Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun toinen ei halua koiraa
Kuinka olette ratkaisseet tilanteen kun haluaisit koiran mutta puolisosi on sitä vastaan?
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei oteta koiraa.
Tämä on ainoa ratkaisu tilanteeseen. Parisuhdetta ja rauhaa kannattaa arvostaa enemmän kuin koiraa.
Riippuu mitä kukin arvostaa enemmän. Onko parisuhde yleensä elämässä sellainen asia, jota arvostaa enemmän kuin muita asioita, esimerkiksi itsenäisyyttä? Jos parisuhteessa on isoja asioita, joissa joutuu joustamaan ja elämään puolison ehdoilla, niin onko siinä suhteessa välttämättä itsellä enää hyvä olla? Nämä on isoja kysymyksiä, eikä ole yhtä, kaikille sopivaa valmista vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se meni näin: Minä halusin kissan. Mies sanoi, että jos kissa tulee, hän lähtee, se on joko kissa tai hän. Kissa tuli. Mies ei mihinkään lähtenyt. Kissa oli 15 vuotta ja kuoli vanhuuteen. Sama mies on talossa edelleen.
En tiedä sopiiko tämä teidän perheeseen, mutta kun kysyit, miten olette ratkaisseet. Kissa on tietysti eri eläin kuin koira, mutta ei kovin paljon eroa hoidossa, eikä se koirakaan paljon tuon pitempään elä.
Koiran voi ottaa myös vain sijoituskoiraksi. Jos ei onnistu, voi palauttaa kasvattajalle. https://yle.fi/aihe/a/20-72080
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen, että annoin miehen ottaa koiran, vaikka itse en halunnut. En ole koiravihaaja, mutta ärsyttää, miten paljon se rajoittaa elämää. Asumme paikassa, jossa ei ole maksullista koirahoitolaa, eikä sukulaiset halua/pysty sitä hoitamaan. Eli emme juurikaan pysty matkustelemaan.
Miten tämä nyt estää matkustelun? Joo, asutte paikassa missä ei ole koirahoitolaa. Mutta ettekös te matkalla lähde sieltä paikasta pois? Jos lähdette ulkomaille, menette lentokentälle, ja matkalla sinne on varmasti niitä hoitoloita ja paljon.
Turhaa väännät nyt asioista "mahdottomia".
En todellakaan lähde raahaamaan koiraa ulkomaille. Ja kerran on matkailtu kotimaassa. Autosta hajosi ilmastointi kesken matkan. Sehän ei olisi meille ihmisille niin suuri ongelma, mutta tuo helkkarin koira meinasi paistua. Eikä sen kanssa pystynyt menemään ravintoloihin syömään, joten ruokailut piti hoitaa autossa. Ei ollut mistään kotoisin se reissu. Onneksi on vanha koira.
Kukaan ei käskenyt raahaamaan koiraa ulkomaille tai kuumaan autoon.
Rautalankaa: me olimme lähdössä ulkomaille. Omalla paikkakunnalla ei koirahoitolaa. Ei ongelmaa; kun lähdimme kohti lentokenttää, veimme koiran samalla reissulla hoitolaan. ENNEN sitä lentokonetta siis. Kyllä niitä hoitoloita siinä matkan varrella ja etenkin lentokenttäpaikkakunnalla on useita, teilläkin.
Mutta paljon helpompaa ilman lemmikkiä. Uskokaa jo, kaikki ei halua lemmikkejä, koska niistä on ylimääräistä vaivaa. Piste.
Kirjoituksesi mukaan sulla ON jo se koira. Että lue nyt vinkkiä, miten pystyt matkustelemaan, vaikka koira olisikin. Kun selvästi laitat nyt vaan kaiken epämiellyttävän elämässä yhden viattoman koiran syyksi. Koira parka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sen virheen, että annoin miehen ottaa koiran, vaikka itse en halunnut. En ole koiravihaaja, mutta ärsyttää, miten paljon se rajoittaa elämää. Asumme paikassa, jossa ei ole maksullista koirahoitolaa, eikä sukulaiset halua/pysty sitä hoitamaan. Eli emme juurikaan pysty matkustelemaan.
Miten tämä nyt estää matkustelun? Joo, asutte paikassa missä ei ole koirahoitolaa. Mutta ettekös te matkalla lähde sieltä paikasta pois? Jos lähdette ulkomaille, menette lentokentälle, ja matkalla sinne on varmasti niitä hoitoloita ja paljon.
