Lue keskustelun säännöt.
Aviopuolisona lahjana saadussa talossa
12.05.2026 |
Me muutettiin aviopuolisoni kanssa hämen lapsuudenkotiin, jonka hänemän vanhempansa lahjoittivat hänelle.
Talo ei mikään kovin arvokas ole, mutta ajateltiin, että rempataan tätä yhdessä ja tehdään tästä loppuelämän koti. Lahjakirjassa on kuitenkin sellainen präntti, että aviopuolisolla ei ole oikeutta omaisuuteen, eli siis minulla.
Mä olen meistä se paremmin tienaava ja mulla on myös hieman muuta varallisuutta. Mutta tuo että mulla ei olisi tähän torppaan mitään oikeutta eron hetkellä, pistää miettimään, millä pieteetillä vaikkapa omia rahojani tähän talon remppaan laitan, jos mies vaikka päättääkin haluta erota jossain vaiheessa.
Onko mulla mitään oikeutta saada mitään takaisin päin? Ei varmaan. Eli jäisin puille paljaille, vaikka olisin maksanut rempoista ja asumiskuluista enemmän kuin puolisoni?
Tämä on kuitenkin meille molemmille se rakas ja tärkeä ja toivottu koti, mihin molemmat haluaa panostaa ja meillä on hyvä ja rakastava parisuhde, mutta eihän siitä huomisesta koskaan voi tietää mitä elämässä tapahtuu.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ymmärtänyt, että voit ostaa mieheltä puolet talosta. Teette kauppakirjan ja siirrät rahat miehelle. Vanhempien ehto ei yllä myynnistä saatuihin rahoihin. Niillä mies voi tehdä mitä haluaa, esim. remontoida taloa tai käyttää perheen menoihin.
Kirjoitit että ” vanhempien ehto ei yllä myynnistä tulleisiin rahoihin”.
Me ainakin olemme lahjoituksissa laittaneet ehdon ,ettei AVIOPUOLISOLLA OLE AVIO-OIKEUTTA TÄHÄN LAHJAA, EI SEN SIJAAN TULLEESEEN OMAISUUTEEN, EIKÄ SEN TUOTTOON”.Kukapa sitä haluaisi, että erotilanteessa suurikin lahjana saatu omaisuus menisi edes osaksi uudelle puolisolle tai sen läheisille!
Se läheinen voi päättää toisin eikä noudata teidän ehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostat puolet talosta ja sillä sipuli.
Mulla on tuollainen talo. Eu mun mies pihtailee, vaan antaa oman osansa talon kunnossapitoon.
Tosin se on varmaa, eträ en minä ainakaan eroa ota.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Mies myy puolet talosta sinulle, teette kauppakirjan ja maksat varainsiirtoveron.
Kas näin puolet talosta kuuluu sinulle, problem solved.
Entäpä ,jos mies ei halua myydä! Ainut vaihtoehto on ,että menet juristin pakeille ja teette paperin sellaisilla ehdoilla ,mihin kumpikin suostuu. Muuten on ns pattitilanne ja herran halttuun.
Miksi joku haluaisi muuttaa miehen kanssa yhteen jos tämä ei hyväksy sitä että he yhdessä omistavat kotinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ymmärtänyt, että voit ostaa mieheltä puolet talosta. Teette kauppakirjan ja siirrät rahat miehelle. Vanhempien ehto ei yllä myynnistä saatuihin rahoihin. Niillä mies voi tehdä mitä haluaa, esim. remontoida taloa tai käyttää perheen menoihin.
Kirjoitit että ” vanhempien ehto ei yllä myynnistä tulleisiin rahoihin”.
Me ainakin olemme lahjoituksissa laittaneet ehdon ,ettei AVIOPUOLISOLLA OLE AVIO-OIKEUTTA TÄHÄN LAHJAA, EI SEN SIJAAN TULLEESEEN OMAISUUTEEN, EIKÄ SEN TUOTTOON”.Kukapa sitä haluaisi, että erotilanteessa suurikin lahjana saatu omaisuus menisi edes osaksi uudelle puolisolle tai sen läheisille!
