Lue keskustelun säännöt.
Eikö teitä häiritse se, että kansa on nykyään jakautunut huono-osaisiin ja hyväosaisiin?
18.05.2026 |
Toiset kamppailevat pysyäkseen hengissä ja toiset ostelevat osakkeita, sijoitusasuntoja, matkoja ja ravintolaillallisia.
Kommentit (969)
Kyllä häiritsee. Näin siinäkin tapauksessa, että katson näin keskituloisena kuuluvani hyväosaisiin, kun lähipiiriin ei kuulu ketään oikein huono-osaista edes työttömissä.
Työssäni olen heidän kanssaan tekemisissä ja heitä on entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn seuraamaan keskustelua vasta sivun 38 kohdalla ja hiukan siitä taaksepäin. Ensiksi, kiitokset tällä palstalla harvinaisesta laadukasta suomen kieltä ja mietittyjä argumentteja sisältäneestä debatista niin tälle oman elämänsä sepälle kuin vasemmistoliiton think tankillekin.
Molemmille ehdotus: ette tätä ettekä muutakaan väittelyä voita toistelemalla ad nauseam omia pointtejanne litanioina uudestaan ja uudestaan, se on vain jankkausta. Lisäksi, sinä-sanan runsas käyttö viittaa siihen, että itse asiasubstanssin sijaan keskustellaan ketjun keskustelijoiden näkyvästä tai kuvitellusta persoonasta. Tämä jos mikä on vinoumaa ja ad hominemia.
Ja jotten itse unohtaisi sitä substanssia: kyllä, on ilman muuta olemassa työllistymistä estäviä rakenteellisia ongelmia. Mutta kaikki eivät jää näiden rakenteiden vangiksi. Niille, jotka jäävät, kapitalisti tarjoaa ratkaisuksi kovempaa ponnistelua (muuttamista työn perässä, lähellä tukien suuruusluokkaa olevien silppu- ja paskatöiden hyväksymistä), sosialisti tarjoaa lisää rahaa seinästä (mitä kutsutaan eufemismeilla solidaarisuus tai empatia). Keskustelu palautuukin siihen, oletko sosialisti vai kapitalisti. Näistä maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan lähtökuopista on itse kunkin kovin kivulias muunlaiseksi venyä.
Empatia ei ole sitä että pakotetaan joku elämänsä eteen vaivaa nähnyt töihin jotta voidaan hemmotella kelaloisrälssiä.
Sanat merkitsevät oikeita asioita. Joko keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä, tai vähintään määritellään termit konkreettisesti jos niitä haluaa käyttää. Tuo ad hominemeja viljelevä ei suostu määrittelemään ensimmäistäkään keksimäänsä käsitettä tai termiä koska ainoastaan silloin hän voi keskittyä substanssin sijaan retoriikkaan. Näin tehdessään hän voi aina syyttää toista olkiukkoilusta kun joku koittaa tarjota konkreettista esimerkkiä hänen keksimille häilyville käsitteille, ja tämän taakse hän piiloutuu aivan joka kerta.
Hän ei määrittele yhtäkään valtarakennetta, vaikka niitä kuulemma on jotka estää häntä selaamasta avoimia työpaikkoja. Hän keksii häilyvän empatiavajeen käsitteen, mitä hän ei määrittele, mutta on vissiin olevinaan huono juttu. Tietysti jättää tahallaan kertomatta mikä empatiavaje on ja miksi se olisi ylipäätään huono juttu, ja kun tosiaan arvaa että empatiavaje onkin vain taikaseinävaje, syyttää hän sinua jälleen olkiukkoilusta, mutta ei vahingossakaan kerro mitä se oikeasti tarkoittaa, miten se näkyy tai mitä haittaa sellaisesta edes on konkreettisin esimerkein.
Kyseessä on tyypillinen vasemmistolainen taktiikka missä keskustelua häivytetään mahdollisimman epämääräisiin käsitteisiin, ja hyvin määritellytkin käsitteet pyritään tarkoituksellisesti häivyttämään olemattomiin keksimällä niille omia määritelmiä, kuten esimerkiksi mitä tulee ad hominemin määritelmään jäätyään kiinni siitä ettei hänellä ole hajuakaan siitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Tässä vaiheessa olet käytännössä rakentanut kokonaisen fantasiahahmon “taikaseinästä elävästä kelaloisesta” ja väittelet sitä vastaan kuin se olisi oikea ihminen. Kukaan ei ole puhunut keskiluokkaisen elämän “hemmottelusta”, vaan siitä että ihmisillä olisi edes jonkinlainen ihmisarvoinen minimiturva tilanteissa joissa työmarkkinat, sairaus tai elämäntilanne pettävät alta. Mutta sinun maailmassasi kaikki pitää moralisoida “ansaitseviin” ja “loisiin”, koska muuten joutuisit käsittelemään sitä että elämä ei ole meritokraattinen videopeli.
Ja tuo jatkuva performanssi “määritelmien vaatimisen” ympärillä alkaa olla aika läpinäkyvä. Sinulle on jo moneen kertaan määritelty esimerkiksi rakenteelliset ongelmat: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta koska et pysty oikeasti kumoamaan niitä, siirrät keskustelun loputtomaan semanttiseen jankkaukseen sanoista kuten “empatiavaje” tai “ad hominem”.
Ja ironisinta on edelleen se, että sama ihminen joka ulisee jatkuvasti “retoriikasta substanssin sijaan” ei ole itse tuonut juuri mitään muuta kuin moraalista raivoa “kelaloisista”, “vasureista” ja “taikaseinästä”. Se ei ole yhteiskunta-analyysiä vaan katkeroitunutta identiteettipolitiikkaa oikeistolaisessa muodossa.Ei vieläkään substanssia.
Montako avointa työpaikkaa pitää olla jotta sinä hakisit niistä ensimmäistäkään? Pyöristä lähimpään sataantuhanteen.
Rekrytointisyrjintä ei estä sinua hakemasta töitä. Syrjitäänkö rekrytoinnissa ihmisiä jotka hakevat töitä? Tuolle haluan lähteen. Jos se tarkoittaa jotain muuta, anna konkreettinen esimerkki äläkä syytä olkiukkoilusta kun itse jätit jälleen määrittelemättä tuon.
En sanonut että jokainen työtön on loinen, keksi toinen olkiukko.
Mikä on ad hominem? Onko niitä lisää? Et nimittäin vieläkään tarjoillut mitään substanssia. Jos minun pitää kysyä sinulta määritelmää ja konkreettista esimerkkiä, se tarkoittaa ettet antanut substanssia.
Tässä alkaa näkyä aika selkeästi, ettei sinua oikeasti kiinnosta itse aihe vaan keskustelun kontrollointi. Kukaan ei ole väittänyt, että “rakenteet estävät selaamasta työpaikkoja” tai etteivät työttömät hae töitä. Sinulle on puhuttu siitä, että rakenteelliset ongelmat vaikuttavat siihen saako töitä, miten realistista työllistyminen on ja miten eri ihmisryhmät pärjäävät työmarkkinoilla. Mutta sinä palautat kaiken jatkuvasti samaan olkiukkoon, koska siihen on helpompi hyökätä.
Lisäksi tämä sinun “ei substanssia” -hokemasi alkaa olla aika koominen. Sinulle on annettu konkreettisia esimerkkejä ja ilmiöitä varmaan kymmeniä kertoja: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta mikään ei koskaan kelpaa, koska siirrät koko ajan maalitolppia:
“anna tarkempi määritelmä”, “anna toinen esimerkki”, “ei tuota lasketa substanssiksi”.
Tuo ei enää näytä keskustelulta vaan pakonomaiselta yritykseltä pitää itsesi “tuomarin” roolissa, jossa sinä yksin päätät mikä on hyväksyttävä argumentti. Samalla välttelet koko ajan itse moraalista ydinkysymystä: mitä yhteiskunta on velkaa ihmisille, joilla on heikot lähtökohdat, sairaus tai huono asema työmarkkinoilla.
Ja tuo “en sanonut että jokainen työtön on loinen” on myös aika paljastava muotoilu. Et siis kiistä koko halveksivaa kehystä, vaan yrität vain rajata ketkä kuuluvat siihen ihmisryhmään jota pidät loisina. Siinä näkyy aika selvästi, että koko keskustelun pohjalla on edelleen moraalinen jako “ansaitseviin” ja “epäonnistujiin”, vaikka kuinka yrittäisit naamioida sitä semanttiseksi väittelyksi argumentointitermeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perikuntien asuntoja ei saa myytyä.
Työikäiset ei saa asuntovelkaa pätkätöillä, osa-aikatöillä, nolla-sopimuksilla, palkkatukitöillä eikä työkokeiluilla.
Peritystä kuolevan maaseudun mörskästä pääsee eroon luopumalla perinnöstä. Jää valtion murheeksi.
Ei tarvitse omistaa asuntoa, vuokra-asuntoja löytyy oikein hyvin kaikkialta.
Viisas tekee testamentin ajoissa, ja testamenttaa sen ongelmajätteen kunnalle.
Kelasta pitää saada miljoona euroa päivässä. Taikaseinän täytyy tarjota jokaiselle loiselle ulkomaanmatkat ja kalliit autot ja omakotitalo.
Taikaseinän pitää tarjota vähintään top 10% tienaavien elintason, kaikki muu on huutava vääryys.
Joku väittää tuota olkiukoksi, mutta kieltäytyy tietysti kertomasta montako euroa pitää taikaseinästä tulla jotta vinkuminen ja valitus loppuu. Vinkuminen ja valitus ei ole millään tukisummalla kohtuutonta, aina vaaditaan käsi ojossa lisää.
