Kun toinen ei halua koiraa

Vierailija kirjoitti:

Puoliso suostui kun hänelle luvattiin ettei tarvitse lainkaan huolehtia koiran ulkoilutuksesta.

Miten tää lupaus on pidetty? Meillä päätettiin että mä ulkoilutan pääasiassa, mutta realistista on kuitenkin se että jos sairastun tai joudun tapaturmaan, niin silloin puoliso auttaa ja ulkoiluttaa. 

Lisäksi jokainen perheenjäsen muodostaa suhteen koiraan itse, ja ulkoilutus on osa sitä. Puoliso lopulta halusi välillä ulkoiluttaa. Koira on koko perheen rakas jäsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Kyllä meillä on sukulaisista löytynyt innokkaita koiranhoitajia. Maksamme hänelle/heille saman mitä hoitolassakin maksaisi (viimeksi 2vkon reissu 1200e+ruuat mukana), mutta hoitolaan emme vie. Outoa jos vastentahtoisesti ottavat hoitoon ja kuitenkin itse tarjoutuvat! Reissataan useamman kerran vuodessa ja nytkin on 2 perhettä "jonossa" eli kahdelle reissulle on koiran hoito jo varmistunut. Sitten kun tutuista ei enää löydy hoitajaa niin reissataan vain siten, että koira on mukana.

Onpa hintaa hoidosta. Onko useampi koira?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.

Meillä onnistui hyvin, että vain minä huolehdin koirista. Puoliso tykästyi koiriin, mutta minä lenkitin ja ostin ruoat.

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu tuo että toisen ei tarvitse koiraa hoitaa. Se koiran omistaja alkaa kuitenkin vaatia että voithan sinä nyt viedä sen koiran ulos ja osta koiranruokaa ja vain pari päivää olen reissussa ym ym. Kyllä se koira nyt saa nukkua sängyssä. Koira sitä ja koira tätä. Ja kamalaa koiralle jos perheessä joku sitä inhoaa.

Hyvin innostui. Ei toinen inhonnut koiraa, mutta ei halunnut lenkittää.

Kompromissi on ettei koiraa oteta.

Itse halusin kissan ja mies ei. Asuimme silloin vielä eri asunnoissa, ja ilmoitin muuttavani isompaan kämppään johon jossain vaiheessa hankin kissan. Mies saa joko muuttaa saman katon alle tai olla muuttamatta.

Muutti se, hommattiin kissa ja nyt mies on kissaihminen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsikin itsenäistyy, koira tai kissa ei ikinä. 

Aika koominen vastaus kun lapsi iaikuistuu 18-20-vuotiaana ja itsenäisyyttä alkaa tulla siinä 7-10-vuotiaana, mutta et voi jättää sen ikäistä lasta yksin pitkäksi aikaa jos ollenkaan. Koira koosta riippuen elää 7-15 vuotta, eli vähemmän aikaa. 

 Meillä on sekä 5-vuotias koira että 9-vuotias lapsi. Kyllä koirasta vähemmän vaivaa on. Se ei intä vastaan, valita tylsyyttä, hukkaa tavaroitaan yms. Toki sekä lapsia että koiria on erilaisia, mutta pointtini on se että 1-vuotiaan koiran voi jättää työpäivän ajaksi yksin ja se elää lyhyemmän ajan kuin mitä ihmisellä kestää aikuistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani saa lähteä, jos ei koiraa halua.

Sinne meni myös koiran hoitaja ja ulkoiluttaja.

En kai antaisi koiraa hoidettavaksi sellaiselle, joka ei pidä koirista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein sen virheen, että annoin miehen ottaa koiran, vaikka itse en halunnut. En ole koiravihaaja, mutta ärsyttää, miten paljon se rajoittaa elämää. Asumme paikassa, jossa ei ole maksullista koirahoitolaa, eikä sukulaiset halua/pysty sitä hoitamaan. Eli emme juurikaan pysty matkustelemaan. 

