Miltä tuntuu kun matematiikka on "helppoa"?

Siltä, että muut tulevat aina kysymään neuvoa tai pyytävät tekemään puolesta. Rasittavaa.

Jos olet alalla jossa yhtälöillä on merkitystä duunisi suorittamisen kannalta niin tarpeelliselta ja hyvältä, mutta muutoin varmaan yhtä hyvältä ja käytännönläheiseltä kuin muistaisit sen mitä uskonnon opettaja muisti keväällä 1989.

Ihmistä, joka olisi hyvä matematiikassa, ei ole olemassa.

Matematiikkaa nimittäin riittää kunnes älykkäinkin ihminen taipuu,

Vierailija kirjoitti:

Se oli mukavaa koulussa, kun matematiikka oli vähän kuin täyttäisi pienten lasten ristikkoa. Ei tarvinnut kuin nähdä oikean vastauksen kirjoittamisen vaiva. Ikävä kyllä teknillisen korkeakoulun matikan pääaine vei kuvitelmat siitä että olisin erikoisen hyvä matematiikassa. Joskus vain tuijotin tehtävää typeränä, enkä tajunnut edes malliratkaisun avulla millä ihmeellä tehtävä muka ratksei.

Minulla se luulo karisi jo lukiossa pitkää matematiikkaa opiskellessa. Myöhemmin eräs vanha opettajani sanoi, kun valittelin heikkoa lukion matematiikkaani, että tuo kuutonen ole huono numero, jos ajatellaan, ketkä menevät lukemaan pitkää matematiikkaa. Sinne menevät oppilaat numeroilla 8-10 ja kuitenkin arvosanat lukiossa ovat 4-10. Numerolla 8 lukioon menneet saavat 5-7, numerolla 9 menneet saavat 6-8 ja kympillä menneet saavat 8-10.

Ketjussa on jo ollut hyviä vastauksia, joissa asiaa valotetaan eri kannoilta. 

Tuo on totta, että ei se matematiikka loputtomiin helppoa ole. On olemassa ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, joita maailman etevimmät matemaatikot ovat pohtineet vuosikymmeniä, ja siltikään eivät ole ratkaisua löytäneet. Jos siis tuntuu liian helpolta, aina voi askarrella niiden parissa.

Koulussa matematiikka oli helppoa, kunnes lukiossa tuli asioita, joita koulukurssin puitteissa ei voitu esittää kunnollisella matemaattisella täsmällisyydellä (derivointi ja integrointi). Silloin ei tuntunut helpolta. Olisin halunnut parempia perusteita, miksi on niin kuin väitetään. Yliopistossa nekin sitten selvisivät.

Se on turhauttanut, että en ole koskaan päässyt töihin, joissa matemaattista osaamista oikeasti tarvittaisiin. No, enpä kyllä kymmeneen vuoteen ole päässyt mihinkään muuhunkaan työhön. Kovasti ovat ministerit ja teollisuus silti huolissaan kun matematiikan osaaminen katoaa. Taitaa olla matemaatikkojen löytäminen kadoksissa vain.

Ei se tunnu mitenkään erityiseltä. On mahdotonta samaistua tilanteeseen, missä se ei olisi "helppoa", jos nyt asiaa voi edes noin luonnehtia.

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on jo ollut hyviä vastauksia, joissa asiaa valotetaan eri kannoilta. 

Tuo on totta, että ei se matematiikka loputtomiin helppoa ole. On olemassa ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, joita maailman etevimmät matemaatikot ovat pohtineet vuosikymmeniä, ja siltikään eivät ole ratkaisua löytäneet. Jos siis tuntuu liian helpolta, aina voi askarrella niiden parissa.

Koulussa matematiikka oli helppoa, kunnes lukiossa tuli asioita, joita koulukurssin puitteissa ei voitu esittää kunnollisella matemaattisella täsmällisyydellä (derivointi ja integrointi). Silloin ei tuntunut helpolta. Olisin halunnut parempia perusteita, miksi on niin kuin väitetään. Yliopistossa nekin sitten selvisivät.

