapauksessa maksamaan näitäkin menoja lesken kuolemaan saakka.
Vinkki: kannattaa jättää ulosottokelpoisia menoja hoitamatta jos leskenoikeudella taloon jämähtänyt ei niitä hoida.
Lesken suoja on niin vahva että perillisten on käytännössä mahdoton kumota sitä mutta ulosotto ohittaa lesken oikeuden ja voi myydä talon pakkohuutokaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Onko jotenkin sanktioitu testamentissa se, että vaatii osuuttaan? Jos ei ole, niin eihän se vaikuta mitenkään. Tai jos sanktio on kymmenen punnerrusta, niin tekee kymmenen punnerrusta.
Meillä oli vanhempien keskinäisessä testamentissa maininta, että se rintaperillinen, joka kysyy perinnönjakoa heti vain toisen vanhemman kuollessa saa pienemmän perintöosuuden.
Tämäkin ongelma ratkaistiin niin, että me sisarukset yht'aikaisella ajankohdalla esitimme vaatimuksen (paperit allekirjoituksella) . Kun kaikkien perintöosuutta pienentää samalla % suhteessa toiseen, niin se ei pienene lainkaan kenelläkään.
Testamentti ei mene lain yli joten tuollainen ehto joka estää perillistä käyttämästä laissa määrättyä oikeuttaan on kyllä muutenkin mitätön.
Hyvä ratkaisu hoitaa asia perillisten kesken koska muuten isokin perintö olisi hukkunut oikeudessa riitelyyn.
Kyllä testamenttiin voi laittaa tuollaisen ehdon. Siinä ei ole mitään lain vastaista. Lakiosaa vaatinut perillinen saa lakiosansa, mutta ei sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä vaatisin tuossa tilanteessa perinnönjakoa, ellei ole todella todennäköistä, että leskellä ei ole enää paria vuotta enempää elinaikaa. Tämä ihan den vuoksi, että leski ei välttämättä hoida kuolinpesän omaisuutta sillä tavalla kuin perillisten kannalta pitäisi."
Se että kuolinpesää ei jaeta ei tarkoita että leski jotenkin hoitaisi kuolinpesän omaisuutta. Kuolipesän omaisuutta hoitavat kuolinpesän osakkaat ja ilman testamenttia leski ei ole sen osakas jos vainajalla on lapsia.
Mikään ei takaa, etteikö tulevaisuudessa lesken hallintaan jääviä rahoja käytetä vaikkapa hoitomaksuihin, jos leskikin joutuu hoitokotiin.
Toisaalta, vaikka rahat loppuisi leskeltä hoivakotihoidossa, niin todennäköisesti yhteiskunta eli veronmaksajat kustantaa hoidon, jos leski elää pitkään hoitokodissa.
Eli ehdottomasti kannattaa vaatia nyt oma osuus perinnöstä.
Haluaisiko teidän kaikkien isät/äidit että suhtaudutte noin, rahamme ja talomme puolisolta eli äidiltänne/isältänne pois ettei vaan hoitoonsa niitä tuhlaa. Ja kuolisipian pois.
Jos sinä testamentissa haluat jättää oman omaisuutesi lapsillesi jakoon heti kuolemasi jälkeen, miksi puolisosi saisi tulla siihen päsmäröimään, että pitää kaiken itsellään
Miten päsmäröimään? Tottakai perintöoikeus syntyy kuolemassa. Kysehän on vain sen jaosta. Ei se perintö mihinkään katoa vaikkei sitä jakaisi. Apn kannattaisi nyt kysyä mitä isänsä ajaa takaa tolla lauseellaan, koska se kuulostaa siltä että isänsä ei ihan ole ymmärtänyt asiaa.
Vihsako ihmiset oikeasti noin kovasti vanhempiaan?
Miten se leskeneläke? Pitäisikö se olla jemmassa kun se tulee vainajan työeläkeyhtiöltä? Vainajan palkkaetuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Onko jotenkin sanktioitu testamentissa se, että vaatii osuuttaan? Jos ei ole, niin eihän se vaikuta mitenkään. Tai jos sanktio on kymmenen punnerrusta, niin tekee kymmenen punnerrusta.
Meillä oli vanhempien keskinäisessä testamentissa maininta, että se rintaperillinen, joka kysyy perinnönjakoa heti vain toisen vanhemman kuollessa saa pienemmän perintöosuuden.
