Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini tapa ikäänkuin ignorata minut - näkökulmia, pliis!
11.05.2026 |
Tiedän, että aiheesta on jo joitakin pitkiäkin keskusteluketjuja, mm. se 70-luvun... jne, ja joitain olen lukenutkin. Toki noihin pitkiin ketjuihin myös tavallaan hukkuu viestejä, siksi tein nyt vielä omankin ketjun.
Tilanne ei ole kohdallani uusi, mutta prosessoinnin alla. Kaipaisin näkökulmia ja ehkä kirjavinkkejäkin. Terapiassa olen parhaillaan (muutenkin), ja sielläkin tämäkin kyllä on puheissa. Silti kaipaan teiltä vielä kommentteja, arvon AV:laiset <3
Lyhyesti tilanne tällä hetkellä: Olen reilu nelikymppinen. Itsellä ei ole lapsia, tämä on oma valintani. Tähän äitini jo aiemmin marttyroi "Voi, voi... Eikö minusta nyt tule mummoa...". No, minulla on kuitenkin yksi sisko (jäljempänä: Sisko), jolla nyttemmin sitten on lapsi, eli äidistä ON tullut mummo. Tätä lapsenlastaan äitimme höösää täysillä ja lepertelee tavalla jota en tiennyt hänen edes osaavan. Meidät omat lapsensa kasvatti kylmäkiskoiseen tyyliin, minä en rakkautta, lämpöä tai tukea saanut, Sisko nuorempana ehkä vähän enemmän.
Eilen olin äitienpäivän vietossa hieman edellämainittua isommalla porukalla, ja oli aluksi ihan mukavaa. Siinä räpsittiin joitain kuvia ohimennen, ja äitini sanoi, että jossain vaiheessa pitää vielä ottaa kunnon valokuvat. No, kahvittelun yms jälkeen hän sitten onkin: "No niin, otetaas nyt kuvat! Minä, Sisko ja Tyttärentytär!" No siinä otettiin kuvia, minäkin otin. Jotenkin kai odotin, että seuraavaksi sitten lisää kuvia muilla kokoonpanoilla, esim. hän ja hänen molemmat tyttärensä, äitienpäivä kun on, ja hänhän on äiti meille kahdelle. Vaan ei. Kuvat purkkiin ja se siitä! Eli hän tavallaan ignorasi minut, vaikka seisoin nenänsä edessä.
En nyt tiedä, kumpi on karumpi ajatus: Se, että hän ei jotenkin edes tajunnut tuota (eli tavallaan olen hänen mielestään jo kuin pois pyyhkiytynyt vähenpiarvoisena tyttärenä, joka ei hänelle lapsenlapsia suonut) vai että teki tuon jotenkin tahallaan (ja ilmeisesti sitten jotenkin nauttii siitä). Ajatuksia, vinkkejä?
En osannut tuossa nyt sitten mitään sanoa. Eli tyhjäksi jäi tilanne. Loppuilta kyllä meni epämääräisen huonon olon kourissa. Parille läheiselle olen tästä jo puhunut, terkkuja jos tunnistatte...
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle. Sanot äidillesi, kuinka pahalta se tuntui. Ilmeisesti teillä ei puhuta. Olen työstänyt omaa perhettäni vähän samalla tavalla. Ovat oppineet, varsinkin äiti. Eihän se kivaa ollut, kun kotona on tuollainen kulttuuri. Pystyin siihen ehkä siksi, että asuin kaukana, emme tavanneet usein.
Saako myös äiti sanoa, miten pahalta tuntuu, kun oma lapsi halveksii äitiyttä ja monin eri tavoin osoittaa, että se on esim. siskolle väärä valinta? Kissoja voidaan nostalle pöydälle useita ja mukana voi olla myös kissa, josta puhuminen on ap:n mielestä loukkaavaa.
Ap ei päässyt valokuvaan, jossa oli äitejä. Onhan se väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se on lähes joka suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun auta muu kuin hyväksyä se, että et ole hänen lempilapsensa. Ihan sama rooli on mullakin eikä se muuksi muutu millään anteeksipyynnöillä tai "olet sinäkin tärkeä" -puheilla. Mene elämässä eteenpäin, et ole ainoa, jolla on huono äitisuhde.
Samalla voi havahtua myös siihen, että tuollainen lempilapsikuvio on ihan sairas perhemalli.
No onhan ne tökeröä sakkia perheesi. Olisivat voineet huomioida sinutkin paremmin.