Se on turhauttanut, että en ole koskaan päässyt töihin, joissa matemaattista osaamista oikeasti tarvittaisiin. No, enpä kyllä kymmeneen vuoteen ole päässyt mihinkään muuhunkaan työhön. Kovasti ovat ministerit ja teollisuus silti huolissaan kun matematiikan osaaminen katoaa. Taitaa olla matemaatikkojen löytäminen kadoksissa vain.

Jos haluaa töihin, jossa tarvitaan matematiikan osaamista, kannattaa opiskella DI:ksi (ja valita ala, jossa oikeasti käytetään paljon matematiikkaa, esim. sähkötekniikka) eikä matematiikan maisteriksi. Teoreetikoille on aika vähän työpaikkoja. Matematiikkaa soveltaville insinööreille niitä on paljon enemmän.

Ikinä en ole päässyt tällaista tilannetta kokemaan. :D Jos olisi ollut pakko ylioppilaskirjoituksissa matematiikka kirjoittaa, niin olisi jäänyt kyllä lakki saamatta. 

En tiedä. En ole koskaan ymmärtänyt juuri mitään, mutta jotenkin selvisin sillä, että kävin läpi esimerkkejä niin kauan, että muistin ne ulkoa. Kokeissa sitten vaan toivoin, että tehtävät ovat sellaisessa muodossa, että tunnistan, minkä esimerkin mukaisesti ne pitäisi laskea. Jos en ollut varma, opin jättämään tyhjäksi, koska silloin ei tarvinnut vastata kysymyksiin, miksi ihmeessä laski jonkun niin kuin laski, vaikka osasi muut tehtävät. Selitä siinä sitten, että en osannut oikeasti niitä muitakaan, mutta muistin niihin esimerkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on jo ollut hyviä vastauksia, joissa asiaa valotetaan eri kannoilta. 

Tuo on totta, että ei se matematiikka loputtomiin helppoa ole. On olemassa ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, joita maailman etevimmät matemaatikot ovat pohtineet vuosikymmeniä, ja siltikään eivät ole ratkaisua löytäneet. Jos siis tuntuu liian helpolta, aina voi askarrella niiden parissa.

Koulussa matematiikka oli helppoa, kunnes lukiossa tuli asioita, joita koulukurssin puitteissa ei voitu esittää kunnollisella matemaattisella täsmällisyydellä (derivointi ja integrointi). Silloin ei tuntunut helpolta. Olisin halunnut parempia perusteita, miksi on niin kuin väitetään. Yliopistossa nekin sitten selvisivät.

Se on turhauttanut, että en ole koskaan päässyt töihin, joissa matemaattista osaamista oikeasti tarvittaisiin. No, enpä kyllä kymmeneen vuoteen ole päässyt mihinkään muuhunkaan työhön. Kovasti ovat ministerit ja teollisuus silti huolissaan kun matematiikan osaaminen katoaa. Taitaa olla matemaatikkojen löytäminen kadoksissa vain.

Jos haluaa töihin, jossa tarvitaan matematiikan osaamista, kannattaa opiskella DI:ksi (ja valita ala, jossa oikeasti käytetään paljon matematiikkaa, esim. sähkötekniikka) eikä matematiikan maisteriksi. Teoreetikoille on aika vähän työpaikkoja. Matematiikkaa soveltaville insinööreille niitä on paljon enemmän.

Kuinka ollakaan, minulla onkin juuri DI-opinnot loppusuoralla. Vielä kun olisin tiennyt, mikä tekniikan ala on se, jossa matematiikkaa tarvittaisiin. Diskreetistä matematiikasta, logiikasta ja joukko-opista pitäisin eniten.

Serkku oli dippainssi ja sanoi, että ei töissä mitään logaritmeja korkeampaa matematiikkaa ole tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on jo ollut hyviä vastauksia, joissa asiaa valotetaan eri kannoilta. 

Tuo on totta, että ei se matematiikka loputtomiin helppoa ole. On olemassa ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, joita maailman etevimmät matemaatikot ovat pohtineet vuosikymmeniä, ja siltikään eivät ole ratkaisua löytäneet. Jos siis tuntuu liian helpolta, aina voi askarrella niiden parissa.

