Lue keskustelun säännöt.
Todella huono tuuri parisuhteissa
19.05.2026 |
Onkohan se totta että jos kasvaa epäterveessä perheessä ja näkee sen dynamiikan, päätyy helposti alitajuisesti itsekin siihen tilanteeseen?
Olen nyt kolmatta kertaa tilanteessa jossa tajuan että seurustelusuhteeni on oikeastaan aika huono. Tässä on sellaisiakin piirteitäkin mitkä on niin vinksallaan etteivät läheiset varmaan edes uskoisi niitä. Tein tänne tilanteestani ketjun muutamia viikkoja sitten ja sain tsemppauksen ja "jätä se sika" huuteluiden lisäksi aika ison määrän vastauksia siitä että eihän tuollaista tapahdu, tää on provo.
Tilanne on mielestäni niin paha että olen luvannut itselleni etten enää mene parisuhteisiin kun ja jos tämä nykyinen kariutuu, koska jostain syystä saan niistä kilteistä hissukkakumppaneista esiin hirviön.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
TÄMÄ!! Lue tämä viesti !!
Minä joudun myös aina suhteisiin joissnatoinen kohtelee huonosti ja on sitoutumispelkoinen. Tämän lainaamani tekstin kirjoittaja puhuu asiaa.
Lopulta tajusin alkaneena suhteeseen mm. Siksi, että toinen niin kovasti halusi. Ihan älytöntä
Paitsi että ei se ole älytöntä, kun puolisoehdokkaita ei ole jonoksi asti. Totta kai silloin yrittää nähdä sen ainoan(?) halukkaan mahdollisena partnerina. Kun toinen selvästi tykkää (- vai manipuloi rakkauspommituksellaan?)
Minäkin olin menossa lankaan piiitkän sinkkukauden jälkeen. Onneksi tajusin asian laidan, ennen kuin mies muutti kotiini. Nyt sitten ollaan yksin taas, varmaan loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sinusta johdu. Nuo "hirviöt" näkevät sinussa empaattisuutta ja odottavat sinun korjaavan heidät, ja kun et siinä onnistukkaan, niin naamiot putoavat heiltä ja todellinen luonne tulee esiin. Ehkä joskus vielä tapaat sen joka arvostaa sinua itsenäsi.
Olen samaa mieltä. Itsellenikin on käynyt niin, että eräässä parisuhteessa mies puuskahti, miten tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Silloin tajusin, että jokin minussa (vilpittömyys, suoruus, teeskentelemättömyys?) nostaa esiin totuuden toisesta ihmisestä.
Eli jos toinen on ollut manipuloiva, pelailija tai itseään ja käytöstään tiedostamaton, nämä tulevat ilmi aika nopeasti.
Käytännössä parisuhteet näiden kanssa eivät yleensä jatku, koska miehet eivät joko myönnä puutteitaan tai eivät haluakaan muuttua, kehittyä. Minullekin olisi ollut tarjolla ns. helppoja suhteita, mutta jokin sai karttamaan niitä. Joko seksuaalinen jännite puuttui kokonaan tai ajattelin tylsistyväni kuoliaaksi. Olen lievästi autismin kirjolla, Asperger, joten en ole itsekään 'normo'.
Minun puolisoni tuo esiin huonoimmat puoleni. Tyypillinen tilanne on, ettei hän ole hoitanut asiaa, jonka on luvannut hoitaa. Minä suutun ja nalkutan. En halua suuttua ja nalkuttaa, en kertakaikkiaan halua sellaista elämää. Joten en voi olla hänen kanssaan enää.
Keskustelkaa asiasta (ei pidä luvata, jos ei pysty pitämään lupausta/miksi ei?/miten saamme asiat toiminaan: muistutus/hälytys puhelimeen?/jne). Molemmille on tosiaan parempi, että tuo asia korjataan. Ero ei välttämättä ole tarpeen.
