Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muistellaan, millaista oli käydä koulua 80- ja 90-luvuilla!
Minä kävin kouluni noina vuosikymmeninä.
80-luvulla ala-asteella oli todella tiukka kuri. Häiriköitä ei ollut, sillä heidät oli siirretty tarkkikselle (eli tarkkailuluokalle).
Oppitunneilla kaikki istuivat hiljaa omissa pulpeteissaan ja puhuivat vain luvalla ja silloinkin piti nousta seisomaan. Kun opettaja tuli luokkaan, piti nousta seisomaan. Istua sai vasta, kun annettiin lupa. Ruokarukous luettiin ja ruokalaan mentiin siistissä parijonossa hiljaa. Opettajille ei ikinä huudeltu, ei vängätty vastaan.
Ruokaa ei itse saanut ottaa, vaan se annosteltiin sinulle. Ruokaa ei saanut jättää, jos jätti, sai pahoja mulkaisuja. Kaunokirjoitusta harjoiteltiin todella paljon, myös aineiden kirjoitusta kaunokirjoituksella. Kun välituntikello soi, piti asettua siistiin jonoon ulos oven eteen luokittain. Vasta kun jono oli hiljainen ja suora, opettaja päästi sisään. Maahanmuuttajia ei ollut ensimmäistäkään koko koulussa. Kaikkien äidinkieli oli suomi. Tällaista Espoossa kasarilla.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Ruokalassa oli sianruoka-astiat jonne tyhjennettiin lautaselta perunankuoret tai ruoat, joita ei jaksanut syödä. Silloin tosiaan jämäruoat lähtivät sikaloihin sioille jaettavaksi.
Olisikin ollut kuoriperunoita. Meidän koulussa oli vain legendaarisia kumiperunoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokalassa oli sianruoka-astiat jonne tyhjennettiin lautaselta perunankuoret tai ruoat, joita ei jaksanut syödä. Silloin tosiaan jämäruoat lähtivät sikaloihin sioille jaettavaksi.
Olisikin ollut kuoriperunoita. Meidän koulussa oli vain legendaarisia kumiperunoita!
Perunathan suositellaan syötäviksi kuorineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokalassa oli sianruoka-astiat jonne tyhjennettiin lautaselta perunankuoret tai ruoat, joita ei jaksanut syödä. Silloin tosiaan jämäruoat lähtivät sikaloihin sioille jaettavaksi.
Olisikin ollut kuoriperunoita. Meidän koulussa oli vain legendaarisia kumiperunoita!
Perunathan suositellaan syötäviksi kuorineen.
Kumiperunoissa ei ole kuoria. Kouluhallituksen gastronomian osaston kehittelemän salaisen valmistusprosessin ansiosta perunat muuttuvat luonnollisesta kasvikunnan tuotteesta kimmoisiksi teknokemian tuotteeksi, joita syöttämällä lapset totutetaan mitättömään, mutta joustavaan osaansa yhteiskunnan rattaissa.
Ekaluokalla v. -89 vielä oli ruokarukoukset ja -91 muutettiin uuteen kouluun kolmosluokalle. Yks tyttö oli ollut mielessä jo kerhosta ja istui samassa luokassa. En saanut silmiä hänestä irti. Terkkuja vaan Henna missä ikään oletkaan. Meillä joutui häiriköt nurkkaan seisomaan ja ulos luokasta tai reksin kansliaan. Kiusaajat joutui erkan tunnille tai isommat oppilaat kurittivat heitä salaa opeilta tyyliin pientä kovistelua. Pienimpiä suojeltiin ja tyttöjen kiusaajat oli alinta kastia. 5. luokalla jo pidettiin diskoja ja me pidettiin käsikättä Hennan kanssa ja pussattiin salaa. Jossain kohtaa alkoi suihkukällit ja tytöt kirkui poikien pukkarissa ja jotkut rohkeat pojat tirkistelivät tyttöjen suihkuun. No tuosta vanha rehtori veti kiharit ja se lopetettiin koko luokan joukkopuhuttelulla. Ihanaa aikaa kaiken kaikkiaan.
Uskonnon tuputtaminen, kurissapito ja ruoan pakkosyöttö: niistä miinusta. Ja siitä, ettei puututtu kiusaamiseen.
