Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (213)
Osasin lukea, kun menin kouluun. Olin lukenut jo noin 1,5 vuotta ennen sitä. Piti alkuun silti opetella muiden kanssa tavaamaan.
Olin hajamielinen ja unohtelin kirjoja kotiin ja allekirjoitusten pyytämisiä vanhemmilta kokeisiin. 4.luokan opettajan mielestä oli hyvä idea sellainen "häpeälista" luokan seinällä näistä unohteluista. Olin sitten ainoana tyttönä aina siellä listalla muutaman pojan kanssa.
Sain kokeista ysejä ja kymppejä, mutta piirtelin kaikilla tunneilla koska se auttoi keskittymään. Minua sanottiin lahjakkaaksi, kunhan vain pääsisin eroon huolimattomuusvirheistäni... Olin hyvä kirjoittamaan ja piirtämään. Tein tehtävät muita nopeammin ja sain silloin usein pelata luokan perällä olevalla PC:llä. Läksyjä en saanut tehtyä kotona. Joko jätin tekemättä tai tein ne aamulla koulussa ennen koulun alkua.
Sain aikuisena ADHD-diagnoosin, kun opiskelin yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miten monen koulussa on pakotettu syömään. Minusta se on väkivaltaa. Meillä ei kukaan pakottanut. Joskus opettaja muistutti nälkää näkevistä Afrikan lapsista, jos joku ei halunnut syödä tai söi hirveän vähän.
Tämä mietityttää myös, ei tullut ajatelleeksi että noinkin voisi olla. Kyllä ruuat sai heittää jäteastiaan jos ei maittanut.
Vierailija kirjoitti:
Olin 12-vee, kun seurustelin 19-vee jätkän kanssa. Tämä silloinen jätkäkaverini toi minut kouluun välillä moottoripyörällä. Sitä pidettiin normaalina, varsinkin kun olin fyysisesti niin kehittynyt. Henkisesti olin ihan kakara ja leikin siskojeni kanssa nukeilla. Vuosi oli 1986.
Mulla oli tuttu, joka seurusteli 13-vuotiaana 30- vuotiaan äijän kanssa. Tyttö kuvaili kaikille mitä ja miten touhusivat. Kukaan aikuinen ei puuttunut tilanteeseen, vaikka koko kylä tiesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei koulussa ketään puukotettu tai ammutukaan.
kovasti oli rauhallista, safkan muistelen olleen hyvää.
ei muuten ollut pakko syödä kaikkea vaan laskiämpäriin loput.
ei ollut sellaisia joille pitää laskea vaatimustasoa että saataisiin säälliset numerot.
Kasarilla ainakin yksi opettaja p u u K o T e T T i i n kuoliaaksi Kuusaalla kesken tunnin
Raumanmeren yläasteella oli kouluampuminen alkuvuodesta 1989, ampuja samanikäinen kuin itse olin silloin, 8.luokkalainen 14v. En tosin ollut ko. yläasteella vaan ihan muualla.
Lisään vielä edelliseen (olen se aikuisena ADHD-diagnosoitu nainen). Koulussa oli paljon kiusaamista. Minä olin yksi silmätikuista, koska kukaan ei oikein osannut lokeroida, olenko lintu vai kala. Kiusaaminen oli tauotonta jopa liikuntatunneilla. Kerran, tasan KERRAN, opettaja sanoi kiusaajille takaisin, kun minua oli juuri kirottu surkeaksi pallon heittäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa. Yksi elämäni onnellisimmista päivistä oli peruskoulun päättäjäispäivä. Päällimmäisenä ajatuksena ei enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan sitä, että oli oikeasti kaikki vaaleaihoisia kantasuomalaisia, ei mitään mehmettejä.
Oletko edelleen peruskoulussa?
Pahempaa : olen perussuomalainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella 80-90 lukujen vaihteessa oppilaiden fyysinen turvallisuus koulun puolesta olematon, jos et pitänyt puoliasi itse niin heikkoa oli. Ja silti oli pakko olla paikalla. Häiriköt häiriköi ja muut vain joutui elämään niiden kanssa.
Ei tarvinnut seistä eikä mitään muutakaan naurettavaa sontaa 80 eikä 90 luvulla ja luokat olisivat olleet huomattavasti parempia jos niissä olisi ollut maahanmuuttajia. Se järkyttävä kiusaaminen olisi edes jollain tasolla levinnyt muillekkin. Minulta ei löydy pätkääkään myötätuntoa tälle saastaiselle äärioikeistolle joka haluaa tuhota meidän kauniin suomen maan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa. Yksi elämäni onnellisimmista päivistä oli peruskoulun päättäjäispäivä. Päällimmäisenä ajatuksena ei enää koskaan.