Kaikki on tässä +10 vuoden aikana jo kokeiltu. Ennen lapsia vielä jaksoin tätä, mutta en enää, kun lapset kärsivät tästä myös. Kun pääsen eroon miehen aiheuttamista mokien paikkailuista ja kaikkien hänen tarpeidensa täyttämisestä, elämästäni tulee rennompaa ja ennakoitavampaa. En suostu siihen, ettei toisen tarvitsisi hoitaa omaa puoliskoaan minun hoitaessa kaiken, varsinkin kun vielä olen perheen pääasiallinen elättäjä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo edesmennyt tätini oli kaunis nainen. Jostain kumman syystä hän valitsi aina miehiä, jotka olivat luusereita. Suhteet eivät kestäneet kauan. Erään kerran hän tuli kylään uuden miehen kanssa, jolla oli musta silmä ja vaatteet kuin play-boylla. Vaikea ymmärtää, millä perusteella hän valintansa teki.
Haha. Tätisi kuulostaa minulta. Emme ole ihan standard-ihmisiä, ja peilaamme muissa ihmisissä itseämme. Luulenpa, ettet tuntenut tätisi sielunelämää. Hän varmaan koki itsensä erilaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sinusta johdu. Nuo "hirviöt" näkevät sinussa empaattisuutta ja odottavat sinun korjaavan heidät, ja kun et siinä onnistukkaan, niin naamiot putoavat heiltä ja todellinen luonne tulee esiin. Ehkä joskus vielä tapaat sen joka arvostaa sinua itsenäsi.
Olen samaa mieltä. Itsellenikin on käynyt niin, että eräässä parisuhteessa mies puuskahti, miten tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Silloin tajusin, että jokin minussa (vilpittömyys, suoruus, teeskentelemättömyys?) nostaa esiin totuuden toisesta ihmisestä.
Eli jos toinen on ollut manipuloiva, pelailija tai itseään ja käytöstään tiedostamaton, nämä tulevat ilmi aika nopeasti.
Käytännössä parisuhteet näiden kanssa eivät yleensä jatku, koska miehet eivät joko myönnä puutteitaan tai eivät haluakaan muuttua, kehittyä. Minullekin olisi ollut tarjolla ns. helppoja suhteita, mutta jokin sai karttamaan niitä. Joko seksuaalinen jännite puuttui kokonaan tai ajattelin tylsistyväni kuoliaaksi. Olen lievästi autismin kirjolla, Asperger, joten en ole itsekään 'normo'.
Minun puolisoni tuo esiin huonoimmat puoleni. Tyypillinen tilanne on, ettei hän ole hoitanut asiaa, jonka on luvannut hoitaa. Minä suutun ja nalkutan. En halua suuttua ja nalkuttaa, en kertakaikkiaan halua sellaista elämää. Joten en voi olla hänen kanssaan enää.
Keskustelkaa asiasta (ei pidä luvata, jos ei pysty pitämään lupausta/miksi ei?/miten saamme asiat toiminaan: muistutus/hälytys puhelimeen?/jne). Molemmille on tosiaan parempi, että tuo asia korjataan. Ero ei välttämättä ole tarpeen.
Kaikki on tässä +10 vuoden aikana jo kokeiltu. Ennen lapsia vielä jaksoin tätä, mutta en enää, kun lapset kärsivät tästä myös. Kun pääsen eroon miehen aiheuttamista mokien paikkailuista ja kaikkien hänen tarpeidensa täyttämisestä, elämästäni tulee rennompaa ja ennakoitavampaa. En suostu siihen, ettei toisen tarvitsisi hoitaa omaa puoliskoaan minun hoitaessa kaiken, varsinkin kun vielä olen perheen pääasiallinen elättäjä.