Onko ollut muita tilanteita tai kommentteja, joissa tuo äitisi toisen tyttären suosiminen käy ilmi? Siitähän siinä todennäköisesti on pohjimmiltaan kyse. Omalla kohdalla olen jo valitettavasti tottunut asiaan. Nykyään jopa huvittaa, miten räikeästi toisen sisaruksen suosiminen näkyy äidin käytöksessä. Kaikki puheenaiheet keskittyvät tähän toiseen ja minulta hädin tuskin edes kysyy mitään. Valokuvatilanteetkin ovat monesti sellaisia, että mieluusti jättää minut sinne kameran taakse. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Kiitos asiallisista vastauksista. Lyttäämistä ym. en nyt kaipaisi.
Pari täsmennystä:
- Ymmärrän täysin kolmen sukupolven kuvan! Hienoa, että niitä otetaan ja että tuokin otettiin! Ihmettelen vain sitä, ettei äitini siinä tilanteessa kaivannut muuta kuvaa, niin että minäkin hänen tyttärenään olisin kuvassa. Kuitenkin kun olin paikalla.
- Terapiassa käyn tosiaan muista syistä, tämä on tullut puheeseen vain yhtenä osana sitä. En kaipaa kenenkään mielipidettä nyt siihen että käyn terapiassa, siihen on omat painavat muut syynsä.
- Edelleen kiitos asiallisista vastauksista <3
On ihan yleistä, että otetaan tuollaisia kuvia joissa näkyy suvun jatkuminen. Omalle mummolle oli tärkeää, että saatiin sellaisia kuvia joissa oli neljä sukupolvea. Ei tullut mieleenkään, että olisin ollut kateellinen, kun en itse ollut kuvassa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei aikuinen saa sanottua että ottakaas minusta ja äidistä kuva kans ja ehdotella haluaamiaan kokoonpanoja.
Mutta kun äiti on äiti vaikka vanha ja äidinnpitää huomioida pikkune n
Kai häkellyin jotenkin siitä, kun nimenomaan äitienpäivän kuvia äitini pyysi siskoni kanssa mutta minun kanssani ei.
Muissa tilanteissa varmasti olisinkin osannut paremmin myös itse olla aloitteellinen.
Ei tässä niinkään niistä kuvista itsessään ole kyse, vaan tuosta asetelmasta ylipäätään.
Ap
Äitisi on vanha ja sinä keski-ikäisenä kuin pieni lapsi. Hyvä kun olet hakenut apua itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle. Sanot äidillesi, kuinka pahalta se tuntui. Ilmeisesti teillä ei puhuta. Olen työstänyt omaa perhettäni vähän samalla tavalla. Ovat oppineet, varsinkin äiti. Eihän se kivaa ollut, kun kotona on tuollainen kulttuuri. Pystyin siihen ehkä siksi, että asuin kaukana, emme tavanneet usein.
Kiitos kommentistasi <3 Oikein arvasit, meillä ei puhuta. Jotenkin jos olen joskus jonkun minimaalisenkin asian ottanut puheeksi, hirveät puolustelut ja marttyroinnit siitä vain on seuranneet, ei oikein mitään muuta. Siksi kai arastelen. Vaikka niin kai se vaan pitäisi. Kai sitten pelkään, että minua vaan pidettäisiin hankalana. Itsereflektiokykyä en ole äidilläni havainnut.
Onneksi olkoon sinulle, kun sait toimimaan. Me asumme joo samassa kaupungissa. Saanko kysyä, millä tavalla otit puheeksi? "Varoittelitko" jotenkin etukäteen, että haluaisin keskustella, tms.? Vai kävitkö suoraan asiaan?
Sanoisin äitini tuntien tilanteessa, että minäkin haluan kuvaan oman äitini kanssa. Noin siihen pääsisi huumorilla kiilaamaan mukaan. Samalla on sanottu selvästi ja suoraan.
Ja jos äiti olisi rehellinen, hän sanoisi suoraa, että meistä on otettu jo monta kuvaa, nyt kuvataan minua ja lapsenlasta.
Ap:n kaltaiset tyttäret eivät hyväksy rehellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan ne tökeröä sakkia perheesi. Olisivat voineet huomioida sinutkin paremmin.
Sisareni on vanhapiika ( 45) myös mutta on se tilanteiden "johtaja" ja osaa huomioida kaikki eikä itsekään jätä itseään varjoon.
Ison työtiimin pomo ja kouluttaja työpaikallaam joten ammattitaitoakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa pöydälle. Sanot äidillesi, kuinka pahalta se tuntui. Ilmeisesti teillä ei puhuta. Olen työstänyt omaa perhettäni vähän samalla tavalla. Ovat oppineet, varsinkin äiti. Eihän se kivaa ollut, kun kotona on tuollainen kulttuuri. Pystyin siihen ehkä siksi, että asuin kaukana, emme tavanneet usein.
