Lue keskustelun säännöt.
Todella huono tuuri parisuhteissa
19.05.2026 |
Onkohan se totta että jos kasvaa epäterveessä perheessä ja näkee sen dynamiikan, päätyy helposti alitajuisesti itsekin siihen tilanteeseen?
Olen nyt kolmatta kertaa tilanteessa jossa tajuan että seurustelusuhteeni on oikeastaan aika huono. Tässä on sellaisiakin piirteitäkin mitkä on niin vinksallaan etteivät läheiset varmaan edes uskoisi niitä. Tein tänne tilanteestani ketjun muutamia viikkoja sitten ja sain tsemppauksen ja "jätä se sika" huuteluiden lisäksi aika ison määrän vastauksia siitä että eihän tuollaista tapahdu, tää on provo.
Tilanne on mielestäni niin paha että olen luvannut itselleni etten enää mene parisuhteisiin kun ja jos tämä nykyinen kariutuu, koska jostain syystä saan niistä kilteistä hissukkakumppaneista esiin hirviön.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen toistaa lähes pakonomaisesti tekojaan, kunnes on valmis katsomaan niiden tarjoamia oppeja.
Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet ja toisen puolen selittää millaisissa olosuhteissa on joutunut sen lapsuutensa elämään. Ap ajaa käytöksellään ne huonot puolet esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jo edesmennyt tätini oli kaunis nainen. Jostain kumman syystä hän valitsi aina miehiä, jotka olivat luusereita. Suhteet eivät kestäneet kauan. Erään kerran hän tuli kylään uuden miehen kanssa, jolla oli musta silmä ja vaatteet kuin play-boylla. Vaikea ymmärtää, millä perusteella hän valintansa teki.
Kaikella kunnioituksella, miten itse toimit suhteessa? Oma puolisoni (kohta ex) on ollut useassa pitkässä suhteessa, joista on lähtenyt siinä vaiheessa kun nainen ei enää jaksa olla hänen äitinsä. Hän odottaa puolison täyttävän hänen jokaisen tarpeensa ja kiukuttelee jos näin ei tapahdu. Hänellä on liiallista miellyttämisenhalua, ja hylätyksi tulemisen pelko: tämä aiheuttaa sen, ettei hän aidosti tiedä mitä itse haluaa ja mikä tekee hänet onnelliseksi. Hän miellyttää ja miellyttää, mutta ei osaa huolehtia omista tarpeistaan aikuisen lailla.
Hän on nähnyt lapsena huonon parisuhteen mallin, jossa pariskunnalla ei ole mitään yhteistä, ja iso osa ajasta eletään erillään eri osoitteissa (toinen kaupungissa, toinen mökillä). Hän ei panosta parisuhteeseen mitenkään, ei vietä aikaa perheen kanssa, käy lomilla ainoastaan omilla reissuilla "koska perhe-elämä on niin stressaavaa", tämä on tietysti seurausta siitä, ettei pysty huolehtimaan tarpeidensa toteutumisesta arjessa, koska odottaa muiden tekevän sen.
En siis sano, että olisit samanlainen, mutta kehotan pohtimaan millaisen parisuhteen oikeasti haluat ja mikä on sinun roolisi suhteiden epäonnistumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hissukkamiehiä ja "hissukkamiehiä". Ap vetää nyt jostain syystä puoleensa näitä jälkimmäisiä eikä tunnista onko se rauhallisuus ja vähän säälittävä ulkokuori todellista vai sellainen vuosien päähänpotkimisen aikaansaama suojamekanismi, joka tipahtaa pois heti kun sopiva uhri löytyy.
Ap on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että ”nössömiehet” tarjoaa sitä turvaa, josta hän on hän lapsuudessaan jäänyt vaille.