Ihan tosi, lopetatteko tuon itseään toistelevan jankkauksen. Kokeilkaa kirjoittaa ilman pronomineja, silloin kuin itsestään huomio siirtyy ihmisistä asioihin. Eli olkiukoista ja ad hominemeista siihen substanssiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä olen eri tilanteissa kade hyvätuloisia ja myös tukien tai muuten pienten tulojen varassa eläviä kohtaan. Esimerkiksi nyt, kun tarvitsisin moniteholasit ja jos olisin hyvätuloinen tai minulla olisi säästöjä voisin vain mennä optikolle ne ostamaan ja jos olisin oikein pienituloinen voisin hakea ja saada harkinnan varaistatukea silmälasien ostoon, mutta koska en kuulu kumpaankaan ryhmään minun on kiristettävä nälkävyötä ja yritettävä riipiä rahat jostakin kokoon silmälasien ostoa varten tai sitten minun on edelleen vain pärjättävä ilman monitehoja ties kuinka kauan kunnes ne pystyn hankkimaan. Uskallanpa väittää, että Suomessa vaikeinta taloudellisesti pärjätä on heillä joiden tulot ovat nipin napin sen verran, mikä ylittää sen rajan, että heidän oletetaan tulevan tilanteessa kuin tilanteessa omillaan toimeen.
Itse olen ostanut silmälasit viimeksi vuonna 2012.
Minäkin ostin v. 2012 lukulasit, mutta sen jälkeen olen vain yrittänyt pärjätä markettien laseilla, sillä aina jos saan rahat kokoon uusia silmälaseja varten tulee joku muu yllävä pakollinen menoerä mikä on itse maksettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn seuraamaan keskustelua vasta sivun 38 kohdalla ja hiukan siitä taaksepäin. Ensiksi, kiitokset tällä palstalla harvinaisesta laadukasta suomen kieltä ja mietittyjä argumentteja sisältäneestä debatista niin tälle oman elämänsä sepälle kuin vasemmistoliiton think tankillekin.
Molemmille ehdotus: ette tätä ettekä muutakaan väittelyä voita toistelemalla ad nauseam omia pointtejanne litanioina uudestaan ja uudestaan, se on vain jankkausta. Lisäksi, sinä-sanan runsas käyttö viittaa siihen, että itse asiasubstanssin sijaan keskustellaan ketjun keskustelijoiden näkyvästä tai kuvitellusta persoonasta. Tämä jos mikä on vinoumaa ja ad hominemia.
Ja jotten itse unohtaisi sitä substanssia: kyllä, on ilman muuta olemassa työllistymistä estäviä rakenteellisia ongelmia. Mutta kaikki eivät jää näiden rakenteiden vangiksi. Niille, jotka jäävät, kapitalisti tarjoaa ratkaisuksi kovempaa ponnistelua (muuttamista työn perässä, lähellä tukien suuruusluokkaa olevien silppu- ja paskatöiden hyväksymistä), sosialisti tarjoaa lisää rahaa seinästä (mitä kutsutaan eufemismeilla solidaarisuus tai empatia). Keskustelu palautuukin siihen, oletko sosialisti vai kapitalisti. Näistä maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan lähtökuopista on itse kunkin kovin kivulias muunlaiseksi venyä.
Empatia ei ole sitä että pakotetaan joku elämänsä eteen vaivaa nähnyt töihin jotta voidaan hemmotella kelaloisrälssiä.
Sanat merkitsevät oikeita asioita. Joko keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä, tai vähintään määritellään termit konkreettisesti jos niitä haluaa käyttää. Tuo ad hominemeja viljelevä ei suostu määrittelemään ensimmäistäkään keksimäänsä käsitettä tai termiä koska ainoastaan silloin hän voi keskittyä substanssin sijaan retoriikkaan. Näin tehdessään hän voi aina syyttää toista olkiukkoilusta kun joku koittaa tarjota konkreettista esimerkkiä hänen keksimille häilyville käsitteille, ja tämän taakse hän piiloutuu aivan joka kerta.
Hän ei määrittele yhtäkään valtarakennetta, vaikka niitä kuulemma on jotka estää häntä selaamasta avoimia työpaikkoja. Hän keksii häilyvän empatiavajeen käsitteen, mitä hän ei määrittele, mutta on vissiin olevinaan huono juttu. Tietysti jättää tahallaan kertomatta mikä empatiavaje on ja miksi se olisi ylipäätään huono juttu, ja kun tosiaan arvaa että empatiavaje onkin vain taikaseinävaje, syyttää hän sinua jälleen olkiukkoilusta, mutta ei vahingossakaan kerro mitä se oikeasti tarkoittaa, miten se näkyy tai mitä haittaa sellaisesta edes on konkreettisin esimerkein.
Kyseessä on tyypillinen vasemmistolainen taktiikka missä keskustelua häivytetään mahdollisimman epämääräisiin käsitteisiin, ja hyvin määritellytkin käsitteet pyritään tarkoituksellisesti häivyttämään olemattomiin keksimällä niille omia määritelmiä, kuten esimerkiksi mitä tulee ad hominemin määritelmään jäätyään kiinni siitä ettei hänellä ole hajuakaan siitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Tässä vaiheessa olet käytännössä rakentanut kokonaisen fantasiahahmon “taikaseinästä elävästä kelaloisesta” ja väittelet sitä vastaan kuin se olisi oikea ihminen. Kukaan ei ole puhunut keskiluokkaisen elämän “hemmottelusta”, vaan siitä että ihmisillä olisi edes jonkinlainen ihmisarvoinen minimiturva tilanteissa joissa työmarkkinat, sairaus tai elämäntilanne pettävät alta. Mutta sinun maailmassasi kaikki pitää moralisoida “ansaitseviin” ja “loisiin”, koska muuten joutuisit käsittelemään sitä että elämä ei ole meritokraattinen videopeli.
Ja tuo jatkuva performanssi “määritelmien vaatimisen” ympärillä alkaa olla aika läpinäkyvä. Sinulle on jo moneen kertaan määritelty esimerkiksi rakenteelliset ongelmat: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta koska et pysty oikeasti kumoamaan niitä, siirrät keskustelun loputtomaan semanttiseen jankkaukseen sanoista kuten “empatiavaje” tai “ad hominem”.
Ja ironisinta on edelleen se, että sama ihminen joka ulisee jatkuvasti “retoriikasta substanssin sijaan” ei ole itse tuonut juuri mitään muuta kuin moraalista raivoa “kelaloisista”, “vasureista” ja “taikaseinästä”. Se ei ole yhteiskunta-analyysiä vaan katkeroitunutta identiteettipolitiikkaa oikeistolaisessa muodossa.Ei vieläkään substanssia.
Montako avointa työpaikkaa pitää olla jotta sinä hakisit niistä ensimmäistäkään? Pyöristä lähimpään sataantuhanteen.
Rekrytointisyrjintä ei estä sinua hakemasta töitä. Syrjitäänkö rekrytoinnissa ihmisiä jotka hakevat töitä? Tuolle haluan lähteen. Jos se tarkoittaa jotain muuta, anna konkreettinen esimerkki äläkä syytä olkiukkoilusta kun itse jätit jälleen määrittelemättä tuon.
En sanonut että jokainen työtön on loinen, keksi toinen olkiukko.
Mikä on ad hominem? Onko niitä lisää? Et nimittäin vieläkään tarjoillut mitään substanssia. Jos minun pitää kysyä sinulta määritelmää ja konkreettista esimerkkiä, se tarkoittaa ettet antanut substanssia.
Tässä alkaa näkyä aika selkeästi, ettei sinua oikeasti kiinnosta itse aihe vaan keskustelun kontrollointi. Kukaan ei ole väittänyt, että “rakenteet estävät selaamasta työpaikkoja” tai etteivät työttömät hae töitä. Sinulle on puhuttu siitä, että rakenteelliset ongelmat vaikuttavat siihen saako töitä, miten realistista työllistyminen on ja miten eri ihmisryhmät pärjäävät työmarkkinoilla. Mutta sinä palautat kaiken jatkuvasti samaan olkiukkoon, koska siihen on helpompi hyökätä.
Lisäksi tämä sinun “ei substanssia” -hokemasi alkaa olla aika koominen. Sinulle on annettu konkreettisia esimerkkejä ja ilmiöitä varmaan kymmeniä kertoja: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta mikään ei koskaan kelpaa, koska siirrät koko ajan maalitolppia:
“anna tarkempi määritelmä”, “anna toinen esimerkki”, “ei tuota lasketa substanssiksi”.
Tuo ei enää näytä keskustelulta vaan pakonomaiselta yritykseltä pitää itsesi “tuomarin” roolissa, jossa sinä yksin päätät mikä on hyväksyttävä argumentti. Samalla välttelet koko ajan itse moraalista ydinkysymystä: mitä yhteiskunta on velkaa ihmisille, joilla on heikot lähtökohdat, sairaus tai huono asema työmarkkinoilla.
Ja tuo “en sanonut että jokainen työtön on loinen” on myös aika paljastava muotoilu. Et siis kiistä koko halveksivaa kehystä, vaan yrität vain rajata ketkä kuuluvat siihen ihmisryhmään jota pidät loisina. Siinä näkyy aika selvästi, että koko keskustelun pohjalla on edelleen moraalinen jako “ansaitseviin” ja “epäonnistujiin”, vaikka kuinka yrittäisit naamioida sitä semanttiseksi väittelyksi argumentointitermeistä.
"Annatko esimerkin keksimällesi käsitteelle?"
- "Älä siirrä maalitolppaa."
