Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö lesken toivetta perinnön jättämisestä jakamatta noudattaa?
20.05.2026 |
Isäni elää vielä, mutta ihan loppumetreillä hoitokodissa. Käytiin äidin kanssa papereita läpi ja löysin isäni testamentin. Siinä sanottiiin, että hänet perii lailliset perilliset. Sikäli turha paperi, kun lailliset perilliset perii muutenkin, mutta isäni tuntien hän on halunnut sellaisen lakimiehellä laatia. Äitini tokaisi, mutta mitäänhän ei jaeta ennenkuin molemmat on kuolleet. Jos isäni näin haluaisi, niin testamentissa sitten lukisi niin. Nyt tulkitsen, että testamentilla hän haluaa painottaa, että perintö jaetaan, kun hänestä aika jättää. En halua mitään riitaa, mutta kumman tahtoa mielestäsi pitäisi noudattaa, vainajan vai lesken? Niin ja mistään isoista summista ei ole kyse ja äitini saa joka tapauksessa asua kodissaan loppuun asti
Kommentit (223)
Meillä kävi niin että äiti yksin päätti, että hän hallitsee isän kuolinpesä, ei me lapset jaksettu siinä vaiheessa edes ajatella koko asiaa. No nyt on velkainen kuolinpesä, vaikka koko kuolinpesä ei olisi äidille kuulunut mitenkään. Niin onnistui törsäämään isänkin saaman perinnön, isä oli itse jo niin sairas ettei niitä rahoja käyttänyt, hänen äidillä oli asunto-osake melkein keskustassa, suositulla alueella, jonka sisarukset möivät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minä vaatisin tuossa tilanteessa perinnönjakoa, ellei ole todella todennäköistä, että leskellä ei ole enää paria vuotta enempää elinaikaa. Tämä ihan den vuoksi, että leski ei välttämättä hoida kuolinpesän omaisuutta sillä tavalla kuin perillisten kannalta pitäisi."
Se että kuolinpesää ei jaeta ei tarkoita että leski jotenkin hoitaisi kuolinpesän omaisuutta. Kuolipesän omaisuutta hoitavat kuolinpesän osakkaat ja ilman testamenttia leski ei ole sen osakas jos vainajalla on lapsia.
Leski on kuolinpesän osakas, jos ositusta ei ole tehty. Toki on mahdollista tehdä vain ositus ja lykätä perinnönjakoa, mutta se on tuskin se, mitä leski haluaa, jos hän toivoo, että kuolinpesää ei vielä jaeta.
Vierailija kirjoitti:
No ap, oletko saanut aloituksessa esittämääsi kysymykseen sellaisia vastauksia että pystyt niiden pohjalta nyt päättämään mitä teet, kumman tahtoa aiot noudattaa?
Sinuna kysyisin vaikka pankkisi lakimieheltä, oikeusaputoimistosta tai Minilexistä neuvoa, täältä et tule järkevää, saati sinun tilanteeseesi sopivaa ja oikeaa ratkaisua koskaan saamaan.
Voi pyhä yksinkerraisuus.
Tässä puhuttiin tahdosta eli jostain kuvitteellisesta toiveesta joka ei perustu mihinkään lakiin ja jota mikään ei velvoita noudattamaan.
Minilex tai lakimies ei voi vastata tähän kysymykseen yhtään sen paremmin kuin ensimmäinen ohikulkijakaan.
"Meillä tehtiin näin. Äiti maksoi varoista perintöverot ja loput sai pitää kuolemaansa asti. Se oli meidän lasten päätös. Yhdessä olivat 60 vuotta eläneet ja hushollia pyörittäneet, miksi olisi pitänyt jakaa toisen kuoltua?"
No ainakin tuossa tapauksessa maksetaan enemmän perintöveroa. Koska 30.000 henkeä kohti voi periä ilman perintöveroa ja vero nousee sitten sen jälkeen portaittain perinnön kasvaessa, yksi ihminen maksaa enemmän perintöveroa kuin jos se olisi jaettu useamman perillisen kesken.
Esim. jos jaettavaa jäi 100.000 euroa, leskelle se tietää 8000 euron veroja mutta jos se menee kahdelle lapselle puoliksi, veroa menee 1800+1800=3600 euroa. Kolmelle lapselle jaettuna maksetaan enää 331+331+331=993 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on tilanne, että testamentissa oli maininta, että jos joku osakkaista haluaa osuutensa ennen lesken kuolemaa, hänelle voi maksaa osuus rahana. Ok, joo, mutta osa perikunnasta vastustaa jakoa, eikä jako ole liikahtanut mihinkään.