Tämä on saanut alanuolen mutta mielestäni ihan aiheellinen huomio on kyseessä. Kuvittelin nuorempana, että ns. nössöt ja altavastaajat olisivat ihmissuhteissa turvallisempia ja kypsempiä kuin sosiaaliset, rohkeat ja ulospäinsuuntautuneet. Nyt jälkiviisaana voin todeta, että monelta kolaukselta olisin säästynyt, jos olisin romantisoinut tätä tiettyä ihmistyyppiä reippaasti vähemmän. Moni ei itse asiassa ollut oikeasti ollenkaan kiltti tai syvällinen saati kypsä. Päinvastoin sitä omaa alemmuudentunnetta kanavoitiin vuoroin kavereiden nälvimiseen ja vuoroin aggressiiviseen itsesääliin. Tunneäly loisti poissaolollaan ja sosiaaliset taidot olivat niin alkeelliset, että vastavuoroinen ystävyys tai seurustelu ei yksinkertaisesti onnistunut heidän kanssaan. Olin tuohon aikaan kyllä itsekin sen verran ongelmainen ja kypsymätön, etten varmasti olisi osannut muodostaa ihmissuhteita niiden omilla jaloillaan seisovien ja tervepäisten tyyppien kanssa. Eivät he varmasti olisi edes jaksaneet kaltaistani ihmistä ystävänä, seurustelusta nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, komea mies onkin jännämies hirviö joka kohtelee huonosti.
No ei. KAIKILLA kerroilla kyseessä on ollut nimenomaan sellaisia nörttejä hissukkamiehiä joihin olen tykästynyt näiden luonteen takia. Ulkonäkö ei ole näitä yhdistänyt, ensimmäinen suhteeni oli langanlaihan tieteisnörtin kanssa joka alkoi kaljuuntua jo päälle parkymppisenä, toinen eksäni oli todella lyhyt ja luonteeltaan aika naisellinen. Viimeisin eksä oli suhteemme alussa todella ylipainoinen, ja luonteeltaan näiden muiden lisäksi sellainen lempeä ja ujo.
En vaan oikeasti käsitä mikä minulla menee vikaan. Näistä alkuun ihanista miehistä kuorituu aina pettäviä, tiuskivia, kotityöt täysin minulle jättäviä ihmisiä, jotka raivoavat parisuhteen päätöspuolella siitä kun en tuonut näille kaupasta oikean merkkistä kahvia. En jaksa enää parisuhteita, en ymmärrä miten ihmiset löytävät normaaleja sellaisia. Ap
Hyvä analyysi. Minä olen käynyt läpi vaikean lapsuuden ja olen myös joutunut vastaavaan. Olen seurustellut normaalien perheiden ns. naaputontyttöjen kanssa, ja he ovat saaneet minusta hirviön esiin. Sanoisin että keskiverto suomalainen nainen on sen verran narsistinen, mutta myös välinpitämätön, että tekee myös kiltistä miehestä hirviön. Etkö ihmettele koskaan miksi niin moni nainen väittää että se kiltti ja kiva mies on yhtäkkiä hermoraunio alkoholisti, vaikka mitään muuta muutosta miehen elämässä ei ole tapahtunut kuin naisen tulo. Vai oletko kuullut joskus naisen sanovan että mies oli alussa väkivaltainen juoppo, mutta parantui naisen rakkaudesta? Se ei ikinä mene niin päin.
Trololol, mutta tässäkin nostan esiin fiktiivisen henkilön oman roolin. Jos kaikissa parisuhteissa nainen on vääränlainen narsisti, niin pitäisikö pohtia niitä omia arvoja ja elämäntapoja vähän syvällisemmin ja valita seuraavan kerran puoliso jolla on samanlaiset arvot ja elämäntavat?
Minua juuri puoliso syyttää narsistiksi koska sanon hänelle ajoittain ei, en esimerkiksi halua syödä epäterveellistä ruokaa, ja vaadin häneltä yhtäläistä panostusta yhteisen omaisuutemme eteen. Olenko narsisti? En ole, me olemme vain liian erilaiset ihmiset mikä on elämäntapojen ja parisuhdeodotusten myötä tullut vuosien varrella erinomaisesti esiin, eikä kumpikaan pysty eikä halua muuttua. Toisen syyttelyn sijaan osaan itse katsoa peiliin enkä ala toista sen vuoksi haukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä, että olet päässyt AP ymmärrykseen, että olet vain kelpaamaton parisuhteeseen etkä osaa sellaisessa toimia. Nyt vain rakentamaan sitä omaa hauskaa elämää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, komea mies onkin jännämies hirviö joka kohtelee huonosti.
