Lue keskustelun säännöt.
Todella huono tuuri parisuhteissa
19.05.2026 |
Onkohan se totta että jos kasvaa epäterveessä perheessä ja näkee sen dynamiikan, päätyy helposti alitajuisesti itsekin siihen tilanteeseen?
Olen nyt kolmatta kertaa tilanteessa jossa tajuan että seurustelusuhteeni on oikeastaan aika huono. Tässä on sellaisiakin piirteitäkin mitkä on niin vinksallaan etteivät läheiset varmaan edes uskoisi niitä. Tein tänne tilanteestani ketjun muutamia viikkoja sitten ja sain tsemppauksen ja "jätä se sika" huuteluiden lisäksi aika ison määrän vastauksia siitä että eihän tuollaista tapahdu, tää on provo.
Tilanne on mielestäni niin paha että olen luvannut itselleni etten enää mene parisuhteisiin kun ja jos tämä nykyinen kariutuu, koska jostain syystä saan niistä kilteistä hissukkakumppaneista esiin hirviön.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus jonkun kirjan missä oli teoria että aivoissa on 'mies-hahmon prototyyppi' ja 'nais-hahmon prototyyppi'. Ja että joku saattaa laittaa alitajunnassaan sen kotona olevan naisen siihen samaiseen prototyyppi-lokeroon missä on kaikki naishahmot, ja nimenomaan elämän ensimmäinen naishahmo eli äiti.
Jälkikäteen ajatellen tuntui siltä että mun exä raivostui kun ei saanut talossa olevalta 'nais-hahmolta' (minulta) sitä mitä ilman koki jääneensä (pyyteetöntä hoivaa, hyväksyntää, ihailua, kaiken aikaa ja ämpärikaupalla).
Ja itse taas olin naiivisti uskossa että 'jos olen itse kiltti, minullekin ollaan kilttejä' (hah-hah)
Kyse on myös rooleista. Jos mies (tai nainen) jää henkisesti lapsen rooliin, hän saattaa olla siinä roolissa myös parisuhteissaan. Hän odottaa, että puoliso hoitaa hänen asiansa, tekee kotityöt ja hoivaa, siis huolehtii hänen asioistaan hänen puolestaan. Kun taas puoliso odottaakin aikuista, joka pystyy huolehtimaan itsestään ja olla aikuisena tukena elämän iloissa ja suruissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sinusta johdu. Nuo "hirviöt" näkevät sinussa empaattisuutta ja odottavat sinun korjaavan heidät, ja kun et siinä onnistukkaan, niin naamiot putoavat heiltä ja todellinen luonne tulee esiin. Ehkä joskus vielä tapaat sen joka arvostaa sinua itsenäsi.
Olen samaa mieltä. Itsellenikin on käynyt niin, että eräässä parisuhteessa mies puuskahti, miten tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Silloin tajusin, että jokin minussa (vilpittömyys, suoruus, teeskentelemättömyys?) nostaa esiin totuuden toisesta ihmisestä.
Eli jos toinen on ollut manipuloiva, pelailija tai itseään ja käytöstään tiedostamaton, nämä tulevat ilmi aika nopeasti.
Käytännössä parisuhteet näiden kanssa eivät yleensä jatku, koska miehet eivät joko myönnä puutteitaan tai eivät haluakaan muuttua, kehittyä. Minullekin olisi ollut tarjolla ns. helppoja suhteita, mutta jokin sai karttamaan niitä. Joko seksuaalinen jännite puuttui kokonaan tai ajattelin tylsistyväni kuoliaaksi. Olen lievästi autismin kirjolla, Asperger, joten en ole itsekään 'normo'.
Olen ollut pitkissä suhteissa, toinen melkein 30 vuotta ja toinen lähes 5, joten tiedän "osaavani" olla parisuhteessa. Kuitenkin molemmat kesti pitkään, kun yliymmärsin kaikkea ja selittelin kaiken itselleni parhain päin. Lisäksi himmensin itseni rooliin, etenkin pidemmässä (joka muuten oli myös elämäni ensimmäinen seurustelusuhde), ihmiseksi, joka en ollut.