Sitten jakoa haluava hoitaa jaon oikeuden kautta. Muut eivät sitä voi estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Leski on kuolinpesän osakas, jos ositusta ei ole tehty. Toki on mahdollista tehdä vain ositus ja lykätä perinnönjakoa, mutta se on tuskin se, mitä leski haluaa, jos hän toivoo, että kuolinpesää ei vielä jaeta."
Sinulla on nyt asiat hieman sekaisin. Ilman ositusta (tai päätöstä että sitä ei tehdä ollenkaan) ei voida tehdä perunkirjoitusta joka pitää siis tehdä 3 kk kuoleman jälkeen koska muuten ei tiedetä paljonko vainajan varallisuus on. Perunkirjoitus pitää siis aina tehdä ja vasta sen jälkeen muodostuu kuolinpesä jonka osakkaina ovat vainajan perilliset (ja yleensä ei siis leski). Perukirjan perusteella määritetään perintöverot.
Kuolinpesän jakaminen tarkoittaa vain sitä että kuolinpesän varat jaetaan perillisten kesken. Se ei siis tarkoita että leski olisi jotenki vielä mukana tai että hän hallitsisi vainajan omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti jakaa nyt. Asiat mutkistuvat kun aikaa kuluu.
Mihin ne mutkistuu kun kyse on yhteisestä perinnöstä ja samoista perijöistä?
Minä olen yli 30 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vainajalla ja leskellä on yhteiset lapset, joten vainajan perilliset ovat samat kuin lesken tulevat perilliset.
Asioita mutkistaa esim. se, että omaisuus on vuosien kuluessa muuttanut muotoaan. Suurin osa perukirjaan merkitystä omaisuudesta on myyty, mutta tilalle on osin ostettu muuta omaisuutta, esim. lesken nykyinen asunto on ostettu osin kuolinpesän ja osin lesken omilla rahoilla. Yksi kuolinpesän osakkaista (ei leski - hänkin on kuolinpesän osakas, koska ositusta ei ole tehty) kuoli pari vuotta sitten, ja silloin oli oma työnsä selvittää, mikä on jakamattoman kuolinpesän nykyinen omaisuus, kun sitä ei voinut katsoa suoraan yli 30 vuotta sitten tehdystä perukirjasta.
Lisäksi jos haluaa tehdä jotain kuolinpesän omaisuudelle (esim. myydä kuolinpesän omistamia pörssiosakkeita), pitää siihen kerätä allekirjoitukset viideltä kuolinpesän osakkaalta, joista osa asuu ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
""Leski on kuolinpesän osakas, jos ositusta ei ole tehty. "
Koko kuolinpesää ei ole olemassa ennen perukirjoitusta ja ositus tai vaihtoehtoisesti päätös että ositusta ei vaadita, pitää tehdä ennen perukirjan tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
On minulle ei tullut mieleen, ettemme olisi saanut isäni rahoja pankkitililtä. Huonekaluja ja asuntoa ei ole jaettu. Eikä mitään tarpeellista, mitä äiti tarvitsee. Mutta ei äiti niitä rahoja olis voinut käyttää.
Hän tulee toimeen omalla eläkkeellä ja säästöillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Leski on kuolinpesän osakas, jos ositusta ei ole tehty. Toki on mahdollista tehdä vain ositus ja lykätä perinnönjakoa, mutta se on tuskin se, mitä leski haluaa, jos hän toivoo, että kuolinpesää ei vielä jaeta."
Sinulla on nyt asiat hieman sekaisin. Ilman ositusta (tai päätöstä että sitä ei tehdä ollenkaan) ei voida tehdä perunkirjoitusta joka pitää siis tehdä 3 kk kuoleman jälkeen koska muuten ei tiedetä paljonko vainajan varallisuus on. Perunkirjoitus pitää siis aina tehdä ja vasta sen jälkeen muodostuu kuolinpesä jonka osakkaina ovat vainajan perilliset (ja yleensä ei siis leski). Perukirjan perusteella määritetään perintöverot.
Kuolinpesän jakaminen tarkoittaa vain sitä että kuolinpesän varat jaetaan perillisten kesken. Se ei siis tarkoita että leski olisi jotenki vielä mukana tai että hän hallitsisi vainajan omaisuutta.
Kyllä se olet nyt sinä, jolla on asiat sekaisin. Ositus tehdään vasta perunkirjoituksen jälkeen. Mutta sitä ei ole pakko tehdä heti, vaan se voidaan tehdä vasta monta vuotta myöhemmin. Jos et usko minua, niin googlaamalla "leski kuolinpesän osakas" saat juristien kirjoittamaa tekstiä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Onko jotenkin sanktioitu testamentissa se, että vaatii osuuttaan? Jos ei ole, niin eihän se vaikuta mitenkään. Tai jos sanktio on kymmenen punnerrusta, niin tekee kymmenen punnerrusta.