Tämäkin ongelma ratkaistiin niin, että me sisarukset yht'aikaisella ajankohdalla esitimme vaatimuksen (paperit allekirjoituksella) . Kun kaikkien perintöosuutta pienentää samalla % suhteessa toiseen, niin se ei pienene lainkaan kenelläkään.
Testamentti ei mene lain yli joten tuollainen ehto joka estää perillistä käyttämästä laissa määrättyä oikeuttaan on kyllä muutenkin mitätön.
Hyvä ratkaisu hoitaa asia perillisten kesken koska muuten isokin perintö olisi hukkunut oikeudessa riitelyyn.
Kyllä testamenttiin voi laittaa tuollaisen ehdon. Siinä ei ole mitään lain vastaista. Lakiosaa vaatinut perillinen saa lakiosansa, mutta ei sen enempää.
Testamentin ehto ei saa loukata yleistä moraalia, perusoikeuksia tai hyvää tapaa. Tällaiset ehdot jätetään yleensä huomiotta mitättöminä.
Suoraan perintökaaressa määrätään kenelle tahansa perillisistä ehdoton oikeus vaatia perinnönjakoa ja hakea pesänjakajaa vaikka kaikki muut vastustaisivat.
Tuollainen ehto loukkaa selvästi perusoikeuksia mutta siitä pitäisi tehdä moitekanne ja hukata lopulta omat ja pesän rahat eri oikeusasteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Onko jotenkin sanktioitu testamentissa se, että vaatii osuuttaan? Jos ei ole, niin eihän se vaikuta mitenkään. Tai jos sanktio on kymmenen punnerrusta, niin tekee kymmenen punnerrusta.
Meillä oli vanhempien keskinäisessä testamentissa maininta, että se rintaperillinen, joka kysyy perinnönjakoa heti vain toisen vanhemman kuollessa saa pienemmän perintöosuuden.
Tämäkin ongelma ratkaistiin niin, että me sisarukset yht'aikaisella ajankohdalla esitimme vaatimuksen (paperit allekirjoituksella) . Kun kaikkien perintöosuutta pienentää samalla % suhteessa toiseen, niin se ei pienene lainkaan kenelläkään.
Testamentti ei mene lain yli joten tuollainen ehto joka estää perillistä käyttämästä laissa määrättyä oikeuttaan on kyllä muutenkin mitätön.
Hyvä ratkaisu hoitaa asia perillisten kesken koska muuten isokin perintö olisi hukkunut oikeudessa riitelyyn.
Kyllä testamenttiin voi laittaa tuollaisen ehdon. Siinä ei ole mitään lain vastaista. Lakiosaa vaatinut perillinen saa lakiosansa, mutta ei sen enempää.
Testamentin ehto ei saa loukata yleistä moraalia, perusoikeuksia tai hyvää tapaa. Tällaiset ehdot jätetään yleensä huomiotta mitättöminä.
Suoraan perintökaaressa määrätään kenelle tahansa perillisistä ehdoton oikeus vaatia perinnönjakoa ja hakea pesänjakajaa vaikka kaikki muut vastustaisivat.
Tuollainen ehto loukkaa selvästi perusoikeuksia mutta siitä pitäisi tehdä moitekanne ja hukata lopulta omat ja pesän rahat eri oikeusasteissa.
Tarkennus tuohon eli perusoikeuksia ei loukkaa se että testamentissa määrätään Janica-Petterille vain lakiosuus ja enemmän muille sisaruksille koska perusoikeus on vain lakiosaan.
Perusoikeuksia rikkoo se että yritetään rajoittaa oikeutta perinnönjakoon koska tämä on taattu jo perintökaaressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä vaatisin tuossa tilanteessa perinnönjakoa, ellei ole todella todennäköistä, että leskellä ei ole enää paria vuotta enempää elinaikaa. Tämä ihan den vuoksi, että leski ei välttämättä hoida kuolinpesän omaisuutta sillä tavalla kuin perillisten kannalta pitäisi."
Se että kuolinpesää ei jaeta ei tarkoita että leski jotenkin hoitaisi kuolinpesän omaisuutta. Kuolipesän omaisuutta hoitavat kuolinpesän osakkaat ja ilman testamenttia leski ei ole sen osakas jos vainajalla on lapsia.
Mikään ei takaa, etteikö tulevaisuudessa lesken hallintaan jääviä rahoja käytetä vaikkapa hoitomaksuihin, jos leskikin joutuu hoitokotiin.
Toisaalta, vaikka rahat loppuisi leskeltä hoivakotihoidossa, niin todennäköisesti yhteiskunta eli veronmaksajat kustantaa hoidon, jos leski elää pitkään hoitokodissa.
