Kun toinen ei halua koiraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parisuhteessa tulisi rajoittaa toista mahdollisimman vähän. Siksi en itse koe sellaista "en tykkää eläimen läsnäolosta, vaikka se ei ole vastuullani eikä maksa minulle mitään" riittävänä perusteena. Vähän sama kuin kieltäisi kumppania pelaamasta koneella koska ei tykkää katella pelaavaa kumppania. 

 

Aina saa toki erota, jos kokee, että lemmikittömyys on osa omaa identiteettiä eikä kumppanin lemmikin kanssa voi elää omaa elämäänsä.

Eihän siinä rajoiteta tarkoituksella kumppanin elämää, vaan hallitaan omaa. Lemmikki samassa taloudessa ikävä kyllä tuo mukanaan negatiivisia vaikutuksia vaikka siihen yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota. Koira haisee, karvastaa ja sotkee lattioita ja metelöi ainakin välillä. Kissalla samat, paitsi että se ei haise. Karvastaa ja voi oksennella kuitenkin, ja jotkut terottavat kynsiään vääriin paikkoihin.

Totta ihmeessä siinä rajoitetaan kumppanin elämää, jos kumppani sattuu olemaan eläinrakas ja haaveilee lemmikistä, jonka ottamisen toinen kieltää sen uhalla, että lähtee sitten itse menemään. 

Eikö se rajoita kumppanin elämää vielä enemmän jos taloon hankitaan lemmikki vastoin hänen tahtoaan. Ne lupaukset ovat vain lupauksia, ettei toisen tarvitse hoitaa sitä. 

Eläimet rajoittavat matkustamista ja muutenkin kotoa  poissaoloaikaa. Rahaa menee ruokaan, hoitoon ja hoivaan. Kotiin tulee ylimääräistä sotkua, jopa sellaista, mikä ei pesemällä lähde.  Ei ole itsestäänselvää, että kaikista nämä asiat  olisi  suotavia.

Yllä: "Menoja joutuu rajoittamaan sen ehdoilla, ja päinvastoin sen takia täytyy tehdä monia asioita."

Juuri näin!

Ja ajattele tilanne, että sulla on vastuullasi koira, miehelläsi ei. 

Kun mies lähtee viikonlopuksi sinne kaverinne mökille, mikä yllä mainittiin,  ja sä et voi ottaa koiraa sinne mukaan ja sen takia jäät sen kanssa kotiin. Mitäs siitä sanot? 

Tai mies lähtee harrastuksiinsa töitten jälkeen ja sulla onkin vain koirahommia?

Ja kuka siivoaa koirankarvat? Tuskin mies, joka ei ole edes halunnut koiraa. 

Vähintään 2 ulkoilua päivässä, 1095 ulkoilua vuodessa ja kaikki muut päivittäiset tekemiset ja aktivoinnit ja seurustelut siihen päälle  -  sinä teet ja sun mies ei osallistu. Luulenpa, että tulisi hankaluuksia.

Vierailija kirjoitti:

Yllä: "Menoja joutuu rajoittamaan sen ehdoilla, ja päinvastoin sen takia täytyy tehdä monia asioita."

 

Juuri näin!

Ja ajattele tilanne, että sulla on vastuullasi koira, miehelläsi ei. 

Kun mies lähtee viikonlopuksi sinne kaverinne mökille, mikä yllä mainittiin,  ja sä et voi ottaa koiraa sinne mukaan ja sen takia jäät sen kanssa kotiin. Mitäs siitä sanot? 

Tai mies lähtee harrastuksiinsa töitten jälkeen ja sulla onkin vain koirahommia?

 

Ja kuka siivoaa koirankarvat? Tuskin mies, joka ei ole edes halunnut koiraa. 

 

Vähintään 2 ulkoilua päivässä, 1095 ulkoilua vuodessa ja kaikki muut päivittäiset tekemiset ja aktivoinnit ja seurustelut siihen päälle  -  sinä teet ja sun mies ei osallistu. Luulenpa, että tulisi hankaluuksia.