Ihan kuin vuoristoneuvos Tuura, tänään on elämäni onnellisin päivä, peruskoulun päättäjäispäivä... ja sitten Uuno Turhapuron näköinen opettaja ojentaa sulle todistuksen jossa lukee että jätetään luokalleen! Ysiluokka käytävä toiseen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja saattoi lyödä jos kiroili
Ehkä jossain maaseudulla ennen vuotta -84, mutta ei todellakaan ollut mitään yleistä ainakaan Espoossa ennen em vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80- ha 90-luvulla opettajat olivat persoonia, joiden puhetta oli usein mukava kuunnella. Luokassa oli rauhallista eikä kukaan mölissyt tai huudellut muita häiriten. Matematiikan tehtävät tarkistettiin omatoimisesti takapöydällä olleesta tarkistuskirjasta. Jos oli laskenut väärin, niin korjaukset mentiin tekemään hiljaa omalle paikalle. Laskuja laskettiin paljon ruutuvihkoon ja aineita kirjoitettiin kirjoitusvihkoon kaunokirjoituksella. Kaunista kirjoitusta arvostettiin eikä kukaan kirjoittanut epäselviä kirjaimia tai numeroita. Joka aamu oli koko koulun yhteinen aamunavaus (puhetta ja laulua), joka kuunneltiin seisten. Oppitunti oli aina 45min ja sen jälkeen välitunti 15min. Ruokailuun oli varattu välitunnin kanssa 30-40 minuuttia.
Kiihkeää ja yhteenkuuluvuuden aikaa kun maa hantunkeutujia ei ollut sotkemassa luonnollista koheesiota. Aitoa meininkiä, seksiä harrastettiin jopa välitunneilla ja viikonloppuisin järjestettiin kovia bileitä joissa saattoi olla jopa 100 henkilöä. Häiriöitä ei juurikaan ollut mutta intiimiä kanssakäymistä sitäkin enemmän! Tämänlainen elämänmakuinen toiminta on nykyisin sula mahdottomuus kun maailma tuli kylään. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin ekalle luokalle v. 1980 ja kävin useampaa eri ala-astetta eri paikkakunnilla, kun perheeni muutti. Koulujen käytäntöjen ja ilmapiirin välillä oli keskinäisiä eroja vanhoillisesta rennompaan, mutta varmasti kaikissa oli myös jotain yhteistä, mihin ei enää välttämättä kouluissa törmää.
Jossain koulussa kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun ja laulaa laulukoe luokan edessä (mitä en koskaan ymmärtänyt - eihän muitakaan kokeita tarvitse muille oppilaille näyttää).
Aamunavaukset kuunneltiin keskusradion kautta tai jossain koulussa maanantaina kaikki luokat järjestyivät jonoihin keskuskäytävälle kuuntelemaan opettajien vuorollaan pitämään aamunavausta (jolloin joku usein pyörtyi).
Joulukuvaelma oli aina yksi joulujuhlan esityksistä ja Suvivirsi oli ihana varmistus siitä, että nyt kesä alkaa!
Joku opettaja saattoi käyttäytyä tosi huonosti (tiettyjä) oppilaita kohtaan tai antaa todistusnumeroita hyvinkin mielivaltaisesti, mihin ei ainakaan yleisesti puututtu. Oletusarvo oli, että käytösnumeroksi sai kympin sellaisella suht normaalilla käytöksellä (nykyäänhän tämä arvioidaan kuten muutkin arvosanat).
Kielten kokeiden kuunteluosiot olivat ainakin mulle kuumottavia, koska opetuksessa oli tosi vähän natiivien puheen kuuntelemista.
Käsitöissä kolmannella luokalla tutustuttiin sekä tekniseen työhön että tekstiilityöhön ja sen jälkeen sai valita, kumpaa jatkossa opiskelee. Tosi harva tyttö valitsi teknisen ja pojista vielä harvempi "rättikässän".
Jossain vaiheessa ala-astetta oli kummallinen oppiaineryhmä "ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus", joita suunnilleen kaikki inhosivat.
Kouluilla oli paljon kerhotoimintaa.
Kouluruoka oli ehkä vähän erilaista kuin nykyään, esim. pinaattiletut ja nakit kuuluivat samaan ateriaan (ja olivat kaikkien lemppareita). Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai jäivät huomiotta. Puhtaasti kasvisruokaa ei tainnut olla, vaan esim. puuron ja marjakeiton kanssa oli pieni lihapiirakka.
Keväisin järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset, mutta en kyllä tarkkaan muista, mitä siihen käytännössä sisältyi. Joskus oli joku tehtävävihkonen. Ja iso valtakunnallinen piiirustuskilpailu eri ikäsarjoineen oli myös joka kevät...?
Välitunneilla leikittiin ainakin tervapataa, puuhippaa, kirkkistä, rosvoa ja poliisia, väriä, peiliä, hypättiin narua (tai hiirenhäntää) ja twistiä, oltiin hura hura häitä ja talvella kukkulan kuningasta lumikasalla.
Ystäväni-kirjat olivat kova juttu! Samoin muistokirjat, joihin omistaja liimasi joka sivulle kiiltokuvan ja pyysi sitten kavereita kirjoittamaan runoja/loruja. Nämä kirjat sisältävät ihania muistoja ja mulla on ne tallessa vieläkin :)
Pinaattiletut ja nakit? Ystäväni kävi koulut Sulkavalla ja kertoi tuosta yhdistelmästä. Oletko Sulkavalta vai oliko tuo muuallakin?