Turhaa väännät nyt asioista "mahdottomia".
En todellakaan lähde raahaamaan koiraa ulkomaille. Ja kerran on matkailtu kotimaassa. Autosta hajosi ilmastointi kesken matkan. Sehän ei olisi meille ihmisille niin suuri ongelma, mutta tuo helkkarin koira meinasi paistua. Eikä sen kanssa pystynyt menemään ravintoloihin syömään, joten ruokailut piti hoitaa autossa. Ei ollut mistään kotoisin se reissu. Onneksi on vanha koira.
Kukaan ei käskenyt raahaamaan koiraa ulkomaille tai kuumaan autoon.
Rautalankaa: me olimme lähdössä ulkomaille. Omalla paikkakunnalla ei koirahoitolaa. Ei ongelmaa; kun lähdimme kohti lentokenttää, veimme koiran samalla reissulla hoitolaan. ENNEN sitä lentokonetta siis. Kyllä niitä hoitoloita siinä matkan varrella ja etenkin lentokenttäpaikkakunnalla on useita, teilläkin.
Mutta paljon helpompaa ilman lemmikkiä. Uskokaa jo, kaikki ei halua lemmikkejä, koska niistä on ylimääräistä vaivaa. Piste.
Miksi ihmeessä sulla sitten on lemmikki, jos et kerran halua?
Olet hiukan omituinen tyyppi ja lemmikkiä käy sääliksi.
Kyllä. Kannattaisi nyt muuttaa pian pois sen hirveän puolison ja koiran luota. Kaikille parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en halunnut koiraa, mutta muu perhe halus. Äänestivät kuulemma ja hankkivat snautserin. En koira vastainen ole, mutta en kaivannut lisää tekemistäkään. Lupasin hoitaa sairauden iskiessä tai kisa-ja lomareissujen aikoina.
Kyllä ne alkuun hoiti tonttinsa hyvin. Sitten alkoi lipsuminen ja jouduin korottamaan ääntä. Koira tarvi tyhjennys käyntien lisäksi lenkin ja viriketouhut, mitäs otitte aktiivisen koiran. Ovat hoitaneet pääosin koiran hyvin, vaikka välillä alkaa lipsumaan ja taas ärähdän.
Nyt on kolme muuttanut pesästä. Asuvat lähellä, että käyvät välillä lenkittämässä koiraa ja ottavat yökylään. Lisäksi mies ja kuopus hoitavat kaksin.
Kuopus muuttanee syksyllä omilleen, niin jää koira sitten miehen kontolle. Jota hän ei ajatellutkaan silloin sitä ottaessa. Koira on nyt 12v ja aivan nuoruutensa vedossa.
Olen mä ajatellut, että otan roolia sitten, mutta en mä siitä ääneen ole puhunut. Muhikoot.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni näin: Minä halusin kissan. Mies sanoi, että jos kissa tulee, hän lähtee, se on joko kissa tai hän. Kissa tuli. Mies ei mihinkään lähtenyt. Kissa oli 15 vuotta ja kuoli vanhuuteen. Sama mies on talossa edelleen.
En tiedä sopiiko tämä teidän perheeseen, mutta kun kysyit, miten olette ratkaisseet. Kissa on tietysti eri eläin kuin koira, mutta ei kovin paljon eroa hoidossa, eikä se koirakaan paljon tuon pitempään elä.
Mun äiti pilas mun lapsuuteni puhumalla noin. "jos tänne joku lemmikki tulee, niin hän lähtee!" No, eipä lähtenyt. Isä osti siskolle lintuja häkillisen. Eikä mutsi hävinnyt minnekään. Kunhan piti vaan pitää älämölöä ja kiukkusta ilmapiiriä.
Isä hankki linnut, vaan v*ttuillakseen äidille. Jotain niiden valtapeliä. Sisko oli liian nuori 8 v hoitamaan, eikä sitä ees kiinnostanut linnut, mutta isä ajatteli niiden olevan helppohoitoisempia kuin halutut koira tai kissa.. Äiti ei periaatteestakaan hoitanut, lisää valtapeliä.
