Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!

Vierailija kirjoitti:

Oli tarkkailuluokka (erillinen pikkutalo koulun pihan nurkassa) jonne siirrettiin muita häiritsevät ongelmatapaukset, esim mölyäjät. Se oli hyvä systeemi, takasi rauhan normaalilapsille oppia ja opettajalle opettaa.

 

Lapset kantasuomalaisia. Ei ollut roadman ilmiötä. Se oli hyvää aikaa lapsen oppia verrattuna nykyinen touhu jossa inkluusio, ilmiöoppimiset, avotilat ja kurittomuus rehottavat ja normaalit ahkerat ja tunnolliset suomalaiset lapset kärsivät tilanteesta.

Nykyään koulupolitiikka onkin yksi osa-alue jolla pyritään eräillä tahoilla tuhoamaan suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ekalle luokalle v. 1980 ja kävin useampaa eri ala-astetta eri paikkakunnilla, kun perheeni muutti. Koulujen käytäntöjen ja ilmapiirin välillä oli keskinäisiä eroja vanhoillisesta rennompaan, mutta varmasti kaikissa oli myös jotain yhteistä, mihin ei enää välttämättä kouluissa törmää. 

Jossain koulussa kaikkien oli pakko osallistua hiihtokilpailuun ja laulaa laulukoe luokan edessä (mitä en koskaan ymmärtänyt - eihän muitakaan kokeita tarvitse muille oppilaille näyttää).  

Aamunavaukset kuunneltiin keskusradion kautta tai jossain koulussa maanantaina kaikki luokat järjestyivät jonoihin keskuskäytävälle kuuntelemaan opettajien vuorollaan pitämään aamunavausta (jolloin joku usein pyörtyi). 

Joulukuvaelma oli aina yksi joulujuhlan esityksistä ja Suvivirsi oli ihana varmistus siitä, että nyt kesä alkaa! 

Joku opettaja saattoi käyttäytyä tosi huonosti (tiettyjä) oppilaita kohtaan tai antaa todistusnumeroita hyvinkin mielivaltaisesti, mihin ei ainakaan yleisesti puututtu. Oletusarvo oli, että käytösnumeroksi sai kympin sellaisella suht normaalilla käytöksellä (nykyäänhän tämä arvioidaan kuten muutkin arvosanat). 

Kielten kokeiden kuunteluosiot olivat ainakin mulle kuumottavia, koska opetuksessa oli tosi vähän natiivien puheen kuuntelemista. 

Käsitöissä kolmannella luokalla tutustuttiin sekä tekniseen työhön että tekstiilityöhön ja sen jälkeen sai valita, kumpaa jatkossa opiskelee. Tosi harva tyttö valitsi teknisen ja pojista vielä harvempi "rättikässän".

Jossain vaiheessa ala-astetta oli kummallinen oppiaineryhmä "ympäristöoppi, kansalaistaito ja oppilaanohjaus", joita suunnilleen kaikki inhosivat.

Kouluilla oli paljon kerhotoimintaa.

Kouluruoka oli ehkä vähän erilaista kuin nykyään, esim. pinaattiletut ja nakit kuuluivat samaan ateriaan (ja olivat kaikkien lemppareita). Ruoka-aineallergiat olivat harvinaisia tai jäivät huomiotta. Puhtaasti kasvisruokaa ei tainnut olla, vaan esim. puuron ja marjakeiton kanssa oli pieni lihapiirakka.

Keväisin järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset, mutta en kyllä tarkkaan muista, mitä siihen käytännössä sisältyi. Joskus oli joku tehtävävihkonen. Ja iso valtakunnallinen piiirustuskilpailu eri ikäsarjoineen oli myös joka kevät...?

Välitunneilla leikittiin ainakin tervapataa, puuhippaa, kirkkistä, rosvoa ja poliisia, väriä, peiliä, hypättiin narua (tai hiirenhäntää) ja twistiä, oltiin hura hura häitä ja talvella kukkulan kuningasta lumikasalla.

