Lue keskustelun säännöt.
Viisikymppinen: ajatteletko, että elämäsi parhaat vuodet ovat takanpäin?
20.05.2026 |
Täytin eilen viisikymmentä vuotta. Äsken tuossa puolisolle totesin, että kyllähän se vähän tuntuu siltä, että elämän parhaat vuodet ovat takanapäin ja alamäki on alkanut. Syiksi tähän koen seuraavat:
-Lapset ovat jo muuttaneet kotoa (asuvat vieläpä 400 km päässä) eikä elämässä ole enää tätä merkityksellisyyden tunnetta
-Läheisiä vanhuksia kuolee jatkuvasti ja kohta heitä ei ole enää yhtään jäljellä
-Omat alkaneet vaihdevuodet muistuttavat jatkuvasti elämän rajallisuudesta ja myös ihan konkreettisesti aiheuttavat vaivoja
Miten muilla?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Ne tähän astisen elämän parhaat vuodet jäivät taakse jo 30 vuotta sitten. Sittemmin on tapahtunut lähes kaikki shitti, jota ilman olisi voinut mielellään elää. Odotan oikein innolla, että saisin elää viimeiset vuodet/vuosikymmenet ilman scheibelia.
Äläpä muuta sano <3 Jos tämä scheisse ei ala loppua, niin minä lopun. Yhtään ainoaa vastoinkäymistä tai vastuunkantoa en enää jaksa. En vain jaksa. Vttu. Saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuos 50v ala just menojalka vipattaa?
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisi nykyinen elämänkokemus ja tietämys mutta kakskymppisen polvinivelet. Kelpaisi.
No tämä. Lisäksi ehkä kaksikymppisen aineenvaihdunta ja palautumiskyky.
Näin jälkikäteen on ollut ilo huomata että vv 45-58 olikin upeaa aikaa kaikin tavoin. Varmaan paras ajanjakso elämässä
n66v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan. Elämäni tähän asti parhaat vuodet olivat lapsuudesta noin 29 vuotiaaksi. Ihmisenä olen kasvanut erityisesti 40 vuotiaasta eteenpäin ja saanut ihan eri lailla itseluottamusta ja voin työyhteisössä tukea myös muita. Rakastan työtäni, työyhteisö on henkireikäni, todella tärkeä. Mutta helppoja vuosia minulla ei ole ollut eikä välttämättä koskaan tule olemaan. Rakas nuorimmainen lapseni on vaikeasti vammainen, elän vauva/taaperoelämää teini-ikäisen kanssa. Elämäni suurin opettaja, opettanut nauttimaan arjen pienistä asioista. Liikumme paljon luonnossa. Minun ja miehen vanhemmat vanhenevat ja mietin miten saa tämän yhtälön toimimaan, kun pian tarvitsevat enemmän apua, on alkanut jo menemään siihen suuntaan, että roolit vaihtuvat. Kaksi isompaa lasta jo muuttaneet kotoa. Lapset ja heidän elämänsä seuraaminen tuo elämäniloa.
Olet saanut töitä, miehen ja perheen, mutta sun mielestä lapsuus ja nuoruus oli sun parasta aikaa?
Miksi ei olisi, jos lapsuus oli onnellinen? Työhän esimerkiksi on useimmille vain välttämätön pakko, joten vielä työtäkin mieluisampi tilanne kai on että työtä ei tarvitse tehdä.
Itseasiassa upeimmat vuodet oli 45-58v kaikin tavoin
n66v
Outoa.
Mitä paskaa sun elämä sit oli siihen asti ollut?
Olinkin jo kommentoinut aamulla näköjään.
Minulla on aina ollut hyvä elämä vaikeuksista ja aiemmasta köyhyydestä huolimatta.
Mutta tuossa vaiheessa aloin ymmärtämään oman arvoni, kuopuskin oli jo 3v, parisuhde kukoisti, ura oli mielenkiintoisimmillaan ja taloudellisestikin alkoi helpottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne tähän astisen elämän parhaat vuodet jäivät taakse jo 30 vuotta sitten. Sittemmin on tapahtunut lähes kaikki shitti, jota ilman olisi voinut mielellään elää. Odotan oikein innolla, että saisin elää viimeiset vuodet/vuosikymmenet ilman scheibelia.