Sinä et ole edes pelikentällä, mutta kiitos jälleen kerran että todistit pointtini: Et suostu antamaan yhtäkään esimerkkiä taikka konkreettista määritelmää millekään. Teeskentelet vain että sanomasi tyhjänpäiväisyydet tarkoittaisi yhtään mitään. Ei tarkoita. Ne ovat sinun päähänpistojasi koska edelleenkin korvaat kaiken substanssin pelkällä retoriikalla.
Joka kerta kun vastaat nöillä tyhjänpäiväisyyksillä, todistat kaikille keskustelijoille ettei sinun tekstiseinissäsi sanota yhtään mitään.
Voin edelleen tunnustaa jokaisen vinouman, negatiivisen tunteen ja muun ad hominemin jonka keksit. Sovitaan että siirrän maalitolppaakin koska et tiedä mitä sekään tarkoittaa, on yhdentekevää minulla myöntää tai kiistää noista mitään, niin sovitaan että olen noita kaikkia.
Onko nyt antaa konkreettista määritelmää ja esimerkkiä noista sinun keksimistä käsitteistä? Seuraava viestisi voisi olla oiva paikka laittaa noita, siinä kun olisi substanssiakin.
Vaihtoehtoisesti voit jatkaa ad hominemeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn seuraamaan keskustelua vasta sivun 38 kohdalla ja hiukan siitä taaksepäin. Ensiksi, kiitokset tällä palstalla harvinaisesta laadukasta suomen kieltä ja mietittyjä argumentteja sisältäneestä debatista niin tälle oman elämänsä sepälle kuin vasemmistoliiton think tankillekin.
Molemmille ehdotus: ette tätä ettekä muutakaan väittelyä voita toistelemalla ad nauseam omia pointtejanne litanioina uudestaan ja uudestaan, se on vain jankkausta. Lisäksi, sinä-sanan runsas käyttö viittaa siihen, että itse asiasubstanssin sijaan keskustellaan ketjun keskustelijoiden näkyvästä tai kuvitellusta persoonasta. Tämä jos mikä on vinoumaa ja ad hominemia.
Ja jotten itse unohtaisi sitä substanssia: kyllä, on ilman muuta olemassa työllistymistä estäviä rakenteellisia ongelmia. Mutta kaikki eivät jää näiden rakenteiden vangiksi. Niille, jotka jäävät, kapitalisti tarjoaa ratkaisuksi kovempaa ponnistelua (muuttamista työn perässä, lähellä tukien suuruusluokkaa olevien silppu- ja paskatöiden hyväksymistä), sosialisti tarjoaa lisää rahaa seinästä (mitä kutsutaan eufemismeilla solidaarisuus tai empatia). Keskustelu palautuukin siihen, oletko sosialisti vai kapitalisti. Näistä maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan lähtökuopista on itse kunkin kovin kivulias muunlaiseksi venyä.
Empatia ei ole sitä että pakotetaan joku elämänsä eteen vaivaa nähnyt töihin jotta voidaan hemmotella kelaloisrälssiä.
Sanat merkitsevät oikeita asioita. Joko keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä, tai vähintään määritellään termit konkreettisesti jos niitä haluaa käyttää. Tuo ad hominemeja viljelevä ei suostu määrittelemään ensimmäistäkään keksimäänsä käsitettä tai termiä koska ainoastaan silloin hän voi keskittyä substanssin sijaan retoriikkaan. Näin tehdessään hän voi aina syyttää toista olkiukkoilusta kun joku koittaa tarjota konkreettista esimerkkiä hänen keksimille häilyville käsitteille, ja tämän taakse hän piiloutuu aivan joka kerta.
Hän ei määrittele yhtäkään valtarakennetta, vaikka niitä kuulemma on jotka estää häntä selaamasta avoimia työpaikkoja. Hän keksii häilyvän empatiavajeen käsitteen, mitä hän ei määrittele, mutta on vissiin olevinaan huono juttu. Tietysti jättää tahallaan kertomatta mikä empatiavaje on ja miksi se olisi ylipäätään huono juttu, ja kun tosiaan arvaa että empatiavaje onkin vain taikaseinävaje, syyttää hän sinua jälleen olkiukkoilusta, mutta ei vahingossakaan kerro mitä se oikeasti tarkoittaa, miten se näkyy tai mitä haittaa sellaisesta edes on konkreettisin esimerkein.
Kyseessä on tyypillinen vasemmistolainen taktiikka missä keskustelua häivytetään mahdollisimman epämääräisiin käsitteisiin, ja hyvin määritellytkin käsitteet pyritään tarkoituksellisesti häivyttämään olemattomiin keksimällä niille omia määritelmiä, kuten esimerkiksi mitä tulee ad hominemin määritelmään jäätyään kiinni siitä ettei hänellä ole hajuakaan siitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Tässä vaiheessa olet käytännössä rakentanut kokonaisen fantasiahahmon “taikaseinästä elävästä kelaloisesta” ja väittelet sitä vastaan kuin se olisi oikea ihminen. Kukaan ei ole puhunut keskiluokkaisen elämän “hemmottelusta”, vaan siitä että ihmisillä olisi edes jonkinlainen ihmisarvoinen minimiturva tilanteissa joissa työmarkkinat, sairaus tai elämäntilanne pettävät alta. Mutta sinun maailmassasi kaikki pitää moralisoida “ansaitseviin” ja “loisiin”, koska muuten joutuisit käsittelemään sitä että elämä ei ole meritokraattinen videopeli.
Ja tuo jatkuva performanssi “määritelmien vaatimisen” ympärillä alkaa olla aika läpinäkyvä. Sinulle on jo moneen kertaan määritelty esimerkiksi rakenteelliset ongelmat: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta koska et pysty oikeasti kumoamaan niitä, siirrät keskustelun loputtomaan semanttiseen jankkaukseen sanoista kuten “empatiavaje” tai “ad hominem”.
Ja ironisinta on edelleen se, että sama ihminen joka ulisee jatkuvasti “retoriikasta substanssin sijaan” ei ole itse tuonut juuri mitään muuta kuin moraalista raivoa “kelaloisista”, “vasureista” ja “taikaseinästä”. Se ei ole yhteiskunta-analyysiä vaan katkeroitunutta identiteettipolitiikkaa oikeistolaisessa muodossa.Ei vieläkään substanssia.
Montako avointa työpaikkaa pitää olla jotta sinä hakisit niistä ensimmäistäkään? Pyöristä lähimpään sataantuhanteen.
Rekrytointisyrjintä ei estä sinua hakemasta töitä. Syrjitäänkö rekrytoinnissa ihmisiä jotka hakevat töitä? Tuolle haluan lähteen. Jos se tarkoittaa jotain muuta, anna konkreettinen esimerkki äläkä syytä olkiukkoilusta kun itse jätit jälleen määrittelemättä tuon.
En sanonut että jokainen työtön on loinen, keksi toinen olkiukko.
Mikä on ad hominem? Onko niitä lisää? Et nimittäin vieläkään tarjoillut mitään substanssia. Jos minun pitää kysyä sinulta määritelmää ja konkreettista esimerkkiä, se tarkoittaa ettet antanut substanssia.
Kuinka kauan aiotte jankata tätä samaa pingpongia edestakaisin? Ei tässä ole enää mitään ketjuun liittyvää asiaa, pelkkää inttämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn seuraamaan keskustelua vasta sivun 38 kohdalla ja hiukan siitä taaksepäin. Ensiksi, kiitokset tällä palstalla harvinaisesta laadukasta suomen kieltä ja mietittyjä argumentteja sisältäneestä debatista niin tälle oman elämänsä sepälle kuin vasemmistoliiton think tankillekin.
Molemmille ehdotus: ette tätä ettekä muutakaan väittelyä voita toistelemalla ad nauseam omia pointtejanne litanioina uudestaan ja uudestaan, se on vain jankkausta. Lisäksi, sinä-sanan runsas käyttö viittaa siihen, että itse asiasubstanssin sijaan keskustellaan ketjun keskustelijoiden näkyvästä tai kuvitellusta persoonasta. Tämä jos mikä on vinoumaa ja ad hominemia.
Ja jotten itse unohtaisi sitä substanssia: kyllä, on ilman muuta olemassa työllistymistä estäviä rakenteellisia ongelmia. Mutta kaikki eivät jää näiden rakenteiden vangiksi. Niille, jotka jäävät, kapitalisti tarjoaa ratkaisuksi kovempaa ponnistelua (muuttamista työn perässä, lähellä tukien suuruusluokkaa olevien silppu- ja paskatöiden hyväksymistä), sosialisti tarjoaa lisää rahaa seinästä (mitä kutsutaan eufemismeilla solidaarisuus tai empatia). Keskustelu palautuukin siihen, oletko sosialisti vai kapitalisti. Näistä maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan lähtökuopista on itse kunkin kovin kivulias muunlaiseksi venyä.
Empatia ei ole sitä että pakotetaan joku elämänsä eteen vaivaa nähnyt töihin jotta voidaan hemmotella kelaloisrälssiä.
Sanat merkitsevät oikeita asioita. Joko keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä, tai vähintään määritellään termit konkreettisesti jos niitä haluaa käyttää. Tuo ad hominemeja viljelevä ei suostu määrittelemään ensimmäistäkään keksimäänsä käsitettä tai termiä koska ainoastaan silloin hän voi keskittyä substanssin sijaan retoriikkaan. Näin tehdessään hän voi aina syyttää toista olkiukkoilusta kun joku koittaa tarjota konkreettista esimerkkiä hänen keksimille häilyville käsitteille, ja tämän taakse hän piiloutuu aivan joka kerta.