Ystäväni-kirjat olivat kova juttu! Samoin muistokirjat, joihin omistaja liimasi joka sivulle kiiltokuvan ja pyysi sitten kavereita kirjoittamaan runoja/loruja. Nämä kirjat sisältävät ihania muistoja ja mulla on ne tallessa vieläkin :)

Menin kouluun vuonna 1989, pieni kyläkoulu Itä-Suomessa. Nuo välituntileikit oli tosi kivoja. Noiden edellä mainittujen lisäksi leikittiin myös kuka pelkää mustaa miestä. Tuo hura, hura häitä on myös jäänyt hyvin mieleen. Ja twist oli kivaa myös. Pääosin kouluruoka oli hyvää, ei aina. Mutta yleensä syötiin edes vähän.  Hiihtokilpailut ja joku mainitsi sen yhteydessä tarjotun todella kuuman mehukatti mehun 😅

Opettajia kunnioitettiin ja suurin osa opettajista oli mukavia. Paitsi 2. luokalla oli opettajana vanhempi vähän, yli 50 v. nainen. Kerran en tiennyt vastausta johonkin matematiikan laskuun, kysyi varmaan minulta ihan yllättäen. Piti sitten seisoa pulpetin vieressä jonkin aikaa, ikäänkuin rangaistuksena. Istua sai takaisin vasta kun opettaja antoi luvan. Ja joskus joku poika ei osannut kunnolla sitoa kengän/luistimien nauhoja ( en muista enää kumman)niin sai siitäkin jonkin rangaistuksen.

Yläaste oli kyllä aika kurjaa aikaa. Kiusaamista, yksinäistä aikaa. Muutama kaveri onneksi oli. Ysiluokalla meno alkoi onneksi vähän rauhoittua.  Suurin osa poltti tupakkaa koulun lähistöllä ja viikonloppuisin vetivät kännit. Tarkkailuluokalla oli pahimmat tapaukset. 8. luokan syksyllä meidän luokalle tuli yksi tyttö, joka asui jossain sijaisperheessä. Melkein heti alkoi kiusaamaan, otti minut ja kaverini silmätikuksi. Lähinnä sellaista vittuilua ja nälvimistä. No, ei ehtinyt olla kuin ehkä puoli vuotta tms. sitten ei enää tullut. Siirsivät kai jonnekin, en tiedä.

Omat kokemukseni voisivat olla lähes yksi yhteen näiden kirjoitusten kanssa. Kävin tosin vain yhtä ala-astetta. Aamunavaukset oli meilläkin keskusradiossa joka aamu ja kerran viikossa juhlasalissa. Usein ne olivat hengellisiä ja virsiä opittiin laulamaan. Yläasteella olivat sitten lähinnä maallisia.

 

Ihmettelen aloittajan kokemuksia, että 80-luvulla oli aina työrauha. Itse olen kuullut, että tällaista oli 50-luvulla. No, ala-asteemme opettajat olivat toki aika tiukkoja, yksi laittoi seisomaan viitatessa ja luetutti ruokarukouksia.

Toki yläasteellakin osa opettajista sai aikaan työrauhan, mutta osaa kiusasivat häirikköoppilaat ja voitte kuvitella, että he eivät myöskään estäneet oppilaiden kiusaamista. Olin siis kiusattu, eikä siihen paljon puututtu saatikka että puuttuminen olisi juuri auttanut. Asuin pienessä kaupungissa ja osa opettajista pelotteli, miten pk-seudulla ovat koulut vielä pahempia. Onneksi ei ollut kännyköitä ja nettiä kiusaamista lisäämässä.

 

Oman lapseni koulut ovat vaikuttaneet siltä, että käytökseen puututaan (pk-seutu), koulut eivät ole tosin kovin suuria. Lastani ei ole kiusattu, mutta toki joitain muita voi olla.

Tästäkin käynee ilmi että opettajalla (ja rehtorilla) tosi suuri merkitys koulun hengen, ilmapiirin ja käytäntöjen luomisessa (jollei olisi vielä menty siihen että kun työpaikan menettämisen pelossa opet kädettömiksi saatettuina niin ulkopuoliset ideologit saavat riehua (joko itse tai oppilasdesanttien välityksellä) kouluissa). 