No ei. KAIKILLA kerroilla kyseessä on ollut nimenomaan sellaisia nörttejä hissukkamiehiä joihin olen tykästynyt näiden luonteen takia. Ulkonäkö ei ole näitä yhdistänyt, ensimmäinen suhteeni oli langanlaihan tieteisnörtin kanssa joka alkoi kaljuuntua jo päälle parkymppisenä, toinen eksäni oli todella lyhyt ja luonteeltaan aika naisellinen. Viimeisin eksä oli suhteemme alussa todella ylipainoinen, ja luonteeltaan näiden muiden lisäksi sellainen lempeä ja ujo.
En vaan oikeasti käsitä mikä minulla menee vikaan. Näistä alkuun ihanista miehistä kuorituu aina pettäviä, tiuskivia, kotityöt täysin minulle jättäviä ihmisiä, jotka raivoavat parisuhteen päätöspuolella siitä kun en tuonut näille kaupasta oikean merkkistä kahvia. En jaksa enää parisuhteita, en ymmärrä miten ihmiset löytävät normaaleja sellaisia. Ap
Hyvä analyysi. Minä olen käynyt läpi vaikean lapsuuden ja olen myös joutunut vastaavaan. Olen seurustellut normaalien perheiden ns. naaputontyttöjen kanssa, ja he ovat saaneet minusta hirviön esiin. Sanoisin että keskiverto suomalainen nainen on sen verran narsistinen, mutta myös välinpitämätön, että tekee myös kiltistä miehestä hirviön. Etkö ihmettele koskaan miksi niin moni nainen väittää että se kiltti ja kiva mies on yhtäkkiä hermoraunio alkoholisti, vaikka mitään muuta muutosta miehen elämässä ei ole tapahtunut kuin naisen tulo. Vai oletko kuullut joskus naisen sanovan että mies oli alussa väkivaltainen juoppo, mutta parantui naisen rakkaudesta? Se ei ikinä mene niin päin.
Trololol, mutta tässäkin nostan esiin fiktiivisen henkilön oman roolin. Jos kaikissa parisuhteissa nainen on vääränlainen narsisti, niin pitäisikö pohtia niitä omia arvoja ja elämäntapoja vähän syvällisemmin ja valita seuraavan kerran puoliso jolla on samanlaiset arvot ja elämäntavat?
Minua juuri puoliso syyttää narsistiksi koska sanon hänelle ajoittain ei, en esimerkiksi halua syödä epäterveellistä ruokaa, ja vaadin häneltä yhtäläistä panostusta yhteisen omaisuutemme eteen. Olenko narsisti? En ole, me olemme vain liian erilaiset ihmiset mikä on elämäntapojen ja parisuhdeodotusten myötä tullut vuosien varrella erinomaisesti esiin, eikä kumpikaan pysty eikä halua muuttua. Toisen syyttelyn sijaan osaan itse katsoa peiliin enkä ala toista sen vuoksi haukkumaan.
En jaksanut lukea "trololoota" pidemmälle, koska selvästi narsistin sepitystä luvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo on yleistä, että ihmiset hakeutuvat parisuhteeseen ihmisten kanssa, jotka muistuttavat lapsuudenperheen epäterveestä dynamiikasta ja sitten tulee täysi katastrofi. Terapia auttaa pääsemään eroon tuosta kierteestä.
Sanoisin niin, että ihminen, jolla on hyvä perhetausta ja joka tunnistaa miehissä varoitusmerkit, lähtee helpommin jo ensimmäisten merkkien ilmetessä. Sen sijaan sellainen, joka ei ole saanut hyvän suhteen mallia kotoa, jää helpommin roikkumaan huonoonkin suhteeseen.