Ei meillä Hansakalliossa ja Suvelassa noustu seisomaan 75 - 83. Ja meillä kyllä opettaja usein joutui komentamaan olemaan hiljaa.
Lapset olivat kaikki hoikkia, hiukset oman väriset ja ala-asteella V.O. Hansakalliossa moitti, kun isosisko oli lakannut minun kynnet.
Ruskeaihoisia lapsia oli pari. Toinen aina linnanjuhlissa vieraana.
Hammashoidossa on menty taaksepäin ja paljon!!! Usein kävi hammashoitaja opettamassa hampaiden hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä pitää tietää se, että ennen vanhaan oppilaista siirrettiin jo ennen koulun alkua ja heti lukuvuoden alussa haastavimmat tapaukset erityiskouluihin ja -luokille. Tämän vuoksi opettajalla saattoi olla yli 30 ns. "normaalia" oppilasta, joiden kanssa on helpompaa pärjätä yksin. Ennen ei myöskään ollut tätä somea ym. koukuttavia pelijuttuja, joiden takia monet "normaalitkin" lapset ovat usein jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa, eivätkä jaksa keskittyä koulunkäyntiin. Tänä päivänä on hyvä että luokissa on enemmän aikuisia ja vähemmän oppilaita, koska pyritään siihen että kaikenlaiset oppilaat haasteista (ADHD yms) voisivat opiskella samassa luokassa mahdollisimman paljon.
Lapset arvioitiin jo ennen 1.-luokkaa neuvolassa. Jos lapsi oli kehitykseltään ns. koulukypsä, hän aloitti koulunkäynnin tavallisessa koulussa. Koulussa seulottiin ja arvioitiin kaikkia oppilaita ja esimerkiksi häirikköoppilaat siirrettiin nopeasti jonnekin muualle - apukouluun tai tarkkikselle. Luokissa kiersi tarkastajia koulutoimesta. He istuivat luokassa oppituntien aikana. Tarkastajat arvioivat opetusta ja opettajan toimintaa. Opettajat pitivät päiväkirjaa kaikista oppitunneista ja näitä päiväkirjoja myös tarkastettiin.
Vierailija kirjoitti:
Osasin lukea, kun menin kouluun. Olin lukenut jo noin 1,5 vuotta ennen sitä. Piti alkuun silti opetella muiden kanssa tavaamaan.
Olin hajamielinen ja unohtelin kirjoja kotiin ja allekirjoitusten pyytämisiä vanhemmilta kokeisiin. 4.luokan opettajan mielestä oli hyvä idea sellainen "häpeälista" luokan seinällä näistä unohteluista. Olin sitten ainoana tyttönä aina siellä listalla muutaman pojan kanssa.
Sain kokeista ysejä ja kymppejä, mutta piirtelin kaikilla tunneilla koska se auttoi keskittymään. Minua sanottiin lahjakkaaksi, kunhan vain pääsisin eroon huolimattomuusvirheistäni... Olin hyvä kirjoittamaan ja piirtämään. Tein tehtävät muita nopeammin ja sain silloin usein pelata luokan perällä olevalla PC:llä. Läksyjä en saanut tehtyä kotona. Joko jätin tekemättä tai tein ne aamulla koulussa ennen koulun alkua.
Sain aikuisena ADHD-diagnoosin, kun opiskelin yliopistossa.
Minäkin olin oppinut 4-vuotiaana lukemaan ja osasin lukea sujuvasti kouluun mennessä. Koulussa opettaja piti minua hankalana oppilaana kun en olisi halunnut tavata ja hyppiä tasajalkaa joka tavulla. Tämä oli hänen metodinsa siis: piti nousta seisomaan ja tavata kirjain kirjaimelta tyyliin: t a TA-, v a VA-, TAVA-, t a TA, TA-VA-TA ja joka tavulla hypätä tasajalkaa. Pyysin että saisin lukea suoraan kun kerran osasin, mutta eihän se opettajalle sopinut. Jälki-istuntoa siitä seurasi.
Välitunneilla oli vain vähän aikuisia valvomassa. Koulun isoa piha-aluetta ja vessoja saattoi valvoa yksi aikuinen, vaikka välitunnilla olisi ollut 250 lasta. Eipä siinä kiusaamisiin paljoa puututtu. Opettajat viettivät välitunnin opettajainhuoneessa, jossa sai tupakoida tuohon aikaan.
Välitunnilla jos pojilla tuli jotain riitaa ja alkoi tappelu, kaikki kerääntyivät ympärille huutamaan TAPPELU, TAPPELU, TAPPELU. Sitten ilmestyi koulun ilkein miesopettaja ja kantoi tappelupukarit niskasta roikottaen naulakkoon roikkumaan.
Alue: Aihe vapaa
Kasarilla ainakin yksi opettaja p u u K o T e T T i i n kuoliaaksi Kuusaalla kesken tunnin