Äläpä muuta sano <3 Jos tämä scheisse ei ala loppua, niin minä lopun. Yhtään ainoaa vastoinkäymistä tai vastuunkantoa en enää jaksa. En vain jaksa. Vttu. Saatana.
Nykyään pystyy sanomaan, mitkä 2 valintaa elämässä 1,5 vuoden sisään n. 30 vuotta sitten ovat johtaneet lähes kaikkeen shittiin, mitä elämässä on sittemmin tapahtunut. Valintahetkellä ei voinut toki mitenkään tietää, mitä tuleman pitää, mutta nykyisellä tiedolla muuttaisin nuo 2 asiaa, jos voisin. 2 toisistaan riippumatonta asiaa, mutta ne ovat nivoutuneet myöhemmin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne tähän astisen elämän parhaat vuodet jäivät taakse jo 30 vuotta sitten. Sittemmin on tapahtunut lähes kaikki shitti, jota ilman olisi voinut mielellään elää. Odotan oikein innolla, että saisin elää viimeiset vuodet/vuosikymmenet ilman scheibelia.
Äläpä muuta sano <3 Jos tämä scheisse ei ala loppua, niin minä lopun. Yhtään ainoaa vastoinkäymistä tai vastuunkantoa en enää jaksa. En vain jaksa. Vttu. Saatana.
Nykyään pystyy sanomaan, mitkä 2 valintaa elämässä 1,5 vuoden sisään n. 30 vuotta sitten ovat johtaneet lähes kaikkeen shittiin, mitä elämässä on sittemmin tapahtunut. Valintahetkellä ei voinut toki mitenkään tietää, mitä tuleman pitää, mutta nykyisellä tiedolla muuttaisin nuo 2 asiaa, jos voisin. 2 toisistaan riippumatonta asiaa, mutta ne ovat nivoutuneet myöhemmin yhteen.
Useimmiten kai kadutaan koulutusvalintaa ja puolison valintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne tähän astisen elämän parhaat vuodet jäivät taakse jo 30 vuotta sitten. Sittemmin on tapahtunut lähes kaikki shitti, jota ilman olisi voinut mielellään elää. Odotan oikein innolla, että saisin elää viimeiset vuodet/vuosikymmenet ilman scheibelia.
Äläpä muuta sano <3 Jos tämä scheisse ei ala loppua, niin minä lopun. Yhtään ainoaa vastoinkäymistä tai vastuunkantoa en enää jaksa. En vain jaksa. Vttu. Saatana.
Nykyään pystyy sanomaan, mitkä 2 valintaa elämässä 1,5 vuoden sisään n. 30 vuotta sitten ovat johtaneet lähes kaikkeen shittiin, mitä elämässä on sittemmin tapahtunut. Valintahetkellä ei voinut toki mitenkään tietää, mitä tuleman pitää, mutta nykyisellä tiedolla muuttaisin nuo 2 asiaa, jos voisin. 2 toisistaan riippumatonta asiaa, mutta ne ovat nivoutuneet myöhemmin yhteen.
Useimmiten kai kadutaan koulutusvalintaa ja puolison valintaa.
Nepä ne. Väärä ala ja ex-vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne tähän astisen elämän parhaat vuodet jäivät taakse jo 30 vuotta sitten. Sittemmin on tapahtunut lähes kaikki shitti, jota ilman olisi voinut mielellään elää. Odotan oikein innolla, että saisin elää viimeiset vuodet/vuosikymmenet ilman scheibelia.
Äläpä muuta sano <3 Jos tämä scheisse ei ala loppua, niin minä lopun. Yhtään ainoaa vastoinkäymistä tai vastuunkantoa en enää jaksa. En vain jaksa. Vttu. Saatana.
Nykyään pystyy sanomaan, mitkä 2 valintaa elämässä 1,5 vuoden sisään n. 30 vuotta sitten ovat johtaneet lähes kaikkeen shittiin, mitä elämässä on sittemmin tapahtunut. Valintahetkellä ei voinut toki mitenkään tietää, mitä tuleman pitää, mutta nykyisellä tiedolla muuttaisin nuo 2 asiaa, jos voisin. 2 toisistaan riippumatonta asiaa, mutta ne ovat nivoutuneet myöhemmin yhteen.
Useimmiten kai kadutaan koulutusvalintaa ja puolison valintaa.
Nepä ne. Väärä ala ja ex-vaimo.