Ymmärrän kyllä. Ilmeisesti puolisosi on myös sisäistänyt asian, s.o. mikä ongelman eli eron syy on. Toivon niin. Hänellä saattaa olla haastetta, johon ei voi itse vaikuttaa. Ainakaan ellei hae siihen apua. Ad(h)d?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, komea mies onkin jännämies hirviö joka kohtelee huonosti.
No ei. KAIKILLA kerroilla kyseessä on ollut nimenomaan sellaisia nörttejä hissukkamiehiä joihin olen tykästynyt näiden luonteen takia. Ulkonäkö ei ole näitä yhdistänyt, ensimmäinen suhteeni oli langanlaihan tieteisnörtin kanssa joka alkoi kaljuuntua jo päälle parkymppisenä, toinen eksäni oli todella lyhyt ja luonteeltaan aika naisellinen. Viimeisin eksä oli suhteemme alussa todella ylipainoinen, ja luonteeltaan näiden muiden lisäksi sellainen lempeä ja ujo.
En vaan oikeasti käsitä mikä minulla menee vikaan. Näistä alkuun ihanista miehistä kuorituu aina pettäviä, tiuskivia, kotityöt täysin minulle jättäviä ihmisiä, jotka raivoavat parisuhteen päätöspuolella siitä kun en tuonut näille kaupasta oikean merkkistä kahvia. En jaksa enää parisuhteita, en ymmärrä miten ihmiset löytävät normaaleja sellaisia. Ap
Ymmärrän täysin sinua ap. Olen kokenut vastaavaa. Vältellyt kaikkia supliikkeja, suosittuja, päällepäin hurmureita ja hyvännäköisiä miehiä. Valinnut niitä "kilttejä" ja vaatimattomia joilla ei ollut suurta vientiä. Ollut empaattinen, ymmärtävä ja kannustava kodinhengetär, joka toteuttaa miehen haaveet kaikilla tasoilla.
Kerta toisensa jälkeen sain pelkkää pastaa niskaan. Miehistä kuoriutui ilkeitä, joistain jopa sadistisia. Aivan nuorena ja kokemattomana katselin touhua liian pitkään, mutta ajan myötä aloin pitää puoleni ja lähdin pian suhteesta, joka alkoi olla myrkyllinen. Tästähän ne miehet suuttuivat toden teolla, kun en enää ollutkaan "ymmärtävä ja empaattinen" enkä suostunut kynnysmatoksi.
Olen ollut valtaosan elämästäni yksin, koska ne oikeasti kiltit miehet eivät ole minusta kiinnostuneet. Vedän puoleeni friikkejä. Enää en katsokaan friikkeihin päin, enkä ala ymmärtäväiseksi kuuntelijaksi kenenkään miehen ongelmille. On paljon parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa.
Täälläkin palstalla hoetaan, että "naiset saavat aina miehen". Mutta kunnollisen miehet saavat vain aniharvat. Siksi nykyajan naiset valitsevat sinkkuuden.
"Olen ollut valtaosan elämästäni yksin, koska ne oikeasti kiltit miehet eivät ole minusta kiinnostuneet. Vedän puoleeni friikkejä. Enää en katsokaan friikkeihin päin, enkä ala ymmärtäväiseksi kuuntelijaksi kenenkään miehen ongelmille. On paljon parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa."
Tämä! 💯
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hissukkamiehiä ja "hissukkamiehiä". Ap vetää nyt jostain syystä puoleensa näitä jälkimmäisiä eikä tunnista onko se rauhallisuus ja vähän säälittävä ulkokuori todellista vai sellainen vuosien päähänpotkimisen aikaansaama suojamekanismi, joka tipahtaa pois heti kun sopiva uhri löytyy.
Ap on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että ”nössömiehet” tarjoaa sitä turvaa, josta hän on hän lapsuudessaan jäänyt vaille.
