Kun toinen ei halua koiraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Kyllä meillä on sukulaisista löytynyt innokkaita koiranhoitajia. Maksamme hänelle/heille saman mitä hoitolassakin maksaisi (viimeksi 2vkon reissu 1200e+ruuat mukana), mutta hoitolaan emme vie. Outoa jos vastentahtoisesti ottavat hoitoon ja kuitenkin itse tarjoutuvat! Reissataan useamman kerran vuodessa ja nytkin on 2 perhettä "jonossa" eli kahdelle reissulle on koiran hoito jo varmistunut. Sitten kun tutuista ei enää löydy hoitajaa niin reissataan vain siten, että koira on mukana.

Minullekin kelpaa teidän koirat hoitoon, milloin vain! Olen työtön ja saan kuussa tuon yhden koiranhoitoviikon verran nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parisuhteessa tulisi rajoittaa toista mahdollisimman vähän. Siksi en itse koe sellaista "en tykkää eläimen läsnäolosta, vaikka se ei ole vastuullani eikä maksa minulle mitään" riittävänä perusteena. Vähän sama kuin kieltäisi kumppania pelaamasta koneella koska ei tykkää katella pelaavaa kumppania. 

 

Aina saa toki erota, jos kokee, että lemmikittömyys on osa omaa identiteettiä eikä kumppanin lemmikin kanssa voi elää omaa elämäänsä.

Eihän siinä rajoiteta tarkoituksella kumppanin elämää, vaan hallitaan omaa. Lemmikki samassa taloudessa ikävä kyllä tuo mukanaan negatiivisia vaikutuksia vaikka siihen yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota. Koira haisee, karvastaa ja sotkee lattioita ja metelöi ainakin välillä. Kissalla samat, paitsi että se ei haise. Karvastaa ja voi oksennella kuitenkin, ja jotkut terottavat kynsiään vääriin paikkoihin.

Hauska lukea näitä kommentteja.

Itse olen ollut sis niin eläinrakkauden sokaisema, että nämä ihan totta olevat huonot puolet eivät ole painaneet vaakakupissa kovinkaan paljon. Mutya tottahan ne ovat!

Sen lisäksi koirat ja kissat vaan ovat hurjan suloisia, viisaita olentoja, joiden kanssa on mahtava kommunikoida ja jakaa arkea. Ne voivat olla valtavan empaattisia ja kiintymys on suuri puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parisuhteessa tulisi rajoittaa toista mahdollisimman vähän. Siksi en itse koe sellaista "en tykkää eläimen läsnäolosta, vaikka se ei ole vastuullani eikä maksa minulle mitään" riittävänä perusteena. Vähän sama kuin kieltäisi kumppania pelaamasta koneella koska ei tykkää katella pelaavaa kumppania. 

 

Aina saa toki erota, jos kokee, että lemmikittömyys on osa omaa identiteettiä eikä kumppanin lemmikin kanssa voi elää omaa elämäänsä.

Eihän siinä rajoiteta tarkoituksella kumppanin elämää, vaan hallitaan omaa. Lemmikki samassa taloudessa ikävä kyllä tuo mukanaan negatiivisia vaikutuksia vaikka siihen yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota. Koira haisee, karvastaa ja sotkee lattioita ja metelöi ainakin välillä. Kissalla samat, paitsi että se ei haise. Karvastaa ja voi oksennella kuitenkin, ja jotkut terottavat kynsiään vääriin paikkoihin.

Totta ihmeessä siinä rajoitetaan kumppanin elämää, jos kumppani sattuu olemaan eläinrakas ja haaveilee lemmikistä, jonka ottamisen toinen kieltää sen uhalla, että lähtee sitten itse menemään. 

Toki, mutta niinhän se koiraa vinkuvakin yrittää rajoittaa kumppanin elämää hankkimalla talouteen eläimen jota toinen ei halua.

No mutta jos kokee kumppanin rajoittavan omaa elämää, niin kannattaisiko silloin lähteä eri teille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parisuhteessa tulisi rajoittaa toista mahdollisimman vähän. Siksi en itse koe sellaista "en tykkää eläimen läsnäolosta, vaikka se ei ole vastuullani eikä maksa minulle mitään" riittävänä perusteena. Vähän sama kuin kieltäisi kumppania pelaamasta koneella koska ei tykkää katella pelaavaa kumppania. 

