Kun toinen ei halua koiraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli koira, kun tutustuttiin ja heti alusta asti tein selväksi, että koiria tulee aina olemaan. Näin on ollutkin ja nyt yhteistä taivalta takana yli 30 vuotta.

Koko tämän ajan minä olen ollut päävastuussa koirista. Ulkoilutan ja hoidan ne itse. Toki puoliso auttaa, jos olen esim. töiden takia estynyt tai sairaana. Muuten ei osallistu eikä ole ikinä osallistunut koirien hoitoon mitenkään. Toki hän myös pitää koirista, eihän tästä muuten mitään tulisi, mutta mitään hoitovastuuta hänellä ei niistä ole ollut.

Lisään vielä, että minulle koirat ja koiraharrastus on niin iso osa elämää, että jos puoliso olisi jossain kohtaa ilmoittanut, että ei enää koiria, niin sitten olisi mennyt lusikat jakoon.

Itse lähtisin menemään jos koira tulisi. Tämä ei varsinaisesti liity siihen koiraan, vaikka en muutenkaan pidä koirista. Siisteyskäsityksemme on kovin erilainen, joten se siivoaminen jäisi täysin minun vastuulle. Ja lenkitys myös, koska aina on joku asia 1-76 jonka takia ei nykyäänkään voi tehdä mitään muuta.

Itse valitsin koiran. 

Ja senkin jälkeen olen jättänyt kaksi miestä, koska koira on ollut ongelma.

Asiahan on minulle sellainen, että jos koira/koirat ovat miehelle ongelma, niin silloin mies on ongelma ja se suhde on ollut siinä.  

Syystä että, jos jo lemmikkieläin on liikaa, niin kuinka moni muukin asia on sellaiselle tyypille liikaa. Omahyväisiä ääliöitä olivat. Onneksi nykyään on mies, joka rakastaa koiria ja eläimiä yleensä, ja koiramme ovat hänelle perheenjäseniä. 

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tästä mieleen. Meillä on koira, avovaimon koira. Ollaan oltu saman katon alla 10-vuotta ja silloin koira oli vielä aikalailla pentu. 

Totesin jo silloin, että en varsinaisesti ole koira/eläinihminen, mutta kyllä se koira nyt sopii kuvioihin ja voin hiukan jeesaillakkin joskus. 

Nyt 10-vuotta jälkeen huomaan, että jos ollaan samassa paikassa niin 99% lenkeistä teen minä. Aina on jotain muuta, miksi ei onnistu. Ja jos ei edes keksimällä keksi muuta, niin sitten ei vaan halua mennä. Jos asiasta sanoo, niin pystyssä on aivan järjetön riita. Ja se siirtyy kyllä hyvin nopeasti pois koiran lenkityksestä. Eikä auta vaikka totean, että koen asian epäreiluksi.

  Tässä oikein piti miettiä, Ei varmaan tämän vuoden sisällä ole kumppani käynyt kertaakaan koiran kanssa, jos minä olen ollut paikalla. Neljä kertaa vuorokaudessa. Mä herään aikaisemmin, kun koiran kanssa pitää mennä, menen nukkumaan myöhemmin, kun koiran kanssa pitää mennä. 

Ja siten tulee se huutonaurukohta. Nyt on alkanut puhua, että otettaisiin toinen koira. Ystävällisesti olen kieltäytynyt, todeten, että ihan tarpeeksi yhdessä. No se varmaan tulee otettua, mutta siinä kohtaa kyllä pakkaan omat kamat ja jätän koirahoitajan tehtävät.

Tulipahan vielä mieleen, että hän valitsee matot. Ihanat kalliit trendimatot. Koitan sanoa, että ei tuollaisia. Niihin jää karvaa aivan hitokseen. Ei kuulemma haittaa. No minua haittaa, ei sitä vaan tarvitse huomioida. Varsinkin kun se haittaa minua niin paljon että imuroin (vähintään) matot joka toinen päivä. Ei näy karvoja :). Ehkä hän ei edes huomaa, että imuroin joka toinen päivä. Alkoi taas ketuttamaan koko homma, kun kirjoittelin asian auki.

Ja tosiaan kalliit matot, joihin sitten vanha koira voi ajottain oksennella ja tahrat jää aina. Ja minä maksan puolet näitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläimet rajoittavat matkustamista ja muutenkin kotoa  poissaoloaikaa. Rahaa menee ruokaan, hoitoon ja hoivaan. Kotiin tulee ylimääräistä sotkua, jopa sellaista, mikä ei pesemällä lähde.  Ei ole itsestäänselvää, että kaikista nämä asiat  olisi  suotavia.

