6-vuotiaan pojan ystävättömyys, surettaa poikaa ja äitiä:(

Ihan kodin läheltä ei ole kavereita vielä löytynyt. Toivon että eskarista nyt löytyy myös sellaisia, joiden kanssa voi olla myös eskarin jälkeen. Eskarissa viihtyy oikein hyvin ja tapaa tuttavaperheiden lapsia, harrastuksiakin on.



Usein leikkii tyttöjen kanssa ja pitää selvästi enemmän myös rauhallisemmista pojista. Olisi kyllä kiva löytää sellaisia pääkaupunkiseudulta, tuttujen lapsetkin ovat aika rajuja, yhdellä esim. asperger ja lapsemme välillä hermostuu tuohon poikaan.

On siis ekalla. Harmittaa kun pojalla ei vielä ole oikein ystäviä. Pidän tärkeänä että lapsella on samanikäisiä kavereita! Tämä ei nyt oikein edes hänestä johdu, vaan ihan olosuhteista. Ekat 5 vuotta asuimme sen verran syrjässä maaseudulla, eikä siellä ollut edes samanikäisiä lapsia. Poika oli pph:lla hoidossa, siellä oli toinen samanikäinen poika, ja kaksi tyttöä. Mutta heidän kanssaan ei sitten oikein synkannut. Tämä toinen poika oli kehitysviiveinen, joten oli vähän vaikeaa ja nämä kaksi muuta tyttöä leikkivät keskenään.



Eskarissa joutui ryhmään jossa oli vain toinen saman ikäinen poika. Heillä synkkasikin onneksi tosi hyvin ja tulivat hyviksi kavereiksi. Jonkin verran kävivätkin toistensa luona.



Muutimme myös kesän aikana lähemmäs kouluja. Kesän aikana tosin tämä eskarikaveri tuntuu etääntyneen pojastamme, vaikka yritin järjestää tapaamisia heidän välilleen niin siitä ei oikein tullut mitään. On vaikeaa jos vain yksi vanhempi yrittää olla aktiivinen! Tämän toisen pojan äiti ei oikein yhtä aktiviinen ollut enkä kuitenkaan halua olla liian "tyrkky".



Nyt poikamme on koulun alkaessa ollut vähän ulkopuolinen. Välitunneilla ilmeisesti onneksi leikkii sentään poikaporukassa, johon myös kuuluu tämä eskarilaiskaveri.



Mutta kyllä mua silti surettaa ettei kukaan kutsu poikaani iltaisin leikkimään kotiinsa:(. Poika ei myöskään itse tiedä ketä kutsuisi. Eskarikaverinsa oli kutsunut käymään, mutta ei ollut tälle sopinut. Siitä poikani oli hieman surullinen.



Tässä missä asumme ei ole juuri samanikäisiä lapsia. Hankalaa sekin osaltaan. Sitten tuntuu että useimmilla on jo omat piirinsä, kaverit keiden kanssa leikkivät iltaisin. Vai eikö kellään ole aikaa kun ovat niin harrastustensa parissa? Poikani tulee vielä iltapäivisin kotiin, ei ole ip-kerhossa, mietin onko sekin huono juttu osaltaan. Kerhossa voisi tutustua toisiin lapsiin paremmin. Toisaalta hassua lähettää kerhoon kun itse olen iltapäivisin kotona ja kotiin on 2200 metriä...



No pitää vain antaa ajan kulua ja toivoa että seuraa löytyisi. Olisihan se joskus kivaa jos joku kaveri kävisi meillä leikkimässä pojan kanssa tai poika saisi lähteä jonnekin. Tuntuu, että paljon olemme vain perheen kesken!! Pojalla on onneksi sisaruksia ja muutama serkkukin, mutta serkkujakin tapaamme harmillisen harvoin:(.

Olemme tosi pienistä suvuista, ei sisaruksia kummallakaan.

Tuttavien lapsetkin ovat jo lähes aikuisia, tai ainakin teinejä

Lapseni miettiikin jo tulevia synttäreitään että ei varmaan oikein voi kutsua ketään, kun ei ole sellaisia kavereita joita kutsuisi.

Turha kai niitä kiusaajia ja riehujia on synttäreille käskeä, kun poika ei heidän kanssaan muutenkaan aikaa vietä.



Yritin aiemmin kannustaa täällä kotipuolessa toisten seuraan, mutta mitä hyötyä siitä on, jos ei koe sitä riehumista ja rikkomista omaksi jutukseen. Ei tule kuin paha mieli kun jää aina alakynteen ja menee se loppukin itsetunto.



Talvi tosin on kohta tulossa, ja sitten tuo pihalla juokseminen vähenee muillakin kun illat pimenee.

Sitten ensi keväänä voi katsella tilannetta uudestaan.



Sellaista juttua ihmettelen vielä, että monet vanhemmat ei tosiaankaan anna lapsen pihakavereiden tulla sisälle leikkimään. Tämä meillä silloin tällöin käyvä poikakin on aina tulossa meille, mutta heille tai heidän pihalleen ei kyllä päästetä oikein ketään. Heti jos näyttää että sinne alkaa porukkaa kertymään, tämä poika ohjaa heidät jonkun toisen pihalle.

Vanhemmat ovat hyvin tarkkoja ettei mikään mene sekaisin, ettei tavaroihin kosketa, eikä oikein mitään voi tehdä.

Sitten kun omassa pihassa ei voi tehdä mitään se kaikki tehdään toisten pihoissa.



Ikävänä ilmiönä meillä myös, että pienempien leluja on ihan tahallaan poljettu hajalle. Kerran satuin paikalle ja KARJAHDIN oikein kunnolla. Ja tämä tapahtui tämän ainoan 'kaverin' ja kiusaajatytön toimesta.



ap.

ap, että teidän naapurustossa on tuollaisia lapsia! Mutta ehkä kuten kirjoitit, tilanne rauhoittuu talven myötä? Ja kehittyväthän lapsetkin koko ajan. Tai sitten poikanne löytää jotain hyviä kavereita ihan eri suunnalta.