Eli ehdottomasti kannattaa vaatia nyt oma osuus perinnöstä.
Haluaisiko teidän kaikkien isät/äidit että suhtaudutte noin, rahamme ja talomme puolisolta eli äidiltänne/isältänne pois ettei vaan hoitoonsa niitä tuhlaa. Ja kuolisipian pois.
Jos sinä testamentissa haluat jättää oman omaisuutesi lapsillesi jakoon heti kuolemasi jälkeen, miksi puolisosi saisi tulla siihen päsmäröimään, että pitää kaiken itsellään
Miten päsmäröimään? Tottakai perintöoikeus syntyy kuolemassa. Kysehän on vain sen jaosta. Ei se perintö mihinkään katoa vaikkei sitä jakaisi. Apn kannattaisi nyt kysyä mitä isänsä ajaa takaa tolla lauseellaan, koska se kuulostaa siltä että isänsä ei ihan ole ymmärtänyt asiaa.
Tämä! Sillähän ei ole mitään väliä jaetaanko se pesä nyt vai myöhemmin. Kuulostaa vähän siltä, että apn isällä on jotain omaisuutta, jonka hän on vaimoltaan piilottanut, kun kerran se pitää saada jakoon heti. Ainut vaan, että sekään ei kyllä millään tavalla muuta itse perintöä konkreettisesti vaikka se jäisi jakamatta. Ei leski siihen käsiksi pääse kuitenkaan. Yleensä nimenomaan, jos asiasta jotain lausutaan, turvataan lesken tilanne, sitä kun ei rintaperillisille tarvitse erikseen tehdä.
Vierailija kirjoitti:
En tajua mitä ap oikein kysyi.
Toive on toive eikä velvoita ketään tekemään mitään.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ministeri Leena Meren vuoro on saattaa voimaan perintökaaren uudistus. Lakioikeus poistuisi kokonaan, aviopuolison asemaa vahvistettaisiin ja testamentin tekeminen tulisi pakolliseksi. Valmis ehdotus on ollut jo kahden hallituksen pöydällä, josko nyt Meri veisi sen loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Melko typerää taloudellisesti. Jos äitisi olisi tolkun ihminen, hän ei ryhtyisi omaan osuuteensa perinnöstä perintöverojen säästämiseksi.
Etkä ryhtyisi sinäkään vaan antaisit kaiken mennä lapsillesi.
Perintöverot tietysti maksetaan yleensä kuolinpesän tililtä, mutta älytöntä niitä silti on maksella muutaman vuoden välein kun puolisot kuolee peräkanaa. Tai edes kerran sukupolvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Melko typerää taloudellisesti. Jos äitisi olisi tolkun ihminen, hän ei ryhtyisi omaan osuuteensa perinnöstä perintöverojen säästämiseksi.
Etkä ryhtyisi sinäkään vaan antaisit kaiken mennä lapsillesi.
Perintöverot tietysti maksetaan yleensä kuolinpesän tililtä, mutta älytöntä niitä silti on maksella muutaman vuoden välein kun puolisot kuolee peräkanaa. Tai edes kerran sukupolvessa.
Perintövero maksetaan vaikka pesää ei jaettaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on tilanne, että testamentissa oli maininta, että jos joku osakkaista haluaa osuutensa ennen lesken kuolemaa, hänelle voi maksaa osuus rahana. Ok, joo, mutta osa perikunnasta vastustaa jakoa, eikä jako ole liikahtanut mihinkään.
Jos yksikin osakas vaatii jakamista, se on jaettava.
Meillä osa osakkaista vaati perintöosuutensa asap. No eipä ollut rahaa antaa, niin piti myydä metsää. Ahneilla loksahti leuat, kun tajusivat, että tulee muuten ihan kivat verot maksettavaksi metsän myynnistä! Asiat olisi olleet niin paljon helpompia, jos olisi jätetty pesän jakaminen siihen, kun leskikin on kuollut, mutta ei, se ei käynyt.
Kyse ei ole välttämättä ahneudesta. Jakamattomat kuolinpesät on niin kauheita riesoja. Kun ihmiset ei aina kuole kuolinpesän kannalta kätevässä järjestyksessä. Erityisen hankalaa on, jos leski menee uudelleen naimisiin ja kuolee ennen uutta puolisoaan. Siinä on sitten ventovieras jolla on ikuinen asumisoikeus siihen sinun perintöosakämppääsi ja on lisäksi kuolinpesän osakas siitä leskivanhemmastasi.