Näin, mutta se, joka ei pidä ajatuksesta hankkia lemmikkieläin leimautuu helposti itsekkääksi eläinten vihaajaksi. Mielestäni itsekkäämpi on se, joka hankkii lemmikin, vaikka toinen ei halua.

Mä eroaisin, jos mies joku päivä tulisi kotiin koiran takia. Mä en halua koiraa kotiini. Jos mies tahallaan noin isossa asiassa toimisi vastoin mun tahtoa, niin eipä meilä olisi enää mitään syytä jatkaa yhdessä. Mies asettaisi koiran mun edelle arvoasteikossa. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei oteta koiraa.

Tämä on ainoa ratkaisu tilanteeseen. Parisuhdetta ja rauhaa kannattaa arvostaa enemmän kuin koiraa. 

Juuri näin. En ymmärrä ihmisiä, joille koira on tärkeämpi kuin puoliso.

Koira on todella sitova perheenjäsen ja voi muuttaa elämää paljon. Meillä siis on koira, mutta ymmärrän silti hyvin, jos eläinrakaskaan ihminen ei välttämättä halua koiraa.
Varmaan kannattaa kysyä puolisolta, miksi hän ei halua koiraa. Voihan taustalla olla myös joku virheellinen käsitys koiran omistamisesta. Voitte myös keskustella siitä, voisiko teillä käydä hoitokoira vai missä puolison rajat menevät. Uuden perheenjäsenen hankita on niin iso päätös, ettei sitä voi tehdä vasten puolison tahtoa. Ei ole koirallekaan reilua tuoda sitä perheeseen, johon kaikki eivät sitä halua.

Vierailija kirjoitti:

Miten se koira haittaa normaalia elämää tai taloutta? Matkustelen, hoidan koirat ajoissa niin ei tule isoja laskuja. Täälä taas on niin yleistämistä. Jos matkustelen niin juuri tän takia teen yksin kaiken myös ne matkustelut.

Jos olet tyhjätasku, et voi koiraa ottaa muutenkaan.

Ai ei tule isoja laskuja jos "hoitaa ajoissa"?

Aika pumpulissa saa koiria pitää sitten ja hyvä tuuri olla. 

Kyynpureman hoito (purema omassa pihassa, koira hihnassa) yhteensä 1200 EUR. 

Pennun murtuneen varpaan hoito kaikkineen varmaan kanssa tonnin kun tuli kipulääkettä, fyssaria ja tarkastuskäyntiä ja uutta röntgeniä. 

Männävuosina vatsalaukunkiertymä päivystyksessä, meni ilman leikkausta niin "vain" kuusisataa. Sama koira kuitenkin kuoli kiertymään myöhemmin ja sekin päivystyksessä lopetettuna että usean satasen maksoi sekin. 

Nyt on yhdellä koiralla nivelrikko ja kyllä siihen saa rahaa menemään, vaikkei mihinkään lonkkaleikkaukseen lähdekään. Viralliset luustokuvat jo olivat useita satasia kun kasvattaja ne toivoi, sillä nivelrikko on melko harvinaista tässä rodussa ja tämä harmittaa häntäkin. 

Perhepiirissä ollut myös märkäkohtua koirilla. Tämän voi tietenkin "edullisesti" välttää "edullisella" sterilisaatiolla. (350-600 EUR paikasta ja koiran koosta riippuen). Sterilisaatio voi tuoda omat vaivansa kuten pysyvän pissinkarkailunestolääkityksen, kelvottomaan kuntoon menevän turkin, lihoamistaipumuksen jne. 

Mites murtuneet hampaat tai hammaskivenpoistot? Mielestäni tuo monta sataa hammasröntgenistä on isohko raha. 

Ja minulla on koiria ja tulee aina olemaankin, mutta kyllä isoja laskuja voi tulla, vaikka valitsisi terveen rodun ja hoitaisi koiran esimerkillisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Itse valitsin koiran. 

Ja senkin jälkeen olen jättänyt kaksi miestä, koska koira on ollut ongelma.

Asiahan on minulle sellainen, että jos koira/koirat ovat miehelle ongelma, niin silloin mies on ongelma ja se suhde on ollut siinä.  

