Kun toinen ei halua koiraa

Silloin ei  oteta  tuollaista kumppania.  Koira on  suuri  hyvinvointitekijä  jota  tuollainen  kumppani  tuskin  on. 

Äijä vaihtoon. 

Minä en luovu unelmistani kenenkään takia. Hommaan mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.

MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.

Paska-akka lässyttää niin että räkä lentää.

Saispa  heittää sinut  parvekkeelta alas.  Miksi ihmeessä ei  saa?  Olet  hirveä vaiva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu tuo että toisen ei tarvitse koiraa hoitaa. Se koiran omistaja alkaa kuitenkin vaatia että voithan sinä nyt viedä sen koiran ulos ja osta koiranruokaa ja vain pari päivää olen reissussa ym ym. Kyllä se koira nyt saa nukkua sängyssä. Koira sitä ja koira tätä. Ja kamalaa koiralle jos perheessä joku sitä inhoaa.

Jos tietää että puoliso inhoaa koiria, ei sellaisen ihmisen kanssa kannata edes olla.

Mutta esimerkiksi minä olen aina tiennyt, että mies kiintyy siihen koiraan kuitenkin, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. Ja hoitaa aivan yhtä lailla.

Hoitaa tietenkin, kun tietää, ettei toinen hoitaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Naulan kantaan ja kun sukulaisia eikä ystäviä juurikaan ole, jää sen koiran hoito usein sille, joka ei koiraa alunperin halunnut.

Me ostettiin retkipaku pitkälti koirien takia. Aivan superhelppoa mennä ja reissata, käydä keikoilla, sukuloimassa, kiertää Suomea ja muitakin maita koirien kanssa 😊 Sukulaisia ja ystäviäkin on, mutta miksi jättäisimme koirat heille?

Sivusta kyselen että miten kesällä toimii käytännössä tuo? Ollaan hommaamassa retkipakua ja pohdittu että olisi erillinen ilmastointilaite. Vai otatteko kauppaankin mukaan vsi käyttekö vuorotellen? 

Ehkä hankitaan ilmastointi jossain vaiheessa, vielä ei olla tarvittu. Siis ilmastointia joka ei vaadi auton käynnissä oloa. Autoon saa hyvin läpivedon, takaovetkin saa auki, kun koirilla on hyvä häkki. Ravintolan terassille ym koirat tulee mukaan, ja jos nyt ihan hirveä helle on ettei voi jättää hetkeksikään autoa sammutettuna, sitten vain toinen käy kaupassa. Ei siellä molempia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu tuo että toisen ei tarvitse koiraa hoitaa. Se koiran omistaja alkaa kuitenkin vaatia että voithan sinä nyt viedä sen koiran ulos ja osta koiranruokaa ja vain pari päivää olen reissussa ym ym. Kyllä se koira nyt saa nukkua sängyssä. Koira sitä ja koira tätä. Ja kamalaa koiralle jos perheessä joku sitä inhoaa.

Jos tietää että puoliso inhoaa koiria, ei sellaisen ihmisen kanssa kannata edes olla.

Mutta esimerkiksi minä olen aina tiennyt, että mies kiintyy siihen koiraan kuitenkin, vaikka ei alunperin sitä olisi halunnutkaan. Ja hoitaa aivan yhtä lailla.

Hoitaa tietenkin, kun tietää, ettei toinen hoitaisi.

"hoitaa aivan yhtä lailla" 

Yhtä lailla kuin minä. Lukutaitosi sakkaa, vaiko ymmärrys...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Naulan kantaan ja kun sukulaisia eikä ystäviä juurikaan ole, jää sen koiran hoito usein sille, joka ei koiraa alunperin halunnut.

Me ostettiin retkipaku pitkälti koirien takia. Aivan superhelppoa mennä ja reissata, käydä keikoilla, sukuloimassa, kiertää Suomea ja muitakin maita koirien kanssa 😊 Sukulaisia ja ystäviäkin on, mutta miksi jättäisimme koirat heille?

Sivusta kyselen että miten kesällä toimii käytännössä tuo? Ollaan hommaamassa retkipakua ja pohdittu että olisi erillinen ilmastointilaite. Vai otatteko kauppaankin mukaan vsi käyttekö vuorotellen? 