Pikemminkin valitsee ressukoita koska ei koe alemmuudentunnetta sellaisten seurassa. Lisäksi pakko olla joku, ei osaa olla yksin -> tyytyy. Mitä hyvää tuollaisesta on ikinä seurannut, no ei mitään. Nytkin hänen pitäisi jättää se nykyinen uuvatti mutta kitisee vaan vauvalla kun elämä niin potkii päähän.
Mäkin oon vuosien varrella avautunut täällä kahdestakin mun edellisestä huonosta parisuhteesta, kun en ole ystäville pystynyt kaikkea kertomaan, ja oon saanut "tää on varma provo"-vastauksia. Eli kaikille provon huutelijoille toivon vähän harkintakykyä. Tää voi olla monille ainoita paikkoja, joissa pystyy jakamaan vaikeitakin asioita.
AP: lle toivon paljon voimia, ja sillä ohjeistuksella, että älä ota syyllisyyttä asioista, joihin et ole vaikuttaa, tai tilanteesta, joissa sinulla ei ole ollut kapasiteettia toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Hyvältä kuulostaa tuo päätös olla nyt ilman parisuhdetta toistaiseksi. Mullakin lapsuudesta epäterveen parisuhteen malli kotoa, ja päädyin useammassa suhteessa toistamaan samaa sairasta kuviota. Vasta nelikymppisenä tajusin että ansaitsen parempaa, ja mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aina vähän epäilyttäviä nämä jutut miehistä jotka muuttuvat aivan eri ihmisiksi. En minä ainakaan tunne omasta kaveripiiristä miehiä jotka muuttavat niin erilaiseksi ajan myötä. Kyllä sellaisiakin varmasti on, mutta jos joka kerta löytää tällaisen niin enpä tiedä.
No olen ihmetellyt ihan samaa. Ja ensimmäinen poikaystävä oli siis samasta kaveripiiristä, joten tunsin tämän parin vuoden ajalta ennen parisuhdetta. Sitten yhtenä viikkona tämä oli vähän hiljaisempi, oudon etäinen, lähti viikonlopuksi (eri, ei yhteisen) kaveriporukan mökkiviikonloppuun... Ja maanantaina whatsappiin pamahti sellainen "en haluukkaan seurustella" viesti ja täysblokkaus joka puolella. Jälkikäteen selvisi että tämä oli mennyt levittelemään henkilökohtaisia asioitani yhteiselle kaveripiirillemme ja yhdelle kaverillemme tämä oli jopa kertonut ettei oltu ikinä edes seurusteltu (???) ja tämä selvisi sillä kun tuo kaveri tuli viestittelemään ja viestit olivat sen verran kryptisiä, että kysyin että hei mitä ihmettä tarkoitat. Sitten tämä kaveri oli ihmetellyt kun kerroin että kyllä minut oli esitelty esimerkiksi tämän perheelle ihan tyttöystävänä muutamia viikkoja aikaisemmin. Tilanne oli tietenkin yhteisille kavereille sana vastaan sanaa. En saanut ikinä edes joitain tavaroitani takaisin tämän kämpiltä, ja minun oletettiin jopa tulevan ihan normaalisti mukaan menoihin joissa tuo eksä oli mukana. Välit kaveripiiriin lopulta paloivat tuon eron takia, en tiedä tänä päivänäkään että mikä tuon eksän pimahtamisen oikeasti aiheutti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää taukoa miehistä ja miettiä paletti uusiksi. Syy voi olla itseluottamuksen puute, traumat, liika kiltteys ym. Lisäksi, oletko valinnut kumppanit itse vai suostunut suhteisiin miesten osoittaman mielenkiinnon vuoksi? Oletko miettinyt suhteen alussa miehen arvoja jne, nähnyt miestä ja hänen luonnettaan/ominaisuuksia realistisesti vai elitkö hormonihuuruisessa udussa? Itse toistin samaa kaavaa, kunnes opettelin tuntemaan itseni sekä etsimään kumppanuutta (=samat arvot jne) eikä ihastumista. Tsemppiä!