Hän ei määrittele yhtäkään valtarakennetta, vaikka niitä kuulemma on jotka estää häntä selaamasta avoimia työpaikkoja. Hän keksii häilyvän empatiavajeen käsitteen, mitä hän ei määrittele, mutta on vissiin olevinaan huono juttu. Tietysti jättää tahallaan kertomatta mikä empatiavaje on ja miksi se olisi ylipäätään huono juttu, ja kun tosiaan arvaa että empatiavaje onkin vain taikaseinävaje, syyttää hän sinua jälleen olkiukkoilusta, mutta ei vahingossakaan kerro mitä se oikeasti tarkoittaa, miten se näkyy tai mitä haittaa sellaisesta edes on konkreettisin esimerkein.
Kyseessä on tyypillinen vasemmistolainen taktiikka missä keskustelua häivytetään mahdollisimman epämääräisiin käsitteisiin, ja hyvin määritellytkin käsitteet pyritään tarkoituksellisesti häivyttämään olemattomiin keksimällä niille omia määritelmiä, kuten esimerkiksi mitä tulee ad hominemin määritelmään jäätyään kiinni siitä ettei hänellä ole hajuakaan siitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Tässä vaiheessa olet käytännössä rakentanut kokonaisen fantasiahahmon “taikaseinästä elävästä kelaloisesta” ja väittelet sitä vastaan kuin se olisi oikea ihminen. Kukaan ei ole puhunut keskiluokkaisen elämän “hemmottelusta”, vaan siitä että ihmisillä olisi edes jonkinlainen ihmisarvoinen minimiturva tilanteissa joissa työmarkkinat, sairaus tai elämäntilanne pettävät alta. Mutta sinun maailmassasi kaikki pitää moralisoida “ansaitseviin” ja “loisiin”, koska muuten joutuisit käsittelemään sitä että elämä ei ole meritokraattinen videopeli.
Ja tuo jatkuva performanssi “määritelmien vaatimisen” ympärillä alkaa olla aika läpinäkyvä. Sinulle on jo moneen kertaan määritelty esimerkiksi rakenteelliset ongelmat: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta koska et pysty oikeasti kumoamaan niitä, siirrät keskustelun loputtomaan semanttiseen jankkaukseen sanoista kuten “empatiavaje” tai “ad hominem”.
Ja ironisinta on edelleen se, että sama ihminen joka ulisee jatkuvasti “retoriikasta substanssin sijaan” ei ole itse tuonut juuri mitään muuta kuin moraalista raivoa “kelaloisista”, “vasureista” ja “taikaseinästä”. Se ei ole yhteiskunta-analyysiä vaan katkeroitunutta identiteettipolitiikkaa oikeistolaisessa muodossa.Ei vieläkään substanssia.
Montako avointa työpaikkaa pitää olla jotta sinä hakisit niistä ensimmäistäkään? Pyöristä lähimpään sataantuhanteen.
Rekrytointisyrjintä ei estä sinua hakemasta töitä. Syrjitäänkö rekrytoinnissa ihmisiä jotka hakevat töitä? Tuolle haluan lähteen. Jos se tarkoittaa jotain muuta, anna konkreettinen esimerkki äläkä syytä olkiukkoilusta kun itse jätit jälleen määrittelemättä tuon.
En sanonut että jokainen työtön on loinen, keksi toinen olkiukko.
Mikä on ad hominem? Onko niitä lisää? Et nimittäin vieläkään tarjoillut mitään substanssia. Jos minun pitää kysyä sinulta määritelmää ja konkreettista esimerkkiä, se tarkoittaa ettet antanut substanssia.
Kuinka kauan aiotte jankata tätä samaa pingpongia edestakaisin? Ei tässä ole enää mitään ketjuun liittyvää asiaa, pelkkää inttämistä.
Minä lopetan jankkaamisen saatuani määritelmiä ja esimerkkejä.
Pallo on toisella osapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 57000 korkeakoulututkinnon suorittanutta työttömänä.
Kuinka moni näistä on akateemisia ja kuinka moni joltain järkevältä alalta (stem)?
Se, että opistojen nimi muutettiin korkeakouluksi ei muuta substanssia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 57000 korkeakoulututkinnon suorittanutta työttömänä.
Kuinka moni näistä on akateemisia ja kuinka moni joltain järkevältä alalta (stem)?
Se, että opistojen nimi muutettiin korkeakouluksi ei muuta substanssia.
Ylivoimainen enemmistö noista työttömistä on naistutkijoita ja muita joille ei ole yksityisellä sektorilla mitään kysyntää koska eivät osaa yhtään mitään markkinoitavaa taitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn seuraamaan keskustelua vasta sivun 38 kohdalla ja hiukan siitä taaksepäin. Ensiksi, kiitokset tällä palstalla harvinaisesta laadukasta suomen kieltä ja mietittyjä argumentteja sisältäneestä debatista niin tälle oman elämänsä sepälle kuin vasemmistoliiton think tankillekin.
Molemmille ehdotus: ette tätä ettekä muutakaan väittelyä voita toistelemalla ad nauseam omia pointtejanne litanioina uudestaan ja uudestaan, se on vain jankkausta. Lisäksi, sinä-sanan runsas käyttö viittaa siihen, että itse asiasubstanssin sijaan keskustellaan ketjun keskustelijoiden näkyvästä tai kuvitellusta persoonasta. Tämä jos mikä on vinoumaa ja ad hominemia.
Ja jotten itse unohtaisi sitä substanssia: kyllä, on ilman muuta olemassa työllistymistä estäviä rakenteellisia ongelmia. Mutta kaikki eivät jää näiden rakenteiden vangiksi. Niille, jotka jäävät, kapitalisti tarjoaa ratkaisuksi kovempaa ponnistelua (muuttamista työn perässä, lähellä tukien suuruusluokkaa olevien silppu- ja paskatöiden hyväksymistä), sosialisti tarjoaa lisää rahaa seinästä (mitä kutsutaan eufemismeilla solidaarisuus tai empatia). Keskustelu palautuukin siihen, oletko sosialisti vai kapitalisti. Näistä maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan lähtökuopista on itse kunkin kovin kivulias muunlaiseksi venyä.
Empatia ei ole sitä että pakotetaan joku elämänsä eteen vaivaa nähnyt töihin jotta voidaan hemmotella kelaloisrälssiä.
Sanat merkitsevät oikeita asioita. Joko keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä, tai vähintään määritellään termit konkreettisesti jos niitä haluaa käyttää. Tuo ad hominemeja viljelevä ei suostu määrittelemään ensimmäistäkään keksimäänsä käsitettä tai termiä koska ainoastaan silloin hän voi keskittyä substanssin sijaan retoriikkaan. Näin tehdessään hän voi aina syyttää toista olkiukkoilusta kun joku koittaa tarjota konkreettista esimerkkiä hänen keksimille häilyville käsitteille, ja tämän taakse hän piiloutuu aivan joka kerta.
Hän ei määrittele yhtäkään valtarakennetta, vaikka niitä kuulemma on jotka estää häntä selaamasta avoimia työpaikkoja. Hän keksii häilyvän empatiavajeen käsitteen, mitä hän ei määrittele, mutta on vissiin olevinaan huono juttu. Tietysti jättää tahallaan kertomatta mikä empatiavaje on ja miksi se olisi ylipäätään huono juttu, ja kun tosiaan arvaa että empatiavaje onkin vain taikaseinävaje, syyttää hän sinua jälleen olkiukkoilusta, mutta ei vahingossakaan kerro mitä se oikeasti tarkoittaa, miten se näkyy tai mitä haittaa sellaisesta edes on konkreettisin esimerkein.
Kyseessä on tyypillinen vasemmistolainen taktiikka missä keskustelua häivytetään mahdollisimman epämääräisiin käsitteisiin, ja hyvin määritellytkin käsitteet pyritään tarkoituksellisesti häivyttämään olemattomiin keksimällä niille omia määritelmiä, kuten esimerkiksi mitä tulee ad hominemin määritelmään jäätyään kiinni siitä ettei hänellä ole hajuakaan siitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Tässä vaiheessa olet käytännössä rakentanut kokonaisen fantasiahahmon “taikaseinästä elävästä kelaloisesta” ja väittelet sitä vastaan kuin se olisi oikea ihminen. Kukaan ei ole puhunut keskiluokkaisen elämän “hemmottelusta”, vaan siitä että ihmisillä olisi edes jonkinlainen ihmisarvoinen minimiturva tilanteissa joissa työmarkkinat, sairaus tai elämäntilanne pettävät alta. Mutta sinun maailmassasi kaikki pitää moralisoida “ansaitseviin” ja “loisiin”, koska muuten joutuisit käsittelemään sitä että elämä ei ole meritokraattinen videopeli.
Ja tuo jatkuva performanssi “määritelmien vaatimisen” ympärillä alkaa olla aika läpinäkyvä. Sinulle on jo moneen kertaan määritelty esimerkiksi rakenteelliset ongelmat: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta koska et pysty oikeasti kumoamaan niitä, siirrät keskustelun loputtomaan semanttiseen jankkaukseen sanoista kuten “empatiavaje” tai “ad hominem”.
Ja ironisinta on edelleen se, että sama ihminen joka ulisee jatkuvasti “retoriikasta substanssin sijaan” ei ole itse tuonut juuri mitään muuta kuin moraalista raivoa “kelaloisista”, “vasureista” ja “taikaseinästä”. Se ei ole yhteiskunta-analyysiä vaan katkeroitunutta identiteettipolitiikkaa oikeistolaisessa muodossa.Ei vieläkään substanssia.
Montako avointa työpaikkaa pitää olla jotta sinä hakisit niistä ensimmäistäkään? Pyöristä lähimpään sataantuhanteen.