Meillä vaimo hankki koiran eikä kysynyt minulta. Minun ei kuulemma tarvinnut koiraa hoitaa, kyllä sille hoitajia piti löytyä ja ulkoiluttajia, mutta eipä löytynyt. Kenneliinhän sitä ei voi laittaa edes lyhyeksi ajaksi. Nyt on matkustelut matkusteltu ainakin kymmeneksi vuodeksi. Olisi pitänyt älytä lähteä, kun koira tuli. En vihaa koiria ja kohtelen sitä hyvin, mutta. . .

Miksi et lähde yksin reissuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso suostui kun hänelle luvattiin ettei tarvitse lainkaan huolehtia koiran ulkoilutuksesta.

Eikö tarvinnut? Usein se ulkoilutus jotenkin tulee sen koiraa alunperin haluamattoman miespuolisen puolison vastuulle ainakin huonoihin aikoihin aamuvarhaisella, vesisateella, pakkasella jne.

No ei tarvinnut. Koira oli hyvä lenkkikaveri. 

Ihmisessä joka ei pidä koirista tai eläimistä on jotain vialla. Kannattaa vakavasti harkita haluatko olla tuollaisen ihmisen kanssa. 

Tällaisia ravintoloita on vaikka kuinka paljon. Mistä kaupungista haluat tietoa? Jonkinlaista listaa löytyy hakemalla esim. koiraystävälliset ravintolat + paikkakunta ja Facebookin ryhmistä löytyy vielä kattavammin.

Yllä vastasin siis kysymykseen "Missä saa koiran ottaa ravintolaan?. Lainaus ei näköjään onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso suostui kun hänelle luvattiin ettei tarvitse lainkaan huolehtia koiran ulkoilutuksesta.

Miten tää lupaus on pidetty? Meillä päätettiin että mä ulkoilutan pääasiassa, mutta realistista on kuitenkin se että jos sairastun tai joudun tapaturmaan, niin silloin puoliso auttaa ja ulkoiluttaa. 

 

Lisäksi jokainen perheenjäsen muodostaa suhteen koiraan itse, ja ulkoilutus on osa sitä. Puoliso lopulta halusi välillä ulkoiluttaa. Koira on koko perheen rakas jäsen. 

Sairastuessa vein koiran hoitolaan. Koirani tykkäsi puolisostani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että voisin päätyä parisuhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka ei pidä koirista. Hoidan koirani tälläkin hetkellä itse, eli hoitaminen ei ole ongelma, mutta onhan niiden kanssa eläminen melkein kuin elämäntapa ja ne rajoittavat aika paljon. Yhden pienen kanssa on helppo reissata ja ottaa ravintolaan jne, mutta useampi ei mene yhtä helposti siinä sivussa. 

 

Mies tuskin haluaisi elää kanssani, kun hän tajuaisi, kuinka tärkeitä koirat ovat minulle. Tosin jos minulla olisi vain yksi koira ja se kuolisi, voisin olla vaikka pari vuotta välillä ilman. Ja uuden koiran rodun voisimme valita yhdessä.

Missä saa koiran ottaa ravintolaan?

Ulkomailla ainakin.

Väänsin aika pitkään että saisin itselleni koiran. Vaimo oli aika epäileväinen, lapset kannatti koiraa mutta edes 18-kesäinen, saatika nuorempi ei pysty ottamaan vastuuta, koska mieli ja elämäntilanne helposti muuttuu. 

Sain koiran sillä ehdolla että otan pääasiallisen hoitovastuun. Se kyllä möi itsensä ensi hetkestä perheelle. Otimme aikuisen rescuen joka yllätti hyvällä käytöksellään, se möi itsensä perheelle ensi hännänhuiskauksesta. On myös enimmäkseeen aika sopuisa ulkoilutettava.  

Lupaukseni mukaisesti olen ensisijainen ulkoiluttaja ja hoitaja, mutta jos olen vaikka flunssassa tai matkalla tai jotain niin muu perhe hoitaa. Ei ole ollut mikään ongelma, olen toisaalta hoitanut koiran mielelläni ja toisaalta perhe on autellut mielellään. 