Jos on lyhyestä liitosta kysymys, niin on toki kohtuullista, ettei puoliso saa jaossa toisen lapsuudenkotia tai sukumökkiä.
Mutta tuo ehto on voimassa myös kymmenien vuosien liiton jälkeen. Puoliso on remontoinut ja ylläpitänyt taloa vaikka parikymmentä vuotta. Kasvattanut ja elättänyt aikuisiksi siinä talossa perheen lapset - lahjoittajien lapsenlapset. Ja erotilanteessa kaiken osallistumisen jälkeen puoliso ei saisi talosta mitään. Ei tuo enää olisi oikeudenmukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ymmärtänyt, että voit ostaa mieheltä puolet talosta. Teette kauppakirjan ja siirrät rahat miehelle. Vanhempien ehto ei yllä myynnistä saatuihin rahoihin. Niillä mies voi tehdä mitä haluaa, esim. remontoida taloa tai käyttää perheen menoihin.
Kirjoitit että ” vanhempien ehto ei yllä myynnistä tulleisiin rahoihin”.
Me ainakin olemme lahjoituksissa laittaneet ehdon ,ettei AVIOPUOLISOLLA OLE AVIO-OIKEUTTA TÄHÄN LAHJAA, EI SEN SIJAAN TULLEESEEN OMAISUUTEEN, EIKÄ SEN TUOTTOON”.Kukapa sitä haluaisi, että erotilanteessa suurikin lahjana saatu omaisuus menisi edes osaksi uudelle puolisolle tai sen läheisille!
Se läheinen voi päättää toisin eikä noudata teidän ehtoja.
Ehkäpä ei ole niin ”sinisilmäinen” tai tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen talo. Eu mun mies pihtailee, vaan antaa oman osansa talon kunnossapitoon.
Tosin se on varmaa, eträ en minä ainakaan eroa ota.
Etkä ota eroa, jos tiedät että miehesi kyntää vierasta vakoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai mies voi antaa sulle mitä haluaa.
Ei voi, jos lahjakirjassa on ehto.
Kuka haastaa oikeuteen, jos ehtoa ei noudata? Lahjan saaja omistaa nyt talon.
Oisko helpointa jos maksaisit vain vuokraa. Jos talo on ns arvoton niin sijoitat omat rahasi osakkeisiin tai asuntoon jossain järkevämmässä kaupungissa ja otat sinne vuokralaisen. On sitten eritilanteessa turvattu sinunkin selusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siihen keino että saa nollattua avio-oikeuden ulkopuolelle jäävän omaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ymmärtänyt, että voit ostaa mieheltä puolet talosta. Teette kauppakirjan ja siirrät rahat miehelle. Vanhempien ehto ei yllä myynnistä saatuihin rahoihin. Niillä mies voi tehdä mitä haluaa, esim. remontoida taloa tai käyttää perheen menoihin.
Kirjoitit että ” vanhempien ehto ei yllä myynnistä tulleisiin rahoihin”.
Me ainakin olemme lahjoituksissa laittaneet ehdon ,ettei AVIOPUOLISOLLA OLE AVIO-OIKEUTTA TÄHÄN LAHJAA, EI SEN SIJAAN TULLEESEEN OMAISUUTEEN, EIKÄ SEN TUOTTOON”.Kukapa sitä haluaisi, että erotilanteessa suurikin lahjana saatu omaisuus menisi edes osaksi uudelle puolisolle tai sen läheisille!
Se läheinen voi päättää toisin eikä noudata teidän ehtoja.
Mitä väliä, jos olemme jo tuoilmasessa.
Vierailija kirjoitti:
On siihen keino että saa nollattua avio-oikeuden ulkopuolelle jäävän omaisuuden.