Rekrytointisyrjintä ei estä sinua hakemasta töitä. Syrjitäänkö rekrytoinnissa ihmisiä jotka hakevat töitä? Tuolle haluan lähteen. Jos se tarkoittaa jotain muuta, anna konkreettinen esimerkki äläkä syytä olkiukkoilusta kun itse jätit jälleen määrittelemättä tuon.
En sanonut että jokainen työtön on loinen, keksi toinen olkiukko.
Mikä on ad hominem? Onko niitä lisää? Et nimittäin vieläkään tarjoillut mitään substanssia. Jos minun pitää kysyä sinulta määritelmää ja konkreettista esimerkkiä, se tarkoittaa ettet antanut substanssia.
Tässä alkaa näkyä aika selkeästi, ettei sinua oikeasti kiinnosta itse aihe vaan keskustelun kontrollointi. Kukaan ei ole väittänyt, että “rakenteet estävät selaamasta työpaikkoja” tai etteivät työttömät hae töitä. Sinulle on puhuttu siitä, että rakenteelliset ongelmat vaikuttavat siihen saako töitä, miten realistista työllistyminen on ja miten eri ihmisryhmät pärjäävät työmarkkinoilla. Mutta sinä palautat kaiken jatkuvasti samaan olkiukkoon, koska siihen on helpompi hyökätä.
Lisäksi tämä sinun “ei substanssia” -hokemasi alkaa olla aika koominen. Sinulle on annettu konkreettisia esimerkkejä ja ilmiöitä varmaan kymmeniä kertoja: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta mikään ei koskaan kelpaa, koska siirrät koko ajan maalitolppia:
“anna tarkempi määritelmä”, “anna toinen esimerkki”, “ei tuota lasketa substanssiksi”.
Tuo ei enää näytä keskustelulta vaan pakonomaiselta yritykseltä pitää itsesi “tuomarin” roolissa, jossa sinä yksin päätät mikä on hyväksyttävä argumentti. Samalla välttelet koko ajan itse moraalista ydinkysymystä: mitä yhteiskunta on velkaa ihmisille, joilla on heikot lähtökohdat, sairaus tai huono asema työmarkkinoilla.
Ja tuo “en sanonut että jokainen työtön on loinen” on myös aika paljastava muotoilu. Et siis kiistä koko halveksivaa kehystä, vaan yrität vain rajata ketkä kuuluvat siihen ihmisryhmään jota pidät loisina. Siinä näkyy aika selvästi, että koko keskustelun pohjalla on edelleen moraalinen jako “ansaitseviin” ja “epäonnistujiin”, vaikka kuinka yrittäisit naamioida sitä semanttiseksi väittelyksi argumentointitermeistä."Annatko esimerkin keksimällesi käsitteelle?"
- "Älä siirrä maalitolppaa."
Sinä et ole edes pelikentällä, mutta kiitos jälleen kerran että todistit pointtini: Et suostu antamaan yhtäkään esimerkkiä taikka konkreettista määritelmää millekään. Teeskentelet vain että sanomasi tyhjänpäiväisyydet tarkoittaisi yhtään mitään. Ei tarkoita. Ne ovat sinun päähänpistojasi koska edelleenkin korvaat kaiken substanssin pelkällä retoriikalla.
Joka kerta kun vastaat nöillä tyhjänpäiväisyyksillä, todistat kaikille keskustelijoille ettei sinun tekstiseinissäsi sanota yhtään mitään.
Voin edelleen tunnustaa jokaisen vinouman, negatiivisen tunteen ja muun ad hominemin jonka keksit. Sovitaan että siirrän maalitolppaakin koska et tiedä mitä sekään tarkoittaa, on yhdentekevää minulla myöntää tai kiistää noista mitään, niin sovitaan että olen noita kaikkia.
Onko nyt antaa konkreettista määritelmää ja esimerkkiä noista sinun keksimistä käsitteistä? Seuraava viestisi voisi olla oiva paikka laittaa noita, siinä kun olisi substanssiakin.
Vaihtoehtoisesti voit jatkaa ad hominemeilla.
Tämä keskustelu alkaa oikeasti muistuttaa vanhaa sanontaa:
“Älä paini sian kanssa. Molemmat likaantuvat, mutta sika nauttii siitä.”
Työttömyydestä, työmarkkinoista ja rakenteellisista ongelmista ei ole puhuttu enää aikoihin. Koko homma on degeneroitunut siihen, että yksi ihminen hokee “ad hominem”, “ei substanssia” ja “määrittele tämä” kuin rikkinäinen kasetti, koska itse aiheeseen vastaaminen ei selvästi onnistu.
Ja juuri siinä tuo metafora osuu täydellisesti. Mitä enemmän yrittää vastata oikeasti perustellen, sitä enemmän keskustelu vedetään semanttiseen mutapainiin, jossa tarkoitus ei enää ole ymmärtää mitään vaan uuvuttaa vastapuoli loputtomalla jankkauksella.
Tässä vaiheessa keskustelu ei enää näytä debatilta vaan siltä, että joku saa aidosti nautintoa siitä että saa pitää toisen pyörimässä samassa mudassa viidettäkymmenettä sivua putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on 57000 korkeakoulututkinnon suorittanutta työttömänä.
Kuinka moni näistä on akateemisia ja kuinka moni joltain järkevältä alalta (stem)?
Se, että opistojen nimi muutettiin korkeakouluksi ei muuta substanssia.
Olepa hyvä, tekoäly tietää:
Jos 57 000 korkeakoulutettua on työttömänä vuonna 2026, karkea rakenne olisi:
noin 30–33 000 AMK/YAMK-tutkinnon suorittaneita,
noin 22–25 000 maistereita/DI:tä,
noin 2 000 tohtoria.
Koulutusaloista suurimmat ryhmät ovat:
kauppa/hallinto,
tekniikka ja ICT,
humanistiset ja yhteiskuntatieteet.
Terveysalat ovat edelleen selvästi vähiten työttömyydestä kärsivä korkeakoulusektori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn seuraamaan keskustelua vasta sivun 38 kohdalla ja hiukan siitä taaksepäin. Ensiksi, kiitokset tällä palstalla harvinaisesta laadukasta suomen kieltä ja mietittyjä argumentteja sisältäneestä debatista niin tälle oman elämänsä sepälle kuin vasemmistoliiton think tankillekin.
Molemmille ehdotus: ette tätä ettekä muutakaan väittelyä voita toistelemalla ad nauseam omia pointtejanne litanioina uudestaan ja uudestaan, se on vain jankkausta. Lisäksi, sinä-sanan runsas käyttö viittaa siihen, että itse asiasubstanssin sijaan keskustellaan ketjun keskustelijoiden näkyvästä tai kuvitellusta persoonasta. Tämä jos mikä on vinoumaa ja ad hominemia.
Ja jotten itse unohtaisi sitä substanssia: kyllä, on ilman muuta olemassa työllistymistä estäviä rakenteellisia ongelmia. Mutta kaikki eivät jää näiden rakenteiden vangiksi. Niille, jotka jäävät, kapitalisti tarjoaa ratkaisuksi kovempaa ponnistelua (muuttamista työn perässä, lähellä tukien suuruusluokkaa olevien silppu- ja paskatöiden hyväksymistä), sosialisti tarjoaa lisää rahaa seinästä (mitä kutsutaan eufemismeilla solidaarisuus tai empatia). Keskustelu palautuukin siihen, oletko sosialisti vai kapitalisti. Näistä maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan lähtökuopista on itse kunkin kovin kivulias muunlaiseksi venyä.
Empatia ei ole sitä että pakotetaan joku elämänsä eteen vaivaa nähnyt töihin jotta voidaan hemmotella kelaloisrälssiä.
Sanat merkitsevät oikeita asioita. Joko keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä, tai vähintään määritellään termit konkreettisesti jos niitä haluaa käyttää. Tuo ad hominemeja viljelevä ei suostu määrittelemään ensimmäistäkään keksimäänsä käsitettä tai termiä koska ainoastaan silloin hän voi keskittyä substanssin sijaan retoriikkaan. Näin tehdessään hän voi aina syyttää toista olkiukkoilusta kun joku koittaa tarjota konkreettista esimerkkiä hänen keksimille häilyville käsitteille, ja tämän taakse hän piiloutuu aivan joka kerta.
Hän ei määrittele yhtäkään valtarakennetta, vaikka niitä kuulemma on jotka estää häntä selaamasta avoimia työpaikkoja. Hän keksii häilyvän empatiavajeen käsitteen, mitä hän ei määrittele, mutta on vissiin olevinaan huono juttu. Tietysti jättää tahallaan kertomatta mikä empatiavaje on ja miksi se olisi ylipäätään huono juttu, ja kun tosiaan arvaa että empatiavaje onkin vain taikaseinävaje, syyttää hän sinua jälleen olkiukkoilusta, mutta ei vahingossakaan kerro mitä se oikeasti tarkoittaa, miten se näkyy tai mitä haittaa sellaisesta edes on konkreettisin esimerkein.
Kyseessä on tyypillinen vasemmistolainen taktiikka missä keskustelua häivytetään mahdollisimman epämääräisiin käsitteisiin, ja hyvin määritellytkin käsitteet pyritään tarkoituksellisesti häivyttämään olemattomiin keksimällä niille omia määritelmiä, kuten esimerkiksi mitä tulee ad hominemin määritelmään jäätyään kiinni siitä ettei hänellä ole hajuakaan siitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Tässä vaiheessa olet käytännössä rakentanut kokonaisen fantasiahahmon “taikaseinästä elävästä kelaloisesta” ja väittelet sitä vastaan kuin se olisi oikea ihminen. Kukaan ei ole puhunut keskiluokkaisen elämän “hemmottelusta”, vaan siitä että ihmisillä olisi edes jonkinlainen ihmisarvoinen minimiturva tilanteissa joissa työmarkkinat, sairaus tai elämäntilanne pettävät alta. Mutta sinun maailmassasi kaikki pitää moralisoida “ansaitseviin” ja “loisiin”, koska muuten joutuisit käsittelemään sitä että elämä ei ole meritokraattinen videopeli.