Kiitos kommentistasi <3 Oikein arvasit, meillä ei puhuta. Jotenkin jos olen joskus jonkun minimaalisenkin asian ottanut puheeksi, hirveät puolustelut ja marttyroinnit siitä vain on seuranneet, ei oikein mitään muuta. Siksi kai arastelen. Vaikka niin kai se vaan pitäisi. Kai sitten pelkään, että minua vaan pidettäisiin hankalana. Itsereflektiokykyä en ole äidilläni havainnut.
Onneksi olkoon sinulle, kun sait toimimaan. Me asumme joo samassa kaupungissa. Saanko kysyä, millä tavalla otit puheeksi? "Varoittelitko" jotenkin etukäteen, että haluaisin keskustella, tms.? Vai kävitkö suoraan asiaan?
Sanoisin äitini tuntien tilanteessa, että minäkin haluan kuvaan oman äitini kanssa. Noin siihen pääsisi huumorilla kiilaamaan mukaan. Samalla on sanottu selvästi ja suoraan.
Jos haluaa olla kärkevä, voi sanoa äidille, että haluan kuvan meistä yhdessä nyt kun vielä olet hengissä. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tuo mieleeni serkun vaimon. Meillä on ollut jo yli 40 vuotta tapana ottaa serkkukuva, kun ollaan koko porukka paikalla. Kuvaan kelpaavat vain serkut ja lapsensa, ei puolisot tai kumppanit tai seuralaiset. Serkkuni vaimon oli mahdotonta ymmärtää tätä, kun he nyt ovat naimisissa, niin kyllä hänenkin paikkansa on siinä kuvassa! Vaikka miten yritettiin selittää, että tämä on perinnekuva juuri näin, niin hän ei voinut sitä ymmärtää, koska omasta mielestään hän oli yksi serkuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei aikuinen saa sanottua että ottakaas minusta ja äidistä kuva kans ja ehdotella haluaamiaan kokoonpanoja.
Mutta kun äiti on äiti vaikka vanha ja äidinnpitää huomioida pikkune n
Kai häkellyin jotenkin siitä, kun nimenomaan äitienpäivän kuvia äitini pyysi siskoni kanssa mutta minun kanssani ei.
Muissa tilanteissa varmasti olisinkin osannut paremmin myös itse olla aloitteellinen.
Ei tässä niinkään niistä kuvista itsessään ole kyse, vaan tuosta asetelmasta ylipäätään.
Ap
Äitisi on vanha ja sinä keski-ikäisenä kuin pieni lapsi. Hyvä kun olet hakenut apua itsellesi.
Vanhakin voi olla idiootti. Usein käytös vain pahenee iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti lakkasi ottamasta kuvia minusta jo nuorena. Muistaa olemassaolon jos soitan. Hoitaa pakolliset asiat ja yhteydet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei aikuinen saa sanottua että ottakaas minusta ja äidistä kuva kans ja ehdotella haluaamiaan kokoonpanoja.
Mutta kun äiti on äiti vaikka vanha ja äidinnpitää huomioida pikkune n
Kai häkellyin jotenkin siitä, kun nimenomaan äitienpäivän kuvia äitini pyysi siskoni kanssa mutta minun kanssani ei.
Muissa tilanteissa varmasti olisinkin osannut paremmin myös itse olla aloitteellinen.
Ei tässä niinkään niistä kuvista itsessään ole kyse, vaan tuosta asetelmasta ylipäätään.
Ap
Äitisi on vanha ja sinä keski-ikäisenä kuin pieni lapsi. Hyvä kun olet hakenut apua itsellesi.
Vanhakin voi olla idiootti. Usein käytös vain pahenee iän myötä.
Vanhana voi pasmat mennä sekaisin kun on enemmän väkeä. Eikö keski-ikäinen ihminen oikeesti voi ottaa tilannetta haltuun (eikä olla murjottava 5 v) ja johdatella mieleisiään kuvia porukan ottamaan. Kyllä meidän suvussa jokainen kiljuu että nyt pienet serkut kuviin ja nyt perhekuva mummun kanssa joka porukasta erikseen jne miyä kukakin haluaa
Alue: Aihe vapaa
Ei sun auta muu kuin hyväksyä se, että et ole hänen lempilapsensa. Ihan sama rooli on mullakin eikä se muuksi muutu millään anteeksipyynnöillä tai "olet sinäkin tärkeä" -puheilla. Mene elämässä eteenpäin, et ole ainoa, jolla on huono äitisuhde.