Miltä tuntuu kun matematiikka on "helppoa"?

Vierailija kirjoitti:

Perusoivallus, kaikki on yhteenlaskua.

Vähennyslasku on eri merkkisten lukujen yhteenlaskua.

Kertolasku on toistuvaa yhteenlaskua.

Jakolasku on toistuvaa vähennyslaskua.

Jne.

Indegrointi on derivointia toisin päin ja molemmat lähinnä kertolaskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli mukavaa koulussa, kun matematiikka oli vähän kuin täyttäisi pienten lasten ristikkoa. Ei tarvinnut kuin nähdä oikean vastauksen kirjoittamisen vaiva. Ikävä kyllä teknillisen korkeakoulun matikan pääaine vei kuvitelmat siitä että olisin erikoisen hyvä matematiikassa. Joskus vain tuijotin tehtävää typeränä, enkä tajunnut edes malliratkaisun avulla millä ihmeellä tehtävä muka ratksei.

Mutta pääsit sisään kouluun? Valmistuitko vai oliko niin vaikeaa? 

 

-ap

Suoraan paperivalinnalla lukiosta.

Valmistuin kyllä, mutta muutaman haastavan kurssin kanssa tuli hiki ja loppui kuvitelmat siitä että olisin jotenkin älykäs, kun jouduin ihan tekemään töitä opintojen eteen. Siihen saakka koulu oli antanut väärän kuvan omasta älystä. Nyt siis puhun 90-luvun yläasteesta ja lukiosta.

Missä ammatissa työskentelet? Oothan kuitenkin ainakin keskivertoa älykkäämpi ?

-ap

Jos laskutehtävä ei perustu millään lailla oikean elämän asioihin, koen sen turhaksi.

kyllä lukion pitkään matematiikkaan pystyy - minä naisena olin hyvä. Sitten en yliopistoon halunnut kun kaikki olisi ollut niin teoreettista, ja mitä työtä olisin teoreetikkona tehnyt. 

Menin genetiikan alalle ja pysyn tässä. Käytäntö ja teoria kohtaavat sopivasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli mukavaa koulussa, kun matematiikka oli vähän kuin täyttäisi pienten lasten ristikkoa. Ei tarvinnut kuin nähdä oikean vastauksen kirjoittamisen vaiva. Ikävä kyllä teknillisen korkeakoulun matikan pääaine vei kuvitelmat siitä että olisin erikoisen hyvä matematiikassa. Joskus vain tuijotin tehtävää typeränä, enkä tajunnut edes malliratkaisun avulla millä ihmeellä tehtävä muka ratksei.

Tyttäreni DI, kertoi, että ei ymmärrä juuri matikkaa, mutta että kuin ihmeen kautta, sai kuitenkin aina aikaan oikeat vastaukset kaavoineen.

Sanon vielä että tyttäreni äo on 128. Ehkä oikeat vastaukset tuli sieltä.

Eihän matematiikassa muuta tarvita kuin soveltaa "kirjaimet" äxät ja yyt ja gammat ja muut numeroiksi mielessään. Helpompaa soveltamista ilman numeroita. Niin ja kuviot voi ajatella päässä kolmiulotteisina.

En tiedä minkä luokan matematiikasta on kyse?

Mä oikeestaan tajusin derivaatat ja integraalit nyt kun tytär lukee pitkää matikkaa. Ja mä kuitenkin selvitin lukion ja koneinssiopinnot aikoinani.

Täytyy vaan osata säännöt ja vähän funtsia, niin lasku ratkeaa. Kun hoksaa, ettei y,x tai z oikeasti merkkaa mitään muuta, kuin että niiden arvoa ei tiedä, kaikki on helppoa. Niiden kohdalla voisi olla laskuissa vaikka punainen, sininen ja keltainen pallo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli mukavaa koulussa, kun matematiikka oli vähän kuin täyttäisi pienten lasten ristikkoa. Ei tarvinnut kuin nähdä oikean vastauksen kirjoittamisen vaiva. Ikävä kyllä teknillisen korkeakoulun matikan pääaine vei kuvitelmat siitä että olisin erikoisen hyvä matematiikassa. Joskus vain tuijotin tehtävää typeränä, enkä tajunnut edes malliratkaisun avulla millä ihmeellä tehtävä muka ratksei.

Mutta pääsit sisään kouluun? Valmistuitko vai oliko niin vaikeaa? 

 

-ap

Suoraan paperivalinnalla lukiosta.

Valmistuin kyllä, mutta muutaman haastavan kurssin kanssa tuli hiki ja loppui kuvitelmat siitä että olisin jotenkin älykäs, kun jouduin ihan tekemään töitä opintojen eteen. Siihen saakka koulu oli antanut väärän kuvan omasta älystä. Nyt siis puhun 90-luvun yläasteesta ja lukiosta.

Missä ammatissa työskentelet? Oothan kuitenkin ainakin keskivertoa älykkäämpi ?