Tutkimuksissa näkyy, että varhaiset kokemukset (perhe, kasvuympäristö, millaisia suhteita on nähnyt) vaikuttavat siihen:
- mitä pitää “normaalina”
- kuinka helposti tunnistaa huonon kohtelun
- uskaltaako lähteä suhteesta
Esimerkiksi jos on kasvanut turvallisessa ympäristössä, kynnys lähteä epäterveestä suhteesta voi olla matalampi, koska tietää että parempaakin on olemassa. Jos taas huonot mallit on tuttuja, ne eivät aina tunnu yhtä hälyttäviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan ilkeästi kirjoitettu, mutta mikä muu noita kolmea miestä yhdistää kuin sinä itse? Veikkaisin, että historiasi ja kokomustesi takia parinvalinnassasi on jokin pielessä.
Tämä tuli itselläkin mieleen. Vain yksi yhdistävä tekijä ja se on ap.
Onhan nuokin hampaita kiristelevät nussukkapojat aika homogeenista porukkaa, ja haluavat olla vieläkin homogeenisempia eli saada jotain kangastuksenomaista sosiaalista suosiota. Kumppanin pitäisi tietysti olla oikein näyttävä ja menevä heidän puolestaan, tai muuten se-onkin-samanlainen-luuseri-ku-mä.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, komea mies onkin jännämies hirviö joka kohtelee huonosti.
Vain sinun romanttisissa suhteissasi. 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan ilkeästi kirjoitettu, mutta mikä muu noita kolmea miestä yhdistää kuin sinä itse? Veikkaisin, että historiasi ja kokomustesi takia parinvalinnassasi on jokin pielessä.
Tämä tuli itselläkin mieleen. Vain yksi yhdistävä tekijä ja se on ap.
Onhan nuokin hampaita kiristelevät nussukkapojat aika homogeenista porukkaa, ja haluavat olla vieläkin homogeenisempia eli saada jotain kangastuksenomaista sosiaalista suosiota. Kumppanin pitäisi tietysti olla oikein näyttävä ja menevä heidän puolestaan, tai muuten se-onkin-samanlainen-luuseri-ku-mä.
Mitenkäs se menikään? Ei saa yleistää? Kohdataan ihmiset ihmisinä eikä minään karikatyyrinä. Älä projisoi omia ajatuksiasi 'nussukkapojista' siihen millaisia ihmiset oikeasti ovat ja mitä he miettivät ja tuntevat.
Jos sulla on traumataustaa ja vaikea lapsuus/nuoruus niin kannattaa pysähtyä ja antaa itselleen aikaa toipua. Traumoista toipumiseen ja itsensä uudelleen rakentamiseen voi mennä (ja yleensä meneekin) vuosikaudet. Rikkinäisenä ihmisenä vedät puoleesi toisia rikkinäisiä ja harvemmin sellaiset parisuhteet on onnellisia ja kestäviä.
Itse huomasin kun aloin toipua omasta traumaattisesta lapsuudestani niin aloin löytää tasapainoisempia ihmisiä ympärilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpsis. Miehet ovat hirviöitä luonnostaan, olet vaan täyttänyt pääsi jollain käsikirjoitetulla hollywood hötöllä siitä etteivät muka olisi. Unohda höttö tai jos nautit siitä niin älä ainakaan sekoita sitä tosielämän miehiin.
Kaikkien naisten pitäisi olla elämästään vähintään 2-5v yksin eli asua itsekseen, ilman vanhempia ja parisuhteita miehiin. Vasta tästä lähtökohdasta sitten tapailla miestä ja vähintään 6kk tutustua tähän ennen romantiikkaa. Tuo on ihan todella reipas ja riittävä aika nostamaan miehen lukuisat ongelmat pintaan, suurin osa kosahtaa jo parissa päivässä.
Ymmärrän täysin, mistä aloittaja puhuu. Olen todennut, että omalta osaltani homma johtuu siitä, että olen liian empaattinen ja analyyttinen lähteäkseni. Ymmärrän niin hyvin kolikon toisen puolen, ettei oikein mikään ole minulle riittävä syy edes suuttua toiselle ihmiselle.