Meillä oli vanhempien keskinäisessä testamentissa maininta, että se rintaperillinen, joka kysyy perinnönjakoa heti vain toisen vanhemman kuollessa saa pienemmän perintöosuuden.
Tämäkin ongelma ratkaistiin niin, että me sisarukset yht'aikaisella ajankohdalla esitimme vaatimuksen (paperit allekirjoituksella) . Kun kaikkien perintöosuutta pienentää samalla % suhteessa toiseen, niin se ei pienene lainkaan kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi niin että äiti yksin päätti, että hän hallitsee isän kuolinpesä, ei me lapset jaksettu siinä vaiheessa edes ajatella koko asiaa. No nyt on velkainen kuolinpesä, vaikka koko kuolinpesä ei olisi äidille kuulunut mitenkään. Niin onnistui törsäämään isänkin saaman perinnön, isä oli itse jo niin sairas ettei niitä rahoja käyttänyt, hänen äidillä oli asunto-osake melkein keskustassa, suositulla alueella, jonka sisarukset möivät
Kuolinpesä pitäisi aina jakaa ja sulkea niin pian kuin mahdollista.
Tämän siirtäminen hamaan tulevaisuuteen ei tuota minkäänlaista hyötyä kenellekään joka olisi vainajan tahdon mukaan ollut saamassa sieltä jotain mutta jonkinlaista vahinkoa tai vähintäänkin työlästä lisäselvittelyä on 100% varmasti luvassa.
Aina nämä asiat jäävät auki siitä syystä että joku tulee aina pahoittamaan mielensä ja hyvin usein aivan h e l v e t i n hyvästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on tilanne, että testamentissa oli maininta, että jos joku osakkaista haluaa osuutensa ennen lesken kuolemaa, hänelle voi maksaa osuus rahana. Ok, joo, mutta osa perikunnasta vastustaa jakoa, eikä jako ole liikahtanut mihinkään.
Jos yksikin osakas vaatii jakamista, se on jaettava.
Meillä osa osakkaista vaati perintöosuutensa asap. No eipä ollut rahaa antaa, niin piti myydä metsää. Ahneilla loksahti leuat, kun tajusivat, että tulee muuten ihan kivat verot maksettavaksi metsän myynnistä! Asiat olisi olleet niin paljon helpompia, jos olisi jätetty pesän jakaminen siihen, kun leskikin on kuollut, mutta ei, se ei käynyt.
Verojen lisäksi vielä sekin, että jonkun ne aukot metsässä on uudistettava ja maksettava. Ei sekään voi jäädä yhden kontolle, varsinkin kun jo pelkkä aukon uudistaminen taimikoksi asti maksaa yllättävän paljon. Ja sen jälkeen on raivattava vesakoita, harvennettava jnpp. loputtomiin, kunnes noin sadan vuoden päästä joku voi taas myydä tukkimetsää.
Tiedän perikuntia, joissa on silmät kiiluen haluttu ns. helppoa rahaa myymällä puuta. Tämä toinen puoli asiaa unohtui kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Leski ei koskaan peri mitään. Hän saa ilman avioehtoa puolet avioparin yhteenlasketusta varallisuudesta, eli hänen oma varallisuutensa huomioidaan ja mikäli se on pienempi kuin vainajan osuus, hänellä on oikeus tasinkoon vainajan varallisuudesta. Leski taas ei joudu maksamaan tasinkoa jos hänen varallisuutensa on suurempi kuin vainajan.
Kyllä leski perii silloin, jos vainajalta ei jäänyt lapsia ja he olivat aviopari. Silloin leski perii puolisonsa. Ihan perimysoikeudella.
Silloin ei puhuta avio-oikeudesta, vaan perimysoikeudesta.
Sitten kun Leskinen kuolee, jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan kummankin toissijaisen perillisten kesken.
Jos jaettavaa enää on. Puoliso ei saa lahjoittaa eikä testamentata kiinteää omaisuutta, jonka hän peri puolisoltaan, mutta hän voi myydä sen ja hassata rahat vaikka taivaan tuuliin. Siihen ei voi kukaan puuttua. Sitten ei jää toissijaisillekaan mitään perittävää.