 

Syystä että, jos jo lemmikkieläin on liikaa, niin kuinka moni muukin asia on sellaiselle tyypille liikaa. Omahyväisiä ääliöitä olivat. Onneksi nykyään on mies, joka rakastaa koiria ja eläimiä yleensä, ja koiramme ovat hänelle perheenjäseniä. 

Oma mielipide mutta ihmiset jotka halveksii eläimiä niin ovat mielestäni empatiakyvyttömiä ja sairaita

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jo 2 "koiraa" kun tavattiin, ja sittemmin niitä tullut lisää ja lisää. Nyt mun mies on "isi" joka viettää aikaansa niiden kanssa ja ajeluttaa jokapaikkaan. Höpöttää niille lapsenkielellä, syöttää ne ja vie ulos. 

Hän rakastaa niitä, ja itkee kuin putous aina kun jostain on pakko luopua.

Hyi helevetti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se koira haittaa normaalia elämää tai taloutta? Matkustelen, hoidan koirat ajoissa niin ei tule isoja laskuja. Täälä taas on niin yleistämistä. Jos matkustelen niin juuri tän takia teen yksin kaiken myös ne matkustelut.

Jos olet tyhjätasku, et voi koiraa ottaa muutenkaan.

Ai ei tule isoja laskuja jos "hoitaa ajoissa"?

 

Aika pumpulissa saa koiria pitää sitten ja hyvä tuuri olla. 

 

Kyynpureman hoito (purema omassa pihassa, koira hihnassa) yhteensä 1200 EUR. 

Pennun murtuneen varpaan hoito kaikkineen varmaan kanssa tonnin kun tuli kipulääkettä, fyssaria ja tarkastuskäyntiä ja uutta röntgeniä. 

 

Männävuosina vatsalaukunkiertymä päivystyksessä, meni ilman leikkausta niin "vain" kuusisataa. Sama koira kuitenkin kuoli kiertymään myöhemmin ja sekin päivystyksessä lopetettuna että usean satasen maksoi sekin. 

 

Nyt on yhdellä koiralla nivelrikko ja kyllä siihen saa rahaa menemään, vaikkei mihinkään lonkkaleikkaukseen lähdekään. Viralliset luustokuvat jo olivat useita satasia kun kasvattaja ne toivoi, sillä nivelrikko on melko harvinaista tässä rodussa ja tämä harmittaa häntäkin. 

 

Perhepiirissä ollut myös märkäkohtua koirilla. Tämän voi tietenkin "edullisesti" välttää "edullisella" sterilisaatiolla. (350-600 EUR paikasta ja koiran koosta riippuen). Sterilisaatio voi tuoda omat vaivansa kuten pysyvän pissinkarkailunestolääkityksen, kelvottomaan kuntoon menevän turkin, lihoamistaipumuksen jne. 

 

Mites murtuneet hampaat tai hammaskivenpoistot? Mielestäni tuo monta sataa hammasröntgenistä on isohko raha. 

 

Ja minulla on koiria ja tulee aina olemaankin, mutta kyllä isoja laskuja voi tulla, vaikka valitsisi terveen rodun ja hoitaisi koiran esimerkillisesti. 

Tämä.

Ja kun tätä oikein miettii, niin monesti se ajoissa hoitaminen on korkeintaan kalliimpaa kuin hoidon laiminlyönti.

Esimerkkinä hammassyöpymää sairastava kissani. Hampaisiin tulee reikiä, ja niitä pitää poistaa säännöllisesti. Yksi hampaanpoisto hammaskiven putsauksen yhteydessä maksaa noin 800 e. Tästä 200 e on hampaan poiston kattava osuus. Eli 600 e hammashoitoon, ja siitä karkeasti 400 e on polimaksua, anestesia- ja lääkemaksuja ja jos muita erilaisia härvelimaksuja.

Jos käytän kissan tässä hoidossa kerran vuodessa, maksan joka kerta sen 800 e. Jos taas pitäisin viiden vuoden tauon ja antaisin useamman hampaan mädäntyä, maksaisin kerralla vaikka viiden hampaan poiston. Lyhyellä matikalla se tekee 400 e yleismaksua + 200 e hammaskivimaksua ja tonnin hampaidenpoistomaksun, eli yht. 1600 e. Tuolla hinnalla saan erikseen poistettua kaksi hammasta. Eli laiminlyömällä hoidon saan paljousalennusta, sillä en maksa monesta kerrasta noita joka kerta laskuun tulevia maksuja (esim. käyntimaksu, anestesia). Itseasiassa säästäisin eniten poistattamalla kissalta vaikka 10 vuoden päästä kaikki hampaat kerralla.