Vierailija kirjoitti:

Osasin lukea, kun menin kouluun. Olin lukenut jo noin 1,5 vuotta ennen sitä. Piti alkuun silti opetella muiden kanssa tavaamaan. 

 

Olin hajamielinen ja unohtelin kirjoja kotiin ja allekirjoitusten pyytämisiä vanhemmilta kokeisiin. 4.luokan opettajan mielestä oli hyvä idea sellainen "häpeälista" luokan seinällä näistä unohteluista. Olin sitten ainoana tyttönä aina siellä listalla muutaman pojan kanssa.

Sain kokeista ysejä ja kymppejä, mutta piirtelin kaikilla tunneilla koska se auttoi keskittymään. Minua sanottiin lahjakkaaksi, kunhan vain pääsisin eroon huolimattomuusvirheistäni... Olin hyvä kirjoittamaan ja piirtämään. Tein tehtävät muita nopeammin ja sain silloin usein pelata luokan perällä olevalla PC:llä. Läksyjä en saanut tehtyä kotona. Joko jätin tekemättä tai tein ne aamulla koulussa ennen koulun alkua.

Sain aikuisena ADHD-diagnoosin, kun opiskelin yliopistossa.

Kun minä olin luokkatunnilla tehtävissä laskutehtävissä muita nopeampien joukossa niin ope antoi lisää laskettavaa. 

Kouluissa ei välttämättä opeteta puolueetonta totuutta vaan kulloisenkin poliittisen ideologian mukaista aivopesua.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin koulun -94. Meillä kans noustiin aina seisomaan kun opettaja tuli luokkaan ja joillekin sanottiin tervehdys esim. englannin opettajalle "good morning mrs Vainio". Opettajia kunnioitettiin ja heillä oli auktoriteettia. Jos käyttäydyit huonosti, jätit läksyjä tekemättä tai kirjat oli kotona, myöhästelit määrän X, niin saatoit joutua jälki-istuntoon. Meidän koulussa ei ollut väkivaltaisia oppilaita - ei edes erityisluokalla. En muista kenenkään haistatelleen opettajalle ala-asteella ja harvinaista se oli yläasteellakin. Jos koulu ei sujunut, niin uhkana oli jäädä luokalle. Käyttäytymisestä sai numeron. Ruokailut oli pakollisia ala- ja yläasteella eikä koulualueelta saanut poistua. Opettajan perässä kuljettiin parijonossa.

Ekat kännykät tuli viidennellä tai kuudennella luokalla ja silloinkin vain parille. Ala-asteella ei meikattu eikä pukeutuminen ollut aikuismaista. Hiuksiakaan ei kukaan tainnut värjätä vielä ala-asteella.

Liitutaulut, käytetyt oppikirjat, piirtoheittimet, kaunokirjoitus. Joulu- ja kevätjuhlissa laulettiin virsiä eikä se ollut kellekään ongelma. Ei niitä ajateltu uskonnollisina. Ne vaan kuului noihin juhliin.

Vanhemmatkin kunnioittivat opettajia eivätkä valittaneet, jos lapsi joutui esim. jälki-istuntoon.

Koulun kanssa pyöräillessä kypärä oli pakollinen. Liikunta oli monipuolista. Oli esim. hiihtoa, luistelua, suunnistusta, pesistä, pallopelejä, sisäliikuntaa, kuntotestejä..

Yläasteellakin oli pipopakko, jos oli tietyn verran pakkasta. Ja niitä pipoja siis käytettiin ja muutenkin yleensä pukeuduttiin kelin vaatimalla tavalla.

Tavarat uskalsi jättää yleisiin naulakoihin.

Luokkaretki jonnekin joka kevät esim. Särkänniemeen, Fazerille (ihan sinne tehtaan puolelle!), Leafille, Valiolle, Helsinkiin/Turkuun/johonkin kaupunkiin, leirikoulu ym.