Mä 18v sitten hoidin! Pidin linnut puhtaana, lennätin, eväissä ja vitamiineissa. Lääkärissä käytin, kun yhdellä nokka halkes. Eläinlääkäri sanoi, että voi kuolla pelästykseen toimenpiteessä tai nälkään,kun ei saa syötyä tarpeeksi. Toimenpide ei auttanut, mutta lintu eli vielä vuosia sillä haljenneella nokkansa kanssa. Aivan outo tapaus.
Lähti vähän lapasesta kertomus, kun piti vaan kommentoida tuo alun osuus. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni parisuhteessa tulisi rajoittaa toista mahdollisimman vähän. Siksi en itse koe sellaista "en tykkää eläimen läsnäolosta, vaikka se ei ole vastuullani eikä maksa minulle mitään" riittävänä perusteena. Vähän sama kuin kieltäisi kumppania pelaamasta koneella koska ei tykkää katella pelaavaa kumppania.
Aina saa toki erota, jos kokee, että lemmikittömyys on osa omaa identiteettiä eikä kumppanin lemmikin kanssa voi elää omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhteessa tulisi rajoittaa toista mahdollisimman vähän. Siksi en itse koe sellaista "en tykkää eläimen läsnäolosta, vaikka se ei ole vastuullani eikä maksa minulle mitään" riittävänä perusteena. Vähän sama kuin kieltäisi kumppania pelaamasta koneella koska ei tykkää katella pelaavaa kumppania.
Aina saa toki erota, jos kokee, että lemmikittömyys on osa omaa identiteettiä eikä kumppanin lemmikin kanssa voi elää omaa elämäänsä.
Eihän siinä rajoiteta tarkoituksella kumppanin elämää, vaan hallitaan omaa. Lemmikki samassa taloudessa ikävä kyllä tuo mukanaan negatiivisia vaikutuksia vaikka siihen yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota. Koira haisee, karvastaa ja sotkee lattioita ja metelöi ainakin välillä. Kissalla samat, paitsi että se ei haise. Karvastaa ja voi oksennella kuitenkin, ja jotkut terottavat kynsiään vääriin paikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut niin monta koiraa jo kun tavattiin, että ei ole aloituksen kaltaista ongelmaa. Aiemmissa seurustelusuhteissa oli jotain, että silloiset seurustelukumppanit yrittivät koirasta tai koirasuunnitelmista nipottaa. Mutta eipä sitä silloin opiskeluaikoina asuttu yhdessä ja itse maksan koiraharrastukseni, niin 🤷
Koiran kanssa ei kyllä oikein voi tehdä mitään kompromissia jos toinen ei sitä kertakaikkiaan halua kotiinsa. Voisin itse kuvitella ihan helposti, etten kestäisi jos meillä olisi vaikka joku iso papukaija ja sille lintuhuone ja ulkotarha. Toki mieheni on kyllä sellainen helmi, että varmaan se ulkotarha ja huone nikkaroitaisiin yhdessä ja alkaisin opiskella papukaijajuttuja. En tiedä.
En kuitenkaan missään nimessä suosittele ottamaan koiraa ennen kuin tilanne on ratkaistu joko erolla tai pääsemällä samalle puolelle koiranhankinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei oteta koiraa.
Kumppani vaihtoon ja koira kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi olet valinnut ihmisen, joka ei tykkää eläimistä, jos itse olet eläinrakas?
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa.
Ja liukkailla keleillä on moni kaatunut kun koira kiskoo. Naapurin rouvaltakin murtui lonkka, ja hän joutui potemaan sitä kuukausikaupalla. Onneksi oli toisella puolella Suomea sukulaisia, jotka suostuivat ottamaan koiran hoitoon. Säämies Pekkakin loukannut jalkansa kai kaksikin kertaa koiraa ulkoiluttaessaan. Toinen julkkis sai koiransa puremasta verenmyrkytyksen ja joutui sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muija on niin älytön, että haluaa väkisin koiran ja hankkii sen ilman minun lupaa, niin sitten muija saa lähteä ja pidän sen koiran.
Sitten se on no koira.
Onko tämä jollekin niin ihme? Että jos toinen ei halua koiraa/kissaa/kilpparia/hevosta niin sitä sit huusholliin ei tule?
Koira on ikävä lemmikki, aina pitää käydä ulkoiluttamassa ja paskottamassa oli kesä tai talvi.