Menee jos asian vierestä, mutta meillä oli kissat monta kesää asuntovaunussa, ja ilmastointilaite tai ilmalämpöpumppu on totta kai tarpeen, niin eläinten kuin ihmistenkin kannalta (muutenhan nuo ovat auringossa ihan pätsejä) - ja jos ei halua just nimenomaan pakua, niin kehotan harkitsemaan vaunua, jonka voi jättää leirintäalueelle ja eläimet odottamaan, kun lähtee irtoautolla kauppaan tai retkelle tai minne ikinä. Paku kun pitää pakata matkakuntoon ja poistua leiripaikalta, jos missään haluaa käydä, ja aloittaa taas alusta, kun tulee takaisin. Vaunusta ei myöskään mene kalliita ajoneuvoveroja, ja vakuutuksetkin ovat suhteessa halpoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.

No en nyt kuitenkaan ihan vertaisi lapsen hankintaa koiran ottamiseen. Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla, mutta koiran kohdalla luulisi, että selvät säännöt siitä, ethä vastuu koiran hoidosta on yksin toisen, olisi mahdollista sopiakin - jos yhteistä tahtoa siihen on.

.Jollei suoriltakäsin ole halukas eroamaan, niin kai sitä voi sentään kokeilla, ja lähteä menemään sitten, jos ei sovituissa säännöissä pysytä. Enkä tietenkään tarkoita, että ketään pitäisi vastentahtoisesti pakottaa asumaan koiran kanssa, siellä oli se JOS.

Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla,

Tietenkin? Mitenhän monta ketjua tälläkin palstalla on, miten mies halusi lapsia ja vannoi hoitavansa puolet kaikesta ja lupaili kuut taivaalta, kunnes lapsi syntyi, jolloin mies jatkoi omaa elämäänsä ihan niin kuin ennenkin ja silti valitteli, miten rankkaa lapsen kanssa oli?

Vaivan näkö on se  avainsana niin  lemmikeissä  kuin  lapsissa.   Useimmiten  se  on  mies,  joka  ei  halua  nähdä  vaivaa  mistään  muusta kuin  omista harrastuksistaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Naulan kantaan ja kun sukulaisia eikä ystäviä juurikaan ole, jää sen koiran hoito usein sille, joka ei koiraa alunperin halunnut.

Me ostettiin retkipaku pitkälti koirien takia. Aivan superhelppoa mennä ja reissata, käydä keikoilla, sukuloimassa, kiertää Suomea ja muitakin maita koirien kanssa 😊 Sukulaisia ja ystäviäkin on, mutta miksi jättäisimme koirat heille?

Sivusta kyselen että miten kesällä toimii käytännössä tuo? Ollaan hommaamassa retkipakua ja pohdittu että olisi erillinen ilmastointilaite. Vai otatteko kauppaankin mukaan vsi käyttekö vuorotellen? 

Menee jos asian vierestä, mutta meillä oli kissat monta kesää asuntovaunussa, ja ilmastointilaite tai ilmalämpöpumppu on totta kai tarpeen, niin eläinten kuin ihmistenkin kannalta (muutenhan nuo ovat auringossa ihan pätsejä) - ja jos ei halua just nimenomaan pakua, niin kehotan harkitsemaan vaunua, jonka voi jättää leirintäalueelle ja eläimet odottamaan, kun lähtee irtoautolla kauppaan tai retkelle tai minne ikinä. Paku kun pitää pakata matkakuntoon ja poistua leiripaikalta, jos missään haluaa käydä, ja aloittaa taas alusta, kun tulee takaisin. Vaunusta ei myöskään mene kalliita ajoneuvoveroja, ja vakuutuksetkin ovat suhteessa halpoja.

Me emme ole "leireilijöitä" vaan vaihdellaan paikkaa. Mutta jos nyt ollaan jostain syystä menty leirintäalueelle ja lähdetään käymään autolla jossain, niin kyllä sinne on voinut pöydät ja tuolit jättää omalle paikalleen. Tietenkin.

Retkipakulla voi olla puskaparkeissa paremmin, kuin vaunulla. Meille auto+vaunu olisi aivan liian suuri combo liikkua paikasta toiseen.

Se retkipakuilija

Tämäkin asia olisi pitänyt selvittää heti seurustelun alussa. Mulla oli koiranpentu tulossa, kun miehen kanssa tavattiin, joten kysyin heti ekoilla treffeillä mitä tykkää koirista. Onneksi tykkää, muuten ei oltaisi tässä, 20 vuotta myöhemmin, kaksi lasta ja kaksi koiraa.