No se virsien laulu yms on kai ollut ongelma lähinnä nirppanokkaisille ja/tai huono-omatuntoisille vanhemmille sekä suomalaiskansallisen hyvinvoinnin tuhoamisen ajajille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kasarilla kahdessa eri kyläkoulussa. Toisessa oli oma ruokala; toisessa taas tuotiin safkat kärryllä luokkaan, laitettiin omat ruokaliinat pulpetin päälle ja syötiin siinä. Ainakaan jälkimmäisessä koulussa ei käsketty pesemään käsiä ennen syöntiä.

Ruokajuomissa oli tasan yksi vaihtoehto eli tietenkin kevytmaito, jota piti se pakollinen lasillinen juoda. Jos jollain oli paha laktoosi-intoleranssi tai muita allergioita, silloin olisi kai saanut Hyla-maitoa / oman ruoan , mutta ei mun luokalla ollut ketään sellaista. Kasvisruokavaliota ei tunnettu, vaan jokainen söi lihaa silloin kun sitä oli. 

Leipänä oli jokaiselle yksi näkkäri, ja paperikääreisiä voinappeja oli puoliksi leikattuna eli 5 g per nenä. Ruokarukous lausuttiin ennen ja jälkeen syönnin. Tähteiden jättämisestä tuli napinaa, mutta ruoan sai sentään annostella itse jolla valituksen oppi nopeasti välttämään.

Ei stadissa koskaan ollut maidon juonti pakkoa.  Tosin tuohon aikaan -70 luvulla join vielä sitä kevytmaitoa enää en maitoa juo.

Maito on aina ollut yksi perusravintoaineeni, tällä hetkellä lähinnä rasvattomana. Mutta voita en (enkä margariinia) ole itselle kaupasta ostanut ehkä kiloa enempää kolmeenkymmeneen vuoteen. Hieman harmittaa etten lopettanut voin ostoa jo parikymmentä vuotta aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät olleet vielä lihottaneet itseään ja jaksoivat liikkua. Kaikilla oli vähintään hyvä kunto. Pärjäsivät myös iltapäivän ilman karkkia ja limsaa.

Höpö höpö, meillä oli koulun vieressä uimahalli ja sen kanttiini ahkerassa käytössä.

Meillä oli koululta parinsadan metrin päässä eräänlainen kahvilakuppila jonne ruokatunnilla kävi oppilaiden virta. Minäkin sorruin sinne pari kertaa ostamaan sen vakiotuotteen eli sokerisen munkin. Kunnes muutaman vuoden kuluttua koulu antoi oppilaille ukaasin ettei koulun alueelta saanut poistua (ainakaan ilman erityistä painavaa syytä) koulupäivän aikana. Pian ty

Tuon jälkeen tuo kuppila lopetti toimintansa. 

Meidän kylän koululle keksivät pari vuotta sitten kasvisruokapäivän. Silloin käy oppilasvirta läheiseen Mehmetin pizza&kebab-ravintolla. Kasvisruokapäivä taitaa pitää tuon ravintolan pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut noista seisomaan kun vastasi, en oikein usko että missään on koskaan tarvinnut, tekee ihan liian kömpelöä opetuksesta.

Kyllä piti nousta seisomaan jos vastasi 1960-luvulla.

Aina tuntuu löytyvän niitä jotka ovat sitä mieltä että jos jotakin ei ole tapahtunut heille niin ei sitä ole tapahtunut kenellekään muullekaan. 

Aamuhartaudet olivat ihan normaali käytäntö omassa koulussani 90-luvun alussa. En usko, että kovin moni (tai kovinkaan monen vanhempi) niistä mieltään pahoitti. Nykyään uskonnonvastaisuus on mennyt ihan hysteeriseksi, aivan kuin lapsi saisi jonkun tartunnan jostakin virrestä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki aamut klo 3 lähdettiin suksilla hiihtämään ylämäkeä (kesät ja talvet) ja oltiin koululla ennen klo 7

Aamupalaksi syötiin pala rautaa ja paskottiin kettinkiä - jos joku valitti niin sai piiskaa ja haukuttiin pullamössöks.

Sit taas hiihdettiin ylämäen kautta kotiin

Mitä mömmöjä olet viimeksi popsinut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki aamut klo 3 lähdettiin suksilla hiihtämään ylämäkeä (kesät ja talvet) ja oltiin koululla ennen klo 7

Aamupalaksi syötiin pala rautaa ja paskottiin kettinkiä - jos joku valitti niin sai piiskaa ja haukuttiin pullamössöks.