 

Aina saa toki erota, jos kokee, että lemmikittömyys on osa omaa identiteettiä eikä kumppanin lemmikin kanssa voi elää omaa elämäänsä.

Eihän siinä rajoiteta tarkoituksella kumppanin elämää, vaan hallitaan omaa. Lemmikki samassa taloudessa ikävä kyllä tuo mukanaan negatiivisia vaikutuksia vaikka siihen yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota. Koira haisee, karvastaa ja sotkee lattioita ja metelöi ainakin välillä. Kissalla samat, paitsi että se ei haise. Karvastaa ja voi oksennella kuitenkin, ja jotkut terottavat kynsiään vääriin paikkoihin.

Hauska lukea näitä kommentteja.

Itse olen ollut sis niin eläinrakkauden sokaisema, että nämä ihan totta olevat huonot puolet eivät ole painaneet vaakakupissa kovinkaan paljon. Mutya tottahan ne ovat!

Sen lisäksi koirat ja kissat vaan ovat hurjan suloisia, viisaita olentoja, joiden kanssa on mahtava kommunikoida ja jakaa arkea. Ne voivat olla valtavan empaattisia ja kiintymys on suuri puolin ja toisin.

Olen itsekin eläinrakas ja minulla on kissa, mutten koskaan painostaisi ketään elämään vastentahtoisesti kissan kanssa samassa taloudessa. Siitä juuri on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parisuhteessa tulisi rajoittaa toista mahdollisimman vähän. Siksi en itse koe sellaista "en tykkää eläimen läsnäolosta, vaikka se ei ole vastuullani eikä maksa minulle mitään" riittävänä perusteena. Vähän sama kuin kieltäisi kumppania pelaamasta koneella koska ei tykkää katella pelaavaa kumppania. 

 

Aina saa toki erota, jos kokee, että lemmikittömyys on osa omaa identiteettiä eikä kumppanin lemmikin kanssa voi elää omaa elämäänsä.

Eihän siinä rajoiteta tarkoituksella kumppanin elämää, vaan hallitaan omaa. Lemmikki samassa taloudessa ikävä kyllä tuo mukanaan negatiivisia vaikutuksia vaikka siihen yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota. Koira haisee, karvastaa ja sotkee lattioita ja metelöi ainakin välillä. Kissalla samat, paitsi että se ei haise. Karvastaa ja voi oksennella kuitenkin, ja jotkut terottavat kynsiään vääriin paikkoihin.

Totta ihmeessä siinä rajoitetaan kumppanin elämää, jos kumppani sattuu olemaan eläinrakas ja haaveilee lemmikistä, jonka ottamisen toinen kieltää sen uhalla, että lähtee sitten itse menemään. 

Toki, mutta niinhän se koiraa vinkuvakin yrittää rajoittaa kumppanin elämää hankkimalla talouteen eläimen jota toinen ei halua.

No mutta jos kokee kumppanin rajoittavan omaa elämää, niin kannattaisiko silloin lähteä eri teille? 

Voi olla. Itse en koskaan lähtisi mieheni kanssa eri teille vain lemmikkiin liittyvän erimielisyyden takia. Hän on elämänkumppanini. Ilman lemmikkiä voisin elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni parisuhteessa tulisi rajoittaa toista mahdollisimman vähän. Siksi en itse koe sellaista "en tykkää eläimen läsnäolosta, vaikka se ei ole vastuullani eikä maksa minulle mitään" riittävänä perusteena. Vähän sama kuin kieltäisi kumppania pelaamasta koneella koska ei tykkää katella pelaavaa kumppania. 

 

Aina saa toki erota, jos kokee, että lemmikittömyys on osa omaa identiteettiä eikä kumppanin lemmikin kanssa voi elää omaa elämäänsä.