Fast forward, nyt sinkkuna, enkä todellakaan luota arviointikykyyni kumppanien suhteen ja todennut, että olen yksin onnellisin. En vaan enää keksi, mitä parisuhde voisi antaa elämääni enempää.
Olen rikkinäisestä lapsuudenkodista ja etenkin ensimmäinen suhde meni sen piikkiin, että sain olla olemassa, jos olin hengittämättä ja liikkumatta, enkä vaivannut ongelmillani kumppaniani. Eli täysin sama kuvio kuin lapsuudenkodissani.
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti surkea lyllerö ja tunari. Laihduta edes.
Ja muutu sinä paremmaksi ihmiseksi. Painoa voi sentään pudottaa, sun kaltainen kudipää on sitä lopun elämäänä. Onneksi olkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, komea mies onkin jännämies hirviö joka kohtelee huonosti.
No ei. KAIKILLA kerroilla kyseessä on ollut nimenomaan sellaisia nörttejä hissukkamiehiä joihin olen tykästynyt näiden luonteen takia. Ulkonäkö ei ole näitä yhdistänyt, ensimmäinen suhteeni oli langanlaihan tieteisnörtin kanssa joka alkoi kaljuuntua jo päälle parkymppisenä, toinen eksäni oli todella lyhyt ja luonteeltaan aika naisellinen. Viimeisin eksä oli suhteemme alussa todella ylipainoinen, ja luonteeltaan näiden muiden lisäksi sellainen lempeä ja ujo.
En vaan oikeasti käsitä mikä minulla menee vikaan. Näistä alkuun ihanista miehistä kuorituu aina pettäviä, tiuskivia, kotityöt täysin minulle jättäviä ihmisiä, jotka raivoavat parisuhteen päätöspuolella siitä kun en tuonut näille kaupasta oikean merkkistä kahvia. En jaksa enää parisuhteita, en ymmärrä miten ihmiset löytävät normaaleja sellaisia. Ap
Hyvä analyysi. Minä olen käynyt läpi vaikean lapsuuden ja olen myös joutunut vastaavaan. Olen seurustellut normaalien perheiden ns. naaputontyttöjen kanssa, ja he ovat saaneet minusta hirviön esiin. Sanoisin että keskiverto suomalainen nainen on sen verran narsistinen, mutta myös välinpitämätön, että tekee myös kiltistä miehestä hirviön. Etkö ihmettele koskaan miksi niin moni nainen väittää että se kiltti ja kiva mies on yhtäkkiä hermoraunio alkoholisti, vaikka mitään muuta muutosta miehen elämässä ei ole tapahtunut kuin naisen tulo. Vai oletko kuullut joskus naisen sanovan että mies oli alussa väkivaltainen juoppo, mutta parantui naisen rakkaudesta? Se ei ikinä mene niin päin.
Trololol, mutta tässäkin nostan esiin fiktiivisen henkilön oman roolin. Jos kaikissa parisuhteissa nainen on vääränlainen narsisti, niin pitäisikö pohtia niitä omia arvoja ja elämäntapoja vähän syvällisemmin ja valita seuraavan kerran puoliso jolla on samanlaiset arvot ja elämäntavat?
Minua juuri puoliso syyttää narsistiksi koska sanon hänelle ajoittain ei, en esimerkiksi halua syödä epäterveellistä ruokaa, ja vaadin häneltä yhtäläistä panostusta yhteisen omaisuutemme eteen. Olenko narsisti? En ole, me olemme vain liian erilaiset ihmiset mikä on elämäntapojen ja parisuhdeodotusten myötä tullut vuosien varrella erinomaisesti esiin, eikä kumpikaan pysty eikä halua muuttua. Toisen syyttelyn sijaan osaan itse katsoa peiliin enkä ala toista sen vuoksi haukkumaan.
En jaksanut lukea "trololoota" pidemmälle, koska selvästi narsistin sepitystä luvassa.