Koulussa matematiikka oli helppoa, kunnes lukiossa tuli asioita, joita koulukurssin puitteissa ei voitu esittää kunnollisella matemaattisella täsmällisyydellä (derivointi ja integrointi). Silloin ei tuntunut helpolta. Olisin halunnut parempia perusteita, miksi on niin kuin väitetään. Yliopistossa nekin sitten selvisivät.

Se on turhauttanut, että en ole koskaan päässyt töihin, joissa matemaattista osaamista oikeasti tarvittaisiin. No, enpä kyllä kymmeneen vuoteen ole päässyt mihinkään muuhunkaan työhön. Kovasti ovat ministerit ja teollisuus silti huolissaan kun matematiikan osaaminen katoaa. Taitaa olla matemaatikkojen löytäminen kadoksissa vain.

Jos haluaa töihin, jossa tarvitaan matematiikan osaamista, kannattaa opiskella DI:ksi (ja valita ala, jossa oikeasti käytetään paljon matematiikkaa, esim. sähkötekniikka) eikä matematiikan maisteriksi. Teoreetikoille on aika vähän työpaikkoja. Matematiikkaa soveltaville insinööreille niitä on paljon enemmän.

Kuinka ollakaan, minulla onkin juuri DI-opinnot loppusuoralla. Vielä kun olisin tiennyt, mikä tekniikan ala on se, jossa matematiikkaa tarvittaisiin. Diskreetistä matematiikasta, logiikasta ja joukko-opista pitäisin eniten.

Serkku oli dippainssi ja sanoi, että ei töissä mitään logaritmeja korkeampaa matematiikkaa ole tarvinnut.

Nuo mainitsemasi matematiikan osa-alueet ovat keskeisiä, jos opiskelee tietotekniikkaa ja valitsee sieltä jonkin algoritmien suunnitteluun ja niiden analysointiin keskittyvän suuntauksen. Joukko-oppi ja logiikka ovat olennaisia myös tietokantojen yhteydessä, jos haluaa edetä vähän pidemmälle perus-SQL-kyselyiden kirjoittamisesta.

En tiedä mitä se olisi jos kaikki olisi vaan helppoa. Minulle osa on helppoa ja toisten edistyneempien juttujen kanssa tulee jossain kohtaa mieleen että mitä ve t. n väliä kun koko homma on tiivistetysti ääriautistista saivartelua kun sinne uppoaa riittävän syvälle. Mutta jos joku tuosta tykkää niin siitä vaan sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on jo ollut hyviä vastauksia, joissa asiaa valotetaan eri kannoilta. 

Tuo on totta, että ei se matematiikka loputtomiin helppoa ole. On olemassa ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, joita maailman etevimmät matemaatikot ovat pohtineet vuosikymmeniä, ja siltikään eivät ole ratkaisua löytäneet. Jos siis tuntuu liian helpolta, aina voi askarrella niiden parissa.

Koulussa matematiikka oli helppoa, kunnes lukiossa tuli asioita, joita koulukurssin puitteissa ei voitu esittää kunnollisella matemaattisella täsmällisyydellä (derivointi ja integrointi). Silloin ei tuntunut helpolta. Olisin halunnut parempia perusteita, miksi on niin kuin väitetään. Yliopistossa nekin sitten selvisivät.

Se on turhauttanut, että en ole koskaan päässyt töihin, joissa matemaattista osaamista oikeasti tarvittaisiin. No, enpä kyllä kymmeneen vuoteen ole päässyt mihinkään muuhunkaan työhön. Kovasti ovat ministerit ja teollisuus silti huolissaan kun matematiikan osaaminen katoaa. Taitaa olla matemaatikkojen löytäminen kadoksissa vain.

Jos haluaa töihin, jossa tarvitaan matematiikan osaamista, kannattaa opiskella DI:ksi (ja valita ala, jossa oikeasti käytetään paljon matematiikkaa, esim. sähkötekniikka) eikä matematiikan maisteriksi. Teoreetikoille on aika vähän työpaikkoja. Matematiikkaa soveltaville insinööreille niitä on paljon enemmän.