Vähintään 2 ulkoilua päivässä, 1095 ulkoilua vuodessa ja kaikki muut päivittäiset tekemiset ja aktivoinnit ja seurustelut siihen päälle  -  sinä teet ja sun mies ei osallistu. Luulenpa, että tulisi hankaluuksia.

Anteeksi, kirjoitusvirhe:

Vähintään 3 (KOLME) ulkoilua päivässä = 1095 ulkoilua vuodessa

En minäkään haluaisi mitään rottaa räksyttämään kaikelle mille vain voi. Ne on muutenkin ihan Saatanan tyhmiä. Muutamalla tutulla on... Kissan voisin ottaa, mutta rouva vastustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.

MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.

Se, ettei joku halua koiraa ei tarkoita, että hän on täysi psykopaatti.

En minäkään haluaisi koiraa. On ollut viisi kissaa, ja kissan voisin vielä ottaa. En ikinä koiraa. Ei huvita lähteä räntäsateessa lenkittämään ja pissittämään elukkaa, joka on niin tyhmä, ettei opi sisäsiistiksi kuten kissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se toinen rajoittaa sun elämää muutenkin enemmän kuin antaa hyvinvointia, heitä se helvettiin ja ota koira. Lemmikki antaa läheisyyttä ja kumppanuutta, jota ilmeisesti parisuhteessasi et riittävästi saa.

MIes, joka inhoaa eläimiä, on niille väkivaltainen, joten hommaa ensin se tyyppi hittoon ja hanki koira vasta sitten. Ystäväni kissan hänen ex-miehensä heitti kuudennen kerroksen parvekkeelta alas. Lisäksi puhkoi puukolla autonrenkaita ym, joten muutossakin piti olla henkivartijat tällä naisella päivystämässä, ettei kahjo tule paikalle. Oikeutta käytiin ja mies tuomittiin pahoinpitelyistä, vainoamisesta ym. Kissaparka hoidettiin ja toipui mutta pelkää miehiä loppuikänsä.

Se, ettei joku halua koiraa ei tarkoita, että hän on täysi psykopaatti.

 

En minäkään haluaisi koiraa. On ollut viisi kissaa, ja kissan voisin vielä ottaa. En ikinä koiraa. Ei huvita lähteä räntäsateessa lenkittämään ja pissittämään elukkaa, joka on niin tyhmä, ettei opi sisäsiistiksi kuten kissa.

Ei opi sisäsiistiksi??

No siis nimenomaan sisäsiistihän koira on, siksi sinä sitä siellä räntäsateessa lenkität ja pissität. Jos se ei sisäsiisti, se pissaisi ja kakkaisi sisälle, mitä yleensä terve, opetettu koira ei vapaaehtoisesti tee. 

Kyllä koirakin oppisi käymään hiekkalaatikolla kuten kissa, mutta käytännössä se olisi ehkä hiukan hankalaa kun usein koiran pissat ja kakat ovat sen verran isompia. Toki koiran pissa- ja kakkakäyttäytyminenkin on erilaista. Se vaatisi vain miettimistä, miten isommankin koiran hiekkalaatikko, etenkin uroksen, pitäisi toteuttaa. 

Ja olisiko se koiralle sopivaa, sen käyttäytymiselle jne. Tuskin, vaikka tiedän kyllä , että pienirakkoisille pikkukoirille hiekkalaatikoita käytetään.

Se on ratkaistu aikuistumalla, lopeta kitinä naislapsi, miehesi tietää että sä et jaksa ulkoiluttaa etkä hoitaa koiraa ja jätät sen miehes kontolle, ihan peruskuvio kyseessä joks toistuu ja toistuu

Mä erosin pitkästä parisuhteesta sen takia, että puoliso ei halunnut koiraa. 