Narsisti siellä, narsisti täällä, joka puolella narsisteja. Mahtaa olla raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sinusta johdu. Nuo "hirviöt" näkevät sinussa empaattisuutta ja odottavat sinun korjaavan heidät, ja kun et siinä onnistukkaan, niin naamiot putoavat heiltä ja todellinen luonne tulee esiin. Ehkä joskus vielä tapaat sen joka arvostaa sinua itsenäsi.
Olen samaa mieltä. Itsellenikin on käynyt niin, että eräässä parisuhteessa mies puuskahti, miten tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Silloin tajusin, että jokin minussa (vilpittömyys, suoruus, teeskentelemättömyys?) nostaa esiin totuuden toisesta ihmisestä.
Eli jos toinen on ollut manipuloiva, pelailija tai itseään ja käytöstään tiedostamaton, nämä tulevat ilmi aika nopeasti.
Käytännössä parisuhteet näiden kanssa eivät yleensä jatku, koska miehet eivät joko myönnä puutteitaan tai eivät haluakaan muuttua, kehittyä. Minullekin olisi ollut tarjolla ns. helppoja suhteita, mutta jokin sai karttamaan niitä. Joko seksuaalinen jännite puuttui kokonaan tai ajattelin tylsistyväni kuoliaaksi. Olen lievästi autismin kirjolla, Asperger, joten en ole itsekään 'normo'.
Minun puolisoni tuo esiin huonoimmat puoleni. Tyypillinen tilanne on, ettei hän ole hoitanut asiaa, jonka on luvannut hoitaa. Minä suutun ja nalkutan. En halua suuttua ja nalkuttaa, en kertakaikkiaan halua sellaista elämää. Joten en voi olla hänen kanssaan enää.
Minusta on aina vähän epäilyttäviä nämä jutut miehistä jotka muuttuvat aivan eri ihmisiksi. En minä ainakaan tunne omasta kaveripiiristä miehiä jotka muuttavat niin erilaiseksi ajan myötä. Kyllä sellaisiakin varmasti on, mutta jos joka kerta löytää tällaisen niin enpä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sinusta johdu. Nuo "hirviöt" näkevät sinussa empaattisuutta ja odottavat sinun korjaavan heidät, ja kun et siinä onnistukkaan, niin naamiot putoavat heiltä ja todellinen luonne tulee esiin. Ehkä joskus vielä tapaat sen joka arvostaa sinua itsenäsi.
Olen samaa mieltä. Itsellenikin on käynyt niin, että eräässä parisuhteessa mies puuskahti, miten tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Silloin tajusin, että jokin minussa (vilpittömyys, suoruus, teeskentelemättömyys?) nostaa esiin totuuden toisesta ihmisestä.
Eli jos toinen on ollut manipuloiva, pelailija tai itseään ja käytöstään tiedostamaton, nämä tulevat ilmi aika nopeasti.
Käytännössä parisuhteet näiden kanssa eivät yleensä jatku, koska miehet eivät joko myönnä puutteitaan tai eivät haluakaan muuttua, kehittyä. Minullekin olisi ollut tarjolla ns. helppoja suhteita, mutta jokin sai karttamaan niitä. Joko seksuaalinen jännite puuttui kokonaan tai ajattelin tylsistyväni kuoliaaksi. Olen lievästi autismin kirjolla, Asperger, joten en ole itsekään 'normo'.
Minun puolisoni tuo esiin huonoimmat puoleni. Tyypillinen tilanne on, ettei hän ole hoitanut asiaa, jonka on luvannut hoitaa. Minä suutun ja nalkutan. En halua suuttua ja nalkuttaa, en kertakaikkiaan halua sellaista elämää. Joten en voi olla hänen kanssaan enää.
Eikös tuo ole normaalia että jotain on jäänyt tekemättä minkä on luvannut tehdä. Eikös tässä ihmisiä olla. Miksi ajattelet että hän ei saa olla ihminen? Sanot että hän tuo sinusta esiin huonoimmat puolesi. Siis sanot että se on hänen vikansa että nalkutat. Mieti sitä. Hänen vikansa se miten käyttäydyt. Ei sinun vikasi että nalkutat. Juu.