Eihän siinä rajoiteta tarkoituksella kumppanin elämää, vaan hallitaan omaa. Lemmikki samassa taloudessa ikävä kyllä tuo mukanaan negatiivisia vaikutuksia vaikka siihen yrittäisi olla kiinnittämättä huomiota. Koira haisee, karvastaa ja sotkee lattioita ja metelöi ainakin välillä. Kissalla samat, paitsi että se ei haise. Karvastaa ja voi oksennella kuitenkin, ja jotkut terottavat kynsiään vääriin paikkoihin.

Totta ihmeessä siinä rajoitetaan kumppanin elämää, jos kumppani sattuu olemaan eläinrakas ja haaveilee lemmikistä, jonka ottamisen toinen kieltää sen uhalla, että lähtee sitten itse menemään. 

Toki, mutta niinhän se koiraa vinkuvakin yrittää rajoittaa kumppanin elämää hankkimalla talouteen eläimen jota toinen ei halua.

No mutta jos kokee kumppanin rajoittavan omaa elämää, niin kannattaisiko silloin lähteä eri teille? 

Voi olla. Itse en koskaan lähtisi mieheni kanssa eri teille vain lemmikkiin liittyvän erimielisyyden takia. Hän on elämänkumppanini. Ilman lemmikkiä voisin elää.

Olen edellinen, enkä itsekään lähtisi. Minulle ei joku lemmikin hankinta, tai hankkimatta jättäminen olisi sellainen kynnys kysymys, että kokisin elämäni rajoittamiseksi, jos puolison kanssa oltaisiin asiasta eri linjoilla. Täällä osalle tuntuu kuitenkin kynnyskysymys olevan ja kommenttini oli tarkoitettu heille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii koiran, sukulaiset joutuvat usein hoitamaan koiraa, koska omistajalla ei ole rahaa yksityiseen koiranhoitajaan, ja sukulaiset eivät kehtaa kieltäytyä. Koira on kotona 24/7/365-periaattella, joten jo ottovaiheessa voi unohtaa kaikki lomat ja päivää pitemmät reissut. Orjanakin voi olla hauskempaa. 

Ja liukkailla keleillä on moni kaatunut kun koira kiskoo. Naapurin rouvaltakin murtui lonkka, ja hän joutui potemaan sitä kuukausikaupalla. Onneksi oli toisella puolella Suomea sukulaisia, jotka suostuivat ottamaan koiran hoitoon.  Säämies Pekkakin loukannut jalkansa kai kaksikin kertaa koiraa ulkoiluttaessaan.  Toinen julkkis sai koiransa puremasta verenmyrkytyksen ja joutui sairaalaan.

Kyllä ainakin pk-seudulla kaatuillaan liukkailla talvikeleillä ihan ilman koiria. Päivystyspoli täynnä jäisten huonosti hoidettujen katujen takia!

Ei oteta koiraa tai eroatte ja otat koiran. Koira on kauhean sitova, joten molempien pitää haluta sitä. 

Aloin aikoinani seurustelemaan miehen kanssa , jolla oli koira

 ja kas kummaa minusta tulikin nainen, jolle jätettiin vain koira. Esim työmatkojen ajaksi.

 En nyt siitä isommasti ilahtunut, kun itse en ole koiraihminen. 
Minulle lankesi sitten yhteen muuton jälkeen, aamu ulkoilut, kakkojen siivous, koiran karvojen siivous, ruokinta  yms.

Koira itsessään oli ihan jees, mutta en itse olisi hankkinut koiraa. 
Kenen koira on, hoitakoon koiransa itse. Minusta tuli vain hoitaja ja tunnollisena, vastuullisena ihmisenä hoidin.

 - erosimme kylläkin myöhemmin ( luojan kiitos). Joten älä haki koiraa, jos ei kumpikin halua koiraa !
 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni aina välillä haaveilee koirasta. Puolestani hän saa sellaisen hommata kunhan hän hoitaa sen sataprosenttisesti itse. Tuota hän ei kuitenkaan pysty lupaamaan joten hän ei ole koiraa ottanut. Meillä oli pitkään kaksi kissaa joita molemmat hoidimme mutta jotka olivat pahasti minun perääni, eli kun poistuin kotoa niin jäivät huutamaan perääni. Myöskin lumien ajaksi minä jouduin hoitamaan kissa hoitajan. Miehelle kelpaisi kissakin mutta minä en halua enää perässä kulkijaa enkä halua olla pahalla mielellä siitä että kissalla on minua ikävä kun en ole paikalla. En jaksa muutenkaan mitään mikä liittyy lemmikkeihin, en ulkoiluttaa, kantaa kaupasta ruokaa tai hiekkaa, kerätä kakkoja laatikosta tai teidän varsilta, en siivota karvoja oksennusta pissaa kakkaa tai maksaa helvetillisiä eläinlääkärimaksuja. 
 Eläimet on ihania ja 20 vuotta minulla on eläin ollut mutta ei enää.