Toisaalta mun isä pelkäsi koiria ja äiti luopui omasta löytökoirastaan hänen takiaan. Kun sitten minä lapsena aloin koiraa kinuamaan, vetkutteli isä 7 vuotta, kun ei voinut suoraan kieltää. No koiranpentu lopulta tuli, kun olin 13-vuotias ja kuukaudessa isäni oli niin koiraihminen kuin vain olla ja voi. Niinkin voi käydä mutta päätös pitää kuitenkin olla yhteinen.

Jos koiraan päädytte, niin miettikää rotu tarkkaan. Ei mitään isoa, energistä tai hankalasti koulutettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.

No en nyt kuitenkaan ihan vertaisi lapsen hankintaa koiran ottamiseen. Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla, mutta koiran kohdalla luulisi, että selvät säännöt siitä, ethä vastuu koiran hoidosta on yksin toisen, olisi mahdollista sopiakin - jos yhteistä tahtoa siihen on.

.Jollei suoriltakäsin ole halukas eroamaan, niin kai sitä voi sentään kokeilla, ja lähteä menemään sitten, jos ei sovituissa säännöissä pysytä. Enkä tietenkään tarkoita, että ketään pitäisi vastentahtoisesti pakottaa asumaan koiran kanssa, siellä oli se JOS.

Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla,

Tietenkin? Mitenhän monta ketjua tälläkin palstalla on, miten mies halusi lapsia ja vannoi hoitavansa puolet kaikesta ja lupaili kuut taivaalta, kunnes lapsi syntyi, jolloin mies jatkoi omaa elämäänsä ihan niin kuin ennenkin ja silti valitteli, miten rankkaa lapsen kanssa oli?

Vaivan näkö on se  avainsana niin  lemmikeissä  kuin  lapsissa.   Useimmiten  se  on  mies,  joka  ei  halua  nähdä  vaivaa  mistään  muusta kuin  omista harrastuksistaan.  

Mutta, jos nainen hommaa koiran, hän edellyttää, että myös mies hoitaa sitä ja varsinkin ulkoiluttaa pakkasilla ennen sianpieremää. Jos mies hommaa koiran, saa lähteä tai ainakin hoitaa sen yksin. Tämä on nähty niin monesti.

Aina se naispuolinen haluaa se n koiran koska se on niin ihana ja söpö,mutta ei ymmärrä että siitä pitää myös huolehtia, jokapäivä+ ne kulut.

MIehet ajattelee järjellä asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.

No en nyt kuitenkaan ihan vertaisi lapsen hankintaa koiran ottamiseen. Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla, mutta koiran kohdalla luulisi, että selvät säännöt siitä, ethä vastuu koiran hoidosta on yksin toisen, olisi mahdollista sopiakin - jos yhteistä tahtoa siihen on.

.Jollei suoriltakäsin ole halukas eroamaan, niin kai sitä voi sentään kokeilla, ja lähteä menemään sitten, jos ei sovituissa säännöissä pysytä. Enkä tietenkään tarkoita, että ketään pitäisi vastentahtoisesti pakottaa asumaan koiran kanssa, siellä oli se JOS.

Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla,

Tietenkin? Mitenhän monta ketjua tälläkin palstalla on, miten mies halusi lapsia ja vannoi hoitavansa puolet kaikesta ja lupaili kuut taivaalta, kunnes lapsi syntyi, jolloin mies jatkoi omaa elämäänsä ihan niin kuin ennenkin ja silti valitteli, miten rankkaa lapsen kanssa oli?

Vaivan näkö on se  avainsana niin  lemmikeissä  kuin  lapsissa.   Useimmiten  se  on  mies,  joka  ei  halua  nähdä  vaivaa  mistään  muusta kuin  omista harrastuksistaan.  

Hemmetin hyvin todettu!

Onneksi on myös niitä miehiä jotka osallistuvat vastuun kantoon. Minun silmissäni ovat kaikista miehekkäimpiä miehiä mitä on olemassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.

No en nyt kuitenkaan ihan vertaisi lapsen hankintaa koiran ottamiseen. Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla, mutta koiran kohdalla luulisi, että selvät säännöt siitä, ethä vastuu koiran hoidosta on yksin toisen, olisi mahdollista sopiakin - jos yhteistä tahtoa siihen on.