No ok, toki oli monta muutakin syytä ja olimme jo vuosia ajautuneet eri suuntiin, mutta sen kuuluisan kamelinselän katkaisi tämä asia. Meillä oli siis koira vuosikausia ja kun siitä vanhuuttaan aika jätti, niin rupesin jossakin vaiheessa kevättalvella puhumaan, että ensi kesänä voisi tulla pentu taloon. Puoliso kieltäytyi ehdottomasti, sanoi aivan suoraan, että "jos tulee koira niin sitten minä lähden". 

Olin tästä hiukan järkyttynyt, en ollut osannut tällaista odottaa. Mutta se sai minut pohtimaan, että kun elämä parisuhteessa oli kaikella lailla muutenkin hankalaa, niin nytkö minulta viedään vielä koirakin - kaveri, joka on minulle todella tärkeä oman hyvinvointini takia. Minulla on aina, jo lapsuudenkodista asti, ollut koira. 

Niin siinä kävi, että puoliso lähti ja parin viikon päästä taloon tuli koira ja vuoden päästä toinen. En ole katunut päivääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Miten se koira haittaa normaalia elämää tai taloutta? Matkustelen, hoidan koirat ajoissa niin ei tule isoja laskuja. Täälä taas on niin yleistämistä. Jos matkustelen niin juuri tän takia teen yksin kaiken myös ne matkustelut.

Jos olet tyhjätasku, et voi koiraa ottaa muutenkaan.

Matkustelet ilmeisesti sen koiran kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se koira haittaa normaalia elämää tai taloutta? Matkustelen, hoidan koirat ajoissa niin ei tule isoja laskuja. Täälä taas on niin yleistämistä. Jos matkustelen niin juuri tän takia teen yksin kaiken myös ne matkustelut.

Jos olet tyhjätasku, et voi koiraa ottaa muutenkaan.

Matkustelet ilmeisesti sen koiran kanssa?

Minäkään en oikein tajunnut tuota kommenttia. Millä lailla koira ei haittaa matkustelua? Jos sitä ei ota mukaan, sille pitää hankkia hoitaja joko suhteilla ja/tai rahalla. Jos sen ottaa mukaan, tulee lisäkustannuksia ja pitää aika pitkälti suunnitella matka sen koiran mukaan (kusitauot, syömiset, hätätilanteet).

Ja miten isoilta ell-laskuilta välttyy hoitamalla eläimen ajoissa? Minä käytän kissani hammaslääkärissä kerran vuodessa, ja kyllä se on aina sen 700 e laaki. Siihen vielä mahdolliset yllätyskulut jos jotain sairauksia tai tapaturmia tulee. Eivät ne laskut ole suuria vain siksi, että hoidattaa eläimensä huonosti. Ne ovat sitä joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Eläimet rajoittavat matkustamista ja muutenkin kotoa  poissaoloaikaa. Rahaa menee ruokaan, hoitoon ja hoivaan. Kotiin tulee ylimääräistä sotkua, jopa sellaista, mikä ei pesemällä lähde.  Ei ole itsestäänselvää, että kaikista nämä asiat  olisi  suotavia.

Näin, mutta se, joka ei pidä ajatuksesta hankkia lemmikkieläin leimautuu helposti itsekkääksi eläinten vihaajaksi. Mielestäni itsekkäämpi on se, joka hankkii lemmikin, vaikka toinen ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Se on ratkaistu aikuistumalla, lopeta kitinä naislapsi, miehesi tietää että sä et jaksa ulkoiluttaa etkä hoitaa koiraa ja jätät sen miehes kontolle, ihan peruskuvio kyseessä joks toistuu ja toistuu

Peruskuvio, joka toistuu myös niin päin, että nainen haluaa ja hankkii koiran, mutta sen ulkoilutus vähitellen siirtyy miehen kontolle. 