Tuosta jos poistaa ex-vaimon, en olisi valitun alankaan puolesta siellä, missä olen nyt ja ehkä se alakaan ei olisi ollut niin totaalisen väärä. Olen päässyt "nauttimaan" yhteisvaikutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä lapsuuden kaltoinkohtelusta lähtien, nuoruus, väkivaltaiset miehet. Kaikki oli pimeää noin 45-vuotiaaksi saakka.
Sitten alkoi mennä paremmin. Nyt 60-vuotiaana olen ehkä viimein onnellinen. Vielä kun tietää että aika on rajallista.
Kyllä, nuo ap:n pointit ovat ikäviä ja usein tähän ikään liittyviä. Varsinkin jos on ikänsä urheillut aktiivisemmin, vanhenemisen huomaa ikävästi myös. Ei vaan kykene samaan, mitä lopun 2- ja alun 3-kymppisenä.
Mutta en nyt silti tiedä, elämässä on erilaisia vaiheita. Pitää vaan nauttia hyvistä puolista ja yrittää keskittyä niihin. Lasten muuttaminen pois myös helpottaa omaa elämää jonkun verran, vaikka huoli toki jatkuu. Ja huolehtiminen on vaan erilaista, sekä keskustelut kypsempiä. Ei se vanhemman tarve ole kuitenkaan poistunut todellakaan.
Iäkkäämpien ystävien tai sukulaisten väheneminen on lähinnä masentavaa, varsinkin jos sattuu useampi peräkkäin. Mutta joskus voi olla myös vapauttavaa, aina sukulaissuhteet ei ole ihan helmiä.
Toisaalta ei ole enää tarvettakaan reuhtoa urheillessa entiseen malliin, voi nauttia liikunnallisen harrastuksen muista puolista enemmän.
Ja aika usein tähän ikään liittyy paljon muutakin, miksi elämä on helpompaa ja rennompaa, omille touhuille on enemmän aikaa. Taloudellisesti on myös vapaampi toteuttamaan haaveitaan.
Kokonaisuutena olen kyllä rennon onnellisimmillani nyt alun 5-kymppisenä. Ehkä kolme-nelikymppisenä yhtä onnellinen, mutta vähän eri tavalla ja eri syistä.
Ehkä maailmantilanne ja olosuhteet Suomessa ovat nyt niin heikot ja jatkuvaa kriisistä toiseen, että sekin saattaa masentaa ja vääristää käsitystä. Ei liity niinkään ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras fyysinen kuntoni oli kolmekymppisenä. 45-vuotiaana alkoi raju lasku, polvet ja alaselkä loppu, liikkuminen väheni ja sen jälkeen ylipainoa kertyi viidessä vuodessa lähes 30kg.
M55
Minulla on niinpäin, että en kaipaa nuoruuttani. Sekavaa ja pimeää aikaa. Viisikymppisenä on ihan mukavaa ja ihmissuhteetkin on aidompia kuin nuorena.
Suorituskyvyn ja elämysten tuoreuden osalta parhaat vuodet ovat takana. Seesteisyyden ja elämänviisauden osalta käsillä tai edessä. Asiat ja arvot korvautuvat toisilla ja muutokseen sopeutuu.
- 55 kohtsiltään
Ajattelen, että on mukavaa, että täältä poistuminen on jo lähempänä. Ei niin kauheasti tule ikävä tätä nykyistä maailmanaikaa.
Vanhaksi tuleminen on mielenkiintoista!
N68
Kaksipiippuinen juttu: yhtäältä kyllä ajattelen, että parhaat vuodet on takana, mutta samalla kyllä - juuri sen takia kun olen elämän rajallisuuden tajunnut - ihan selkeästi osaan nykyisin iloita myös asioista, joista en ennen todellakaan osannut. Tämä on tuonut niin mielenrauhaa kuin ihan konkreettistakin rauhaa, kun ei enää tarvitse esim kaikkia lomia olla reissussa, vaan osaa olla ihan kotonakin.
Ne tähän astisen elämän parhaat vuodet jäivät taakse jo 30 vuotta sitten. Sittemmin on tapahtunut lähes kaikki shitti, jota ilman olisi voinut mielellään elää. Odotan oikein innolla, että saisin elää viimeiset vuodet/vuosikymmenet ilman scheibelia.