Sit taas hiihdettiin ylämäen kautta kotiin

Mitä mömmöjä olet viimeksi popsinut

Vai onko elämä vain muuten ollut kovin virikkeetöntä ja yksitoikkoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla yläasteilla oli kaikennäköisiä kaikille yhteisiä esitelmiä. Siis esim. kaikki seiskat tai kasit (useampi luokka jokaista vuosiluokkaa) koottiin auditorioon kuuntelemaan vierailevaa luennoitsijaa esim. huumeista tai sukupuolitaudeista. 

Niin muuten olikin. Poliisitkin olivat useampaan kertaan. Huumeista oli esitelmiä paljon.

Meillä kävi joku huumevalistaja, joka kertoi, että LSD:tä ottanut oli silponut itsensä veitsellä luullen olevansa appelsiini. Ja toinen hypännyt talon ikkunasta luullen että osaa lentää. Muuta minulle ei jäänyt päähän tuosta valistuksesta.

Tämä valistaja on varmaan kiertänyt kaikki Suomen koulut. Tuntuu, että kaikki ovat kuulleet nuo samat pelottelut, itsensä kuorimisen appelsiinina ja katolta hyppäämisen, kun luulee osaavansa lentää. Ja että koulujen ympärillä pyörii diilereitä, jotka jakavat ilmaisia näytteitä ja kertakokeilusta joutuu koukkuun ja päätyy jonnekin Kööpenhaminan katuojaan narkkaamaan.

Niitä koukkuun joutuneitakin on, aivan liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä ympäri vuoden hiihettiin karvahattu päässä kouluun jossa reksi pieksi karttakepillä ympäri persettä ettei istumaan kärsinyt.Takavarikoi ja joi isoisän keittämät matkaan lähetetyt "ilojuomat" mutta kun sai kotomatkalla likoilta pillua niin se kannusti seuraavanakin päivänä kouluun.

 

Aapo pohojanmaalta

Mites sulla on koulun jälkeen sujunut vai vieläkö majailet siellä peräkamarissa. 

Minä muistan ennen kaikkea ne loputtomat jonot. Välituntijono, ruokajono, saliinmenojono, jonojonojono. Ja pituusjärjestyksessä. Minä olin pitkä tyttö ja jonon hännillä kahden pojan välissä. Muistan vieläkin joka ikisen luomen, karvan ja näppylän edessäni olleen niskassa.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä 1991 aloitin 1. luokan.

Somaliasta saapui ensimmäiset (2) pakolaiset kouluumme. Heitä ei talvella näkynyt, koska tulivat kouluun, kun aurinko nousi. Luokalla oli ala-asteella 32 oppilasta. Näistä 1 siirtyi tarkkikselle. Välitunneilla liikuttiin ala-asteen ajan, pelattiin fudista, kiipeiltiin ym. Muistan, että koulu oli hyvä paikka olla ja elää pääosin. Rehtorille joutui jos oli tappelua tai häiriköintiä. Ei ollut mitään moniammatillista verkostopalaveria vaan käskettiin alkamaan käyttäytyä. Osalle se riitti. Oli lama, joten köyhää oli- minulle se ei näkynyt sillä tavalla, koska vanhemmat saivat pitää työt. Monet aikuiset menettivät työnsä, joivat viinaa, erosivat ja kotioloissa oli korjaamista. Ehkä siksi koulu oli monelle hyvä paikka, ruokaa ja rauhaa. 

Meillä oli koulukirjat ja vihot, kynä ja kumi sekä viivoitin. ATK-luokassa käytiin harvoin ja opeteltiin koneen käyttöä, pelattiin karttapeliä. Hajukumit, piilolaatikolliset penaalit ja vaihtuva keräiltävä asia; pehmotarrat, hedelmätarrat,kuulat ym kulki repussa. Niitä hamstrattiin Tiimarista.