Parempi jakaa pesä heti vaikka persnettoa tulisikin vähän. Mielenrauha on rahaa tärkeämpää.
Sinähän tässä ahne olet kun olisit arvostanut isompaa rahasummaa äitisi kuoltua enemmän kuin selkeyttä nyt.
Minä en suostu minkäänlaisiin epäselviin tai keskeneräisiin raha-asioihin missään olosuhteissa enkä myöskään mihinkään jaettuun omistukseen. Maksoi se mitä hyvänsä kenelle hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on tilanne, että testamentissa oli maininta, että jos joku osakkaista haluaa osuutensa ennen lesken kuolemaa, hänelle voi maksaa osuus rahana. Ok, joo, mutta osa perikunnasta vastustaa jakoa, eikä jako ole liikahtanut mihinkään.
Jos yksikin osakas vaatii jakamista, se on jaettava.
Meillä osa osakkaista vaati perintöosuutensa asap. No eipä ollut rahaa antaa, niin piti myydä metsää. Ahneilla loksahti leuat, kun tajusivat, että tulee muuten ihan kivat verot maksettavaksi metsän myynnistä! Asiat olisi olleet niin paljon helpompia, jos olisi jätetty pesän jakaminen siihen, kun leskikin on kuollut, mutta ei, se ei käynyt.
Kyse ei ole välttämättä ahneudesta. Jakamattomat kuolinpesät on niin kauheita riesoja. Kun ihmiset ei aina kuole kuolinpesän kannalta kätevässä järjestyksessä. Erityisen hankalaa on, jos leski menee uudelleen naimisiin ja kuolee ennen uutta puolisoaan. Siinä on sitten ventovieras jolla on ikuinen asumisoikeus siihen sinun perintöosakämppääsi ja on lisäksi kuolinpesän osakas siitä leskivanhemmastasi.
Parempi jakaa pesä heti vaikka persnettoa tulisikin vähän. Mielenrauha on rahaa tärkeämpää.
Sinähän tässä ahne olet kun olisit arvostanut isompaa rahasummaa äitisi kuoltua enemmän kuin selkeyttä nyt.
Minä en suostu minkäänlaisiin epäselviin tai keskeneräisiin raha-asioihin missään olosuhteissa enkä myöskään mihinkään jaettuun omistukseen. Maksoi se mitä hyvänsä kenelle hyvänsä.
Leskenoikeus ei siirry.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Leski ei koskaan peri mitään. Hän saa ilman avioehtoa puolet avioparin yhteenlasketusta varallisuudesta, eli hänen oma varallisuutensa huomioidaan ja mikäli se on pienempi kuin vainajan osuus, hänellä on oikeus tasinkoon vainajan varallisuudesta. Leski taas ei joudu maksamaan tasinkoa jos hänen varallisuutensa on suurempi kuin vainajan.
Kyllä leski perii jos ei ole lapsia. Ei lapsettomien parien rahat valtiolle mene toisen kuollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Melko typerää taloudellisesti. Jos äitisi olisi tolkun ihminen, hän ei ryhtyisi omaan osuuteensa perinnöstä perintöverojen säästämiseksi.
Etkä ryhtyisi sinäkään vaan antaisit kaiken mennä lapsillesi.
Perintöverot tietysti maksetaan yleensä kuolinpesän tililtä, mutta älytöntä niitä silti on maksella muutaman vuoden välein kun puolisot kuolee peräkanaa. Tai edes kerran sukupolvessa.
Entä, jos kuolinpesän tilillä ei ole riittävästi rahaa? Kaikki perittävä omaisuus kiinteää omaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on tilanne, että testamentissa oli maininta, että jos joku osakkaista haluaa osuutensa ennen lesken kuolemaa, hänelle voi maksaa osuus rahana. Ok, joo, mutta osa perikunnasta vastustaa jakoa, eikä jako ole liikahtanut mihinkään.
Jos yksikin osakas vaatii jakamista, se on jaettava.
Meillä osa osakkaista vaati perintöosuutensa asap. No eipä ollut rahaa antaa, niin piti myydä metsää. Ahneilla loksahti leuat, kun tajusivat, että tulee muuten ihan kivat verot maksettavaksi metsän myynnistä! Asiat olisi olleet niin paljon helpompia, jos olisi jätetty pesän jakaminen siihen, kun leskikin on kuollut, mutta ei, se ei käynyt.
