Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö lesken toivetta perinnön jättämisestä jakamatta noudattaa?
20.05.2026 |
Isäni elää vielä, mutta ihan loppumetreillä hoitokodissa. Käytiin äidin kanssa papereita läpi ja löysin isäni testamentin. Siinä sanottiiin, että hänet perii lailliset perilliset. Sikäli turha paperi, kun lailliset perilliset perii muutenkin, mutta isäni tuntien hän on halunnut sellaisen lakimiehellä laatia. Äitini tokaisi, mutta mitäänhän ei jaeta ennenkuin molemmat on kuolleet. Jos isäni näin haluaisi, niin testamentissa sitten lukisi niin. Nyt tulkitsen, että testamentilla hän haluaa painottaa, että perintö jaetaan, kun hänestä aika jättää. En halua mitään riitaa, mutta kumman tahtoa mielestäsi pitäisi noudattaa, vainajan vai lesken? Niin ja mistään isoista summista ei ole kyse ja äitini saa joka tapauksessa asua kodissaan loppuun asti
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen odottanut kohtako joku vaatii että lesken olisi tullut pitää leskeneläke erillisellä tiillä ja säästää? Sehän on isämme varallisuutta ja kuuluu meille.
?
Tuo olisi tähän henkeen niin loogista. Äiskä tuhlasi isän tel-eläkkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tapahtua, jos alatte riitelemään asiasta äitinne kanssa? Hän voi suuttua ja testamentata puolet omaisuudestaan vaikka Harekrishnalle. Voi käydä teille vielä kalliiksi.
Omasta omaisuudestaan voi testamentata Hare Krishnalle, mutta tämän isän omaisuudesta ei voi.
Leskellä ei ole sananvaltaa perinnönjakoon tässä tapauksessa. Toiveella "jaetaan vasta leskenkin kuoltua" ei ole mitään juridista painoarvoa. Ei tarvitse äitiä siis totella.
Jos leski omistaa puolet asunnosta jossa asuu miten perinnönjako tehdään? Jos rahaa ei juurikaan ole.
Leski jatkaa asumista loppuun saakka ja lapset maksaa puolikkaasta kiinteistöstä aiheutuvat verot sekä kulut.
Eikös asumisoikeidulla asuva maksa kulut ja menot? Niin ainakin minä olen tehnyt.
Koska rahaa ei ole olisi asunnon myynti ainoa jolla osituksen voisi tehdä.
Vain asumiskulut. Esimerkiksi taloyhtiössä tehtävät remontit, jotka nostavat rahoitusvastiketta, ei tarvitse maksaa. Eikä asunnon muitakaan tarvittavia remontteja.
Ei tulisi edes mieleeni vaatia lapsia remppalainoja maksamaan. Miksi ihmeessä tekisin niin? Koska asun tässä ja omistan puolet asunnosta.
En tiedä omakotitaloja, sen verran ollut järkeä ettei koskaan hankittu sellaista vaikka mielessä nuorena kävi.
Ilmeisesti kyse on omista lapsistasi ja tosiaan omistat asunnosta puolet. Mutta ei sun tarvitsisi maksaa remonttilainoista kuin oma osuutesi. Joskus leskellä on asumisoikeus asuntoon, josta ei omista mitään ja ne perillisetkin vainajan edellisen liiton lapsia. Silloin leski maksaa vain asumisestaan aiheutuvat kulut, mutta ei tarvitse maksaa asunnon remontteihin liittyviä kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Miten ajattelit tämän järjestää kun isälläsi on ainakin yksi lapsi (sinä) ja ilman testamenttia sinä perit kaiken. Puoliso ei peri mitään.
Oli heillä keskinäinen testamentti. Tarkoitin kuvaannolliseksi, enkä tietenkään vaadi lakiosuutta kuten ei sisaruksenikaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Maksaisiko äitinne tässä tapauksessa lahjaveron vai miten käytännössä onnistuisi ? Äidille jää joka tapuksessa oma puolikkaansa yhteisestä omaisuudesta ja hallintaoikeus yhteiseen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Melko typerää taloudellisesti. Jos äitisi olisi tolkun ihminen, hän ei ryhtyisi omaan osuuteensa perinnöstä perintöverojen säästämiseksi.
Etkä ryhtyisi sinäkään vaan antaisit kaiken mennä lapsillesi.
Perintöverot tietysti maksetaan yleensä kuolinpesän tililtä, mutta älytöntä niitä silti on maksella muutaman vuoden välein kun puolisot kuolee peräkanaa. Tai edes kerran sukupolvessa.
Kun kyse ei ole miljoonaomaisuudesta, ei tuo perintövero kovin iso ole. Jos puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen, leskelle kuuluva lakisääteinen tasinko-osuus on perintöverosta vapaata. Jäljelle jäävästä perintöosuudesta vähennetään automaattisesti 90.000€. Perintöveroa maksetaan vain tämän ylittävästä summasta.