Ja tuo jatkuva performanssi “määritelmien vaatimisen” ympärillä alkaa olla aika läpinäkyvä. Sinulle on jo moneen kertaan määritelty esimerkiksi rakenteelliset ongelmat: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta koska et pysty oikeasti kumoamaan niitä, siirrät keskustelun loputtomaan semanttiseen jankkaukseen sanoista kuten “empatiavaje” tai “ad hominem”.
Ja ironisinta on edelleen se, että sama ihminen joka ulisee jatkuvasti “retoriikasta substanssin sijaan” ei ole itse tuonut juuri mitään muuta kuin moraalista raivoa “kelaloisista”, “vasureista” ja “taikaseinästä”. Se ei ole yhteiskunta-analyysiä vaan katkeroitunutta identiteettipolitiikkaa oikeistolaisessa muodossa.Ei vieläkään substanssia.
Montako avointa työpaikkaa pitää olla jotta sinä hakisit niistä ensimmäistäkään? Pyöristä lähimpään sataantuhanteen.
Rekrytointisyrjintä ei estä sinua hakemasta töitä. Syrjitäänkö rekrytoinnissa ihmisiä jotka hakevat töitä? Tuolle haluan lähteen. Jos se tarkoittaa jotain muuta, anna konkreettinen esimerkki äläkä syytä olkiukkoilusta kun itse jätit jälleen määrittelemättä tuon.
En sanonut että jokainen työtön on loinen, keksi toinen olkiukko.
Mikä on ad hominem? Onko niitä lisää? Et nimittäin vieläkään tarjoillut mitään substanssia. Jos minun pitää kysyä sinulta määritelmää ja konkreettista esimerkkiä, se tarkoittaa ettet antanut substanssia.
Tässä alkaa näkyä aika selkeästi, ettei sinua oikeasti kiinnosta itse aihe vaan keskustelun kontrollointi. Kukaan ei ole väittänyt, että “rakenteet estävät selaamasta työpaikkoja” tai etteivät työttömät hae töitä. Sinulle on puhuttu siitä, että rakenteelliset ongelmat vaikuttavat siihen saako töitä, miten realistista työllistyminen on ja miten eri ihmisryhmät pärjäävät työmarkkinoilla. Mutta sinä palautat kaiken jatkuvasti samaan olkiukkoon, koska siihen on helpompi hyökätä.
Lisäksi tämä sinun “ei substanssia” -hokemasi alkaa olla aika koominen. Sinulle on annettu konkreettisia esimerkkejä ja ilmiöitä varmaan kymmeniä kertoja: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta mikään ei koskaan kelpaa, koska siirrät koko ajan maalitolppia:
“anna tarkempi määritelmä”, “anna toinen esimerkki”, “ei tuota lasketa substanssiksi”.
Tuo ei enää näytä keskustelulta vaan pakonomaiselta yritykseltä pitää itsesi “tuomarin” roolissa, jossa sinä yksin päätät mikä on hyväksyttävä argumentti. Samalla välttelet koko ajan itse moraalista ydinkysymystä: mitä yhteiskunta on velkaa ihmisille, joilla on heikot lähtökohdat, sairaus tai huono asema työmarkkinoilla.
Ja tuo “en sanonut että jokainen työtön on loinen” on myös aika paljastava muotoilu. Et siis kiistä koko halveksivaa kehystä, vaan yrität vain rajata ketkä kuuluvat siihen ihmisryhmään jota pidät loisina. Siinä näkyy aika selvästi, että koko keskustelun pohjalla on edelleen moraalinen jako “ansaitseviin” ja “epäonnistujiin”, vaikka kuinka yrittäisit naamioida sitä semanttiseksi väittelyksi argumentointitermeistä."Annatko esimerkin keksimällesi käsitteelle?"
- "Älä siirrä maalitolppaa."
Sinä et ole edes pelikentällä, mutta kiitos jälleen kerran että todistit pointtini: Et suostu antamaan yhtäkään esimerkkiä taikka konkreettista määritelmää millekään. Teeskentelet vain että sanomasi tyhjänpäiväisyydet tarkoittaisi yhtään mitään. Ei tarkoita. Ne ovat sinun päähänpistojasi koska edelleenkin korvaat kaiken substanssin pelkällä retoriikalla.
Joka kerta kun vastaat nöillä tyhjänpäiväisyyksillä, todistat kaikille keskustelijoille ettei sinun tekstiseinissäsi sanota yhtään mitään.
Voin edelleen tunnustaa jokaisen vinouman, negatiivisen tunteen ja muun ad hominemin jonka keksit. Sovitaan että siirrän maalitolppaakin koska et tiedä mitä sekään tarkoittaa, on yhdentekevää minulla myöntää tai kiistää noista mitään, niin sovitaan että olen noita kaikkia.
Onko nyt antaa konkreettista määritelmää ja esimerkkiä noista sinun keksimistä käsitteistä? Seuraava viestisi voisi olla oiva paikka laittaa noita, siinä kun olisi substanssiakin.
Vaihtoehtoisesti voit jatkaa ad hominemeilla.
Tämä keskustelu alkaa oikeasti muistuttaa vanhaa sanontaa:
“Älä paini sian kanssa. Molemmat likaantuvat, mutta sika nauttii siitä.”
Työttömyydestä, työmarkkinoista ja rakenteellisista ongelmista ei ole puhuttu enää aikoihin. Koko homma on degeneroitunut siihen, että yksi ihminen hokee “ad hominem”, “ei substanssia” ja “määrittele tämä” kuin rikkinäinen kasetti, koska itse aiheeseen vastaaminen ei selvästi onnistu.
Ja juuri siinä tuo metafora osuu täydellisesti. Mitä enemmän yrittää vastata oikeasti perustellen, sitä enemmän keskustelu vedetään semanttiseen mutapainiin, jossa tarkoitus ei enää ole ymmärtää mitään vaan uuvuttaa vastapuoli loputtomalla jankkauksella.
Tässä vaiheessa keskustelu ei enää näytä debatilta vaan siltä, että joku saa aidosti nautintoa siitä että saa pitää toisen pyörimässä samassa mudassa viidettäkymmenettä sivua putkeen.
Ihan oikeasti jatkoit ad hominemeilla 😃
Aika rohkea veto. En tiedä kyllä miksi, myönsin jo ne kaikki. Kysytkö niitä vaikka tekoälyltä lisää?
Rekrytointisyrjintä ei estä sinua hakemasta töitä. Syrjitäänkö rekrytoinnissa ihmisiä jotka hakevat töitä? Tuolle haluan lähteen. Jos se tarkoittaa jotain muuta, anna konkreettinen esimerkki äläkä syytä olkiukkoilusta kun itse jätit jälleen määrittelemättä tuon.
------
Esim. Hain töitä ja sain viestin että ovat kiinnostuneita ja pyysivät lisätietoja. Kerroin olevani 62 vuotias ja kiinnostunut ko töistä. En saanut mitään vastausta.
-eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein te ostatte silmälasit? Itse pidän aina 8-10 vuotta samoja vähintään. Kun ei ole vakituista työpaikkaa.
Useita vuosia on aina tullut mullekin mutta se johtunee laiskuudestani. t. työtön
Silmälasit kun voi ostaa osamaksulla muutenkin.
Koskaan ei pidä ostaa yhtään mitään osamaksulla. Silloin sinulla ei ole oikeasti varaa haluamaasi asiaan. Parempi säästää tavoitteellisesti ja hankkia haluamasi asia vasta sitten. Tämä tuottaa myös paljon enemmän tyydytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn seuraamaan keskustelua vasta sivun 38 kohdalla ja hiukan siitä taaksepäin. Ensiksi, kiitokset tällä palstalla harvinaisesta laadukasta suomen kieltä ja mietittyjä argumentteja sisältäneestä debatista niin tälle oman elämänsä sepälle kuin vasemmistoliiton think tankillekin.
Molemmille ehdotus: ette tätä ettekä muutakaan väittelyä voita toistelemalla ad nauseam omia pointtejanne litanioina uudestaan ja uudestaan, se on vain jankkausta. Lisäksi, sinä-sanan runsas käyttö viittaa siihen, että itse asiasubstanssin sijaan keskustellaan ketjun keskustelijoiden näkyvästä tai kuvitellusta persoonasta. Tämä jos mikä on vinoumaa ja ad hominemia.
Ja jotten itse unohtaisi sitä substanssia: kyllä, on ilman muuta olemassa työllistymistä estäviä rakenteellisia ongelmia. Mutta kaikki eivät jää näiden rakenteiden vangiksi. Niille, jotka jäävät, kapitalisti tarjoaa ratkaisuksi kovempaa ponnistelua (muuttamista työn perässä, lähellä tukien suuruusluokkaa olevien silppu- ja paskatöiden hyväksymistä), sosialisti tarjoaa lisää rahaa seinästä (mitä kutsutaan eufemismeilla solidaarisuus tai empatia). Keskustelu palautuukin siihen, oletko sosialisti vai kapitalisti. Näistä maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan lähtökuopista on itse kunkin kovin kivulias muunlaiseksi venyä.