Kyse ei ole välttämättä ahneudesta. Jakamattomat kuolinpesät on niin kauheita riesoja. Kun ihmiset ei aina kuole kuolinpesän kannalta kätevässä järjestyksessä. Erityisen hankalaa on, jos leski menee uudelleen naimisiin ja kuolee ennen uutta puolisoaan. Siinä on sitten ventovieras jolla on ikuinen asumisoikeus siihen sinun perintöosakämppääsi ja on lisäksi kuolinpesän osakas siitä leskivanhemmastasi.
Parempi jakaa pesä heti vaikka persnettoa tulisikin vähän. Mielenrauha on rahaa tärkeämpää.
Sinähän tässä ahne olet kun olisit arvostanut isompaa rahasummaa äitisi kuoltua enemmän kuin selkeyttä nyt.
Minä en suostu minkäänlaisiin epäselviin tai keskeneräisiin raha-asioihin missään olosuhteissa enkä myöskään mihinkään jaettuun omistukseen. Maksoi se mitä hyvänsä kenelle hyvänsä.
Leskenoikeus ei siirry.
No ei siirry niin. Ihmiset on kyllä niin pihalla kuin olla voi perintöasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tapahtua, jos alatte riitelemään asiasta äitinne kanssa? Hän voi suuttua ja testamentata puolet omaisuudestaan vaikka Harekrishnalle. Voi käydä teille vielä kalliiksi.
Omasta omaisuudestaan voi testamentata Hare Krishnalle, mutta tämän isän omaisuudesta ei voi.
Leskellä ei ole sananvaltaa perinnönjakoon tässä tapauksessa. Toiveella "jaetaan vasta leskenkin kuoltua" ei ole mitään juridista painoarvoa. Ei tarvitse äitiä siis totella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on tilanne, että testamentissa oli maininta, että jos joku osakkaista haluaa osuutensa ennen lesken kuolemaa, hänelle voi maksaa osuus rahana. Ok, joo, mutta osa perikunnasta vastustaa jakoa, eikä jako ole liikahtanut mihinkään.
Jos yksikin osakas vaatii jakamista, se on jaettava.
Meillä osa osakkaista vaati perintöosuutensa asap. No eipä ollut rahaa antaa, niin piti myydä metsää. Ahneilla loksahti leuat, kun tajusivat, että tulee muuten ihan kivat verot maksettavaksi metsän myynnistä! Asiat olisi olleet niin paljon helpompia, jos olisi jätetty pesän jakaminen siihen, kun leskikin on kuollut, mutta ei, se ei käynyt.
Kyse ei ole välttämättä ahneudesta. Jakamattomat kuolinpesät on niin kauheita riesoja. Kun ihmiset ei aina kuole kuolinpesän kannalta kätevässä järjestyksessä. Erityisen hankalaa on, jos leski menee uudelleen naimisiin ja kuolee ennen uutta puolisoaan. Siinä on sitten ventovieras jolla on ikuinen asumisoikeus siihen sinun perintöosakämppääsi ja on lisäksi kuolinpesän osakas siitä leskivanhemmastasi.
Parempi jakaa pesä heti vaikka persnettoa tulisikin vähän. Mielenrauha on rahaa tärkeämpää.
Sinähän tässä ahne olet kun olisit arvostanut isompaa rahasummaa äitisi kuoltua enemmän kuin selkeyttä nyt.
Minä en suostu minkäänlaisiin epäselviin tai keskeneräisiin raha-asioihin missään olosuhteissa enkä myöskään mihinkään jaettuun omistukseen. Maksoi se mitä hyvänsä kenelle hyvänsä.
Jakamattomat kuolinpesät ovat aivan helvetinmoisia riesoja ja pahimmillaan suoranaisia aikapommeja eikä kukaan täysjärkinen jätä niitä hoitamatta mahdollisimman nopeasti mutta usko nyt jo lopultakin että lesken asumisoikeus on henkilökohtainen ja päättyy lesken kuolemaan.
Isän uusi vaimo voi saada lesken asumisoikeuden vain jos isällä on joku toinenkin kokonaan isän omistama (sijoitus)asunto.
Tuossakin toisella vanhemmalla oli kuvitelma, että toinen kuolee nopeasti (koska tämä oli vakavasti sairas) ja pääsee matkustelemaan rahoilla. Mutta asiat ei menneet noin, kun ei kuollutkaan. Lopulta molemmat olivat samaan aikaan hoitokodissa muistisairaina useita vuosia, ja menivät aika pienellä aikaerolla lopulta.