Kotona ei ollut ketään kun lähdit tai tulit, koska vanhemmilla oli työaika ja heidän tuli olla työpaikalla. Lankapuhelimella sitten saattoi soittaa vanhemman työpaikalle jos oli oikein iso hätä. Avain oli kaulassa ja koulun jälkeen mentiin usein kavereille&pihalle. Uskonnollisista aamunavauksista jotka tuli keskusradiosta luovuttiin jossain kohti ysäriä. 

Opettaja oli auktoriteetti mutta kyllä hänen hermoja koeteltiin, luokasta lensi ulos jos oikein pelleili. Käytävällä sitten odoteltiin että muut tulee välkälle. Ei siellä kukaan aikuinen vahtinut, yksin oltiin. Jälki-istuntoa ei ollut. Opettaja oli mukava eikä todellakaan noustu seisomaan, vaalittu täyttä hiljaisuutta tms. Oltiin painotettu luokka ja varmaan sen vuoksi vähän boheemimpi meno. Reissuvihko jäi myös pois jossain kohti ala-astetta. Kai ne sit soitti kotiin jos oli jotain spessua. Kynnys oli varmaan aika kova tälle yhteydenotolle vrt Wilmavänkytys. 

Isoa koulua kohti oli vain pari ylipainoista.

Kouludiskot oli ihania juhlia.

Koen etten ole menettänyt kouludiscoissa käymättömyyden takia yhtikäs mitään, kerran tulin erehtyneeksi menemään jonkinlaisiin kastajaisiin, sekin vahvistaa näkemystäni. 

Sitä paitsi olisi varmaan seuraavana aamuna ollut hoomoilasena kun viikonlopulla keväisin oli tapana  lähteä vielä pimeällä aamulla katsomaan teeren soitimia ja kuuntelemaan lukemattomien lintujen yhteistä suojärvimaiseman aamukonserttia, lähtemättömiä muistoja. 

Vierailija kirjoitti:

ala-asteella ommeltiin käsityöpussi, tyynynpäällinen , kietaisuhame sekä erinnäisiä kutomistöitä  ja yläasteella neulottiin villapuseto, slipoveri helmineuleella, ommeltiin talonpoikaispaita sekä taiteilijantakki ja hameita ja haaremihousut ym. kivaa oli .Koulussa oli iso kangasvarasto josta sai valita mieleisensä mutta osuuskaupastakin sai hakea jos ei sopivaa kangasta löytänyt. Minulla oli valinnaisena käsityö 8 ja 9 lk ....ihan siitä syystä koska pidin sitä enemmän ajanvietteenä :D....mukavat muistot pienen kunnan koulusta -70-80 luvulla...mainittakoon että ruoka valmistu koulun keittiössä ja oli aivan pro!! ( paitsi tilliliha)

Tuosta käsitöiden miellyttävyydestä. Minua aikoinaan harmitti kun vanhemmat ohjasivat oppikouluun enkä voinut neljännen luokan jälkeen enää tehdä poikien puutöitä. 

Kun nyttemmin olen lukenut että esim. Martin Saarikangas ja Esko Aho menivät oppikouluun vasta kuuden kansakouluvuoden jälkeen niin olen ajatellut että ehkä minunkin olisi pitänyt jäädä vielä pariksi vuodeksi kansakouluun. Sitä paitsi ei tuo oppikouluun meno ole oikein tainnut vaikuttaa veroprosenttiani korottavasti vaan taitaa olla käynyt pikemminkin päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluruoka oli pääasiassa hyvää. Joitain erikoisuuksia oli, kuten veripalttu (hyvää). Grahampiirakat olivat loistavia. Tillilihasta tai kanaviillokista meinasi tulla yrjö. 

Voi oli nappeina ja niin kovaa että näkkileipa katkesi kun yritti levittää.

Mukina oli metallinen kippo, kuin 2 dl mittakuppi.

Kaikkea oli pakko maistaa ja lautanen oli syötävä tyhjäksi. Itselle teki tuo tilliliha tiukkaa, mutta muuten kaikki ok. Osa oppilaista itki opettajan pakottaessa syömään esim herneitä tai kaalia. Kaveri oksensi lautaselle, niin sai olla syömättä lautasen tyhjäksi. Jotkut piilottivat ruokaa taskuihin tai lautasen alle ja heittivät roskiin kun opettaja ei katsonut.