Empatia ei ole sitä että pakotetaan joku elämänsä eteen vaivaa nähnyt töihin jotta voidaan hemmotella kelaloisrälssiä.
Sanat merkitsevät oikeita asioita. Joko keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä, tai vähintään määritellään termit konkreettisesti jos niitä haluaa käyttää. Tuo ad hominemeja viljelevä ei suostu määrittelemään ensimmäistäkään keksimäänsä käsitettä tai termiä koska ainoastaan silloin hän voi keskittyä substanssin sijaan retoriikkaan. Näin tehdessään hän voi aina syyttää toista olkiukkoilusta kun joku koittaa tarjota konkreettista esimerkkiä hänen keksimille häilyville käsitteille, ja tämän taakse hän piiloutuu aivan joka kerta.
Hän ei määrittele yhtäkään valtarakennetta, vaikka niitä kuulemma on jotka estää häntä selaamasta avoimia työpaikkoja. Hän keksii häilyvän empatiavajeen käsitteen, mitä hän ei määrittele, mutta on vissiin olevinaan huono juttu. Tietysti jättää tahallaan kertomatta mikä empatiavaje on ja miksi se olisi ylipäätään huono juttu, ja kun tosiaan arvaa että empatiavaje onkin vain taikaseinävaje, syyttää hän sinua jälleen olkiukkoilusta, mutta ei vahingossakaan kerro mitä se oikeasti tarkoittaa, miten se näkyy tai mitä haittaa sellaisesta edes on konkreettisin esimerkein.
Kyseessä on tyypillinen vasemmistolainen taktiikka missä keskustelua häivytetään mahdollisimman epämääräisiin käsitteisiin, ja hyvin määritellytkin käsitteet pyritään tarkoituksellisesti häivyttämään olemattomiin keksimällä niille omia määritelmiä, kuten esimerkiksi mitä tulee ad hominemin määritelmään jäätyään kiinni siitä ettei hänellä ole hajuakaan siitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Tässä vaiheessa olet käytännössä rakentanut kokonaisen fantasiahahmon “taikaseinästä elävästä kelaloisesta” ja väittelet sitä vastaan kuin se olisi oikea ihminen. Kukaan ei ole puhunut keskiluokkaisen elämän “hemmottelusta”, vaan siitä että ihmisillä olisi edes jonkinlainen ihmisarvoinen minimiturva tilanteissa joissa työmarkkinat, sairaus tai elämäntilanne pettävät alta. Mutta sinun maailmassasi kaikki pitää moralisoida “ansaitseviin” ja “loisiin”, koska muuten joutuisit käsittelemään sitä että elämä ei ole meritokraattinen videopeli.
Ja tuo jatkuva performanssi “määritelmien vaatimisen” ympärillä alkaa olla aika läpinäkyvä. Sinulle on jo moneen kertaan määritelty esimerkiksi rakenteelliset ongelmat: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta koska et pysty oikeasti kumoamaan niitä, siirrät keskustelun loputtomaan semanttiseen jankkaukseen sanoista kuten “empatiavaje” tai “ad hominem”.
Ja ironisinta on edelleen se, että sama ihminen joka ulisee jatkuvasti “retoriikasta substanssin sijaan” ei ole itse tuonut juuri mitään muuta kuin moraalista raivoa “kelaloisista”, “vasureista” ja “taikaseinästä”. Se ei ole yhteiskunta-analyysiä vaan katkeroitunutta identiteettipolitiikkaa oikeistolaisessa muodossa.Ei vieläkään substanssia.
Montako avointa työpaikkaa pitää olla jotta sinä hakisit niistä ensimmäistäkään? Pyöristä lähimpään sataantuhanteen.
Rekrytointisyrjintä ei estä sinua hakemasta töitä. Syrjitäänkö rekrytoinnissa ihmisiä jotka hakevat töitä? Tuolle haluan lähteen. Jos se tarkoittaa jotain muuta, anna konkreettinen esimerkki äläkä syytä olkiukkoilusta kun itse jätit jälleen määrittelemättä tuon.
En sanonut että jokainen työtön on loinen, keksi toinen olkiukko.
Mikä on ad hominem? Onko niitä lisää? Et nimittäin vieläkään tarjoillut mitään substanssia. Jos minun pitää kysyä sinulta määritelmää ja konkreettista esimerkkiä, se tarkoittaa ettet antanut substanssia.
Tässä alkaa näkyä aika selkeästi, ettei sinua oikeasti kiinnosta itse aihe vaan keskustelun kontrollointi. Kukaan ei ole väittänyt, että “rakenteet estävät selaamasta työpaikkoja” tai etteivät työttömät hae töitä. Sinulle on puhuttu siitä, että rakenteelliset ongelmat vaikuttavat siihen saako töitä, miten realistista työllistyminen on ja miten eri ihmisryhmät pärjäävät työmarkkinoilla. Mutta sinä palautat kaiken jatkuvasti samaan olkiukkoon, koska siihen on helpompi hyökätä.
Lisäksi tämä sinun “ei substanssia” -hokemasi alkaa olla aika koominen. Sinulle on annettu konkreettisia esimerkkejä ja ilmiöitä varmaan kymmeniä kertoja: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta mikään ei koskaan kelpaa, koska siirrät koko ajan maalitolppia:
“anna tarkempi määritelmä”, “anna toinen esimerkki”, “ei tuota lasketa substanssiksi”.
Tuo ei enää näytä keskustelulta vaan pakonomaiselta yritykseltä pitää itsesi “tuomarin” roolissa, jossa sinä yksin päätät mikä on hyväksyttävä argumentti. Samalla välttelet koko ajan itse moraalista ydinkysymystä: mitä yhteiskunta on velkaa ihmisille, joilla on heikot lähtökohdat, sairaus tai huono asema työmarkkinoilla.
Ja tuo “en sanonut että jokainen työtön on loinen” on myös aika paljastava muotoilu. Et siis kiistä koko halveksivaa kehystä, vaan yrität vain rajata ketkä kuuluvat siihen ihmisryhmään jota pidät loisina. Siinä näkyy aika selvästi, että koko keskustelun pohjalla on edelleen moraalinen jako “ansaitseviin” ja “epäonnistujiin”, vaikka kuinka yrittäisit naamioida sitä semanttiseksi väittelyksi argumentointitermeistä."Annatko esimerkin keksimällesi käsitteelle?"
- "Älä siirrä maalitolppaa."
Sinä et ole edes pelikentällä, mutta kiitos jälleen kerran että todistit pointtini: Et suostu antamaan yhtäkään esimerkkiä taikka konkreettista määritelmää millekään. Teeskentelet vain että sanomasi tyhjänpäiväisyydet tarkoittaisi yhtään mitään. Ei tarkoita. Ne ovat sinun päähänpistojasi koska edelleenkin korvaat kaiken substanssin pelkällä retoriikalla.
Joka kerta kun vastaat nöillä tyhjänpäiväisyyksillä, todistat kaikille keskustelijoille ettei sinun tekstiseinissäsi sanota yhtään mitään.
Voin edelleen tunnustaa jokaisen vinouman, negatiivisen tunteen ja muun ad hominemin jonka keksit. Sovitaan että siirrän maalitolppaakin koska et tiedä mitä sekään tarkoittaa, on yhdentekevää minulla myöntää tai kiistää noista mitään, niin sovitaan että olen noita kaikkia.
Onko nyt antaa konkreettista määritelmää ja esimerkkiä noista sinun keksimistä käsitteistä? Seuraava viestisi voisi olla oiva paikka laittaa noita, siinä kun olisi substanssiakin.
Vaihtoehtoisesti voit jatkaa ad hominemeilla.
Tämä keskustelu alkaa oikeasti muistuttaa vanhaa sanontaa:
“Älä paini sian kanssa. Molemmat likaantuvat, mutta sika nauttii siitä.”
Työttömyydestä, työmarkkinoista ja rakenteellisista ongelmista ei ole puhuttu enää aikoihin. Koko homma on degeneroitunut siihen, että yksi ihminen hokee “ad hominem”, “ei substanssia” ja “määrittele tämä” kuin rikkinäinen kasetti, koska itse aiheeseen vastaaminen ei selvästi onnistu.
Ja juuri siinä tuo metafora osuu täydellisesti. Mitä enemmän yrittää vastata oikeasti perustellen, sitä enemmän keskustelu vedetään semanttiseen mutapainiin, jossa tarkoitus ei enää ole ymmärtää mitään vaan uuvuttaa vastapuoli loputtomalla jankkauksella.
Tässä vaiheessa keskustelu ei enää näytä debatilta vaan siltä, että joku saa aidosti nautintoa siitä että saa pitää toisen pyörimässä samassa mudassa viidettäkymmenettä sivua putkeen.Ihan oikeasti jatkoit ad hominemeilla 😃
Aika rohkea veto. En tiedä kyllä miksi, myönsin jo ne kaikki. Kysytkö niitä vaikka tekoälyltä lisää?
Tässä vaiheessa on ihan selvää ettei sua kiinnosta itse aihe enää yhtään. Sua kiinnostaa vaan jankata “ad hominemia” niin kauan että voit kuvitella voittaneesi.
Koko keskustelu lähti siitä miten halveksuvasti puhut köyhistä, työttömistä ja mt-ongelmaisista ihmisistä, mutta siitä sä et halua puhua sekuntiakaan. Heti kun siihen mennään alkaa sama “ad hominem ” -looppi.