80- & 90-luvuilla koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan yläkouluaikoina kuinka kaunista, suloista ja ennenkaikkea kiihottavaa ja seksikästä oli katsella erästä ylemmällä luokalla ollutta pariskuntaa, kun he suutelivat toisiaan taukoamatta välitunneilla. Tyttö nojasi seinää vasten koulun käytävällä ja poika oli hänen edessään ihan kiinni tytön hoikassa vartalossa. He suutelivat kiihkeästi ja poika hyväili tytön vartaloa. Tyttö oli niin kaunis, koulun kauneimpia ehdottomasti, pitkine tummine hiuksineen ja tummine silmineen. Välillä poika suuteli tytön kaulaa ja piti hänen käsiään hänen päänsä yläpuolella. He olisivat varmasti monta kertaa rakastelleet siinä käytävällä, jos vain olisivat saaneet olla kahden.
Tämä on jäänyt kauniina muistona mieleeni.
Ruoka oli pääosin huonoa. Kumiperunoita, tillilihaa, jotain kanacurrylimaa jne. Usein oli kylmää puuroa. Keittäjä annosteli ja kaikki oli pakko syödä.
70- ja 80-luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ala-asteella ommeltiin käsityöpussi, tyynynpäällinen , kietaisuhame sekä erinnäisiä kutomistöitä ja yläasteella neulottiin villapuseto, slipoveri helmineuleella, ommeltiin talonpoikaispaita sekä taiteilijantakki ja hameita ja haaremihousut ym. kivaa oli .Koulussa oli iso kangasvarasto josta sai valita mieleisensä mutta osuuskaupastakin sai hakea jos ei sopivaa kangasta löytänyt. Minulla oli valinnaisena käsityö 8 ja 9 lk ....ihan siitä syystä koska pidin sitä enemmän ajanvietteenä :D....mukavat muistot pienen kunnan koulusta -70-80 luvulla...mainittakoon että ruoka valmistu koulun keittiössä ja oli aivan pro!! ( paitsi tilliliha)
Tuosta käsitöiden miellyttävyydestä. Minua aikoinaan harmitti kun vanhemmat ohjasivat oppikouluun enkä voinut neljännen luokan jälkeen enää tehdä poikien puutöitä.
Kun nyttemmin olen lukenut että esim. Martin Saarikangas ja Esko Aho menivät oppikouluun vasta kuuden kansakouluvuoden jälkeen niin olen ajatellut että ehkä minunkin olisi pitänyt jäädä vielä pariksi vuodeksi kansakouluun. Sitä paitsi ei tuo oppikouluun meno ole oikein tainnut vaikuttaa veroprosenttiani korottavasti vaan taitaa olla käynyt pikemminkin päinvastoin.
Nyt taitaa olla 60-luvun muistoja.
Yläasteella matikan ja kemian maikka viljeli kaksimielisiä juttuja, mm. potenssilaskuista se aina väänsi jotain joka sai meidät hihittelemään, kemian tunnilla se vertasi positiivisia ja negatiivisia ioneja tappeihin ja reikiin jotka vetää toisiaan puoleensa, tai saattoi tokaista että "laittakaahan ikkuna kiinni kun täällä vetää käteen". Se tunnettiin lempinimellä seksi-Make (nimi muutettu). Nykyajan #metoo- ja mielensäpahoittamisen ilmapiirissä tästä olisi potkut ja syyte annettu jo moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun alussa kävin ala-astetta Helsingissä. Pakulla liikkuvista namusedistä varoiteltiin. Opettajat eivät puuttuneet koulukiusaamiseen, edes fyysiseen. Käänsivät vain selkänsä. Tuossa koulussa oli todella hirveitä lapsia muutama, poikia jotka pahoinpitelivät tyttöjä ja h*orittelivat jo 8-9 vuotiaina. Joitakin todella ilkeitä tyttöjäkin oli mutta eivät fyysisesti. Yhden luokkakaverini äiti jopa nimitteli minua ivaten sitä että olin köyhästä perheestä ja vaatteet oli aina second hand kamaa.