 

-ap

Opettajaksi rupesin, kun totesin etten ole niin viisas että kehittäisin jotain uutta matematiikkaa tutkijana. Opettamisessa on kyllä auttanut se että tajusi omat rajansa ja tietää miltä tuntuu, kun matikantehtävä on käsittämätön.

Vierailija kirjoitti:

Jos laskutehtävä ei perustu millään lailla oikean elämän asioihin, koen sen turhaksi.

Kauppalaskun ja tuotteiden nykyisin niin oudot painot voi yrittää laskea päässä. Hyvää aivotoiminnalle.

Kun rakennat linnunpöntön, niin siinä on jo matematiikkaa. Mutta laajempi matematiikka ja ratkaisun keksiminen on se upea asia.

Vierailija kirjoitti:

Eihän matematiikassa muuta tarvita kuin soveltaa "kirjaimet" äxät ja yyt ja gammat ja muut numeroiksi mielessään. Helpompaa soveltamista ilman numeroita. Niin ja kuviot voi ajatella päässä kolmiulotteisina.

En tiedä minkä luokan matematiikasta on kyse?

Mulla sama. Pyöritän kuviot 3D mielessäni, niin saan ne helpompaan kulmaan ja nopeammin laskettavaksi.

Lasken nopeasti prosenttialennukset pilkunsiirron avulla.  

Geometria on upea alue. Ainakin kaavojen tekeminen kankaasta ja vaikka verhoilu tai tuolin rakentaminen ovat kaikki matemaattista ajattelua vaativia. Mitä vaikeamman mallin tekee, sitä tyytyväisempi olo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän matematiikassa muuta tarvita kuin soveltaa "kirjaimet" äxät ja yyt ja gammat ja muut numeroiksi mielessään. Helpompaa soveltamista ilman numeroita. Niin ja kuviot voi ajatella päässä kolmiulotteisina.

En tiedä minkä luokan matematiikasta on kyse?

Mulla sama. Pyöritän kuviot 3D mielessäni, niin saan ne helpompaan kulmaan ja nopeammin laskettavaksi.

Jaa, no mä pyöritän niitä kvaternioilla. Se on kompleksiluku jossa on kolme imaginääriosaa. 

Siinäkin on matematiikkaa että tajuaa, että tämän hallituksen tavoitteet ja toimet on olleet ihan oikeita. On menty pienimmän haitan periaatteella.

Ei se minusta varsinaisesti miltään tunnu. Eikä sitä oikein osaa verrata, et miltä se tuntuisi, jos se olisi vaikeaa, kun ei tiedä miltä se silloin tuntuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vaan osata säännöt ja vähän funtsia, niin lasku ratkeaa. Kun hoksaa, ettei y,x tai z oikeasti merkkaa mitään muuta, kuin että niiden arvoa ei tiedä, kaikki on helppoa. Niiden kohdalla voisi olla laskuissa vaikka punainen, sininen ja keltainen pallo.

Minulle avautui matematiikka kun laitoin numeroita niiden kirjainten tilalle. Se oli upea oivallus ja sen myötä menin pitkään matematiikkaan. 

Kielistä en välittänyt kun niitä piti opetella ulkoa. Sitten kävi niin, että jouduin ulkomaantehtävien ja asumisen takia oppimaan yhteensä viittä kieltä. En siis opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se minusta varsinaisesti miltään tunnu. Eikä sitä oikein osaa verrata, et miltä se tuntuisi, jos se olisi vaikeaa, kun ei tiedä miltä se silloin tuntuisi. 

Tee noista sanoista kolmannen asteen yhtälö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän matematiikassa muuta tarvita kuin soveltaa "kirjaimet" äxät ja yyt ja gammat ja muut numeroiksi mielessään. Helpompaa soveltamista ilman numeroita. Niin ja kuviot voi ajatella päässä kolmiulotteisina.

En tiedä minkä luokan matematiikasta on kyse?

Mulla sama. Pyöritän kuviot 3D mielessäni, niin saan ne helpompaan kulmaan ja nopeammin laskettavaksi.

Jaa, no mä pyöritän niitä kvaternioilla. Se on kompleksiluku jossa on kolme imaginääriosaa. 

Nämähän kaikki tehdään ilman monimutkaisia nimikkeitä suoraan tietokoneella. 

Niin ja robotit ja kädettömille kädet tehdään titokoneohjelmilla. Helppoahan se o.

Vierailija kirjoitti:

Perusoivallus, kaikki on yhteenlaskua.

Vähennyslasku on eri merkkisten lukujen yhteenlaskua.

Kertolasku on toistuvaa yhteenlaskua.

Jakolasku on toistuvaa vähennyslaskua.

Jne.

Tämä ei ole vielä matematiikkaa vaan laskentoa. Oikea matematiikka on ihan muuta ja sen ymmärtäminen vaatii kykyä hyvin abstraktiin ajatteluun. Matematiikkaa yliopistossa lukeneet pystyvät kaikki kertomaan, missä kohtaa alkoi mennä yli hilseen eikä ymmärtänyt enää mitään.