Ja mitä sitten? Jokainen tekee omaisuudellaan mitä tahtoo, tietenkin. Nyt oli kyse ihan vain siitä jaetaanko pesä nyt vain sitten kun leskikin kuolee. Ja apn tapauksessa sillä ei ole mitään merkitystä. Muutoin kuin niin, että helpompi se on molempien kuoltua jakaa kerrasta. Tässä tapauksessa edes se eka ei ole kuollut, joten testamentillakin voi vielä asian virallistaa, jos perijät ei osaa asiaa päättää.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Ongelma on se ettei kaikilla ole varaa perintöveroon ilman ositusta.
Jos pieni perintö tai paljon varallisuutta itsellä irrottaa verojen maksuun, tuo on helpoin tapa hoitaa asia.
Vierailija kirjoitti:
""Leski on kuolinpesän osakas, jos ositusta ei ole tehty. "
Koko kuolinpesää ei ole olemassa ennen perukirjoitusta ja ositus tai vaihtoehtoisesti päätös että ositusta ei vaadita, pitää tehdä ennen perukirjan tekemistä.
Annapa lähde tälle väitteellesi, että ositus on tehtävä ennen perunkirjoitusta. Miten se edes voitaisiin tehdä, kun vasta perunkirjoituksessa selviää vainajan omaisuus?
Olen ollut viime vuosina mukana kahden eri kuolinpesän hoidossa, joissa vainajalta jäi leski. Kummassakin juristi hoiti perunkirjoituksen ja osituksen (ja niiden jälkeen perinnönjaon). Molemmissa ensin tehtiin perunkirjoitus ja vasta sen jälkeen ositus. Toisessa perunkirjoituksen ja osituksen välillä oli useita kuukausia, kun ositukseen tarvittiin lupa DVV:ltä.
Vierailija kirjoitti:
"Minä vaatisin tuossa tilanteessa perinnönjakoa, ellei ole todella todennäköistä, että leskellä ei ole enää paria vuotta enempää elinaikaa. Tämä ihan den vuoksi, että leski ei välttämättä hoida kuolinpesän omaisuutta sillä tavalla kuin perillisten kannalta pitäisi."
Se että kuolinpesää ei jaeta ei tarkoita että leski jotenkin hoitaisi kuolinpesän omaisuutta. Kuolipesän omaisuutta hoitavat kuolinpesän osakkaat ja ilman testamenttia leski ei ole sen osakas jos vainajalla on lapsia.
Mikään ei takaa, etteikö tulevaisuudessa lesken hallintaan jääviä rahoja käytetä vaikkapa hoitomaksuihin, jos leskikin joutuu hoitokotiin.
Toisaalta, vaikka rahat loppuisi leskeltä hoivakotihoidossa, niin todennäköisesti yhteiskunta eli veronmaksajat kustantaa hoidon, jos leski elää pitkään hoitokodissa.
Eli ehdottomasti kannattaa vaatia nyt oma osuus perinnöstä.
Pitäisi olla laki jotta lapset saavat perintönsä het 18 täytettyään. Rahat ja arvoesineet. Vanhemmat voi asua vuoralla jottei tule mitään lisätöitä heidän kuoltuaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Onko jotenkin sanktioitu testamentissa se, että vaatii osuuttaan? Jos ei ole, niin eihän se vaikuta mitenkään. Tai jos sanktio on kymmenen punnerrusta, niin tekee kymmenen punnerrusta.
Meillä oli vanhempien keskinäisessä testamentissa maininta, että se rintaperillinen, joka kysyy perinnönjakoa heti vain toisen vanhemman kuollessa saa pienemmän perintöosuuden.
Tämäkin ongelma ratkaistiin niin, että me sisarukset yht'aikaisella ajankohdalla esitimme vaatimuksen (paperit allekirjoituksella) . Kun kaikkien perintöosuutta pienentää samalla % suhteessa toiseen, niin se ei pienene lainkaan kenelläkään.
Testamentti ei mene lain yli joten tuollainen ehto joka estää perillistä käyttämästä laissa määrättyä oikeuttaan on kyllä muutenkin mitätön.
Hyvä ratkaisu hoitaa asia perillisten kesken koska muuten isokin perintö olisi hukkunut oikeudessa riitelyyn.
"Minä vaatisin tuossa tilanteessa perinnönjakoa, ellei ole todella todennäköistä, että leskellä ei ole enää paria vuotta enempää elinaikaa. Tämä ihan den vuoksi, että leski ei välttämättä hoida kuolinpesän omaisuutta sillä tavalla kuin perillisten kannalta pitäisi."
Se että kuolinpesää ei jaeta ei tarkoita että leski jotenkin hoitaisi kuolinpesän omaisuutta. Kuolipesän omaisuutta hoitavat kuolinpesän osakkaat ja ilman testamenttia leski ei ole sen osakas jos vainajalla on lapsia.