Juuri se eläimen hyvä hoito on se mistä maksetaan isoa rahaa.

Meillä minä halusin kouran tai koiria ja mies ei niin me hoidimme asian niin että nyt olen sinkku kun jätin muehen ja minulla on kolme koiraa. Minähän en yhdenkään miehen mielipiteiden takia suostu omia haaveitani muuttamaan vaikkakin vaadin miestä aina muuttamaan omia haaveitaan että minun haaveet toteutuu. Miehen on naista varten mutta naiset ei ole koskaan miehiä varten!!!

Vierailija kirjoitti:

Koirakuume tuli taas. Vanha koira kuoli yli vuosi sitten ja sanoin että ei enää ikinä koiraa mutta niin taas kuume tuli.

naiset on tuommoisia tuuliviirejä.

kohta nainen kyllästyy koiraan ja alkaa nalkuttaa miehelle, että miehen pitäisi hoitaa rakkia 50%

Vierailija kirjoitti:

Naisille koira täyttää sitä tyhjiötä että pitää päästä olemaan jonkun yläpuolella ja komentelemaan. Mikäpä parempi kuin eläin joka ei kykene vastaankaan sanomaan.

 Tuo kertoo nyt paljon itsestäsi. Toivon että löydät rakkautta elämääsi. 

Eläin on kaikessa pyyteetön, uskollinen ja rakastava. Ihminen ei valitettavasti aina ole. Eläin on puhdas sydämeltään aina. Ei katkera eikä pahantahtoinen. Siksi se on ihmisen paras ystävä. Koirankouluttaja-sotilaspoliisi tyyppejä on miehissä ja naisissa. Harvemmin naisissa.

Täällä on nykyään btw inkkelien kokoontumisajot ja naisia haukutaan. Onhan se vähän surullista. Toisaalta sivu on _vauva.fi_ 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jo 2 "koiraa" kun tavattiin, ja sittemmin niitä tullut lisää ja lisää. Nyt mun mies on "isi" joka viettää aikaansa niiden kanssa ja ajeluttaa jokapaikkaan. Höpöttää niille lapsenkielellä, syöttää ne ja vie ulos. 

Hän rakastaa niitä, ja itkee kuin putous aina kun jostain on pakko luopua.

Hyi helevetti

Tunnevamma ei ole nyt mikään ylpeydenaihe eli katsothan peiliin. Sinullakin on mahdollisuus onneen mutta se on omalla vastuulla. Tsemppiä. Ihan tosissaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tein sen virheen, että annoin miehen ottaa koiran, vaikka itse en halunnut. En ole koiravihaaja, mutta ärsyttää, miten paljon se rajoittaa elämää. Asumme paikassa, jossa ei ole maksullista koirahoitolaa, eikä sukulaiset halua/pysty sitä hoitamaan. Eli emme juurikaan pysty matkustelemaan. 

Miten tämä nyt estää matkustelun? Joo, asutte paikassa missä ei ole koirahoitolaa. Mutta ettekös te matkalla lähde sieltä paikasta pois? Jos lähdette ulkomaille, menette lentokentälle, ja matkalla sinne on varmasti niitä hoitoloita ja paljon.

Turhaa väännät nyt asioista "mahdottomia".

En todellakaan lähde raahaamaan koiraa ulkomaille. Ja kerran on matkailtu kotimaassa. Autosta hajosi ilmastointi kesken matkan. Sehän ei olisi meille ihmisille niin suuri ongelma, mutta tuo helkkarin koira meinasi paistua. Eikä sen kanssa pystynyt menemään ravintoloihin syömään, joten ruokailut piti hoitaa autossa. Ei ollut mistään kotoisin se reissu. Onneksi on vanha koira.

Lukutaito ei vissiin ole vahvin puolesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Huono idea. Melkein yhtä huono kuin se, että vain toinen haluaa lapsen ja sitten sovitaan, ettei toisen tarvitse osallistua. Se koira kuitenkin on siinä kodissa 24/7/365, kaikkine ominaisuuksineen (aka ei pehmolelu sohvan nurkassa) - ja vaikka koiran saa hoitoon tai siitä voi jopa luopua, niin kyllä se vain elämää rajoittaa/sanelee.

