Emilia kertoo olevansa niin kaunis, että kadulla pysäytetään

Japanilaiset naiset on parempia kuin suomiakat. M23

Öööööö.

Mikä nykyään naisia vaivaa kun ne tuntuu läpeensä muuttuvan vain tyhmemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä diagnoosi pitää ihmisellä olla, että ajattelee itsestään noin ja haluaa siitä kerrottavan valtakunnanlehdessä? 

Missä kohtaa hän sanoi ajattelevansa itsestään niin? Hänhän kertoi vain mitä hänelle on sanottu ulkopuolisten taholta?

Luepas uudestaan mitä puhunut koko Suomelle.

Vierailija kirjoitti:

Olin huoltoasemalla ison kaupunkien välisen tien varrella töissä, mallitoimistosta mies kävi kahvilla ja antoi käyntikortin käteen. Menin himaan ja kerroin äidille. Äiti sanoi, että no, et sinä kaikkein ruminkaan ole. Mutta kun äitikään ei ollut koskaan kauniiksi sanonut, niin pakkohan sillä oli joku ketunhäntä olla kainalossa enkä koskaan ottanut yhteyttä. 

 

Vieläkin mietin välillä, kun nelikymppisenä saa miettiä minne meikkaa ja minne ei, ettei tule ei-toivottua huomiota, että entä jos olisikin yliopisto-opintojen ja tämän uran sijaan lähtenyt mukaan tuohon hommaan. Pällistellyt lehdissä tai tv:ssä aikansa ja siinä olisi sitten naama kulunut. Nykyäänkin olen kyllä julkisessa työssä ja kyllähän se joskus mietityttää, että johtuuko osa tästä ulkonäöstä. 

 

Yleensä kuulen ulkonäöstä nykyään vain negatiivisessa yhteydessä kun joku syyttää, että olen hyötynyt siitä tai baarissa joku jurrissa tulee selittämään. Muuten sitä ei vain kommentoida. 

Mä olin nuorena kaunis ja kaksi kertaa mallietsijät pysyttivät kadulla, en sit mennyt koekuvauksiin, kun pelkäsin sen haittaavan oikeaa uraa.

Kukaan muu ei ole ikinä pysyttänyt minua kadulla, vaikea hahmottaa, että pysytetäänkö joitain oikeasti. En ole kokenut myöskän kateutta muilta naisilta. Miehet eivät ole tulleet juttelemaan vaan jotenkin väistäneet minut kokonaan. Opin itse menemään iskemään miehiä, olen naimisissa ex miesmallin kanssa, joka löydettiin aikoinaan kadulta. Oma itsetuntoni on lllut aina heikko ja näen itseni peilistä aika rumana.

T. Hki

Vierailija kirjoitti:

Kirous se on ollut. "Luuletko olevasi jotain?", oli hyvin yleinen lausahdus ventovieraiden  naisten suusta. Pahimmat tulivat repimään tukasta ivaillen, että satojen metrien päähän näkee  että tukkaa on ylikäsitelty. Juu, pesin kerran viikossa ja joka päivä harjasin. Sain niin paljon epätoivottua huomiota, että aloin pitää hiukset aina ponnarilla, lopulta ihan lyhyinä. Ei tuijota eikä supise kukaan enää. Ei päät käänny, eikä kukaan juorua, se on vapauttavaa. Toivoin aina, että joku näkisi hyvänä ihmisenä, eikä pelkkänä ulkokuorena.

Itselläni hiukset ponnarilla teinistä, eikä sekään hyvä, koska sain tyylineuvontaa 50 vuotiailta spurguilta kuinka hiukset tulee olla auki.

Ja ihmisillä on ennakkoluuloja ja asenteita. Viimeisimpänä mammaryhmän mamma sanoi koulun pihalla, että kuvittelivat mun olevan joku salainen agentti.

Ihmiset kyllä kiinnittää tosi paljon huomiota ulkonäköön vielä keski-iässä. Mikä on sääli. Olisi ihanaa laittaa vahva meikki ja näyttävät vaatteet. Vaan se on aina ollut liikaa ja yli.

Aina hiiri, ponnarilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo artikkeli. Itse en ollut "kaunis", vaan tavallisen nätti 7-8/10 nuorena. Mutta kokemukseni mukaan liki kaikkia nuoria naisia pysäytellään kadulla ja ehdotellaan kaikenlaista. On tarjottu sitä ja tätä, rahasta purjehdusreissuun miljonäärimiehen Karibian jahdilla. 

Mulle ei taas ehdoteltu mitään kun olin nuori. Olinko siis ruma? koska mielestäni olin ihan nätti myös. Ja mieheni sanoo aina että olen kaunis vaikka nykyään oon jo reilusti päälle 30v.

Johtuiko siitä, missä liikuit? Minä tykkäsin yöelämästä nuorena, Helsingissä ja ulkomaillakin. Vai ovatko miehet nykyään varovaisempia ja ymmärtävät, että kyse voi olla myös ei-toivotusta ahdistelusta. 

Ystäväpiirissäni on kaksi naista jotka ovat paitsi poikkeuksellisen kauniita, myös jollain tavalla helposti lähestyttävän näköisiä. Lähea joka kerta ollessamme isommalla porukalla ulkoana, tulee joku "ei niin naistenmies" kehumaan heidän ulkonäköään.

Näytös on usein samanlainen ja jollain tavalla samaan aikaan sekä huvittaa että vaivaannuttava. Tyypillisesti ihan siististi puettu mutta "täysin eri sarjassa pelaava" mies  lähestyy  epävarmasti pöytää tai ryhmäämme. Porukka usein hiljentyy kuuntememaan mitä kaverilla on sanottavaa. Ja yleensä sitten se värisevällä äänellä lausuttu repliikki menneen suunnilleen  näin: "Anteeksi, mutta halusin vain tulla sanomaan, että sinä olet hyvin kaunis." Sitten kaunotar hymyilee ystävällisesti ja kiitos, jonka jälkeen prinssi toivottaa hyvät päivän- tai illanjatkot ja poistuu samaan suuntaan mistä tulikin. Ja yleensä tämä näytöksen pääosassa on siis henkilö, jonka ei ikinä uskoisi lähestyvän ketään edes nousuhumalasaa yökerhossa.