Kun ei halua saada lapsia - suku alkaa painostaa? (kokemuksia?)

Haluatko lapsenteostasi tai tekemättömyydestäsi jonkun ihmenumeron kehitellä sinäkin...tee ihan niin kuin hyvä mielestäsi on.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko lapsenteostasi tai tekemättömyydestäsi jonkun ihmenumeron kehitellä sinäkin...tee ihan niin kuin hyvä mielestäsi on.

Mitä haet takaa?

Onneksi voi pistää välit poikki sukuun,jos eivät ymmärrä käytöstapoja.

Sano äidillesi että alkaa varamummoksi.

Oma äitini oli paha tällainen. Välit häneen olleet jäähyllä jo vuoden verran. Ja hyvä niin, en jaksa sellaisia ihmisiä ympärilläni, jotka yrittävät kärkkäästi puuttua elämääni. 

Seuraavan kerran kun tapaatte ja asia tulee esille niin ala itkemään. "Paljasta" joku diagnoosi, joka aiheuttaa lapsettomuutta.

Ei. Poikani ja hänen avovaimonsa ovat veloja, ja minun on kunnioitettava heidän valintaansa ja ymmärrettävä etteivät he hanki tai jätä hankkimatta lapsia minua varten.

Voit siis lopettaa whatsappailun äitisi kanssa ja tehdä hänelle selväksi että päätös on sinun, vain sinun. 

Välit poikki sitten. Normaalit ihmiset ei painosta ja lähettele itkuviestejä. 

Rajat äipälle. Joka kerta, kun ottaa puhelimessa asian eislle, päätät puhelun. Tai, jos vierailun aikana aloittaa itkuvirren, toteat rauhallisesti, että kyläily päättyy nyt ja lähdet. Viesteitse jätät kokonaan nuo kommentit huomiotta, et vastaa. 

Ainahan edellinen sukupolvi on tyrkyttänyt omia tapojaan seuraaville.

Maatilaa pyrittiin pakottamaan kaikki jatkamaan, mutta 85% lähti kaupunkeihin, ihan vain yhtenä esimerkkinä.

Lasten hankkiminen on peruja maatalousajoilta ja sota-ajoilta, jolloin ihmisiä oikeasti tarvittiin lisaa ja kuolleisuus oli todella suurta jo nuorena.

Kaikkien kaverien vanhemmilla on jokaisella joku 6-8 sisarusta ja nyt olemme tekemässä katastrofaalista konkurssia, kun palvelut ja rahat hoivaikäisille ei riitä.

Tätä suurta vahinkoa ei kannattaisi laittaa kiertämään.

Koska äitisi ei ole itsenäistynyt ja kasvanut aikuiseksi kohtele häntä sen mukaan. Hän elää nyt omaa kriisiään vanhenemisestaan kuin myös kokee jäävänsä jotakin paitsi, jos kavereilla on jo lapsenlapsia. Monille lapsenlapsi antaa turvaa ja merkitystä, joka on karseaa katsottavaa sivusta. 
Niinpä voit asettaa äidillesi rajat, ettei sinun elämäsi ja arvosi kuulu hänelle. HÄnelle voi esimerkiksi sanoa, että heti kun vauvaruikutus alkaa pidätte viikon paussin yhteydenpidossa ja myös pidät. Pieni sanktio joka kerta.
Varamummoja haetaan kirjastoissa läksyavuksi, lukemaan satuja jne. Laita linkkejä hänelle.

Ap, välit poikki ja heti.

Joo, on. Mä kun avuoiduin uudelleen lapsettoman miehen kanssa niin se vinkuminen alkoi miehen suvun puolelta. Kai nyt teillekin, kyllä lapsella pitää olla sisarus ja jaadajaada. Muutaman vuoden jälkeen kerrottiin avoimesti että pistin piuhat poikki, siihen loppui. 

Tytär on 25. Mulla ei ole mielipidettä hänen lapsiluvustsan, se on hänen asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, välit poikki ja heti.

ja sitten ihmetellään ihmisten yksinäisyyttä, olipas neuvo tuokin.

Jep. Äitini on odottanut lisääntymistäni kuin kuuta nousevaa siitä asti kun täytin 19. Tämän lisäksi anoppi itkee säännöllisesti lapsenlapsettomuuttaan. Miehelle ei tietenkään tästä asiasta kukaan mainitse sanallakaan ikinä mitään, vaikka hän haluaa lapsia ihan yhtä vähän kuin minäkin.

Meillä on hieman tämä tilanne miehen äidin kanssa. Ei siis mitään itkuviestejä laita, mutta koko ajan enemmän ja enemmän kyselee miksi lapsia ei tule. Nyt oli mieheltä kysynyt, että onko minussa jotain fyysistä vikaa ja en sen takia raskaudu. Hänellä ei käynyt edes mielessä, että vika voisi myös olla miehessä :D

Olemme siis vapaaehtoisesti lapseton pariskunta ja huomaan, että minulla on tämän asian suhteen jonkinlainen kaksoistandardi. En sietäisi tuollaista omilta vanhemmilta, mutta kun miehen äiti tulee täysin erilaisesta kulttuurista, eikä varmasti edes ymmärrä sellaista asiaa kuin vapaaehtoinen lapsettomuus, niin asia ei jotenkaan vaan vaikuta minuun.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Äitini on odottanut lisääntymistäni kuin kuuta nousevaa siitä asti kun täytin 19. Tämän lisäksi anoppi itkee säännöllisesti lapsenlapsettomuuttaan. Miehelle ei tietenkään tästä asiasta kukaan mainitse sanallakaan ikinä mitään, vaikka hän haluaa lapsia ihan yhtä vähän kuin minäkin.

Sairasta.

Suomessa ei suku painosta noissa asioissa. Jos, niin teepä pieni irtiotto siihen saatanan lestadiolaiseen junttisukuun ja elä omaa elämääsi.

Eli: aikuistu.

Kannattaa ensinnäkin muuttaa kauemmas kuin pihapiirissä tai käpykylässä talosta toiseen.

Mä muutin 300 km päähän eikä ole suku painostanut yhtään mihinkään, vaikka ei ne kyllä tehneet sitä aikaisemminkaan.