Kuinka ollakaan, minulla onkin juuri DI-opinnot loppusuoralla. Vielä kun olisin tiennyt, mikä tekniikan ala on se, jossa matematiikkaa tarvittaisiin. Diskreetistä matematiikasta, logiikasta ja joukko-opista pitäisin eniten.

Serkku oli dippainssi ja sanoi, että ei töissä mitään logaritmeja korkeampaa matematiikkaa ole tarvinnut.

Nuo mainitsemasi matematiikan osa-alueet ovat keskeisiä, jos opiskelee tietotekniikkaa ja valitsee sieltä jonkin algoritmien suunnitteluun ja niiden analysointiin keskittyvän suuntauksen. Joukko-oppi ja logiikka ovat olennaisia myös tietokantojen yhteydessä, jos haluaa edetä vähän pidemmälle perus-SQL-kyselyiden kirjoittamisesta.

Tiedän tuon, mutta ei se näköjään tarkoita, että minä sellaisiin työtehtäviin pääsisin, vaikka kuinka erinomaisesti on kurssit suoritettu. Haen siis toki töitä koko ajan myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa on jo ollut hyviä vastauksia, joissa asiaa valotetaan eri kannoilta. 

Tuo on totta, että ei se matematiikka loputtomiin helppoa ole. On olemassa ratkaisemattomia matemaattisia ongelmia, joita maailman etevimmät matemaatikot ovat pohtineet vuosikymmeniä, ja siltikään eivät ole ratkaisua löytäneet. Jos siis tuntuu liian helpolta, aina voi askarrella niiden parissa.

Koulussa matematiikka oli helppoa, kunnes lukiossa tuli asioita, joita koulukurssin puitteissa ei voitu esittää kunnollisella matemaattisella täsmällisyydellä (derivointi ja integrointi). Silloin ei tuntunut helpolta. Olisin halunnut parempia perusteita, miksi on niin kuin väitetään. Yliopistossa nekin sitten selvisivät.

Se on turhauttanut, että en ole koskaan päässyt töihin, joissa matemaattista osaamista oikeasti tarvittaisiin. No, enpä kyllä kymmeneen vuoteen ole päässyt mihinkään muuhunkaan työhön. Kovasti ovat ministerit ja teollisuus silti huolissaan kun matematiikan osaaminen katoaa. Taitaa olla matemaatikkojen löytäminen kadoksissa vain.

Jos haluaa töihin, jossa tarvitaan matematiikan osaamista, kannattaa opiskella DI:ksi (ja valita ala, jossa oikeasti käytetään paljon matematiikkaa, esim. sähkötekniikka) eikä matematiikan maisteriksi. Teoreetikoille on aika vähän työpaikkoja. Matematiikkaa soveltaville insinööreille niitä on paljon enemmän.

Kuinka ollakaan, minulla onkin juuri DI-opinnot loppusuoralla. Vielä kun olisin tiennyt, mikä tekniikan ala on se, jossa matematiikkaa tarvittaisiin. Diskreetistä matematiikasta, logiikasta ja joukko-opista pitäisin eniten.

Serkku oli dippainssi ja sanoi, että ei töissä mitään logaritmeja korkeampaa matematiikkaa ole tarvinnut.

Nuo mainitsemasi matematiikan osa-alueet ovat keskeisiä, jos opiskelee tietotekniikkaa ja valitsee sieltä jonkin algoritmien suunnitteluun ja niiden analysointiin keskittyvän suuntauksen. Joukko-oppi ja logiikka ovat olennaisia myös tietokantojen yhteydessä, jos haluaa edetä vähän pidemmälle perus-SQL-kyselyiden kirjoittamisesta.

Mitä SQL:ään tulee niin ei koskaan haastatteluissa mitään joukko-opin osaamista kysytä. Kysytään kokemusta jostakin nimenomaisesta alustasta. Ei teorian osaajat työnantajia kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Matikka on niin kauan helppoa, kun siihen ei sotketa numeroita.

Matematiikka ilman numeroita on kuin jallu ilman pillua. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä, joka olisi hyvä matematiikassa, ei ole olemassa.