Rehellisesti, koko tämä show näyttää vaan yritykseltä peittää se että sun maailmankuva on aika vatun kylmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liityn seuraamaan keskustelua vasta sivun 38 kohdalla ja hiukan siitä taaksepäin. Ensiksi, kiitokset tällä palstalla harvinaisesta laadukasta suomen kieltä ja mietittyjä argumentteja sisältäneestä debatista niin tälle oman elämänsä sepälle kuin vasemmistoliiton think tankillekin.
Molemmille ehdotus: ette tätä ettekä muutakaan väittelyä voita toistelemalla ad nauseam omia pointtejanne litanioina uudestaan ja uudestaan, se on vain jankkausta. Lisäksi, sinä-sanan runsas käyttö viittaa siihen, että itse asiasubstanssin sijaan keskustellaan ketjun keskustelijoiden näkyvästä tai kuvitellusta persoonasta. Tämä jos mikä on vinoumaa ja ad hominemia.
Ja jotten itse unohtaisi sitä substanssia: kyllä, on ilman muuta olemassa työllistymistä estäviä rakenteellisia ongelmia. Mutta kaikki eivät jää näiden rakenteiden vangiksi. Niille, jotka jäävät, kapitalisti tarjoaa ratkaisuksi kovempaa ponnistelua (muuttamista työn perässä, lähellä tukien suuruusluokkaa olevien silppu- ja paskatöiden hyväksymistä), sosialisti tarjoaa lisää rahaa seinästä (mitä kutsutaan eufemismeilla solidaarisuus tai empatia). Keskustelu palautuukin siihen, oletko sosialisti vai kapitalisti. Näistä maailmankatsomuksen ja ihmiskuvan lähtökuopista on itse kunkin kovin kivulias muunlaiseksi venyä.
Empatia ei ole sitä että pakotetaan joku elämänsä eteen vaivaa nähnyt töihin jotta voidaan hemmotella kelaloisrälssiä.
Sanat merkitsevät oikeita asioita. Joko keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä, tai vähintään määritellään termit konkreettisesti jos niitä haluaa käyttää. Tuo ad hominemeja viljelevä ei suostu määrittelemään ensimmäistäkään keksimäänsä käsitettä tai termiä koska ainoastaan silloin hän voi keskittyä substanssin sijaan retoriikkaan. Näin tehdessään hän voi aina syyttää toista olkiukkoilusta kun joku koittaa tarjota konkreettista esimerkkiä hänen keksimille häilyville käsitteille, ja tämän taakse hän piiloutuu aivan joka kerta.
Hän ei määrittele yhtäkään valtarakennetta, vaikka niitä kuulemma on jotka estää häntä selaamasta avoimia työpaikkoja. Hän keksii häilyvän empatiavajeen käsitteen, mitä hän ei määrittele, mutta on vissiin olevinaan huono juttu. Tietysti jättää tahallaan kertomatta mikä empatiavaje on ja miksi se olisi ylipäätään huono juttu, ja kun tosiaan arvaa että empatiavaje onkin vain taikaseinävaje, syyttää hän sinua jälleen olkiukkoilusta, mutta ei vahingossakaan kerro mitä se oikeasti tarkoittaa, miten se näkyy tai mitä haittaa sellaisesta edes on konkreettisin esimerkein.
Kyseessä on tyypillinen vasemmistolainen taktiikka missä keskustelua häivytetään mahdollisimman epämääräisiin käsitteisiin, ja hyvin määritellytkin käsitteet pyritään tarkoituksellisesti häivyttämään olemattomiin keksimällä niille omia määritelmiä, kuten esimerkiksi mitä tulee ad hominemin määritelmään jäätyään kiinni siitä ettei hänellä ole hajuakaan siitä mitä se todellisuudessa tarkoittaa.
Tässä vaiheessa olet käytännössä rakentanut kokonaisen fantasiahahmon “taikaseinästä elävästä kelaloisesta” ja väittelet sitä vastaan kuin se olisi oikea ihminen. Kukaan ei ole puhunut keskiluokkaisen elämän “hemmottelusta”, vaan siitä että ihmisillä olisi edes jonkinlainen ihmisarvoinen minimiturva tilanteissa joissa työmarkkinat, sairaus tai elämäntilanne pettävät alta. Mutta sinun maailmassasi kaikki pitää moralisoida “ansaitseviin” ja “loisiin”, koska muuten joutuisit käsittelemään sitä että elämä ei ole meritokraattinen videopeli.
Ja tuo jatkuva performanssi “määritelmien vaatimisen” ympärillä alkaa olla aika läpinäkyvä. Sinulle on jo moneen kertaan määritelty esimerkiksi rakenteelliset ongelmat: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta koska et pysty oikeasti kumoamaan niitä, siirrät keskustelun loputtomaan semanttiseen jankkaukseen sanoista kuten “empatiavaje” tai “ad hominem”.
Ja ironisinta on edelleen se, että sama ihminen joka ulisee jatkuvasti “retoriikasta substanssin sijaan” ei ole itse tuonut juuri mitään muuta kuin moraalista raivoa “kelaloisista”, “vasureista” ja “taikaseinästä”. Se ei ole yhteiskunta-analyysiä vaan katkeroitunutta identiteettipolitiikkaa oikeistolaisessa muodossa.Ei vieläkään substanssia.
Montako avointa työpaikkaa pitää olla jotta sinä hakisit niistä ensimmäistäkään? Pyöristä lähimpään sataantuhanteen.
Rekrytointisyrjintä ei estä sinua hakemasta töitä. Syrjitäänkö rekrytoinnissa ihmisiä jotka hakevat töitä? Tuolle haluan lähteen. Jos se tarkoittaa jotain muuta, anna konkreettinen esimerkki äläkä syytä olkiukkoilusta kun itse jätit jälleen määrittelemättä tuon.
En sanonut että jokainen työtön on loinen, keksi toinen olkiukko.
Mikä on ad hominem? Onko niitä lisää? Et nimittäin vieläkään tarjoillut mitään substanssia. Jos minun pitää kysyä sinulta määritelmää ja konkreettista esimerkkiä, se tarkoittaa ettet antanut substanssia.
Tässä alkaa näkyä aika selkeästi, ettei sinua oikeasti kiinnosta itse aihe vaan keskustelun kontrollointi. Kukaan ei ole väittänyt, että “rakenteet estävät selaamasta työpaikkoja” tai etteivät työttömät hae töitä. Sinulle on puhuttu siitä, että rakenteelliset ongelmat vaikuttavat siihen saako töitä, miten realistista työllistyminen on ja miten eri ihmisryhmät pärjäävät työmarkkinoilla. Mutta sinä palautat kaiken jatkuvasti samaan olkiukkoon, koska siihen on helpompi hyökätä.
Lisäksi tämä sinun “ei substanssia” -hokemasi alkaa olla aika koominen. Sinulle on annettu konkreettisia esimerkkejä ja ilmiöitä varmaan kymmeniä kertoja: työnhakijoita enemmän kuin työpaikkoja, rekrytointisyrjintä, mielenterveysongelmien vaikutus työkykyyn, alueellinen eriarvoisuus ja matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mutta mikään ei koskaan kelpaa, koska siirrät koko ajan maalitolppia:
“anna tarkempi määritelmä”, “anna toinen esimerkki”, “ei tuota lasketa substanssiksi”.
Tuo ei enää näytä keskustelulta vaan pakonomaiselta yritykseltä pitää itsesi “tuomarin” roolissa, jossa sinä yksin päätät mikä on hyväksyttävä argumentti. Samalla välttelet koko ajan itse moraalista ydinkysymystä: mitä yhteiskunta on velkaa ihmisille, joilla on heikot lähtökohdat, sairaus tai huono asema työmarkkinoilla.
Ja tuo “en sanonut että jokainen työtön on loinen” on myös aika paljastava muotoilu. Et siis kiistä koko halveksivaa kehystä, vaan yrität vain rajata ketkä kuuluvat siihen ihmisryhmään jota pidät loisina. Siinä näkyy aika selvästi, että koko keskustelun pohjalla on edelleen moraalinen jako “ansaitseviin” ja “epäonnistujiin”, vaikka kuinka yrittäisit naamioida sitä semanttiseksi väittelyksi argumentointitermeistä.
Matalapalkkatyön kannattamattomuus. Mitä tarkoitat tällä?
Työnteko kannattaa holistisesti aina. Se, että lyhyellä tähtäimellä voi olla taloudellisesti kannattavampaa jäädä makaamaan sohvalle (joka on rakenteellinen virhe yhteiskunnassa, joka on korjattava tukia leikkaamalla), ei tarkoita, että kokonaisvaltaisesti se olisi parempi pitkän aikavälin hyvinvoinnin kannalta. Työnteko luo merkitystä ja pitkäksi ajaksi työmarkkinoiden ulkopuolelle jättäytyminen vaikeuttaa työllistymistä ja pitkän aikavälin ansaintamahdollisuuksia.
Voitaisko jo keskustella siitä substanssista eli tulonjaon ja työmarkkinoiden dynamiikoista eikä kokonaan asiaan liittymättömistä subjektiivisista kuvitelmista, onko jonkun anonyymin kirjoittajan kuviteltu maailmankuva ehkä "aika vatun kylmä".
Tälläinen kahden ad hominem- ja olkiukkotehtailijan pingpong ei meitä muita oikein kiinnosta. Itse ketjun aihe kiinnostaisi enemmän.
Mutta riittävän monen muun äänen saa päästäkseen jälleen hallitukseen. Todennäköisesti demarivetoiseen hallitukseen.
Pitää muistaa, että kokoomuksen nousu suurimmaksi eduskuntapuolueeksi viime vaaleissa kertoo siitä, että hallituksen nyt ajama politiikka edustaa kansan enemmistön (tuolloista) tahtoa.
Valtiosäännön mukaan Suomessa valta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.