.Jollei suoriltakäsin ole halukas eroamaan, niin kai sitä voi sentään kokeilla, ja lähteä menemään sitten, jos ei sovituissa säännöissä pysytä. Enkä tietenkään tarkoita, että ketään pitäisi vastentahtoisesti pakottaa asumaan koiran kanssa, siellä oli se JOS.

Tiedän kokemuksesta - valitettavasti - että se sataprosenttinen hoitaminen ei riitä. Joo, voi siivota sotkut ja käyttää ulkona ja hommata ruuat jne, mutta jos toista häiritsee haukkuminen ja ominaishaju ja se sitovuus, ettei voi noin vain jäädä jonnekin ja tulla joskus, niin ei se sataprosenttinen hoitaminen siitä koirasta miellyttävää sille toiselle tee. Ja jos mun pitäisi itse kestää kodissani jotakin, mistä en pidä tai mikä jopa ällöttää, niin ei se enää mun kodiltani tuntuisi.

Ja kyllähän tuollainen sitoutuminen vaikuttaa parisuhteessa ajankäyttöön ja tekemiseen todella paljon. Kaikki lomat pitää suunnitella niin, että järjestää koiralle hoidon tai koira on oltava mukana. Joka päivä pitää olla kolme kertaa viemässä koiraa ulos ja ruokkia koira, ei lähdetä mihinkään extemporee töiden jälkeen. Ja on koira myös taloudellinen rasite perheelle, ruuat ja eläinlääkärit. Vaikka toinen hoitaisi ja maksaisi 100%, niin joutuu siitä puoliso siltä kärsimään, koska koira vaatii niin paljon sitoutumista ja sen kanssa olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika ja hommaa koira.

Mutta, kun se hoito siirtyy koko ajan enemmän sille sialle, kun se vaatiikin jatkuvaa liikuntaa ja huolenpitoa eikä elämä ole pelkkää koiran söpöilyä. Siinä syy, miksei se itsekäs sika halua koiraa.

Miten se hoito sille jätetylle sialle siirtyisi??? Kai siitä siasta eroon pääsee, vai pysyykö sika suhteessa kynsin hampain?

Sika ja koira samassa huushollissa. Onko siellä myls lehmä? Vaiko kanalintu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Naulan kantaan ja kun sukulaisia eikä ystäviä juurikaan ole, jää sen koiran hoito usein sille, joka ei koiraa alunperin halunnut.

Me ostettiin retkipaku pitkälti koirien takia. Aivan superhelppoa mennä ja reissata, käydä keikoilla, sukuloimassa, kiertää Suomea ja muitakin maita koirien kanssa 😊 Sukulaisia ja ystäviäkin on, mutta miksi jättäisimme koirat heille?

Sivusta kyselen että miten kesällä toimii käytännössä tuo? Ollaan hommaamassa retkipakua ja pohdittu että olisi erillinen ilmastointilaite. Vai otatteko kauppaankin mukaan vsi käyttekö vuorotellen? 

Ehkä hankitaan ilmastointi jossain vaiheessa, vielä ei olla tarvittu. Siis ilmastointia joka ei vaadi auton käynnissä oloa. Autoon saa hyvin läpivedon, takaovetkin saa auki, kun koirilla on hyvä häkki. Ravintolan terassille ym koirat tulee mukaan, ja jos nyt ihan hirveä helle on ettei voi jättää hetkeksikään autoa sammutettuna, sitten vain toinen käy kaupassa. Ei siellä molempia tarvita.

Heh, meillä tarvitsee kauppaan kaksi tai saan tyytyä alle 1 kg:n kantamuksiin. 

Onko teillä häkki sängyn alla? Meille tulee sinne ja kalterit oviin. Hitsaaminen kun kuulema on puoli hupia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Naulan kantaan ja kun sukulaisia eikä ystäviä juurikaan ole, jää sen koiran hoito usein sille, joka ei koiraa alunperin halunnut.

Me ostettiin retkipaku pitkälti koirien takia. Aivan superhelppoa mennä ja reissata, käydä keikoilla, sukuloimassa, kiertää Suomea ja muitakin maita koirien kanssa 😊 Sukulaisia ja ystäviäkin on, mutta miksi jättäisimme koirat heille?