Nelosluokalla muutettiin pikkukylälle, kyläkoulussa noustiin aina seisomaan kun opettaja tuli huoneeseen. Tätä en Helsingistä muista. Yksi opettaja luki aina rukouksen tunnin aluksi jos oli sijaisena meillä, muut eivät. Tuossa pikkukoulussa en muista että olisi ollut fyysistä koulukiusaamista. Päiväkoti toimi samassa pihassa, viereisessä puutalossa. Samoin kirjasto, sekin pienessä puutalossa, joka oli muutamia tunteja auki arkisin.
Ylä-asteelle siirryttäessä piti matkata reilut 20 km koulubussilla joka kiersi eri pikkualueet ja matkasi tunnin per sivu.
Tuossakin koulussa suurin osa opettajista sivuutti koulukiusaamisen.
Muistan saaneeni jälki-istuntoa tupakoimisen takia.
Yhdessä vaiheessa usealla tytöllä tuli buumi mennä kihloihin parin kuukauden seurustelun jälkeen.
Luokalla oli useampi Jani sekä useampi Mikko. Samoin usea Henna ja Hanna.
Ja se mitä ihmettelen myös, kuten jotkut tässä ketjussa aiemminkin; kukaan ei puuttunut siihen että täysikäiset kundit seurusteli 13-14 vuotiaiden tyttöjen kanssa.
Myös tupakan ja siiderin hakijoita löytyi aina, jos ei itse saanut ostettua. Perjantait menikin koulun jälkeen "kylillä" sidukkaa kitaten.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvinnut noista seisomaan kun vastasi, en oikein usko että missään on koskaan tarvinnut, tekee ihan liian kömpelöä opetuksesta.
Meillä oli ala-asteella tämä käytäntö 70-luvun lopulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetön uskonnon tuputus. Virsiä ja rukouksia tuli opetella ulkoa. Jos ei osannut, tuli jälki-istuntoa. Aamurukouksia ja kirkossa ravaamista, eikä tätä saanut kyseenalaistaa.
Kiihkouskovainen opettajani, levätköön hän helvetissä, inhosi minua, kun en ollut aivopestävissä tällaiseen kulttiin ala-asteella.
Tämä, kristillisen uskonnon pakkosyöttö joka tilanteessa, ihan kuin mitään muita aatteita ei olisi ollut. Kyseenalaistamalla kristinuskon oppeja pääsi jälki-istunnon kautta rehtorin puhutteluun. Pakkorukoilutukset, että sai syödä. Aamunavaukset 100% kristillistä tuputusta. Pakkokirkot ja saarnat. Ei mikään ihme että mm satanismi nosteli päätään pakotuksen vastavoimana.
Olisiko sitten parempi jos aamunavaukset olisi satanismia käsitelleet?
Olisihan se voinut olla opettavaista kuulla välillä vähän myös vastapuolen näkökulmaa asioihin.
Mutta ei tarpeellista tuntea "Saatanan syvyyksiä".
Parasta on purjehtiessakin tuntea merimerkit ja oikea reitti; jokaiseen kariin tutustuminen saattaa paitsi viivästyttää matkaa niin keskeyttää sen haaksirikkoon lopullisesti.
Ei noita nyt voi verrata. Uskonnot ovat satuja, karikot eivät.
kyllä muistelen että jo kasarilla alettiin kierrättämään koulukirjoja. näin ainakin pk-alueen kouluissa. niihin ei saanut tehä alleviivauksia mutta jostain syystä ne oli aina alleviivattu. ainoastaan tehtäväkirjat oli ihan uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin peruskoulun 1990-luvulla.
Vuosikymmenen alussa lyijykynät ja pyyhekumit puolitettiin säästösyistä.
Joka aamu koko koulun oppilaat ja opettajat kokoontuivat koulun jumppasaliin aamunavaukseen. Aamunavauksen sisältö oli enemmän tai vähemmän hengellinen ja tilaisuus päättyi aina yhdessä laulettuun virteen.
Vielä vuosikymmenen lopussa käytettiin oppikirjoja, joissa esiintyivät Neuvostoliitto, Jugoslavia ja DDR.
Vähän ihmettelen tuota lyijärin puolitusta. Siinä on järkeä vain, jos kullakin oppilaalla menee koko kouluvuoden aikana puolikas kynä.