Matematiikkaa nimittäin riittää kunnes älykkäinkin ihminen taipuu,

Erikoinen ajattelutapa. Samalla idealla, kukaan ihminen ei ole nopea, aina voi juosta nopeammin. Paitsi kun juoksee 100 metriä aikaan 0.00, tosin varaslähtöhän se on nykysäännöillä.

Siis jos matemaattinen kyky voidaan mitata, niin jakauman parhaaseen 1 % kuuluvat ovat matemaattisesti poikkeuksellisen älykkäitä tai lahjakkaita vaikka heistä jokainen ei kaikkia laskuja osaisi laskea. Vastaavasti jakauman toisessa päässä olevat 1 % ovat aika onnettomia, tuskin selviävät yksinkertaisesta yhteenlaskusta? Kaikissa asioissa jakauman parhaat ovat tosi erilaisia kuin keskiverrot.

Minä taidan kuulua matematiikan osalta 1 %, ehkä jopa 0.1 % parhaista. Ei minusta ole mihinkään muuhun ammattiin kuin matemaatikoksi. On tietysti yliopistotutkinto matematiikasta, soveltavasta matematiikasta, tilastotieteestä ja tietojenkäsittelyopista. Näen isosta joukosta numeroista, miten numerot "tanssivat" ja löydän sieltä ihmissilmälle näkymättömän johdonmukaisuuden. Datan ja osaamisen avulla voin luoda algoritmejä, joilla luokittelen ihmisiä, yrityksiä, aikasarjoja tai maa-alueita tavoitteiden mukaisiin ryhmiin ja sitä kautta saamme tietoa josta on paljon hyötyä. Numeroiden avulla voin tehdä ihan mitä tahansa järkevää. Tiedettä olen tehnyt 30 vuotta. Mutta ihan samoja asioita tein jo 13-vuotiaana kun sain ensimmäisen tietokoneen. Osaamisessa oli silloin aukkoja, mutta simuloin silloin todennäköisyysjakaumia tietokoneella vaikka termi "jakauma" oli tuntematon. Onneksi yliopistolla alkoi tulla työkaluja ja termejä, joille käyttöä olisi ollut jo pienenä.

On tietysti vaikea ymmärtää, miksi kaikki muut eivät näe numeroista samoja asioita. Toisaalta, on monia aloja joissa olen keskitasoa tai jopa sen alle. Harjoittelullakaan en niissä pääse parhaaseen 1 %, ihmiset ovat keskenään aika erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli mukavaa koulussa, kun matematiikka oli vähän kuin täyttäisi pienten lasten ristikkoa. Ei tarvinnut kuin nähdä oikean vastauksen kirjoittamisen vaiva. Ikävä kyllä teknillisen korkeakoulun matikan pääaine vei kuvitelmat siitä että olisin erikoisen hyvä matematiikassa. Joskus vain tuijotin tehtävää typeränä, enkä tajunnut edes malliratkaisun avulla millä ihmeellä tehtävä muka ratksei.

Mulle kävi sama jo lukion pitkässä matikassa, niillä 20 vuoden takaisilla vaatimuksilla. Yhtäkkiä koko aineessa ei ollut mitään järkeä eikä se mielestäni liittynyt edes etäisesti peruskoulun matematiikkaan.

Johtuu siitä, että peruskoulussa opetellaan laskentoa eikä matematiikkaa. Kaksi eri asiaa vaikka ne toisiinsa liittyvätkin.

Joskus parikymmentä vuotta sitten minulle valkeni, ettei siellä enää opeteta edes joukko-oppia. Sehän olisi sitä oikeaa matematiikkaa. Tämä kävi ilmi, kun keskustelin erään kirjastoalan opiskelijan kanssa. Tiedonhaun teoriassa joukko-oppia sovelletaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä, joka olisi hyvä matematiikassa, ei ole olemassa.

Matematiikkaa nimittäin riittää kunnes älykkäinkin ihminen taipuu,

Erikoinen ajattelutapa. Samalla idealla, kukaan ihminen ei ole nopea, aina voi juosta nopeammin. Paitsi kun juoksee 100 metriä aikaan 0.00, tosin varaslähtöhän se on nykysäännöillä.