Tässä nimenomaan täytyy tuntea se oma puolisonsa. Esimerkiksi minä olen aina tiennyt ettei mies mitään eroa ota jos minä otan koiran, ei ole mikään ongelma, vaan että mieskin siihen koiraan ihastuu ja siitä tykkää, haluaa lenkittää jne. Joten olen voinut koiran ottaa, vaikka ei mies sitä ole varsinaisesti halunnutkaan. 

Ja itse asiassa viimeisin koira on miehen haluama 😄 Minä en olisi ottanut kolmatta koiraa, mutta hän halusi juuri tuon aikuisen koiran. En olisi uskonut. Mutta niin sekin koira sitten meille tuli.

Vierailija kirjoitti:

Mä erosin pitkästä parisuhteesta sen takia, että puoliso ei halunnut koiraa. 

No ok, toki oli monta muutakin syytä ja olimme jo vuosia ajautuneet eri suuntiin, mutta sen kuuluisan kamelinselän katkaisi tämä asia. Meillä oli siis koira vuosikausia ja kun siitä vanhuuttaan aika jätti, niin rupesin jossakin vaiheessa kevättalvella puhumaan, että ensi kesänä voisi tulla pentu taloon. Puoliso kieltäytyi ehdottomasti, sanoi aivan suoraan, että "jos tulee koira niin sitten minä lähden". 

Olin tästä hiukan järkyttynyt, en ollut osannut tällaista odottaa. Mutta se sai minut pohtimaan, että kun elämä parisuhteessa oli kaikella lailla muutenkin hankalaa, niin nytkö minulta viedään vielä koirakin - kaveri, joka on minulle todella tärkeä oman hyvinvointini takia. Minulla on aina, jo lapsuudenkodista asti, ollut koira. 

Niin siinä kävi, että puoliso lähti ja parin viikon päästä taloon tuli koira ja vuoden päästä toinen. En ole katunut päivääkään. 

Ihan oikein ja fiksusti toimittu. Mutta kuten tässäkin tapauksessa, ei nyt kukaan oikeasti pelkästään koirakysymyksen vuoksi lähde kävelemään, jos kaikki on muuten hyvin suhteessa. Ja pätee molempiin suuntiin. Myös niin, että jos oikeasti hoitaa koiran itse ja huolehtii myös, ettei häiritse liikaa puolisoa ja tuhoa esim. yhteisomisteista kotia, eikä haittaa liikaa osallistumista yhteisiin menoihin, niin ihan hyvin voi vaan hommata sen koiran itselleen. Toki puolison mahdollinen allergia huomioiden. Ei se puolisokaan siitä niin tuohdu, että oikeasti eroaa, jos kaikki oli muuten siis ok. En ymmärrä, miten tämä voisi olla tasapainoisessa ja hyvässä parisuhteessa mikään ongelma. Jos toinen lapsenomaisesti ja muista välittämättä haluaa sen koiran ja toinen sen vuoksi on ehdoton ja valmis eroamaan, en oikein usko, että tuollaisella parilla alun alkaenkaan oli mitään mahdollisuuksia. Tai ero on ainakin vaan helpotus.

Meillä vaimolla oli aiemmin ollut koiria ja hän halusi sellaisen. Itse pidin enemmän kissoista, eikä koskaan ollut omaa koiraa ja hoitovelvollisuus ei yhtään kiinnostanut, eikä rajoite matkustamisiin. Vaimon piti alunperin vastata täysin koirasta ja koira tuli. Niin vaan kummasti lipsui vastuuta minullekin ihan omasta halustani. Nyt on kaksikin koiraa ja ennemmin reissaan koirien kanssa kuin ilman. Kyllä niille myös hoitopaikkoja löytyy tarvittaessa ja lenkit kelistä riippumatta ei ole mikään ongelma, pitävät vaan aktiivisena ja liikkeessä. Kaikki muu on oikeastaan sivuseikka ja kohinaa tuon touhun rinnalla. Silleen sitä mieli muuttuu.