Ja kyllä, aion pyytää äitiäni testamenttaamaan kaiken hänen jälkeensä jäävän lapsenlapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi testamentissako ei ole mitään tuon enempää? Eli hän on tehnyt testamentin turhaan? Aika erikoista. Tuo lause että jaetaan rintaperillisille, ei tarkoita mitään eikä ota kantaa siihen milloin itse jako tehdään. Äitisi ehdotus on perin järkevä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Tämä on täysin ymmärrettävää siinä tilanteessa, jos vainajan ja lesken ainoa omaisuus on asunto, jossa leskellä on joka tapauksessa asumisoikeus. Ja silloinkin, jos heillä on ollut yhteisessä omistuksessa ja käytössä vaikka auto ja mökki eikä muuta jaettavaa perintöä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tapahtua, jos alatte riitelemään asiasta äitinne kanssa? Hän voi suuttua ja testamentata puolet omaisuudestaan vaikka Harekrishnalle. Voi käydä teille vielä kalliiksi.
Omasta omaisuudestaan voi testamentata Hare Krishnalle, mutta tämän isän omaisuudesta ei voi.
Leskellä ei ole sananvaltaa perinnönjakoon tässä tapauksessa. Toiveella "jaetaan vasta leskenkin kuoltua" ei ole mitään juridista painoarvoa. Ei tarvitse äitiä siis totella.
Jos leski omistaa puolet asunnosta jossa asuu miten perinnönjako tehdään? Jos rahaa ei juurikaan ole.
Vainajan perillisistä tulee sen toisen puolikkaan omistajia. Esim kolmen lapsen tapauksessa kukin omistaa pesänjaon jälkeen 1/6 asunnosta, elleivät perilliset keskenään toisin sovi. Toki, pesänjako kohdistuu kaikkeen muuhunkin vainajan perukirjassa lueteltuun omaisuuteen (rahaa tileillä, autoa, kesämökkiä jne).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kyllä päivänselvää, että isäni kuoleman jälkeen koko omaisuus siirtyy äitini hallintaan eikä edes lakiosuutta vaadita. Oli testamenttia tai ei.
Maksaisiko äitinne tässä tapauksessa lahjaveron vai miten käytännössä onnistuisi ? Äidille jää joka tapuksessa oma puolikkaansa yhteisestä omaisuudesta ja hallintaoikeus yhteiseen kotiin.
Ei siinä mitään lahjaveroa tule vaan perintövero perillisille. Tässä oli vain kyse perinnön jakamatta jättämisestä eikä siitä, että luopuisi perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tapahtua, jos alatte riitelemään asiasta äitinne kanssa? Hän voi suuttua ja testamentata puolet omaisuudestaan vaikka Harekrishnalle. Voi käydä teille vielä kalliiksi.
Omasta omaisuudestaan voi testamentata Hare Krishnalle, mutta tämän isän omaisuudesta ei voi.
Leskellä ei ole sananvaltaa perinnönjakoon tässä tapauksessa. Toiveella "jaetaan vasta leskenkin kuoltua" ei ole mitään juridista painoarvoa. Ei tarvitse äitiä siis totella.
Jos leski omistaa puolet asunnosta jossa asuu miten perinnönjako tehdään? Jos rahaa ei juurikaan ole.
Leski jatkaa asumista loppuun saakka ja lapset maksaa puolikkaasta kiinteistöstä aiheutuvat verot sekä kulut.
Eikös asumisoikeidulla asuva maksa kulut ja menot? Niin ainakin minä olen tehnyt.
Koska rahaa ei ole olisi asunnon myynti ainoa jolla osituksen voisi tehdä.
Osituksen voi aivan hyvin tehdä siihen asunnon puolikkaaseenkin. Ilman että rahaa siirtyy kenellekään (paitsi verottajalle, maksettava on vaikkei olisi pesänjakoa tehtykään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on tilanne, että testamentissa oli maininta, että jos joku osakkaista haluaa osuutensa ennen lesken kuolemaa, hänelle voi maksaa osuus rahana. Ok, joo, mutta osa perikunnasta vastustaa jakoa, eikä jako ole liikahtanut mihinkään.
Jos yksikin osakas vaatii jakamista, se on jaettava.
Meillä osa osakkaista vaati perintöosuutensa asap. No eipä ollut rahaa antaa, niin piti myydä metsää. Ahneilla loksahti leuat, kun tajusivat, että tulee muuten ihan kivat verot maksettavaksi metsän myynnistä! Asiat olisi olleet niin paljon helpompia, jos olisi jätetty pesän jakaminen siihen, kun leskikin on kuollut, mutta ei, se ei käynyt.
Miten lesken kuoltua rahaa olisi ollut yhtään enempää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Äiti ei PERI mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Äiti ei PERI mitään!
Ei peri ei, ellei testamentilla. Siksipä en tajua lainkaan mikä tässä nyt on jotenkin ihmeellistä koko asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on tilanne, että testamentissa oli maininta, että jos joku osakkaista haluaa osuutensa ennen lesken kuolemaa, hänelle voi maksaa osuus rahana. Ok, joo, mutta osa perikunnasta vastustaa jakoa, eikä jako ole liikahtanut mihinkään.
Jos yksikin osakas vaatii jakamista, se on jaettava.