Ai, kuka sen nollaa - omistaja vai saava osapuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asumme minun talossani, eikä mies eron sattuessa saisi tästä mitään. Silti sovitusti mies maksoi meidän remonttilainan, koska hänelle on selvää että haluaa panostaa yhteiseen hyvään JA lastemme perintöön, toisekseen ei suostuisi asumaan täysin ilmaiseksi. Itse maksan asumiskulut.
Tämä on ihan miten asiat sovitaan.
Suhteessa nainen yleensä panostaa ja ajattelee yhteistä hyvää. Miehistä 90 prosenttia ajattelee itseään ja lapsuuden perhettään.
Eihän mies välttämättä suostu myymään edes osaa vaimolle talosta, ja jos ero tulee niin muistuttaa, että talo on hänen ja hänellä on mustaa valkoisella siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen talo. Eu mun mies pihtailee, vaan antaa oman osansa talon kunnossapitoon.
Tosin se on varmaa, eträ en minä ainakaan eroa ota.
Etkä ota eroa, jos tiedät että miehesi kyntää vierasta vakoa.
Eikös sitten olisi ihan oikeudenmukaista, että mies menettäisi rahaa, jos toimisi noin petturimaisesti?
Asun myös mieskaverin suvun talossa, josta hän peri puolet isosisältään. Miehen sisar peri myös puolet, mutta mies lunasti sisarensa ulos. Kaikki sujui yhteisymmärryksessä heidän kesken.
Mies on kasvatettu ottamaan talo nimiinsä jo isoisän aikana. Se palvelee myös mieskaverin vanhempia, joille on lohkottu aikanaan isoisän tontilta oma osuutensa. Talo itsessään ei ole arvokas, mutta tonttimaa on arvostetulla alueella.
Vaikka olemme avoliitossa päätin ihan heti, etten laita senttiäkään talon kunnostukseen. Maksan käyttökuluista puolet, mutta mies ottaa korjauslainat omiin nimiinsä. Olen ostanut mattoja, annoin kerran lahjaksi pienen putkirempan, maalaan/tapetoin seiniä omaksi ilokseni omilla rahollan yms.
Minulla olisi varaa sijoittaa taloon. Juristi perhe-ja perintöjuristi olisi suureksi avuksi, jos haluaisin joskus isompia rahojani takaisin, mutta asiat sujuvat nyt näinkin.
Voin vakuuttaa, että olemme miehen vanhempien silmätikkuina koko ajan. Anoppi tosin katkaisi välit minuun loukkaannuttuaan yhdestä kerrasta sanottuani hänelle suorat sanat. Mykkäkoulu osoittausui parhaimmaksi ratkaisuksi, koska nyt saan olla rauhassa anopin jatkuvilta kommenteilta hänen puututtuaan kaikkeen mitä tein. Ap:n kannattaa ottaa juristi avuksi. Rakkaus on upea asia, mutta se valitettavasti laimenee ajan saatossa enemmän ystävyydeksi ja iän myötä epäsuhta omistussuhde voi häiritä ja aiheuttaa skismaa.
"Rakkaus on upea asia, mutta se valitettavasti laimenee ajan saatossa enemmän ystävyydeksi ja iän myötä epäsuhta omistussuhde voi häiritä ja aiheuttaa skismaa"
Hohhoijaa.
Meillä mies oli ostanut kotitilansa ennen kuin tapasi minut. Asetin naimisiinmenon ehdoksi sen, että puolet tilasta on minun. Mentiin pankkiin ja siellä minulle sanottiin, että kun maksan miljoonan, niin ovat valmiita siihen, että mies voi myydä minulle puolet tilasta. Mies ei voi lahjoittaa omaisuuttaan, koska se on lainan vakuutena.
No ei menty naimisiin.
Entäpä ,jos mies ei halua myydä! Ainut vaihtoehto on ,että menet juristin pakeille ja teette paperin sellaisilla ehdoilla ,mihin kumpikin suostuu. Muuten on ns pattitilanne ja herran halttuun.