Miten se lumi on vaikuttanut kissan hoitoon ? Minulla mon monta kissaa ja en  ole huomannut lumen vaikuttavan ?

Fiksuinta on olla ottamatta koiraa vaivoikseen, eli kannattaisi mennä sen järjkevämmän mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Koiran voi ottaa myös vain sijoituskoiraksi. Jos ei onnistu, voi palauttaa kasvattajalle. https://yle.fi/aihe/a/20-72080

Ei tuolla perusteella oteta koiraa.

Miten se koira haittaa normaalia elämää tai taloutta? Matkustelen, hoidan koirat ajoissa niin ei tule isoja laskuja. Täälä taas on niin yleistämistä. Jos matkustelen niin juuri tän takia teen yksin kaiken myös ne matkustelut.

Jos olet tyhjätasku, et voi koiraa ottaa muutenkaan.

Koirakammoinen ja koirille allerginen ei halua koiraa. Ei siksi, etteikö eläimet mukavia olisi, mutta niiden aiheuttama haitta menee mukavuuden edelle. Eikä koirakammosta pääse ikinä irti. Se jää ikuisiksi ajoiksi takaraivoon jyskyttämään. -Niin ja jos haluaa vapaasti tulla ja mennä, niin mistä tahansa kotieläimestä on silloin haittaa. Etenkin jos asustaa vaikka kerrostalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa kumppani sellaiseen joka haluaa koiran.

Jos parisuhteessa pyyhkii muuten hyvin, eikä halua laittaa kumppania vaihtoon, niin olisiko yksi mahdollinen ratkaisu se, että sovitaan, että koiraa haluava hoitaa koiran yksin ja toisen ei tarvitse osallistua. Toki, jos toinen ei edes halua asua koiran kanssa samojen seinien sisäpuolella, tuollainenkaan ei onnistu. Sitten on valittava koiran ja puolison väliltä.

Miten tuon voisi toteuttaa? On koira, mutta koiraa ei haluava ei ikinä näe yhtään karvaa, kuule haukkumista tai läähättämistä saati haista kotonaan koiralöyhkää? Posliinikoira tai leluosastolta hankittu voisi toimia...

Emäntä halusi koiran, minä en. No erohan siitä tuli.

Jos on hyva koira - ni toinen lahtee.

Mietin että jos olisi kissasta kyse, olisi helpompi tehdä kompromissi niin päin että kissa otetaan ja se joka sen haluaa, hoitaa kissan itse. Minulla oli kissa kun menin kumppanini kanssa yhteen, eikä hänen ole tarvinnut ottaa kissasta mitään vastuuta. Minä maksan kissan lääkärikulut ja vien sen hoitoon kun lähdemme reissuun. Mutta koira on ihan eri juttu. Koiralle on vaikeampi saada hoitajaa, koira pitää ulkoiluttaa monta kertaa päivässä ja se pitää kouluttaa johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Koiran haju on huomattava, pidän itse koirista mutta en halua sitä hajua kotiini. Kissa taas ei haise millekään. Entä jos ottaisitte kissan?

Oikeasti koira sitoo niin paljon, siitä on niin paljon huolta ja myös kustannuksia, että ei moni usko. Etenkin jos koiran ottaa yksin, se on todella iso rajoite ja rasite elämään. VAIKKA tietysti koirasta on kaikki hyvät puolet, joita kuvitella saattaa.