Sivusta kyselen että miten kesällä toimii käytännössä tuo? Ollaan hommaamassa retkipakua ja pohdittu että olisi erillinen ilmastointilaite. Vai otatteko kauppaankin mukaan vsi käyttekö vuorotellen? 

Menee jos asian vierestä, mutta meillä oli kissat monta kesää asuntovaunussa, ja ilmastointilaite tai ilmalämpöpumppu on totta kai tarpeen, niin eläinten kuin ihmistenkin kannalta (muutenhan nuo ovat auringossa ihan pätsejä) - ja jos ei halua just nimenomaan pakua, niin kehotan harkitsemaan vaunua, jonka voi jättää leirintäalueelle ja eläimet odottamaan, kun lähtee irtoautolla kauppaan tai retkelle tai minne ikinä. Paku kun pitää pakata matkakuntoon ja poistua leiripaikalta, jos missään haluaa käydä, ja aloittaa taas alusta, kun tulee takaisin. Vaunusta ei myöskään mene kalliita ajoneuvoveroja, ja vakuutuksetkin ovat suhteessa halpoja.

Me emme ole "leireilijöitä" vaan vaihdellaan paikkaa. Mutta jos nyt ollaan jostain syystä menty leirintäalueelle ja lähdetään käymään autolla jossain, niin kyllä sinne on voinut pöydät ja tuolit jättää omalle paikalleen. Tietenkin.

Retkipakulla voi olla puskaparkeissa paremmin, kuin vaunulla. Meille auto+vaunu olisi aivan liian suuri combo liikkua paikasta toiseen.

Se retkipakuilija

Juu, kukin oman tarpeensa mukaan, totta kai. Meille taas olisi ollut ihan liian suuri ruljanssi koota matkahäkit ja pakata kissat niihin jokaista kauppakäyntiä tai ulkona syömistä varten, joten päädyttiin vaunuun, vaikka alun perin mietittiin autoa.

"Tämäkin asia olisi pitänyt selvittää heti seurustelun alussa." 

Kuule, kun vuosikymmenten myötä ihmiset muuttuu, ja mielikin voi muuttua. Mä esimerkiksi olin nuorena ihan kissaihminen, nyt viisikymppisenä en enää halua kissaa, mutta koiria on useita.

Ja koiria tosiaan on useita, eikä mies niistä ekoja halunnut, mutta viimeisimmän HÄN halusi, minä en olisi ottanut 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.

No en nyt kuitenkaan ihan vertaisi lapsen hankintaa koiran ottamiseen. Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla, mutta koiran kohdalla luulisi, että selvät säännöt siitä, ethä vastuu koiran hoidosta on yksin toisen, olisi mahdollista sopiakin - jos yhteistä tahtoa siihen on.

.Jollei suoriltakäsin ole halukas eroamaan, niin kai sitä voi sentään kokeilla, ja lähteä menemään sitten, jos ei sovituissa säännöissä pysytä. Enkä tietenkään tarkoita, että ketään pitäisi vastentahtoisesti pakottaa asumaan koiran kanssa, siellä oli se JOS.

Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla,

Tietenkin? Mitenhän monta ketjua tälläkin palstalla on, miten mies halusi lapsia ja vannoi hoitavansa puolet kaikesta ja lupaili kuut taivaalta, kunnes lapsi syntyi, jolloin mies jatkoi omaa elämäänsä ihan niin kuin ennenkin ja silti valitteli, miten rankkaa lapsen kanssa oli?

Vaivan näkö on se  avainsana niin  lemmikeissä  kuin  lapsissa.   Useimmiten  se  on  mies,  joka  ei  halua  nähdä  vaivaa  mistään  muusta kuin  omista harrastuksistaan.  

Mutta, jos nainen hommaa koiran, hän edellyttää, että myös mies hoitaa sitä ja varsinkin ulkoiluttaa pakkasilla ennen sianpieremää. Jos mies hommaa koiran, saa lähteä tai ainakin hoitaa sen yksin. Tämä on nähty niin monesti.

Meillä on miehen kanssa sopimus, että jos koira pyytää yöllä ulos, niin herätän miehen ja hän vie. Tämä siksi että kun hän tulee takaisin ja laskee pään tyynyyn, hän nukahtaa heti. Minä valvoisin 1-3 tuntia. 

Näinkin sovussa asiat voi hoitaa 😊