Äitini odottaa hoitokotipaikkaa, erimielisyyttä sisarusteni kanssa mitä tehdään kodille ja tavaroille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän ei palaa kotiinsa enää niin myyntiin 

Tavaroiden hävittäminen/varastoiminen/jakaminen on se isoin juttu. Miten teillä on toimittu?

Ap

Kaikki hakee mitä muistotavaroita haluaa. Loput roskiin. Tai kierrätykseen jos ei ole roskaa.

Varastoida ei kannata, siellä ne rojut odottaa taas. Jos ette saa sovittua niin varastoon. Ne maksaa jotka haluaa.

Asunto pintarempan kautta myyntiin. Ei kerry kuluja. Asunto myytävä typötyhjänä.

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Onko asunto oma vai vuokra-asunto? Jos oma, niin onko siitä velkaa? Oman asunnon ollessa kyseessä, niin kuinka kiire on myydä asunto ja selvittää tavarat? Jos vuokra-asunnosta kysymys, niin silloin voi olla eri juttu. Minkälaista erimielisyyttä voi sisarusten välillä syntyä äidin tavaroista? Säilytetäänkö, hävitetäänkö, haluaako joku ottaa tavaroita itselleen? 

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Tottakai se maksaa joka näitä kuluja haluaa. Kuka muu ne maksaisi jos äidillä ei ole rahaa?

Siksi ehdotan vastahakoiselle että laittaa ne omat perintökamansa vaikka varastoon ja maksaa itse.

Vaikeita juttuja.

Osa jaettiin aika sovussa, mitä kukakin sisarus tai lapsenlapsi halusi tai tarvitsi. Aikamoinen kasa roijattiin kaatikselle: patjat,  huonokuntoiset vaatteet, epämääräinen sälä.

Myyntikuntoinen jätettiin asuntoon ja "kuolinpesäntyhjentäjä" tyhjensi ja siivosi. Maksoi toki jotakin.

Papereiden läpikäynti oli isoin urakka 

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Kyllä voi äidin eläessä myydä kun myyntilupa haettu ddv.

Vierailija kirjoitti:

Osa jaettiin aika sovussa, mitä kukakin sisarus tai lapsenlapsi halusi tai tarvitsi. Aikamoinen kasa roijattiin kaatikselle: patjat,  huonokuntoiset vaatteet, epämääräinen sälä.

Myyntikuntoinen jätettiin asuntoon ja "kuolinpesäntyhjentäjä" tyhjensi ja siivosi. Maksoi toki jotakin.

Papereiden läpikäynti oli isoin urakka 

Tsemppiä!

Siis me maksoimme tyhjentäjälle. Epämääräisesti ilmaisin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sisaruksita on sitä mieltä, että mitään ei jaeta eikä hävitetä niin kauan kuin äiti elää. Ehdotin, että maksaa sitten äidin asunnon kulut tai vuokraa varaston tai ottaa tavarat huonekaluja myöden kotiinsa säilöön. Suuttui.

Ap

Varastoinnissa ei yleensäkään ole mitään järkeä, parempi hoitaa koko homma pois alta. Sisarus pitää saada ymmärtämään, että kun äiti lähtee kotoa, hän ei enää ole tulossa sinne takaisin, ja tyhjennys on pakko tehdä sitten viimeistään yhdessä surutyön kanssa.

Mun äiti on palvelukodissa, siskon kanssa yhdessä päätämme asioista mitä voimme päättää, sisko edunvalvoja, äidin asunto pidetään hänen elämän loppuun asti, joskus joku yöpyy siellä. Poistimme sängyn ja jääkaappipakastimen asunnosta, ostimme pienen jääkaapin tilalle . Onneksemme äidin varoista on varaa maksaa  kulut. 

Vierailija kirjoitti:

Et pysty myymään pelkän edunvalvonnan takia asuntoa.

Dvv:tä lupa, mutta ei sisaruksilta lupaa tarvita

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairaan isäpuoleni lapset hävittivät hänen tavaroitaan, kun isäpuoli asui vielä kotonaan.

Mies vei fyysisesti hyväkuntoisen isäpuolen kävelylle, tytät heitti isäpuolen muistiinpanoja salaa paperinkeräykseen. 

Ymmärrän, että halusivat siivota ajoissa, mutta pidin käytöstään julmana isäpuolta kohtaan.

Mummin huoneen hoivakodissa sai kalustaa hänen omilla huonekaluillaan mitä sinne sopi,  ja tärkeimmillä tavaroillaan. Omia taulujaankin laitettiin seinille ja omat olohuoneen verhot. Vain sänky vaihtui dementikolle sopivammaksi, mutta päiväpeitto oli oma. Asunto tyhjennettiin ja myytiin, niin mummi sai rahat tililleen käyttörahaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Muistisairas on tuskin enää mitään mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ilmeisesti pysty enää itse päättämään jos kerran on edunvalvoja? Siinä tapauksessa sinä edunvalvojana päätät, että koti tyhjennetään. Ja usko pois, se on huomattavasti helpompi tehdä nyt kuin sitten kun teillä on käsissä kuolinpesä.

Edunvalvoja lienee vain taloudellisiin asioihin. Kysykää äidin mielipide, hän vasta odottaa palvelukotipaikka.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä äiti on ?

Jos muistisairaalta kysyy jotain kodista, hän ei useinkaan tarkoita sitä kotia, mistä hän muutti hoivakotiin.

Hänhän saa varmaan eläkkettä, joten siitä ainakin meidän mummon vastikkeet makstettiin. Ei se hoivamaksu vie kaikkia tuloja. Säästöthän siinä kului kalliissa ja  remonttia odottavassa talossa, mutta ei myyty ennen mummon kuolemaa, koska perikunnan tehtäväksihän se jää. Ja rahaa pitää olla tilillä, että voi mummolle ostaa tarpeelliset asiat, jotka eivät kuulu hoitoon, kuten vaatteita pitää ostaa ja hygienitarvikkeita ym.

Moni on jättänyt mummonsa tai äitinsä sen varaan, että hoitajat sitten kaivelevat vainajien tavaroista alusvaatteitakin unohdetulle hoidokille.

Asunnon kulut (esim. vastike, sähkö, vesi) maksetaan ensin eläkkeestä. Asuntoa ei voi myydä tai vuokrata. Hoivan kulut maksetaan mitä eläkkeestä jää sekä äidille maksetaan noin 100 e käyttörahaa. Sosiaaliviranomainen on nämä selkeästi ohjeistanut, etsi sieltä. Sosiaaliviranomainen myös on päättänyt, että otetaan hoivakotiin. Mietin, voiko nämä vaihdella kunnittain, sitä en tiedä. Eli varsin kaunis ratkaisu mielestäni, ja ei pelkoa pankkitilin menetyksestä.

Et voi edunvalvojana  päättää, etkä myydä, ilman viranomaisten päätöstä ja lupaa, vaikka olet edunvalvoja. Syyllistyt rikokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän ei palaa kotiinsa enää niin myyntiin 

Tavaroiden hävittäminen/varastoiminen/jakaminen on se isoin juttu. Miten teillä on toimittu?

Ap

Jos ette pysty sopimaan niin järjestäkää arvontoja!