Eläkeläiset, hoiditteko te aikoinaan omat vanhempanne ja isovanhempanne?

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme asutaan omassa kodissa kuolemaan asti ja lähdetään saappaat jalassa.

Suvun vanhin asuu kotonaan ilman yhteiskunnan apua ja on 99-vuotias.

 

Kun vanhus joutuu hoivakotiin, hänellä ei ole enää mitään mahdollisuutta saavuttaa kovin korkeaa ikää.  Siitä "hoito" pitää huolen.

Samanlainen suku minulla. Jatkuuko nuoremmissa, aika näyttää. 

Isä kuolityötapaturmassa jo nuorena ja äiti rakensi vanhoilla päivillään itselleen talon, harrasti ja matkusteli eikä hyväksynyt sitäkään, että olisimme häntä hoitaneet.

 Sairastuttuaan Alzheimeriin hän itse hakeutui hoivataloon, jossa myös menehtyi.

Itse olen suunnitellut kuolla ennenkuin laitokseen joudun.

Eivät hoitaneet. Silloin kuoltiin nuorempina. Vanhaksi eli isoisovanhemmistsni vain yksi ja hän oli vanhainkodissa. Vanhempani eivät hoitaneet ketään.

N57

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hoidettiin. Vuosisatoja on Suomen kansa hoitanut vanhuksensa, vammaiset, sairaat jne  Eihän vanhainkoteja saati muitakaan asumispalveluja edes ollut!

Nykyisenlaiset vanhainkodit ovat tulleet vasta 1900- luvun alkupuolella!

Ei hoidettu. Äitini dumppasi oman äitinsä vanhainkotiin 90-luvulla.

Ja ennen tätä dumpattiin vanhukset jonnekin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Eivät hoitaneet. Silloin kuoltiin nuorempina. Vanhaksi eli isoisovanhemmistsni vain yksi ja hän oli vanhainkodissa. Vanhempani eivät hoitaneet ketään.

N57

Isovanhemmistani siis vanhukseksi asti eli vain yksi. Isoisovanhemmistani vanhukseksi asti ei elänyt kukaan, kaikki kuolivat iässä, jolloin eivät nykynuoret eivät pääsisi edes eläkkeelle eli 70 v mennessä.

N57

Anoppia autoimme mieheni ja lastemme kanssa monta kertaa päivässä; keitimme aamukahvit, lämmitimme lounaan ja päivällisen, siivosimme, kävimme kaupassa ja ulkoiluilla hänen kanssaan. Kun anoppi lopulta ei enää pärjännyt kotonaan (Alzheimer), kävimme joka päivä hoivakodissa häntä tapaamassa.

T. 60-luvulla syntynyt, onko tarpeeksi "ennen vanhaan"?

Mun vanhempani ovat molemmat boomereita ja ainoita lapsia ja kyllä he auttoivat vanhoja vanhempiaan paljonkin, vaikka eivät varsinaisesti heitä hoitaneetkaan. Saattoivat lääkäriin, hankkivat apuvälineet, kävivät kaupassa, huolehtivat ruoat (aluksi kaupasta kotiin ja myöhemmin suoraan lautaselle) ja lääkkeet (myös insuliinit). Kyllä siinä ajoittain tuli monta käyntiä päivässä ja jos vanhempani lähtivät joskus lomalle niin joku meistä lapsista tuli tuuraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivät hoitaneet. Silloin kuoltiin nuorempina. Vanhaksi eli isoisovanhemmistsni vain yksi ja hän oli vanhainkodissa. Vanhempani eivät hoitaneet ketään.

N57

Sama juttu mun isovanhempien kohdalla.  Eikä se heidän hoitamisensa olisi vanhemmiltani onnistunutkaan,  kun asuivat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme asutaan omassa kodissa kuolemaan asti ja lähdetään saappaat jalassa.

Suvun vanhin asuu kotonaan ilman yhteiskunnan apua ja on 99-vuotias.

 

Kun vanhus joutuu hoivakotiin, hänellä ei ole enää mitään mahdollisuutta saavuttaa kovin korkeaa ikää.  Siitä "hoito" pitää huolen.