Meillä osa osakkaista vaati perintöosuutensa asap. No eipä ollut rahaa antaa, niin piti myydä metsää. Ahneilla loksahti leuat, kun tajusivat, että tulee muuten ihan kivat verot maksettavaksi metsän myynnistä! Asiat olisi olleet niin paljon helpompia, jos olisi jätetty pesän jakaminen siihen, kun leskikin on kuollut, mutta ei, se ei käynyt.
Miten lesken kuoltua rahaa olisi ollut yhtään enempää?
Myös äidin osuus potissa. Oisko?
Myös äidin osuus potissa. Oisko?
Täällä on perusoletus ettei naisella ole omaisuutta 😂
Vierailija kirjoitti:
Myös äidin osuus potissa. Oisko?
Täällä on perusoletus ettei naisella ole omaisuutta 😂
Tokihan tossa ei puhuttu sukupuolesta mitään, mutta noin se ajatus tuntuu olevan joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavalla on tilanne, että testamentissa oli maininta, että jos joku osakkaista haluaa osuutensa ennen lesken kuolemaa, hänelle voi maksaa osuus rahana. Ok, joo, mutta osa perikunnasta vastustaa jakoa, eikä jako ole liikahtanut mihinkään.
Käräjien kautta sitten
Kannattaa. Kohta oot oikeudenkäynnistä velkaa enemmän kuin perintöosuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä voi tapahtua, jos alatte riitelemään asiasta äitinne kanssa? Hän voi suuttua ja testamentata puolet omaisuudestaan vaikka Harekrishnalle. Voi käydä teille vielä kalliiksi.
Omasta omaisuudestaan voi testamentata Hare Krishnalle, mutta tämän isän omaisuudesta ei voi.
Leskellä ei ole sananvaltaa perinnönjakoon tässä tapauksessa. Toiveella "jaetaan vasta leskenkin kuoltua" ei ole mitään juridista painoarvoa. Ei tarvitse äitiä siis totella.
Jos leski omistaa puolet asunnosta jossa asuu miten perinnönjako tehdään? Jos rahaa ei juurikaan ole.
Leski jatkaa asumista loppuun saakka ja lapset maksaa puolikkaasta kiinteistöstä aiheutuvat verot sekä kulut.
Eikös asumisoikeidulla asuva maksa kulut ja menot? Niin ainakin minä olen tehnyt.
Koska rahaa ei ole olisi asunnon myynti ainoa jolla osituksen voisi tehdä.
Osituksen voi aivan hyvin tehdä siihen asunnon puolikkaaseenkin. Ilman että rahaa siirtyy kenellekään (paitsi verottajalle, maksettava on vaikkei olisi pesänjakoa tehtykään).
Siitä asunnon puolikkaasta lapset koka tapauksessa maksavat perintöveron jos osuus ylittää sen määrätyn verotusrajan.
Asunto-osakeyhtiölle toimitetaan perukirja ja merkitään talonkirjoihin että puolet asunnosta omistaa kuolinpesä.
Jos on yksi lapsi tietysti voi lopettaa kuolinpesän ja osakkaaksi lapsi.
Jos asunto myydään eikä saada yli perukirjan arvon hintaa he selviävät sillä perintöverollaan.
Omalla kohdallani en näe mitään mieltä että lopetettaisiin kuolinpesä ja tehtäisiin ositukset että lapset kukin omistavat, mitäs siitä puolikkaasta tulee kolmelle. 1/6 , laskekaa viisaammat.
Odottakoot kunnes saadaan myytyä ja sitten lopetetaan kuolinpesä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei äiti voi estää perinnönjakoa. Testamentin ja lain mukaan etenette asiassa. Jos vanhemmillasi ei ole avioehtoa niin äitisi perii puolet ja lapset toisen puolen. Asuntoon on aina leskellä asumisoikeus. Pelkääkö äitisi sitä, että häätäisitte hänet kodistaan, jos perintö jaetaan isäsi kuoleman jälkeen? Sitähän ei voi tehdä kuitenkaan.
Äiti ei PERI mitään!
Ennen perinnönjakoa tehdään ositus. Äiti saa tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta, lapsille perintönä toinen puoli. Tai jos äiti onkin miestään varakkaampi, saa hän pitää omaisuutensa.
Jos omaisuus on vain asunto, leski saa asua siinä elämänsä loppuun asti. Leski maksaa käyttömenot, korjauskuluista puolet. Lapset joutuvat kyllä maksamaan perintöverot, mutta eivät voi realisoida omistustaan.
Koska leski maksaa perintöveroa vasta yli 120.000 euron perinnöstä, voi tuollaisessa tapauksessa olla järkevää lasten luopua perinnöstä. Silloin leski maksaa asunnon kaikki kulut.
Ei tulisi edes mieleeni vaatia lapsia remppalainoja maksamaan. Miksi ihmeessä tekisin niin? Koska asun tässä ja omistan puolet asunnosta.
En tiedä omakotitaloja, sen verran ollut järkeä ettei koskaan hankittu sellaista vaikka mielessä nuorena kävi.