Voi olla, että aloittaja on itse muuttunut, ja miehet eivät juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, komea mies onkin jännämies hirviö joka kohtelee huonosti.
No ei. KAIKILLA kerroilla kyseessä on ollut nimenomaan sellaisia nörttejä hissukkamiehiä joihin olen tykästynyt näiden luonteen takia. Ulkonäkö ei ole näitä yhdistänyt, ensimmäinen suhteeni oli langanlaihan tieteisnörtin kanssa joka alkoi kaljuuntua jo päälle parkymppisenä, toinen eksäni oli todella lyhyt ja luonteeltaan aika naisellinen. Viimeisin eksä oli suhteemme alussa todella ylipainoinen, ja luonteeltaan näiden muiden lisäksi sellainen lempeä ja ujo.
En vaan oikeasti käsitä mikä minulla menee vikaan. Näistä alkuun ihanista miehistä kuorituu aina pettäviä, tiuskivia, kotityöt täysin minulle jättäviä ihmisiä, jotka raivoavat parisuhteen päätöspuolella siitä kun en tuonut näille kaupasta oikean merkkistä kahvia. En jaksa enää parisuhteita, en ymmärrä miten ihmiset löytävät normaaleja sellaisia. Ap
Hyvä analyysi. Minä olen käynyt läpi vaikean lapsuuden ja olen myös joutunut vastaavaan. Olen seurustellut normaalien perheiden ns. naaputontyttöjen kanssa, ja he ovat saaneet minusta hirviön esiin. Sanoisin että keskiverto suomalainen nainen on sen verran narsistinen, mutta myös välinpitämätön, että tekee myös kiltistä miehestä hirviön. Etkö ihmettele koskaan miksi niin moni nainen väittää että se kiltti ja kiva mies on yhtäkkiä hermoraunio alkoholisti, vaikka mitään muuta muutosta miehen elämässä ei ole tapahtunut kuin naisen tulo. Vai oletko kuullut joskus naisen sanovan että mies oli alussa väkivaltainen juoppo, mutta parantui naisen rakkaudesta? Se ei ikinä mene niin päin.
Haha. Tässähän onkin 'ap:n exä' prototyyppinä. Tunnistaa itsekin kokeneensa vaikean lapsuuden, joka on tehnyt hänestä piilohirviön. Parisuhde normaalin, mieleltään terveen naisen kanssa tuo sen todellisen sisimmän esiin. Kellarissa on kahlitut, ulvovat pedot. Vaikka mies itse luulee olevansa mukava, helppo hissukka, josta nainen tekee hirviön. Siinäpä sulle ajattelemisen aihetta.
Aina kun tekee mieli nalkuttaa, niin voi miettiä että kauanko se kestäisi hoitaa itse? Ehkä mies sitten kokee huonoa omaatuntoa ja korvaa hoitamattoman asiansa jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse ainakin epäterveen perheen jälkeen olin juurikin ihan paskoissa parisuhteissa ihan paskojen miesten kanssa. Mutta osasin korjata asian jo 26vuotiaana, kun erottiin kamalan exän kanssa. Silloin päätin, että tätä en enää aio toistaa ja tein paljon itsetutkiskelua ja työtä itseni kanssa ja 27vuotiaana aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa, joka on aivan ihana ja tämä suhde on ollut ihan mahtava. En voisi olla kiitollisempi hänestä ja kaikesta mitä meillä on. Meillä on myös kaksi lasta ja ihan jo heidänkin takiaan tuollainen syvä itsensä "terapoiminen" oli tehtävä.
N40
Että ihan alke vuosi vaan riitti työstöön vuosien traumoista?? Voi tsiisus oot ulalla. Ei taida se nykyinenkään jamppa olla niin ihana kuin sepostat.