Opettajat kulkivat pitkin ruokasalia kuin vanginvartijat, tarkkailivat lautasia ja komensivat kovaan ääneen "istu alas, lautanen tyhjäksi, ennen ei lähdetä". Joskus oma opettaja puolusti "annoin luvan jättää ruokaa". Oli sitten opettajien välistä arvovaltataistelua.

"Tillilihasta ja kanaviillokista meinasi tulla yrjö"

Kyllä tilliliha ja kanaviillokki ovat mulla kuuluneet läpi vuosikymmenten siihen ykkösprioriteettiluokkaan. 

Minäkin pidin niistä. Inhosin laatikkoruokia ja kumiperunoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjetön uskonnon tuputus. Virsiä ja rukouksia tuli opetella ulkoa. Jos ei osannut, tuli jälki-istuntoa. Aamurukouksia ja kirkossa ravaamista, eikä tätä saanut kyseenalaistaa.

Kiihkouskovainen opettajani, levätköön hän helvetissä, inhosi minua, kun en ollut aivopestävissä tällaiseen kulttiin ala-asteella.

Tämä, kristillisen uskonnon pakkosyöttö joka tilanteessa, ihan kuin mitään muita aatteita ei olisi ollut. Kyseenalaistamalla kristinuskon oppeja pääsi jälki-istunnon kautta rehtorin puhutteluun. Pakkorukoilutukset, että sai syödä. Aamunavaukset 100% kristillistä tuputusta. Pakkokirkot ja saarnat. Ei mikään ihme että mm satanismi nosteli päätään pakotuksen vastavoimana.

Olisiko sitten parempi jos aamunavaukset olisi satanismia käsitelleet?

Olisihan se voinut olla opettavaista kuulla välillä vähän myös vastapuolen näkökulmaa asioihin.

Mutta ei tarpeellista tuntea "Saatanan syvyyksiä". 

Parasta on purjehtiessakin tuntea merimerkit ja oikea reitti; jokaiseen kariin tutustuminen saattaa paitsi viivästyttää matkaa niin keskeyttää sen haaksirikkoon lopullisesti. 

Ei valittamista.Ihanaa aikaa.Kaikki sujui.Ootettiin luokan oven takana missä piti tunnin olla.Koulussa sujui hyvin oli suuret luokka koot.Bussissa sai seisoo joskus.Aikasin lähtö, herätys.Kun koulumatka 28-30km..Koulukamut ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin peruskoulun 1990-luvulla. 

Vuosikymmenen alussa lyijykynät ja pyyhekumit puolitettiin säästösyistä. 

Joka aamu koko koulun oppilaat ja opettajat kokoontuivat koulun jumppasaliin aamunavaukseen. Aamunavauksen sisältö oli enemmän tai vähemmän hengellinen ja tilaisuus päättyi aina yhdessä laulettuun virteen. 

Vielä vuosikymmenen lopussa käytettiin oppikirjoja, joissa esiintyivät Neuvostoliitto, Jugoslavia ja DDR. 

Vähän ihmettelen tuota lyijärin puolitusta. Siinä on järkeä vain, jos kullakin oppilaalla menee koko kouluvuoden aikana puolikas kynä.

Kuulostaa kyllä siltä kuin 80- ja 90-luvun koulumaailma olisi eronnut toisistaan kuin päivä ja yö. Meillä kasarilla oli kaikki uutta, ysärillä sitten vissiin ollut meidän aikaisia käytettyjä kirjanretaleita. Ei meidän 80-luvulla tarvinnut puolittaa kyniä ja kumejakaan, jne. Sellainen Suomen pitäisi ollakin kuten se oli 80-luvulla!

"kuten ..  80-luvulla" 

kun Suomi tsemppasi itsensä oikein valtiovallan avustuksellakin rajuun velkojen avulla yli varojen elämiseen. 

90-luvulla tuli sitten seinä vastaan ja velkojen takaisin maksun aika.