Pohdiskelin tätä omalta kannaltani. En siis ole ap, mutta sain tästä mietittävää. Olen valinnut näköjään itse sellaisia hiljaisia, kilttejä ja etäisiä miehiä, joita on täytynyt ns. valloittaa. Ja vituksihan se on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulin, että parisuhteessa saan kaverin lenkkipolulle, seikkailuihin, matkoille, taidemuseoon. Jonkun kantamaan se arjen taakka yhdessä, jakamaan ajatuksia ja kokemuksia. En saanut mitään näistä, jouduin vain luopumaan monesta minulle tärkeästä asiasta. Parisuhde vähensi onneani, ja olin yksinäisempi kuin sinkkuna. Ihan mikä tahansa ei enää riitä, sen pitää olla parempaa kuin yksin eläminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksikin kantsii lopettaa omat luulot ihmisistä hissukka- tai nörttilokeroissa. Kukaan ei ole ikinä mikään nallekarhu tai hiiri, vaikka moni niin luulee ja erehtyy. Sen sijaan kannattaa katsoa, että onko henkilöllä ketään ystäviä tai kavereita sekä miten hän käyttäytyy muiden ihmisten parissa. Että onko hän oikeasti mukava ihminen. Haluaako hän koskaan auttaa ketään missään? Onko hän myötätuntoinen? Epäitsekäs?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sinusta johdu. Nuo "hirviöt" näkevät sinussa empaattisuutta ja odottavat sinun korjaavan heidät, ja kun et siinä onnistukkaan, niin naamiot putoavat heiltä ja todellinen luonne tulee esiin. Ehkä joskus vielä tapaat sen joka arvostaa sinua itsenäsi.
Olen samaa mieltä. Itsellenikin on käynyt niin, että eräässä parisuhteessa mies puuskahti, miten tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Silloin tajusin, että jokin minussa (vilpittömyys, suoruus, teeskentelemättömyys?) nostaa esiin totuuden toisesta ihmisestä.
Eli jos toinen on ollut manipuloiva, pelailija tai itseään ja käytöstään tiedostamaton, nämä tulevat ilmi aika nopeasti.
Käytännössä parisuhteet näiden kanssa eivät yleensä jatku, koska miehet eivät joko myönnä puutteitaan tai eivät haluakaan muuttua, kehittyä. Minullekin olisi ollut tarjolla ns. helppoja suhteita, mutta jokin sai karttamaan niitä. Joko seksuaalinen jännite puuttui kokonaan tai ajattelin tylsistyväni kuoliaaksi. Olen lievästi autismin kirjolla, Asperger, joten en ole itsekään 'normo'.
Minun puolisoni tuo esiin huonoimmat puoleni. Tyypillinen tilanne on, ettei hän ole hoitanut asiaa, jonka on luvannut hoitaa. Minä suutun ja nalkutan. En halua suuttua ja nalkuttaa, en kertakaikkiaan halua sellaista elämää. Joten en voi olla hänen kanssaan enää.
Keskustelkaa asiasta (ei pidä luvata, jos ei pysty pitämään lupausta/miksi ei?/miten saamme asiat toiminaan: muistutus/hälytys puhelimeen?/jne). Molemmille on tosiaan parempi, että tuo asia korjataan. Ero ei välttämättä ole tarpeen.
Kaikki on tässä +10 vuoden aikana jo kokeiltu. Ennen lapsia vielä jaksoin tätä, mutta en enää, kun lapset kärsivät tästä myös. Kun pääsen eroon miehen aiheuttamista mokien paikkailuista ja kaikkien hänen tarpeidensa täyttämisestä, elämästäni tulee rennompaa ja ennakoitavampaa. En suostu siihen, ettei toisen tarvitsisi hoitaa omaa puoliskoaan minun hoitaessa kaiken, varsinkin kun vielä olen perheen pääasiallinen elättäjä.
