Viisikymppinen: ajatteletko, että elämäsi parhaat vuodet ovat takanpäin?

Ymmärrän kyllä Ap:n fiilikset. Eihän tässä iässä paljoa mukavia asioita enää tapahdu, pääasiassa luopumista eri asioista :(

Olen 54-vuotias ja koen elämän olevan juuri nyt ihanaa. Lapset, vaikka hyvin rakkaita ovatkin, ovat muuttaneet omilleen ja vihdoin on omaa rauhaa ja aikaa. Minulla oli lähes 30 vuotta koko ajan vähintään yksi alaikäinen huolehdittavana, joten osaan kyllä arvostaa sitä, kun ei enää tarvitse miettiä joka päivä muiden syömisiä jne.

Minulla on mielenkiintoinen työ, paljon harrastuksia ja unelmia. Koen tekeväni joka päivä pieniä asioita, jotka vievät minua hiljalleen kohti niitä unelmia. Niiden saavuttaminen ei taida edes olla se pääasia, vaan se, että niitä kohti meneminen tekee elämästä merkityksellistä. 

Miten joku voi ajatella, että elämällä ei ole merkitystä kun ei ole lapsia? Opiskele! Se voi avartaa maailmankuvaasikin. Itse elän ihan parasta aikaa nyt 50-vuotiaana. Olen fyysisesti paremmassa kunnossa kuin nuorena, koska aloitin liikunnan. Meni neljä vuosikymmentä ennenkuin pääsin eroon liikunnanopettajan aiheuttamista traumoista. Nyt on paras olo ikinä!

Olen kohta kuusikymppinen. Eikä haittaa yhtään vanheneminen. Nautin siitä kun kukaan ei kiinnitä muhun mitään huomiota kauppareissuilla. Olen ns. näkymätön ihmisille ja se on parasta. 

En ollenkaan! Olen 51,  täytän kesällä 52, ja oletan että parhaat vuodet elämässäni alkaa kun. pääsen eläkkeelle. Näin myös vanhempani ovat kokeneet, että parhaat vuodet on olleet 65-80. Toki se vaatii tuuria, että pysyy terveenä, kuten he on pysyneet. Mutta tällä hetkellä jo mä elän mun tähänastisen elämäni parhaita vuosia, enkä mitenkään odota, että ne tästä huononisi, ennen kuin sitten kun oikeasti vanhana alkaa selvästi toimintakyky laskea iän takia. Mihin voi vielä mennä 30 vuotta.

Olen 58v nainen. Elän tällä hetkellä todella hyvää elämää. Olen fyysisesti erinomaisessa kunnossa, käyn salilla x4/vko ja olen samoissa mitoissa kuin kolmekymppisenä eli normaalipainossa. Mieheni jäi juuri eläkkeelle ja hänkin hyväkuntoinen. Lapset ovat juuri lähteneet lapsuudenkodistaan ja meillä on mieheni kanssa aikaa, rahaa ja mahdollisuutta tehdä yhdessä kaikkea mukavaa. Parasta-aikaa nytkin mökkeillään kahdestaan. Odotan sitä, että pääsen eläkkeelle, sitten ei ole mitään rajoitteita tekemisille.

No en. Nythän on parhaat vuodet käsillä. Kunto on hieman huonontunut, mutta en nyt vielä ole vanhus eikä minulla ole vaivoja.

Vanhempani ovat edelleen elossa, ja suhteellisen hyväkuntoisia. Sukulaisissa on paljon todella pitkäikäisiä, joten jos onnistun väistelemään kansantauteja, odotan itse eläväni noin 95-vuotiaaksi, eli aika pitkään vielä.