Kuulostaa kyllä siltä kuin 80- ja 90-luvun koulumaailma olisi eronnut toisistaan kuin päivä ja yö. Meillä kasarilla oli kaikki uutta, ysärillä sitten vissiin ollut meidän aikaisia käytettyjä kirjanretaleita. Ei meidän 80-luvulla tarvinnut puolittaa kyniä ja kumejakaan, jne. Sellainen Suomen pitäisi ollakin kuten se oli 80-luvulla!
"kuten .. 80-luvulla"
kun Suomi tsemppasi itsensä oikein valtiovallan avustuksellakin rajuun velkojen avulla yli varojen elämiseen.
90-luvulla tuli sitten seinä vastaan ja velkojen takaisin maksun aika.
Tuo ulkomaanvelkajuttu tuli vasta 1987 eteenpäin, Harri Holkerin hallituksen takia, "yllättäen" kokoomuslainen sekin mu1kku.
Suomen ulkomaanvelka oli muuten 80-luvulla lähes olematon, ja viittasin nimenomaan siihen aikaan, Suomi oli parhaimmillaan silloin, kunnes oikeiston takia 1987 meni kaikki päin helvettiä, näennäisesti ensin mukamas hyvin, mutta he virittivät ansan jonka seurauksena koko maa tuhoutui.
Kokoomus ei ansaitsisi olla edes laillinen järjestö Suomessa tällaisen maanpetoksen tehtyään!!!
Itse kävin 90-luvulla koulua. Moni asia oli aika uskontopainoitteista silloin. Aamunavaukset oli aina lopuksi uskontopainoitteisia. Lisäksi aina rukoiltiin ennen kouluruokailua. Opettajilla oli silloin vielä auktoriteettiä ja oli normaalia, että kannettiin luokasta ulos jos häiriköi tunnilla.
Näin oli Espoossa 1990 luvulla, ja muistelen itse sitä tervehenkisenä ja hyvänä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin peruskoulun 1990-luvulla.
Vuosikymmenen alussa lyijykynät ja pyyhekumit puolitettiin säästösyistä.
Joka aamu koko koulun oppilaat ja opettajat kokoontuivat koulun jumppasaliin aamunavaukseen. Aamunavauksen sisältö oli enemmän tai vähemmän hengellinen ja tilaisuus päättyi aina yhdessä laulettuun virteen.
Vielä vuosikymmenen lopussa käytettiin oppikirjoja, joissa esiintyivät Neuvostoliitto, Jugoslavia ja DDR.
Vähän ihmettelen tuota lyijärin puolitusta. Siinä on järkeä vain, jos kullakin oppilaalla menee koko kouluvuoden aikana puolikas kynä.
Kuulostaa kyllä siltä kuin 80- ja 90-luvun koulumaailma olisi eronnut toisistaan kuin päivä ja yö. Meillä kasarilla oli kaikki uutta, ysärillä sitten vissiin ollut meidän aikaisia käytettyjä kirjanretaleita. Ei meidän 80-luvulla tarvinnut puolittaa kyniä ja kumejakaan, jne. Sellainen Suomen pitäisi ollakin kuten se oli 80-luvulla!
"kuten .. 80-luvulla"
kun Suomi tsemppasi itsensä oikein valtiovallan avustuksellakin rajuun velkojen avulla yli varojen elämiseen.
90-luvulla tuli sitten seinä vastaan ja velkojen takaisin maksun aika.
Tuo ulkomaanvelkajuttu tuli vasta 1987 eteenpäin, Harri Holkerin hallituksen takia, "yllättäen" kokoomuslainen sekin mu1kku.
Suomen ulkomaanvelka oli muuten 80-luvulla lähes olematon, ja viittasin nimenomaan siihen aikaan, Suomi oli parhaimmillaan silloin, kunnes oikeiston takia 1987 meni kaikki päin helvettiä, näennäisesti ensin mukamas hyvin, mutta he virittivät ansan jonka seurauksena koko maa tuhoutui.
Kokoomus ei ansaitsisi olla edes laillinen järjestö Suomessa tällaisen maanpetoksen tehtyään!!!
Kekkonen varoitti heistä, miksette kuunnelleet? Kekkosen tapa simputtaa kokoomusta oli hyvä ja oikea käytäntö.
Minulla oli yleensä alakoulusta alkaen puukko mukanani, samoin kuin melkein kaikilla muillakin pojilla. Sitä käytettiin veistotunneilla, sillä koulun puukot olivat niin tylsiä ja kolhittuja, että sellaista ei olisi saanut kahden tunnin aikana teroitettua. Siksi oli mukavampi käyttää omaa puukkoa käsitöihin eikä sitä kukaan ihmetellyt!