Mulla oli jo 2 "koiraa" kun tavattiin, ja sittemmin niitä tullut lisää ja lisää. Nyt mun mies on "isi" joka viettää aikaansa niiden kanssa ja ajeluttaa jokapaikkaan. Höpöttää niille lapsenkielellä, syöttää ne ja vie ulos. 

Hän rakastaa niitä, ja itkee kuin putous aina kun jostain on pakko luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en luovu unelmistani kenenkään takia. Hommaan mitä haluan.

Sama. Minun unelmani miehenä on siisti koti ilman elukoita.  Kerroin tämän vaimolle ennenkuin muutimme yhteen.  Hyvin elämä sujujuu.

Että mitä. Koira on ihmisen paras ystävä. No voihan niitä muunlaisia ystäviäkin ulkoiluttaa.

Me kehittyneemmät yksilöt pystytään ulkoilemaan ilman koiraa.

Tulipa tästä mieleen. Meillä on koira, avovaimon koira. Ollaan oltu saman katon alla 10-vuotta ja silloin koira oli vielä aikalailla pentu. 

Totesin jo silloin, että en varsinaisesti ole koira/eläinihminen, mutta kyllä se koira nyt sopii kuvioihin ja voin hiukan jeesaillakkin joskus. 

Nyt 10-vuotta jälkeen huomaan, että jos ollaan samassa paikassa niin 99% lenkeistä teen minä. Aina on jotain muuta, miksi ei onnistu. Ja jos ei edes keksimällä keksi muuta, niin sitten ei vaan halua mennä. Jos asiasta sanoo, niin pystyssä on aivan järjetön riita. Ja se siirtyy kyllä hyvin nopeasti pois koiran lenkityksestä. Eikä auta vaikka totean, että koen asian epäreiluksi.

  Tässä oikein piti miettiä, Ei varmaan tämän vuoden sisällä ole kumppani käynyt kertaakaan koiran kanssa, jos minä olen ollut paikalla. Neljä kertaa vuorokaudessa. Mä herään aikaisemmin, kun koiran kanssa pitää mennä, menen nukkumaan myöhemmin, kun koiran kanssa pitää mennä. 

Ja siten tulee se huutonaurukohta. Nyt on alkanut puhua, että otettaisiin toinen koira. Ystävällisesti olen kieltäytynyt, todeten, että ihan tarpeeksi yhdessä. No se varmaan tulee otettua, mutta siinä kohtaa kyllä pakkaan omat kamat ja jätän koirahoitajan tehtävät.

Minulla oli koira, kun tutustuttiin ja heti alusta asti tein selväksi, että koiria tulee aina olemaan. Näin on ollutkin ja nyt yhteistä taivalta takana yli 30 vuotta.

Koko tämän ajan minä olen ollut päävastuussa koirista. Ulkoilutan ja hoidan ne itse. Toki puoliso auttaa, jos olen esim. töiden takia estynyt tai sairaana. Muuten ei osallistu eikä ole ikinä osallistunut koirien hoitoon mitenkään. Toki hän myös pitää koirista, eihän tästä muuten mitään tulisi, mutta mitään hoitovastuuta hänellä ei niistä ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli koira, kun tutustuttiin ja heti alusta asti tein selväksi, että koiria tulee aina olemaan. Näin on ollutkin ja nyt yhteistä taivalta takana yli 30 vuotta.

Koko tämän ajan minä olen ollut päävastuussa koirista. Ulkoilutan ja hoidan ne itse. Toki puoliso auttaa, jos olen esim. töiden takia estynyt tai sairaana. Muuten ei osallistu eikä ole ikinä osallistunut koirien hoitoon mitenkään. Toki hän myös pitää koirista, eihän tästä muuten mitään tulisi, mutta mitään hoitovastuuta hänellä ei niistä ole ollut.

Lisään vielä, että minulle koirat ja koiraharrastus on niin iso osa elämää, että jos puoliso olisi jossain kohtaa ilmoittanut, että ei enää koiria, niin sitten olisi mennyt lusikat jakoon.