En ottaisi koiraa mistään hinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä talo on 100 % minun omistuksessani. Olin jyrkästi kieltänyt lemmikkien ottamisen. Silti eräänä päivänä töistä tullessani tänne oli otettu kissa. Kissa oksentelee ja paskantaa toistuvasti lattialle vaikka on nyt jo 6 vuotta vanha. Jännä homma että minä en koskaan tälle kissalle ole lämmennyt ja tästä on kärsinyt koko parisuhteemme koska olen kuulemma tälläinen mulkku. Pidän siis kissoista ja koirista pääsääntöisesti ja niitä oli meillä lapsena ja täsmälleen sen takia en niitä halunnutkaan koska tiedän mitä ne tekevät talolle. esim kynsiä teroitetaan ovienpieliin vaikka on raapimuspuu jne.
No ei tuo kissa kyllä terve ole, ei terve kissa oksentele ja pasko ympärinsä, kissa on siisti eläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhteessa tulisi rajoittaa toista mahdollisimman vähän. Siksi en itse koe sellaista "en tykkää eläimen läsnäolosta, vaikka se ei ole vastuullani eikä maksa minulle mitään" riittävänä perusteena. Vähän sama kuin kieltäisi kumppania pelaamasta koneella koska ei tykkää katella pelaavaa kumppania.
Aina saa toki erota, jos kokee, että lemmikittömyys on osa omaa identiteettiä eikä kumppanin lemmikin kanssa voi elää omaa elämäänsä.
Eihän siinä rajoiteta tarkoituksella kumppanin elämää, vaan hallitaan omaa. Lemmikki samassa taloudessa ikävä kyllä tuo mukanaan negatiivisia vaikutuksia vaikka siihen yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota. Koira haisee, karvastaa ja sotkee lattioita ja metelöi ainakin välillä. Kissalla samat, paitsi että se ei haise. Karvastaa ja voi oksennella kuitenkin, ja jotkut terottavat kynsiään vääriin paikkoihin.
Totta ihmeessä siinä rajoitetaan kumppanin elämää, jos kumppani sattuu olemaan eläinrakas ja haaveilee lemmikistä, jonka ottamisen toinen kieltää sen uhalla, että lähtee sitten itse menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhteessa tulisi rajoittaa toista mahdollisimman vähän. Siksi en itse koe sellaista "en tykkää eläimen läsnäolosta, vaikka se ei ole vastuullani eikä maksa minulle mitään" riittävänä perusteena. Vähän sama kuin kieltäisi kumppania pelaamasta koneella koska ei tykkää katella pelaavaa kumppania.
Aina saa toki erota, jos kokee, että lemmikittömyys on osa omaa identiteettiä eikä kumppanin lemmikin kanssa voi elää omaa elämäänsä.
Eihän siinä rajoiteta tarkoituksella kumppanin elämää, vaan hallitaan omaa. Lemmikki samassa taloudessa ikävä kyllä tuo mukanaan negatiivisia vaikutuksia vaikka siihen yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota. Koira haisee, karvastaa ja sotkee lattioita ja metelöi ainakin välillä. Kissalla samat, paitsi että se ei haise. Karvastaa ja voi oksennella kuitenkin, ja jotkut terottavat kynsiään vääriin paikkoihin.
Totta ihmeessä siinä rajoitetaan kumppanin elämää, jos kumppani sattuu olemaan eläinrakas ja haaveilee lemmikistä, jonka ottamisen toinen kieltää sen uhalla, että lähtee sitten itse menemään.
Toki, mutta niinhän se koiraa vinkuvakin yrittää rajoittaa kumppanin elämää hankkimalla talouteen eläimen jota toinen ei halua.
Alue: Aihe vapaa
Tämä talo on 100 % minun omistuksessani. Olin jyrkästi kieltänyt lemmikkien ottamisen. Silti eräänä päivänä töistä tullessani tänne oli otettu kissa. Kissa oksentelee ja paskantaa toistuvasti lattialle vaikka on nyt jo 6 vuotta vanha. Jännä homma että minä en koskaan tälle kissalle ole lämmennyt ja tästä on kärsinyt koko parisuhteemme koska olen kuulemma tälläinen mulkku. Pidän siis kissoista ja koirista pääsääntöisesti ja niitä oli meillä lapsena ja täsmälleen sen takia en niitä halunnutkaan koska tiedän mitä ne tekevät talolle. esim kynsiä teroitetaan ovienpieliin vaikka on raapimuspuu jne.