Siis jos matemaattinen kyky voidaan mitata, niin jakauman parhaaseen 1 % kuuluvat ovat matemaattisesti poikkeuksellisen älykkäitä tai lahjakkaita vaikka heistä jokainen ei kaikkia laskuja osaisi laskea. Vastaavasti jakauman toisessa päässä olevat 1 % ovat aika onnettomia, tuskin selviävät yksinkertaisesta yhteenlaskusta? Kaikissa asioissa jakauman parhaat ovat tosi erilaisia kuin keskiverrot.

Minä taidan kuulua matematiikan osalta 1 %, ehkä jopa 0.1 % parhaista. Ei minusta ole mihinkään muuhun ammattiin kuin matemaatikoksi. On tietysti yliopistotutkinto matematiikasta, soveltavasta matematiikasta, tilastotieteestä ja tietojenkäsittelyopista. Näen isosta joukosta numeroista, miten numerot "tanssivat" ja löydän sieltä ihmissilmälle näkymättömän johdonmukaisuuden. Datan ja osaamisen avulla voin luoda algoritmejä, joilla luokittelen ihmisiä, yrityksiä, aikasarjoja tai maa-alueita tavoitteiden mukaisiin ryhmiin ja sitä kautta saamme tietoa josta on paljon hyötyä. Numeroiden avulla voin tehdä ihan mitä tahansa järkevää. Tiedettä olen tehnyt 30 vuotta. Mutta ihan samoja asioita tein jo 13-vuotiaana kun sain ensimmäisen tietokoneen. Osaamisessa oli silloin aukkoja, mutta simuloin silloin todennäköisyysjakaumia tietokoneella vaikka termi "jakauma" oli tuntematon. Onneksi yliopistolla alkoi tulla työkaluja ja termejä, joille käyttöä olisi ollut jo pienenä.

On tietysti vaikea ymmärtää, miksi kaikki muut eivät näe numeroista samoja asioita. Toisaalta, on monia aloja joissa olen keskitasoa tai jopa sen alle. Harjoittelullakaan en niissä pääse parhaaseen 1 %, ihmiset ovat keskenään aika erilaisia. 

Niin matematiikkahan ei pohjimmiltaan koske numeroita, mutta voihan sitä niihinkin soveltaa.

Olen itse matemaattisella alalla, mutta en koe että matematiikka olisi ollut varsinaisesti helppoa. Se oli minusta aina sellaista, että se vaatii työtä. Tai toki jossain ihan ala-asteella työksi usein riitti se, että vaan kuunteli oppitunneilla ja teki läksyt, eikä se ollut kovin vaikeaa. 

Mutta kyllä myöhemmin siinä on aina ollut sellainen ongelmanratkaisun tietty henkinen kitka, mikä synnyttää pientä stressiä ennen kuin ongelma ratkeaa. Minusta jopa tuntuu, että suurin ero siinä, pärjääkö matematiikassa vai ei, on miten suhtautuu tuohon kitkaan. Itselläni se on aina herättänyt halun ratkaista ongelma, selvittää asia, enkä saa oikein rauhaa ennen kuin se on ratkennut. Mutta mulla oli koulussa kaveri, joka oli ns. huono matematiikassa. Hänellä matemaattinen ongelma, joka ei heti itsestäänselvästi ratkennut, ei herättänytkään halua päästä selvyyteen miten se ratkaistaan, vaan tunteen "olen tyhmä, en osaa, en pysty", ja lähes välittömän luovuttamisen, tai puolivillaisen vastentahtoisen yrittämisen, jonka lopuksi taas toteamus "en ole lahjakas matematiikassa". Itse aina mietin, että meidän suurin ero on se, että mä suostuin tekemään työtä siellä epämukavuusalueella, hän ei. (Eikä siinä sinänsä mitään vikaa, hänkin hankki akateemisen koulutuksen muunlaiselta alalta, ja on elämässään ihan menestynyt, vaikka matematiikka tuntuikin haastavalta).

Vierailija kirjoitti:

Paljonko on 3 + 3? Tasapeli!

Edessä jatkoaika;)