No en nyt kuitenkaan ihan vertaisi lapsen hankintaa koiran ottamiseen. Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla, mutta koiran kohdalla luulisi, että selvät säännöt siitä, ethä vastuu koiran hoidosta on yksin toisen, olisi mahdollista sopiakin - jos yhteistä tahtoa siihen on.

.Jollei suoriltakäsin ole halukas eroamaan, niin kai sitä voi sentään kokeilla, ja lähteä menemään sitten, jos ei sovituissa säännöissä pysytä. Enkä tietenkään tarkoita, että ketään pitäisi vastentahtoisesti pakottaa asumaan koiran kanssa, siellä oli se JOS.

Yhteisestä lapsesta tietenkin vastuu on molemmilla vanhemmilla,

Tietenkin? Mitenhän monta ketjua tälläkin palstalla on, miten mies halusi lapsia ja vannoi hoitavansa puolet kaikesta ja lupaili kuut taivaalta, kunnes lapsi syntyi, jolloin mies jatkoi omaa elämäänsä ihan niin kuin ennenkin ja silti valitteli, miten rankkaa lapsen kanssa oli?

Vaivan näkö on se  avainsana niin  lemmikeissä  kuin  lapsissa.   Useimmiten  se  on  mies,  joka  ei  halua  nähdä  vaivaa  mistään  muusta kuin  omista harrastuksistaan.  

Mutta, jos nainen hommaa koiran, hän edellyttää, että myös mies hoitaa sitä ja varsinkin ulkoiluttaa pakkasilla ennen sianpieremää. Jos mies hommaa koiran, saa lähteä tai ainakin hoitaa sen yksin. Tämä on nähty niin monesti.

Ehkä sitten teillä näin tai joidenkin mielijohteesta hankittujen seurakoirien ja heräteostosten kanssa.

 

Olen harrastanut koirien kanssa milloin mitäkin ja käyn juoksemassa sekä yksin, että koirajuoksu/canicross ja kyllä tuolla harrastusporukoissa ja treeneissä 95+ % koiranohjaajista naisia. Miiteissä ja kaikenmaailman yhteisretkillä melko sama lukema.

 

Mieheni on lenkittänyt koirani itsenäisesti pyöreät nolla kertaa. Ei siksi, etteikö suostuisi tai jopa olisi itse tätä ehdottanut välillä vaan koska olen tottunut sen hoitamaan itse. 

Saman huomasin kun kävin jäljestämässä. Jos pitäisi joskus uusi puoliso löytää niin koiran kanssa harrastaminen taitaisi voittaa kaikki Tinderit tehokkuudeltaan näin miehen kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu rodusta. Ei sairaaksi jalostettua pikkukoiraa.

Ajatelkaa miten sairas ihminen on että Sudesta jalostettu näitä eri vammaisia outoja elukoita joita kovaksi kutsutaan.  Hitler aikoinaan aloitti jalostaa uusia ihmisrotuja.   Olisiko kivaa jos meitä olisi, lyhyt nokkaisi. ,lyht jalkaisia, iso korvaisia  jne....Eikö olekkin sairasta????

Ei läheskään niin sairasta kuin kyvyttömyytesi tuottaa lukukelpoista tekstiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Minulla on ollut montakin koiraa samaan aikaan ja silti olen voinut matkustaa. Hoitaja käy hoitamassa ne

Niin varmaan. Voi mennä talveksi Thaimaahan ja jättää koiran kotiin hoitajan hoidettavaksi ???

Esimerkiksi. Ei ole toki mikään pakko juuri Thaimaahan mennä. 

Meillä se kumpi ei halunnut koiraa, karkaa aina lenkille koiran kanssa, kun pitäisi tyhjentää tiskikone, imuroida, pakata reissukamat, pestä ikkunat, lasten iltapesut tai laittaa ruokaa. Halusin koiran ja kävisin 100 kertaa mieluummin lenkillä, mutta kun lisäksi on ihan kaikki kotityöt. Eli siis kävisin lenkillä ja kotiin tultuani vain kaaos on lisääntynyt miehen dataillessa. Olen antanut miehen käydä lenkillä, tekeepähän edes jotain. Mutta toista koiraa meille ei tule, pari vuotta niin ei pääse enää karkaamaan mies lenkille luistamaan kotitöistä.