Monien naisten kanssa seurustellessa on aina kuullut juttuja entisistä miehistä. Yleensä pelkästään negatiivista. Joskus sitten olen kysynyt että eikö heissä jotain hyvää ollut kun yhteen päädyitte? Sitten tulee hiljaisuus ja välttely, ei millään halua myöntää että jotain hyvääkin olisi voinut olla näissä miehissä. Tiedän tietysti että oli hyvääkin, sanomattakin. En tykkää että pitää väännellä kaikki toisen syyksi kun ei voi myöntää omia puutteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sinusta johdu. Nuo "hirviöt" näkevät sinussa empaattisuutta ja odottavat sinun korjaavan heidät, ja kun et siinä onnistukkaan, niin naamiot putoavat heiltä ja todellinen luonne tulee esiin. Ehkä joskus vielä tapaat sen joka arvostaa sinua itsenäsi.
Olen samaa mieltä. Itsellenikin on käynyt niin, että eräässä parisuhteessa mies puuskahti, miten tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Silloin tajusin, että jokin minussa (vilpittömyys, suoruus, teeskentelemättömyys?) nostaa esiin totuuden toisesta ihmisestä.
Eli jos toinen on ollut manipuloiva, pelailija tai itseään ja käytöstään tiedostamaton, nämä tulevat ilmi aika nopeasti.
Käytännössä parisuhteet näiden kanssa eivät yleensä jatku, koska miehet eivät joko myönnä puutteitaan tai eivät haluakaan muuttua, kehittyä. Minullekin olisi ollut tarjolla ns. helppoja suhteita, mutta jokin sai karttamaan niitä. Joko seksuaalinen jännite puuttui kokonaan tai ajattelin tylsistyväni kuoliaaksi. Olen lievästi autismin kirjolla, Asperger, joten en ole itsekään 'normo'.
Minun puolisoni tuo esiin huonoimmat puoleni. Tyypillinen tilanne on, ettei hän ole hoitanut asiaa, jonka on luvannut hoitaa. Minä suutun ja nalkutan. En halua suuttua ja nalkuttaa, en kertakaikkiaan halua sellaista elämää. Joten en voi olla hänen kanssaan enää.
Keskustelkaa asiasta (ei pidä luvata, jos ei pysty pitämään lupausta/miksi ei?/miten saamme asiat toiminaan: muistutus/hälytys puhelimeen?/jne). Molemmille on tosiaan parempi, että tuo asia korjataan. Ero ei välttämättä ole tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Monien naisten kanssa seurustellessa on aina kuullut juttuja entisistä miehistä. Yleensä pelkästään negatiivista. Joskus sitten olen kysynyt että eikö heissä jotain hyvää ollut kun yhteen päädyitte? Sitten tulee hiljaisuus ja välttely, ei millään halua myöntää että jotain hyvääkin olisi voinut olla näissä miehissä. Tiedän tietysti että oli hyvääkin, sanomattakin. En tykkää että pitää väännellä kaikki toisen syyksi kun ei voi myöntää omia puutteita.
Se alun hyvä on todennäköisesti ollut:
-kiinnostuksen, ihastuksen osoitusta
-huomioimista
-ulkonäköä, olemusta
-sukupuolista vetovoimaa
-esittämistä(!)
-lupauksia, suunnitelmia tulevaisuudesta
Omalla kohdallani näin. Todellisuus sitten onkin lyönyt vasten kasvoja. Jopa kirjaimellisesti.
Kokenut nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sinusta johdu. Nuo "hirviöt" näkevät sinussa empaattisuutta ja odottavat sinun korjaavan heidät, ja kun et siinä onnistukkaan, niin naamiot putoavat heiltä ja todellinen luonne tulee esiin. Ehkä joskus vielä tapaat sen joka arvostaa sinua itsenäsi.
Olen samaa mieltä. Itsellenikin on käynyt niin, että eräässä parisuhteessa mies puuskahti, miten tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Silloin tajusin, että jokin minussa (vilpittömyys, suoruus, teeskentelemättömyys?) nostaa esiin totuuden toisesta ihmisestä.
Eli jos toinen on ollut manipuloiva, pelailija tai itseään ja käytöstään tiedostamaton, nämä tulevat ilmi aika nopeasti.