Samoin puukolla teroitettiin lyijykynät ja kuvaamataidon tunnilla niihin teroitettiin hyvät talttaterät ( piirtäjät tietävät ), joita ei olisi mitenkään saatu aikaan teroittimella.
Koulun jälkeen käytiin poikain kanssa ongella ja saalisahvenat perattiin ja paistettiin rannalla pienellä nuotiolla, jonka tekoon tarvittiin siihenkin mielellään puukkoa. Hieman merisuolaa meillä oli ruskeassa paperipussissa takin tai repun taskun pohjalla.
Muuten veisteltiin kaarnaveneitä, vesimyllyjä puroon, jousia ja nuolia, lusikoita, makkaratikkuja ja mitä milloinkin ja saatettiin auttaa isää pienissä korjaustöissä ja perata hänen puolestaan katiskasta saamansa kalat ja viedä ne äidille keittiöön.
Ensimmäisen, valitettavasti sittemmin kadottamani puukon sain isältäni kahdeksanvuotiaana ja minulla on yhä muistoesineenä isäni puukko, jonka hän sai isältään 13-vuotiaana. Sillä hän rakensi talon ja leikkeli nauriit ja porkkanat pellolta meille kakaroille ja perkasi kalat ja jänikset.
Ei tuolloin kukaan pitänyt puukkoa pikkupojalla mitenkään omituisena! Ei niillä kukaan tökkinyt toisiaan paitsi Tuntematon Vähemmistömme!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ala-asteella ommeltiin käsityöpussi, tyynynpäällinen , kietaisuhame sekä erinnäisiä kutomistöitä ja yläasteella neulottiin villapuseto, slipoveri helmineuleella, ommeltiin talonpoikaispaita sekä taiteilijantakki ja hameita ja haaremihousut ym. kivaa oli .Koulussa oli iso kangasvarasto josta sai valita mieleisensä mutta osuuskaupastakin sai hakea jos ei sopivaa kangasta löytänyt. Minulla oli valinnaisena käsityö 8 ja 9 lk ....ihan siitä syystä koska pidin sitä enemmän ajanvietteenä :D....mukavat muistot pienen kunnan koulusta -70-80 luvulla...mainittakoon että ruoka valmistu koulun keittiössä ja oli aivan pro!! ( paitsi tilliliha)
Tuosta käsitöiden miellyttävyydestä. Minua aikoinaan harmitti kun vanhemmat ohjasivat oppikouluun enkä voinut neljännen luokan jälkeen enää tehdä poikien puutöitä.
Kun nyttemmin olen lukenut että esim. Martin Saarikangas ja Esko Aho menivät oppikouluun vasta kuuden kansakouluvuoden jälkeen niin olen ajatellut että ehkä minunkin olisi pitänyt jäädä vielä pariksi vuodeksi kansakouluun. Sitä paitsi ei tuo oppikouluun meno ole oikein tainnut vaikuttaa veroprosenttiani korottavasti vaan taitaa olla käynyt pikemminkin päinvastoin.
No mikä sen käsitöiden teon sitten esti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjoituksen opettelu oli ainakin ihan turhaa. Lopetin sen käytön, kun huomasin kuinka hidasta sillä on kirjoittaa. Myöhemmin tärkeämpää on ollut osata kirjoittaa tietokoneella nopeasti.
Kaunokirjoituksen opettelu vaikuttaa myös hienomotoriikkaan ja uusien hermoyhteyksien syntyyn, sekä opettaa sinnikkyyttä, se ei ole "vain" kirjoittamista.
Lisäksi kirjoitustaidottomuus antaa surkuteltavan kuvan asianomaisen sivistystasosta!
Palkkaisitteko mihinkään tehtävään ketään tikkukirjaimilla raapustetun työhakemuksen pohjalta?
Alue: Aihe vapaa
Joutua syömään seisaaltaan tai seisomaan useamman tunnin...
No ei ole kaikki ollut oikein kotona tuollaisen vaatijoillakaan.
Jäädä seisomaan siksi aikaa kunnes joku muu vastaa oikein, vaikuttaa aika kohtuulliselta.