Olihan tuossa joku mahatauti välillä, minähän ne roiskeet siivoilin ja pesetin matot joita menikin aikamoinen määrä kun tilanne alkoi vähän yllättäen. Eläinlääkärikulut olen maksanut, ne on kyllä kallistuneet älyttömästi joten älä ota koiraa ellei ylimääräistä rahaa ole. 

" Eikä sen kanssa pystynyt menemään ravintoloihin syömään, joten ruokailut piti hoitaa autossa. Ei ollut mistään kotoisin se reissu. Onneksi on vanha koira. " 

Miten voi olla näin avutonta? Mulle ei ole ikinä edes tullut mieleen, että koira pitäis voida ottaa ravintolaan mukaan. Koira voi olla yksin sen ajan kun käytte syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein sen virheen, että annoin miehen ottaa koiran, vaikka itse en halunnut. En ole koiravihaaja, mutta ärsyttää, miten paljon se rajoittaa elämää. Asumme paikassa, jossa ei ole maksullista koirahoitolaa, eikä sukulaiset halua/pysty sitä hoitamaan. Eli emme juurikaan pysty matkustelemaan. 

Meillä vaimo hankki koiran eikä kysynyt minulta. Minun ei kuulemma tarvinnut koiraa hoitaa, kyllä sille hoitajia piti löytyä ja ulkoiluttajia, mutta eipä löytynyt. Kenneliinhän sitä ei voi laittaa edes lyhyeksi ajaksi. Nyt on matkustelut matkusteltu ainakin kymmeneksi vuodeksi. Olisi pitänyt älytä lähteä, kun koira tuli. En vihaa koiria ja kohtelen sitä hyvin, mutta. . .

Onhan koirille maksullisia hoitopaikkoja. Ja eikö koiraa voi ottaa matkoille mukaan?

Mutta kun, kun vaimo ei halua koiraa sellaisiin laittaa ja se maksaa. Mielestäni koiran paikka ei ole kaupunkilomalla, useissa jne. Eihän sitä varmaan saa niihin edes ottaa.

Eli vaimo on enemmän se ongelma tässä. Rahatilanne myös. Katsoin Pethotelin hintoja jotka on hoitajakohtaisia, niin yhdellä oli 10e/8h noin esimerkkinä. Se tekee 210e/viikko. 

Helsinki-Vantaan lentokentän lähellä oleva koirahotelli hoitola on tuplasti kalliimpi. 

En ymmärrä kyllä miksi koiraa ei voi ottaa lomalle niin että varaa hotellin jonne saa tuoda koiria ja sitten se koira on siellä hotellihuoneessa sen ajan kun käytte nähtävyyksissä, ravintoloissa jne. 

Samalla laillahan se koira on kotona yksin, kun käytte töissä, harrastuksissa jne. Vai onko teillä koira kaikkialla aina mukana eikä osaa yhtään olla yksin? 

" Sairastuessa vein koiran hoitolaan. Koirani tykkäsi puolisostani. " 

Sairastut yöllä vatsaflunssaan ja lähdet viemään koiraa hoitolaan? Alkaisin vihata mun puolisoani, jos ei edes tuollaisessa tilanteessa voi ulkoiluttaa koiraa tai edes viedä sitä sinne hoitolaan. 

Joskus ihminen on niin kipeä ettei yksinkertaisesti pysty. Esim. Jos joutuu onnettomuuteen ja on tajuttomana sairaalassa niin ei voi lähteä viemään koiraa hoitolaan. 

No se koira hankitaan. Koira valloittaa kyllä puolisonkin sydämen.

Vierailija kirjoitti:

Koirakuume tuli taas. Vanha koira kuoli yli vuosi sitten ja sanoin että ei enää ikinä koiraa mutta niin taas kuume tuli.

Se on pakkomielteisyyttä. Hanki harrastus.

Eläintä hankkiessa pitää miettiä myös sen eläimen parasta. Esim. iäkkään ei pidä hankkia lemmikkiä vaika miten yksinäinen olisi, koska eläin kärsii kun et enää kykene sitä hyvin hoitamaan tai kuolet.