Käytännössä parisuhteet näiden kanssa eivät yleensä jatku, koska miehet eivät joko myönnä puutteitaan tai eivät haluakaan muuttua, kehittyä. Minullekin olisi ollut tarjolla ns. helppoja suhteita, mutta jokin sai karttamaan niitä. Joko seksuaalinen jännite puuttui kokonaan tai ajattelin tylsistyväni kuoliaaksi. Olen lievästi autismin kirjolla, Asperger, joten en ole itsekään 'normo'.
Minun puolisoni tuo esiin huonoimmat puoleni. Tyypillinen tilanne on, ettei hän ole hoitanut asiaa, jonka on luvannut hoitaa. Minä suutun ja nalkutan. En halua suuttua ja nalkuttaa, en kertakaikkiaan halua sellaista elämää. Joten en voi olla hänen kanssaan enää.
Minusta tuo ei ole huono puoli, vaan normaali reaktio toisen aiheuttamaan pettymykseen.
TÄMÄ!! Lue tämä viesti !!
Minä joudun myös aina suhteisiin joissnatoinen kohtelee huonosti ja on sitoutumispelkoinen. Tämän lainaamani tekstin kirjoittaja puhuu asiaa.
Lopulta tajusin alkaneena suhteeseen mm. Siksi, että toinen niin kovasti halusi. Ihan älytöntä
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää taukoa miehistä ja miettiä paletti uusiksi. Syy voi olla itseluottamuksen puute, traumat, liika kiltteys ym. Lisäksi, oletko valinnut kumppanit itse vai suostunut suhteisiin miesten osoittaman mielenkiinnon vuoksi? Oletko miettinyt suhteen alussa miehen arvoja jne, nähnyt miestä ja hänen luonnettaan/ominaisuuksia realistisesti vai elitkö hormonihuuruisessa udussa? Itse toistin samaa kaavaa, kunnes opettelin tuntemaan itseni sekä etsimään kumppanuutta (=samat arvot jne) eikä ihastumista. Tsemppiä!
Kannattaa pitää taukoa miehistä ja miettiä paletti uusiksi. Syy voi olla itseluottamuksen puute, traumat, liika kiltteys ym. Lisäksi, oletko valinnut kumppanit itse vai suostunut suhteisiin miesten osoittaman mielenkiinnon vuoksi? Oletko miettinyt suhteen alussa miehen arvoja jne, nähnyt miestä ja hänen luonnettaan/ominaisuuksia realistisesti vai elitkö hormonihuuruisessa udussa? Itse toistin samaa kaavaa, kunnes opettelin tuntemaan itseni sekä etsimään kumppanuutta (=samat arvot jne) eikä ihastumista. Tsemppiä!
TÄMÄ viesti siis! Ei lainaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on aina vähän epäilyttäviä nämä jutut miehistä jotka muuttuvat aivan eri ihmisiksi. En minä ainakaan tunne omasta kaveripiiristä miehiä jotka muuttavat niin erilaiseksi ajan myötä. Kyllä sellaisiakin varmasti on, mutta jos joka kerta löytää tällaisen niin enpä tiedä.
Piilohirviöt paljastuvat vain tiiviissä parisuhteessa. Miehellä on ihan eri rooli kaveripiirissään. Siellä on varmaan edelleen se sama heppu kuin ennenkin. Paitsi jos kysytään kumppanista; mies menee joko hiljaiseksi tai alkaa vinoilla 'naisista, tiedättehän'.
Aivan ja myös opetella arvostamaan itseään. Empaattisuus ja analyyttisyys ovat huippuyhdistelmä samassa ihmisessä. Sellainen ihminen ansaitsee samanlaisen huipputyypin kumppanikseen. Keskenkasvuiset eivät näitä ominaisuuksia osaa arvostaa, pitävät nynnynä ja "liikaa ajattelevana". Toisaalta empatia kyllä kelpaa silloin, kun on onnistunut sössimään asiansa ja analyyttisyys alkaa kummasti vaikuttaa kumppanin hyvältä piirteeltä, kun omat ongelmanratkaisutaidot eivät riitä nenää pidemmälle.