Siinä, missä ns. normaali nainen deittailee, tapailee, seurustelee ja lemppaa nopeastikin epäsopivat yksilöt, meidäntyyppiset naiset jää analysoimaan ja ymmärtämään. Lopulta me takerrutaan hyviin hetkiin ja huonoihin kumppaneihin.
Ratkaisu on opetella ajoissa lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin niin, että ihminen, jolla on hyvä perhetausta ja joka tunnistaa miehissä varoitusmerkit, lähtee helpommin jo ensimmäisten merkkien ilmetessä. Sen sijaan sellainen, joka ei ole saanut hyvän suhteen mallia kotoa, jää helpommin roikkumaan huonoonkin suhteeseen.
Tutkimuksissa näkyy, että varhaiset kokemukset (perhe, kasvuympäristö, millaisia suhteita on nähnyt) vaikuttavat siihen:
- mitä pitää “normaalina”
- kuinka helposti tunnistaa huonon kohtelun
- uskaltaako lähteä suhteesta
Esimerkiksi jos on kasvanut turvallisessa ympäristössä, kynnys lähteä epäterveestä suhteesta voi olla matalampi, koska tietää että parempaakin on olemassa. Jos taas huonot mallit on tuttuja, ne eivät aina tunnu yhtä hälyttäviltä.
Nainen saa kokemuksen hyvästä elämällä itsekseen - tällöin kukaan ei edes r aiskaa. Hyväkin "parisuhde" sisältää jatkuvan elementin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mille kenenkään naisen ei tarvitse itseään altistaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin niin, että ihminen, jolla on hyvä perhetausta ja joka tunnistaa miehissä varoitusmerkit, lähtee helpommin jo ensimmäisten merkkien ilmetessä. Sen sijaan sellainen, joka ei ole saanut hyvän suhteen mallia kotoa, jää helpommin roikkumaan huonoonkin suhteeseen.
Tutkimuksissa näkyy, että varhaiset kokemukset (perhe, kasvuympäristö, millaisia suhteita on nähnyt) vaikuttavat siihen:
- mitä pitää “normaalina”
- kuinka helposti tunnistaa huonon kohtelun
- uskaltaako lähteä suhteesta
Esimerkiksi jos on kasvanut turvallisessa ympäristössä, kynnys lähteä epäterveestä suhteesta voi olla matalampi, koska tietää että parempaakin on olemassa. Jos taas huonot mallit on tuttuja, ne eivät aina tunnu yhtä hälyttäviltä.
Nainen saa kokemuksen hyvästä elämällä itsekseen - tällöin kukaan ei edes r aiskaa. Hyväkin "parisuhde" sisältää jatkuvan elementin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mille kenenkään naisen ei tarvitse itseään altistaa
Tervetuloa ketjuun siitoshullu. Onko aamun lääkkeet jo nautittu?
Luin joskus jonkun kirjan missä oli teoria että aivoissa on 'mies-hahmon prototyyppi' ja 'nais-hahmon prototyyppi'. Ja että joku saattaa laittaa alitajunnassaan sen kotona olevan naisen siihen samaiseen prototyyppi-lokeroon missä on kaikki naishahmot, ja nimenomaan elämän ensimmäinen naishahmo eli äiti.
Jälkikäteen ajatellen tuntui siltä että mun exä raivostui kun ei saanut talossa olevalta 'nais-hahmolta' (minulta) sitä mitä ilman koki jääneensä (pyyteetöntä hoivaa, hyväksyntää, ihailua, kaiken aikaa ja ämpärikaupalla).
Ja itse taas olin naiivisti uskossa että 'jos olen itse kiltti, minullekin ollaan kilttejä' (hah-hah)
Naiset ei koskaan opi tunnistamaan kunnollista miestä jos naisen äiti seurustellut jännämiehen kanssa
Olet ilmeisesti surkea lyllerö ja tunari. Laihduta edes.