Ei vaan terveys, tai sen puute, pitää huolen. Hoivakotiin pääsee vain hyvin huonokuntoisena. Silloin ei edes maksimimäärä kotihoidon palveluja riitä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät hoitaneet. Silloin kuoltiin nuorempina. Vanhaksi eli isoisovanhemmistsni vain yksi ja hän oli vanhainkodissa. Vanhempani eivät hoitaneet ketään.

N57

Sama juttu mun isovanhempien kohdalla.  Eikä se heidän hoitamisensa olisi vanhemmiltani onnistunutkaan,  kun asuivat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan. 

Jos vanhuksille ei ole paljon sukulaisia tai ystäviä asuinpaikkakunnallaan niin eikö olisi ihan fiksua muuttaa lähemmäksi lapsiaan siinä vaiheessa kun alkaa tarvita enemmän apua?

Vanhempani syntyivät 30-luvulla eivätkä ehtineet paljon hoitaa isovanhempiani, koska molemmat mummoni kuolivat alle 60-vuotiaina ja toinen isoisäkin oli kuollessaan vielä työelämässä. Toinen isoisä siirrettiin vanhainkotiin, kun hän ei enää pärjännyt yksin maaseudulla. Hänen kaikki lapsensa asuivat liian kaukana voidakseen huolehtia hänestä päivittäin, mutta hänen luonaan käytiin.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät hoitaneet. Silloin kuoltiin nuorempina. Vanhaksi eli isoisovanhemmistsni vain yksi ja hän oli vanhainkodissa. Vanhempani eivät hoitaneet ketään.

N57

Sama juttu mun isovanhempien kohdalla.  Eikä se heidän hoitamisensa olisi vanhemmiltani onnistunutkaan,  kun asuivat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan. 

Jos vanhuksille ei ole paljon sukulaisia tai ystäviä asuinpaikkakunnallaan niin eikö olisi ihan fiksua muuttaa lähemmäksi lapsiaan siinä vaiheessa kun alkaa tarvita enemmän apua?

Moni ei siinä vaiheessa enää halua muuttaa mihinkään.

Kukaan täysjärkinen vanhus ei muuta lastensa riesaksi lähemmäs heitä. Ei tulisi mieleenikään vaatia lapsiltani mitään. 82 v.

Juuri melko lähipiirissä tapaus kun lapsi yrittää vaatia isäänsä muuttamaan lähelleen 400 kmn päähän. Isä, täysin "päästään kunnossa" on niin vihainen vaatimuksesta. Hän huolehtii itsensä eikä kenenkään tarvitse sotkeutua ja komennella. (DI on, palstan henkeen tiedoksi) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät hoitaneet. Silloin kuoltiin nuorempina. Vanhaksi eli isoisovanhemmistsni vain yksi ja hän oli vanhainkodissa. Vanhempani eivät hoitaneet ketään.

N57

Sama juttu mun isovanhempien kohdalla.  Eikä se heidän hoitamisensa olisi vanhemmiltani onnistunutkaan,  kun asuivat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan. 

Jos vanhuksille ei ole paljon sukulaisia tai ystäviä asuinpaikkakunnallaan niin eikö olisi ihan fiksua muuttaa lähemmäksi lapsiaan siinä vaiheessa kun alkaa tarvita enemmän apua?

Moni ei siinä vaiheessa enää halua muuttaa mihinkään.

No tämähän se.  Moni ei halua muuttaa edes kotipaikkakunnallaan lähemmäksi palveluita ja helpommin hoidettavaan tai esteettömään asuntoon. 

Olen eläkeläinen, 65v, ja huolehdin isästäni, 95v.

Aloin huolehtimaan 36 vuotiaana ja hoivaamista kesti lähes 20 vuotta. Hirvittävän raskasta se oli, koska kotihoito sekä laitoksessa hoito oli ala-arvoista. Yksikään ihminen ei tukenut tässä tilanteessa. Vakaviin rikkeisiin hoidossa ei saanut mistään apua. Vastaavia tapauksia kuulin monelta muultakin läheistään hoivaavalta. Yhteiskuntamme on sairas.