Ymmärrän kyllä. Ilmeisesti puolisosi on myös sisäistänyt asian, s.o. mikä ongelman eli eron syy on. Toivon niin. Hänellä saattaa olla haastetta, johon ei voi itse vaikuttaa. Ainakaan ellei hae siihen apua. Ad(h)d?
Ei ole sisäistänyt mitään. Meillä on kasa ongelmia tämän lisäksi, mm. erilaiset elämäntavat ja se että emme tee mitään yhdessä. Mutta jos kysyt mieheltäni, olen narsisti eikä hänessä ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa aina varoa pitkäaikaisia poikamiehiä, koska heillä on joku syy pysyä sinkkuna. Pahimmillaan karmea mustasukkaisuus. Kannattaa etsiä miehiä, jotka ovat suhteiden välissä. Heillä on kokemusta naisista ja he etsivät oikeasti uutta kumppania eivätkä puhua länkytä perhetoiveistaan. Ikuiset poikamiehet olisivat pulassa, mikäli joku sattuisi heidät valitsemaan. Ikuiset poikamiehet täytyy jonkun ottaa ja jättää, läheisriippuvuudessaan eivät kykene itse päättämään.
Jos haluaa muutosta asiaan, kannattaa lähteä siitä että näkee itsensä aktiivisena toimijana jonka valinnoilla todellakin on vaikutusta lopputulokseen. Montaa tuntemaani "epäonnista" yhdistää se piirre etteivät he pysähdy miettimään omaa toimintaansa, vaan jatkavat täysin samaan malliin kuin ennenkin, odottaen että se seuraava kerta on erilainen. Kuitenkin ovat ymmällään kun samat pulmat tulevat aina vaan vastaan. Ja tämä pätee niin ihmissuhteisiin kuin raha-asioihin ja elämänhallintaankin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei koskaan opi tunnistamaan kunnollista miestä jos naisen äiti seurustellut jännämiehen kanssa
Ei asia ole näin yksinkertainen. Oma isäni oli valtavan kiltti ja vastuuntuntoinen, teki töitä ja huolehti perheestä. Äiti oli se hunsvotti joka ryyppäsi, kettuili, laiminlöi ja haavoitti meitä kaikkia.
Olen etsinyt isäni kaltaista kilttiä miestä, mutta sellaiset eivät ole olleet kiinnostuneita minusta.
Ymmärrän täysin sinua ap. Olen kokenut vastaavaa. Vältellyt kaikkia supliikkeja, suosittuja, päällepäin hurmureita ja hyvännäköisiä miehiä. Valinnut niitä "kilttejä" ja vaatimattomia joilla ei ollut suurta vientiä. Ollut empaattinen, ymmärtävä ja kannustava kodinhengetär, joka toteuttaa miehen haaveet kaikilla tasoilla.
Kerta toisensa jälkeen sain pelkkää pastaa niskaan. Miehistä kuoriutui ilkeitä, joistain jopa sadistisia. Aivan nuorena ja kokemattomana katselin touhua liian pitkään, mutta ajan myötä aloin pitää puoleni ja lähdin pian suhteesta, joka alkoi olla myrkyllinen. Tästähän ne miehet suuttuivat toden teolla, kun en enää ollutkaan "ymmärtävä ja empaattinen" enkä suostunut kynnysmatoksi.
Olen ollut valtaosan elämästäni yksin, koska ne oikeasti kiltit miehet eivät ole minusta kiinnostuneet. Vedän puoleeni friikkejä. Enää en katsokaan friikkeihin päin, enkä ala ymmärtäväiseksi kuuntelijaksi kenenkään miehen ongelmille. On paljon parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa.
Täälläkin palstalla hoetaan, että "naiset saavat aina miehen". Mutta kunnollisen miehet saavat vain aniharvat. Siksi nykyajan naiset valitsevat sinkkuuden.