Minulla on ollut koiria koko aikuisikäni - mieheni kanssa. Kaiken vastuun yms. saattoi jakaa. Leskeydyttyäni jäin yksin kahden koiran kanssa ja niiden kanssa ja ehdoilla meni useampi vuosi. Nyt koiria on yksi ja tavallaan odotan aikaa, jolloin sitä ei ole enää. Rakastan koiraani, tykkään olla ja puuhastella sen kanssa, se ei ole ongelma. Mutta odotan kovasti aikaa, jolloin saan mennä ja tulla kuten itse haluan, ilman, että joudun elämään koiran ehdoilla. Se rajoittaa niin paljon. Vanhasta koirasta ja sen terveydestä on myös paljon huolta ja kuluja, sitäkään ei voi kieltää.

Aina, mitä tahansa teenkin, pitää ensin ajatella "entä koira". Kaikki menot, tulot ja muut tekemiset - aina pitää ensin ajatella "miten koira". Menoja joutuu rajoittamaan sen ehdoilla, ja päinvastoin sen takia täytyy tehdä monia asioita. Ihan puppua, että koiran voisi ottaa joka paikkaan mukaan. Hoitajia ei aina niin vain löydy, eikä sellaiseen voi luottaa. Koira ei voi olla pitkiä aikoja yksin, ilman seuraa, puuhailematta - ja minä olen sen ainoa seura ja puuhailukaveri, joten minä joustan. Koiraa ei voi laittaa komeroon jos itse haluaa lähteä baariin. Koira ei voi olla yksin kotona jos sinä haluat viikonlopuksi kaverin mökille, Ja jos olet ollut jo pitkän päivän vaikka töissä ja koira yksin kotona, vaikka 10 tuntia matkoineen, ja sitä ennen se on nukkunut yöllä esim. 8 tuntia ja sitten käynyt ulkona puoli tuntia, et voi lähteä enää illalla kaverin luo kylään tai kuntosalille - sinun pitää olla koiran kanssa. Et myöskään voi lähteä esim. shoppailemaan töitten jälkeen, ei vaan sinun pitää mennä ulkoiluttamaan koira ja touhuamaan sen kanssa. 

Etenkin jos olet yksin ottamassa koiraa, mieti vielä. Jos miehesi elämä tavallaan jatkuu ilman koiraa ja sinulla on koira, siinä on iso ero. Kun vastuu koirasta on sinun, jos kohta ilotkin, mutta myös hankaluudet ja surut ovat vain sinun. 

Nyt kun minulla on vielä koira, nautin sen viimeisistä vuosista. Olen niin tottunut elämään sen kanssa. Mutta tulen nauttimaan todella paljon siitä ajasta kun sitä ei enää ole. Kaivaten ja lämmöllä muistellen, kuten kaikkia aikaisempiakin koiriani, mutta ilman vastuuta tai rajoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Miten se koira haittaa normaalia elämää tai taloutta? Matkustelen, hoidan koirat ajoissa niin ei tule isoja laskuja. Täälä taas on niin yleistämistä. Jos matkustelen niin juuri tän takia teen yksin kaiken myös ne matkustelut.

Jos olet tyhjätasku, et voi koiraa ottaa muutenkaan.

Nyt taisi olla aika varakkaan ihmisen kommentti. Kyllähän kotona asuva lemmikki sitoo todella paljon, et voi töiden jälkeen jäädä spontaanisti kaupungille, hoitaa asioita tai kyläillä sillä lemmikki täytyy käydä hoitamassa. Kaikki yön yli kestävät reissut pitää suunnitella niin että lemmikki saa hoitajan. Lemmikkien ruoka maksaa ja sitten varsinkin maksaa jos ruuan kanssa on ongelmia (sairaudet). Lemmikki voi tuhota kodin omaisuutta ja aiheuttaa siten kustannuksia. Äkillinen sairastuminen voi verottaa lompakkoa satoja-tuhansia euroja. Vaikka itse sairastuisit niin lemmikki täytyy hoitaa.

Jos suunnitelmissa on hommata ensin koira ja sitten lapsia, niin kannattaa harkita erityisen tarkkaan varsinkin jos tukiverkot eivät ole hääppöiset. Ei ole kiva väsyneenä alkaa taistelemaan vielä siitä kuka hoitaa koiran asiat.